Tällä kertaa HYMY tarjoaa harvinaislaatuisen näytöksen Jobin ja Ellardin dokumenttielokuvasta Movement (2015). Tuhannet nuoret ihmiset ympäri maailmaa kamppailevat ilmasto-oikeudenmukaisuuden puolesta. Jotkut kampanjoivat, toiset ovat valinneet suoran toiminnan, kolmannet levittävät tietoisuutta taiteen keinoin. Heitä kaikkia yhdistää usko siihen, että planeetan puolesta on mielekästä laittaa itsensä likoon. Mutta keitä he ovat? Mikä heitä ajaa? Elokuvantekijät Ellard ja Job kulkivat Euroopan halki ja kuvasivat neljän nuoren ihmisen elämää saadakseen näihin kysymyksiin vastauksia. Lopputuloksena syntyi dokumenttielokuva Movement. Elokuva on englanninkielinen. Elokuvan nettisivut ja traileri: http://www.movement-movie.org/
Ruokalistalla on vegaanista pizzaa. Ruokaa on tarjolla klo 16:00 alkaen ja ohjelma alkaa klo 16:30. Osoite: Mannerheimintie 5 B, Helsinki, 7. kerros, Kupoli-tila.
Kupoli ei valitettavasti ole esteetön tila. Hissillä on mahdollista päästä ainoastaan kuudenteen kerrokseen. Viimeinen kerros on kuljettavissa ainoastaan portaitse. Kupolissa ei myöskään ole inva-wc:tä. Tarvittaessa ota etukäteen yhteyttä: helsinki [at]maanystavat.fi Tervetuloa!
Kupolin herkku on vuorotellen A-ryhmän, Anarkistisen Mustan Ristin, Autonomisten opiskelijoiden, Helsingin yliopiston Maan ystävien ja Rhythms of Resistancen järjestämä viikoittainen kansankeittiö, jossa on tarjolla vegaanista ruokaa ja monesti jotain ohjelmaa. Tietoa tulevista kansankeittiöistä löytyy Kupolin blogista: http://kupoli.wordpress.com/
– – – – –
Welcome to People’s Kitchen Kupolin herkku on Sunday, November8 at 4 p.m.!
This time HYMY will organise a rare screening of Job and Ellard’s documentary film Movement (2015). Thousands of young people across the globe are fighting for climate justice. Some campaign or do actions, others raise awareness through artistic work. What binds them all is their conviction that this planet is worth fighting for. But who are these people? What drives them? Filmmakers Ellard and Job travelled across Europe and portrayed four young people to find out. Their investigation resulted in this feature-length documentary ”Movement”! Website and trailer of the film: http://www.movement-movie.org/
On the menu we have vegan pizza. Food is served at 4 p.m. and the programme starts at 4.30 p.m. The film is in English.
Kupoli is located at Mannerheimintie 5 B, Helsinki (7th floor). Unfortunately, Kupoli is not an accessible space. You can get to the 6th floor by elevator but the 7th floor is accessible by stairs only. There is no accessible toilet in Kupoli either. In case you have any questions, please contact helsinki [at] maanystavat.fi.
A warm welcome!
The weekly vegan people’s kitchen Kupolin herkku is organized by A-ryhmä, Anarchist Black Cross, Autonomiset opiskelijat, Friends of the Earth at the University of Helsinki and Rhythms of Resistance Helsinki. For more info on kitchen events, please visit Kupoli’s blog: http://kupoli.wordpress.com/
Eläimillä on Suomessa hätä. Sadat tuhannet tuotantoeläimet elävät päivittäin oloissa, joita ei nykytietämyksen valossa enää pitäisi sallia. Esimerkiksi lypsylehmistä yli puolet elää suuren osan elämästään päästään kiinni kytkettyinä. Eläinsuojelulaissa tarpeettoman tuskan tuottaminen eläimille on kielletty. Silti säädökset sallivat, että porsaat voidaan kastroida ja vasikoiden sarvenalut polttaa ilman kivunlievitystä.
”Suomen eläinsuojelulaki on 20 vuotta vanha ja jäänyt auttamatta jälkeen muiden Pohjoismaiden kehityksestä. Tutkimustieto eläinten kyvyistä, tunteista ja tarpeista on lisääntynyt valtavasti. Lain tärkeimmät uudistusta vaativat kohdat koskevatkin eläinten käyttäytymistarpeita, kuten liikkumista ja sosiaalista kanssakäymistä sekä kivunlievitystä”, sanoo vs. toiminnanjohtaja Mai Kivelä Animaliasta.
Hallitusohjelmassa eläinsuojelua ei ole mainittu lainkaan eikä maataloustuottajille saisi sen mukaan aiheutua lisäkustannuksia tuovia velvoitteita tällä hallituskaudella. Haastavasta taloustilanteesta huolimatta on muistettava, että uusi eläinsuojelulaki tulee vaikuttamaan eläinten oloihin jopa seuraavat parikymmentä vuotta.
”Esimerkiksi Tanskassa ja Norjassa ei saa enää rakentaa uusia parsinavettoja ja Ruotsissa niiden rakentamista ei ole tuettu vuoden 2007 jälkeen. Tanska, Ruotsi ja Iso-Britannia ovat kieltäneet tiineytyshäkkien käytön kokonaan. Suurimmassa osassa EU-maita koirien tunnistusmerkintä ja omistajatietojen rekisteröinti on jo pakollista. Suomi on tippunut kehityksen kelkasta”, sanoo SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton vs. toiminnanjohtaja Maria Lindqvist.
Eläinsuojelulain kokonaisuudistus aloitettiin jo vuonna 2011. Animalia ja SEY ovat olleet mukana lakivalmistelun ohjausryhmässä alusta alkaen. Ohjausryhmän työ päättyi vuoden 2015 lopussa ja laki kirjoitetaan valmiiksi viranomaistyönä vuoden 2016 aikana.
Animalia ja SEY aloittavat Eläinlaki-kampanjan, jonka tavoitteena on saada Suomeen eläinsuojelulaki, joka on Euroopan kärkeä. Kampanjassa kerätään allekirjoituksia vetoomukseen, jossa päättäjiltä vaaditaan korjauksia eläinsuojelulainsäädännön vakavimpiin epäkohtiin.
Eläinlaki-kampanjaa tukevat useat julkisuuden henkilöt kuten laulaja Anna Abreu, taiteilija Jani Leinonen ja kirjailija Katja Kettu sekä kymmenet järjestöt. Kampanjan suojelijana toimii Finlandia-voittaja, kirjailija Laura Lindstedt.
1. Eläinten on saatava toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään. Liikkumista rajoittavat parsinavetat ja emakkohäkit on kiellettävä. Samasta syystä turkistarhaus on lakkautettava kokonaan.
2. Kivuliaat toimenpiteet ilman asianmukaista kivunlievitystä ja kivun hoitoa on kiellettävä. Näitä toimenpiteitä ovat nupoutus eli sarvenalkujen polttaminen vasikoilla ja kastrointi porsailla, lampailla ja poroilla.
3. Viranomaisille on määrättävä velvollisuus kieltää jalostus, joka aiheuttaa eläimille rakenteellisia tai muita terveysongelmia.
4. Eläintuotantotiloilla ja teurastamoilla on otettava käyttöön kansalaisille avoin, säännöllinen ja tehokas valvonta.
5. Koirien ja kissojen tunnistusmerkintä ja rekisteröinti tulee säätää pakolliseksi.
6. Luonnonvaraisten eläinten käyttö sirkuksissa ja delfinaarioissa on kiellettävä.
Usein ajatellaan, että kaikki, mitä valtio ja suuret yhtiöt kovasti haluavat, myös toteutuu. Siksi on turha pullikoida näiden himoitsemia megaprojekteja vastaan. Ydinvoiman historia todistaa kuitenkin päinvastaista: projektien epäonnistuminen on enemmin sääntö kuin poikkeus. Vastaavasti ydinvoimanvastaisten liikkeiden onnistuminen on tuiki tavallista.
Lähes välittömästi sen jälkeen kun USA oli muutamana vuoden 1945 sekuntina murhannut atomipommeilla yli 150 000 ihmistä ja samalla kun kymmenet tuhannet eloonjääneet jatkoivat kuolinkamppailuaan, alkoi maailmalle levitä huimia tarinoita vasta salaisuuksien verhojen takaa paljastuneen uuden teknologian satumaisista mahdollisuuksista. Suomessa ilmestyi vuonna 1946 yhdysvaltalaisen tiedetoimittajan David Dietzin ja suomalaisen fyysikon Risto Niinin kirja ”Atomienergia, Tulevaisuuden Voima”. Kirja ennakoi meidän aikaamme seuraavalla tarkkuudella: ”Kun autoilija nykyisin joutuu täyttämään autonsa bensiinisäiliön kahdesti tai kolmesti viikossa, hän voi tulevaisuudessa ajaa vuoden umpeensa vitamiinipillerin kokoisella energiamäärällä. Samankokoinen pilleri riittää myös talon lämmitykseen… Atomienergian aikakaudella kulta menettää nykyisen mahtiasemansa. Syy siihen on yksinkertainen. Atomienergian aikakaudella tiedemies voi kehittää tavan, jolla kultaa voidaan tuottaa tehdasmaisesti. Alkemistien vanha unelma valmistaa epäjaloista metalleista – esim. raudasta ja lyijystä – kultaa on toteutuva”.
Samaa rataa jatkoi 1950-luvulla muun muassa Disney-yhtiön elokuvana ja kirjana lukuisilla kielillä maailmalle levinnyt ”Ystävämme atomi”. Sen mukaan ”atomi” ratkaisee paitsi energia- myös ravinto- ja terveysongelmat ja kaiken kukkaraksi edistää vielä rauhaakin.
Todellisuudessa ydinvoiman alku kangerteli kovasti. Kesti vuosikymmeniä ennen kuin ydinvoimaloiden tilaaminen kaupalliseen käyttöön oli edes mahdollista. Ensimmäiset ydinreaktorit olivat sotilaallisia. Ne joko tuottivat plutoniumia pommeihin tai toimivat maailmanloppua varmistavien sukellusveneiden voimanlähteenä. Edellisistä kehitettiin muun muassa Tshernobyl-tyyppiset kanavareaktorit, jälkimmäisistä esimerkiksi Loviisassa ja mahdollisesti Pyhäjoella käytettävät painevesireaktorit.
Muutamia kaupallisia reaktoreita käynnistettiin jo 1960-luvun alussa, mutta vasta vuosikymmenen lopulla alettiin monissa maissa suunnitella huomattavaa ydinsähkön tuotantoa. Niinpä vuonna 1974 ennustettiin, että vuosituhannen vaihteessa Neuvostoblokin ja Kiinan ulkopuolella olisi käytössä ydinvoimaloita yli kolmen miljoonan megawatin edestä eli esimerkiksi yli 3000 tuhannen megawatin ydinvoimalaa. Todellisuudessa vuonna 2000 maailmassa oli entisten ja nykyisten reaalisosialististen maiden ulkopuolella vain 309 000 megawatin edestä ydinvoimaloita eli alle kymmenesosa ennustetusta. Koko maailmankaan ydinvoimaloiden lukumäärä tuhannen megawatin yksikköinä ei tuolloin yltänyt kuin 351:een.
Suurin osa ydinvoimahankkeista on pysähtynyt jo suunnitteluvaiheessa. Vuonna 1974 ilmestynyt valtion voimalaitosaluetoimikunnan mietintö uskoi Suomessa olevan lähitulevaisuudessa yli 30 ydinvoimalaa kymmenelle paikkakunnalle. Jos kaavailu olisi toteutunut esimerkiksi Suonenjoki ei olisi tunnettu mansikoistaan vaan megawateistaan.
Helsinkiläisiä yritettiin 1970-luvun loppupuolella saada innostumaan ydinvoimasta: Helsingin itä- tai länsipuolelle kaavailtiin suurta ydinvoimalaa ja itse Helsinkiin pienempää maanalaista reaktoria, joka olisi tuottanut kaukolämpöä. Asea-Atom oli keksinyt tälle mainion nimenkin: SECURE eli Safe and Environmentally Clean Urban Reactor.
Lukuisat ydinvoimahankkeet on pysäytetty silloin, kun jo yksityiskohtia suunnitellaan ja toimittaja on tiedossa. Esimerkiksi USA:ssa tällaisia lässähtäneitä atomiprojekteja vuosina 1975-2013 oli 59. Euroopassa näitä alkuunsa tyssänneitä hankkeita on pari kymmentä, joista noin puolet on Venäjällä.
On myös paljon ydinvoimalaprojekteja, joiden rakentaminen on aloitettu mutta jotka eivät silti koskaan valmistuneet. Pelkästään Yhdysvalloissa näitä ”Kankkulan kaivoja” on 38. Euroopassa tällaisia ydinvoimalaraunioita on 33, joista 13 sijaitsee Venäjällä. Osa näistä ehdittiin rakentaa varsin pitkälle: esimerkiksi espanjalaiset Lemoniz 1 ja 2 saatiin melkein valmiiksi ,ennen kuin hankkeista luovuttiin.
Ydinmielettömyyden muistomerkkeinä maailmassa seisoo ainakin neljä täysin valmista ydinvoimalaa, joita ei koskaan otettu käyttöön: ne ovat Itävallan Zwentendorf, Saksan Kalkar, Ruotsin Marviken ja Filippiinien Baatan. Lisää ydinraunioita on syntynyt, kun monen ydinvoimalan käyttö on keskeytetty paljon ennen kuin suunniteltu käyttöikä on päättynyt.
Ydinvoimaloihin liittyvä teknosysteemin epäonni ja ihmisten onni koskee myös muita ydinvoiman tuotantoketjun laitoksia. Esimerkiksi lukuisista suunnitelluista uraanikaivoksista on luovuttu. Etelä-Saksan Wackersdorfiin alettiin vuonna 1985 rakentaa suurta ydinpolttoaineen jälleenkäsittelylaitosta. Ankaran vastustuksen ansiosta siitä kuitenkin luovuttiin vuonna 1989. Siihen mennessä suunnittelu ja rakentaminen olivat maksaneet noin 10 miljardia Saksan markkaa eli nykyrahassa 8,7 miljardia euroa.
Yhdysvalloissa ”tulevaisuuden voiman” saldo on seuraava: Vuosina 1953-2007 tilattiin 253 ydinvoimalaa. Niistä lähes puolesta eli 48 %:sta luovuttiin ennen niiden valmistumista. Tilatuista 11 % jouduttiin sulkemaan ennenaikaisesti. 14 % oli vähintään vuoden pysähdyksissä. Valmistuneita ja suhteellisen luotettavasti toimineita voimaloita oli alle kolmasosa eli 27 %. Vuonna 1985 talouslehti Forbes kirjoitti: ”USA:n ydinvoimalaohjelma on taloushistorian suurin liikkeenjohdon katastrofi… Vain sokeat ja puolueelliset voivat ajatella, että siihen uhrattu raha on ollut hyvä sijoitus.”
Miksi sitten valtaosa ydinvoimahaaveista on jäänyt toteutumatta? Ydinvoimaloilla on ollut kolme ankaraa vastustajaa: todellisuus, talous ja yhteiskunnalliset liikkeet.
Ydinvoimahaaveet ovat perustuneet todellisuutta koskeviin malleihin kuten kaikki tekniset projektit. Mallit eivät kuitenkaan ole todellisuus, joka on rajattomasti monimutkaisempi ja monitasoisempi kuin mikään ihmisten siitä tekemä malli. Kun muutaman fysiikan osa-alueen pohjalta tehdyt mallit kohtaavat esimerkiksi materiaalifysikaalisen, biologisen, psykologisen ja sosiologisen todellisuuden, kaikki ei suju lähimainkaan niin kuin malleissa on oletettu. Käytännön toteutus osoittautuu niin vaikeaksi tai vaaralliseksi, että projekti täytyy hylätä.
Tietenkin sama mallin ja todellisuuden välinen ristiriita kohtaa muitakin teknisiä projekteja, mutta ydinvoimalan monimutkaisuus ja pitkä rakennusaika kärjistävät ongelman. Vaikka esimerkiksi uuden autotyypin suunnittelijat eivät tiedäkään, miten auto toimii käytännössä, asia voidaan jotenkuten hallita, koska autosta voidaan valmistaa lukuisia koekappaleita ja prototyyppejä, joiden toimivuutta testataan rasittamalla niitä erilaisissa olosuhteissa. Käytännön kokemusten perusteella tehdään piirustuksiin muutoksia, ja vasta sitten auto otetaan sarjavalmistukseen. Lisää käytännön tietoa auton valmistaja saa, kun tuhansille samanlaisille autoille sattuu mitä erilaisimpia haavereita ja onnettomuuksia.
Ydinvoiman kohdalla käytännön kokemusta ei tällä tavalla voi kerryttää, vaan lähes kaikki ydinvoimalat ovat enemmän tai vähemmän prototyyppejä. Toisaalta ydinvoimalaa ei voi testata poikkeuksellisissa käyttötilanteissa, koska seuraukset voivat olla hirveät. Tshernobylin neljännessä reaktorissa tällaista testiä yritettiin 26.4.1986.
Toinen ydinvoimahaaveiden rikkoja on talous. Kyse ei ole markkinatalouden, suunnitelmatalouden tai jonkin muun talousmuodon lainalaisuuksista, vaan jostain perustavammasta. Ydinvoimala ei ole kirkko tai temppeli, joka pitää saada valmiiksi maksoi mitä maksoi. Voimalasta on tarkoitus saada sähköä, joka voidaan tuottaa muullakin tavalla tai monesti jättää tuottamattakin, koska ilman sähköäkin ihmiset voivat elää. Kun ydinvoimaloihin on reaalitodellisuuden kohtaamisen jälkeen liitetty yhä uusia turva- ja apujärjestelmiä, niiden rakentaminen on alkanut viedä kohtuuttomasti resursseja niistä tulevaisuudessa mahdollisesti saatavan sähkön arvoon nähden.
Ydinvoimahaaveen ja todellisuuden törmäyksen havaitseminen saatikka sitten havaitsemisesta seuraava kurssin muutos eivät ole kuitenkaan itsestään selviä. Yhteiskuntamme ovat erittäin byrokraattisia ja epädemokraattisia. Institutionaalinen korruptio on yleistä, ja yhtiöiden edustajat voivat helposti vaikuttaa omaksi edukseen elimiin, joiden on tarkoitus säädellä niiden toimintaa. Näistä syistä ihmisten laajalti jakamien arvojen kannalta yhteiskuntamme viralliset instituutiot ovat paljon tyhmempiä ja järjettömämpiä, kuin ihmiset keskimäärin. Siksi ydinvoimajärjettömyyden havaitsemiseen ja vielä enemmän tarvittavan kurssinmuutokseen on tarvittu yhteiskunnallisia liikkeitä. Liike on ihmisten yhteiskunnallisuuden tai itse yhteiskunnan uudelleen rakentamista alhaalta päin. Hyvässä lykyssä näin syntyvät yhteiskunnalliset prosessit ovat älykkäämpiä ja viisaampia kuin ihmiset keskimäärin.
Ydinvoimanvastainen liike – kuten muutkin menestykselliset liikkeet – ei ole ollut muusta yhteiskunnasta erillinen. Se on toiminut sekä virallisten instituutioiden ulkopuolella että niiden sisällä. Siksi on mahdoton sanoa, kuinka paljon ydinvoimahaaveiden särkymisestä on liikkeiden, talouden tai todellisuuden vaikutusta.
Joka tapauksessa hyvin monen pysäytetyn ydinvoimalaprojektin kohdalla liikkeiden vaikutus on ollut aivan ratkaiseva. Näitä liikehistoriaan jääneitä, toisenlaisen maailman mahdollisuudesta muistuttavia kamppailupaikkoja ovat muun muassa Bodega Bay ja Black Fox Yhdysvalloissa, Wyhl ja Kalkar Saksassa, Kaiseraugst Sveitsissä, Zwentendorf Itävallassa, Lemoniz Espanjassa, Żarnowiec Puolassa, Maki Japanissa, Baatan Filippiineillä ja Inkoon Kopparnäs Suomessa.
”Musta joutsen” on tulevaisuudentutkimuksen käsite, jolla viitataan odottamattomaan tapahtumaan, joka muuttaa toteutuessaan vallitsevan tilanteen täysin. Esimerkiksi aikanaan kukaan ei pitänyt mahdollisena, että Neuvostoliitto voisi noin vain romahtaa. Toteutuessaan se muutti maailman geopolitiikan painopisteen toisaalle ja lakaisi puoluekentän uusiksi. Yhtä vähän osattiin odottaa Eyjafjallajökullin purkausta, joka sulki Euroopan lentokentät. Tässä tekstissä esitellään tarinan avulla kolme energiaan liittyvää mahdollista mustaa joutsenta, jotka muuttaisivat yhteiskunnallisen tilanteen toteutuessaan.
1. musta joutsen: Talouskonflikti Venäjän kanssa
On vuosi 2031. EU:n ja Venäjän suhteet ovat kiristyneet kriisiksi asti. Talouspakotteiden seurauksena Venäjä lopettaa sähkön myynnin rajojensa ulkopuolelle. Tähän asti Suomi on ostanut halpaa venäläistä ydinenergiaa, mutta uuden tilanteen seurauksena sähkön hinta pomppaa ylös Suomessa. Sähköä tarvitaan enemmän kuin tuotetaan.
Kriisi pahenee Venäjän sijoittaessa joukkojaan Baltian maiden rajalle. EU kieltää maataloustuotteiden viennin. Vastaiskuna Venäjä ajaa alas omistamiaan energiayhtiöitä. Yksi näistä on Pyhäjoella sijaitseva Rosatomin voimala, joka sammutetaan.
Suomalaiset tehtaat joutuvat vähentämään tuotantoaan ja kirjaamaan tappioita. Sähkökatkoksista tulee arkipäiväisiä kodeissa.
2. musta joutsen: Aurinkopaneelit ikkunalaseissa
2010-luvulla kehitetty läpinäkyvä aurinkopaneelina toimiva ikkunanlasi etenee tuotantoon asti vuonna 2023. Sähkölaskujen alentamisen toivossa yhä useampi omakotitalo vaihtaa perinteiset ikkunansa uusiin sähköä tuottaviin laseihin. Aurinkoenergian osuus alkaa nousta nopeasti hyvin suureksi.
Samalla kun yhä suurempi osa taloistaan tuottaa oman energiantarpeensa, on energiavoimalan rakentaminen yhä kannattamattomampaa. Pienten voimaloiden ylläpidosta alkaa tulla enemmän kustannuksia kuin voittoa. Kunnat toisensa jälkeen päättävät olla rakentamatta uutta voimalaitosta käytöstä poistuvien tilalle.
3. musta joutsen: Rahdin hinta räjähtää ylös
Ilmastonmuutoksen seurauksena meriliikenteestä tulee epävarmaa. Sään ääri-ilmiöiden ja uusien voimakkaiden myrskyjen seurauksena yhä useampi laiva uppoaa kesken matkan. Paikatakseen tappioita menetetyistä aluksista ja rahdista logistiikkayhtiöt nostavat taksojaan ylöspäin.
Hiilirahdin kuljettamisesta tulee hinnakasta. Voimakkaan merenkäynnin seurauksena yhä pienempi osuus kivihiilestä selviää perille asti, kun meri vie mukanaan osan lastista laidan yli. Merirahdin epävarmuuden vuoksi kivihiiltä on markkinoilla tarjolla aikaisempaa vähemmän ja niinpä sen hinta kohoaa nopeasti.
Hiilivoimalat eivät enää pysty kilpailemaan markkinoilla raaka-aineiden kalleuden vuoksi. Osa energiayhtiöistä uusii kattilan polttamaan biojätettä. Osa luopuu liiketoiminnasta ja jättää voimalan autioitumaan.
Miksi sana ”musta joutsen”?
Käsite tulee latinankielisestä sananlaskusta rara avis in terris nigroque simillima cygno, joka on vapaasti suomennettuna ”yhtä harvinainen lintu kuin musta joutsen”. Sananlaskun keksimisen aikaan mustaa joutsenta pidettiin mahdottomana.
Lausetta käytettiin yleisesti varsinkin 1500-luvulla kuvaamaan mahdottomia asioita. Lauseen merkitys muuttui alankomaalaisen Willem de Vlaminghin löydettyä mustia joutsenia Länsi-Australiasta vuonna 1697. Tämän jälkeen sananlasku sai uuden merkityksen: mahdottomaksi luultu asia ei välttämättä ole mahdotonta.
”Puutarhassamme on puu, mutta emme ole oikeutettuja syömään sen hedelmiä”. Näin eräät Myanmarin pohjoisosassa asuvat kachinit kuvaavat maansa tilannetta. Samoilla sanoilla voitaisiin kuvata myös maan kaivostoiminnan pelisääntöjä.
Myanmarin kaivoksissa kultaakin kalliimpaa on vihreän jadekiven louhinta. Tätä arvomineraalia löytyy erityisesti Pohjois-Myanmarista, Kachinin osavaltiosta, josta suurin osa myös maapallon kallisarvoisesta jadeiitista louhitaan. Jaden kaivuu Myanmarissa on erittäin tuottoisaa, ja arvioiden mukaan kivi on rikastuttanut maata vuoden 2014 aikana noin 31 miljardin dollarin edestä. Summa vastaa noin puolta Myanmarin bruttokansantuotteesta.
Luonnonvarabisnes kukoistaa, mutta monien etniseen vähemmistöön kuuluvien kachininen silmin jadesta saadut tuotot ovat heidän ”puutarhansa saavuttamattomia hedelmiä”. Global Witness- järjestön tuottaman jadetuotatoa käsittelevän tutkimuksen (1) mukaa arvokkaasta kivestä saadut miljardit valuvat sinne missä rahaa jo on ja vallasta pidetään tiukasti kiinni.
VIHREÄN KIVEN METSÄSTÄJÄT
Myanmarissa jaden kaivuuta pyörittävät erinäiset yritykset, joiden takaa löytyy myös muita vaikutusvaltaisia toimijoita, kuten maan kovaotteisen sotilasjuntan jäseniä. Sotilashallinto päättyi Myanmarissa vuonna 2011, minkä jälkeen valtaan nousi juntan kannattama USDP-puolue. Sotilashallinnon loppuminen ei kuitenkaan ajanut kenraaleita kaninkoloihin, vaan useat juntan jäsenet ovat pystyneet säilyttämään korkean asemansa maan politiikassa ja yritystoiminnassa. Kenraalien lisäksi vihreä kivi kiinnostaa niin suurliikemiehiä, huumeparoneja kuin Myanmarin nykyistä armeijaakin. Myanmarin “kulta” näyttääkin rikastuttavan edelleen erityisesti maan pientä eliittiä, mutta jättää maan kansalaiset sivuun kaivosteollisutensa tuotoista (2).
TAPPAVAT KAIVOKSET
Viime kuukausien kaivostapaukset Myanmarista ovat nostaneet maan uutisotsikoihin ja kaivosalan yleiset ongelmat jälleen valokeilaan. Marraskuussa 2015 muun muassa Hpakantissa, Kachinin osavaltiossa, kaivosalueella maanvyörymän seurauksena surmansa sai yli sata ihmistä (3). Joulu- ja tammikuussa maanvyörymä jadekaivoksella surmasi jälleen useita ihmisiä (4 , 5). Kuolleet olivat pääosin kaivostyöläisiä sekä kaivosten jätekasoista jadenmurusia etsiviä ihmisiä.
Myanmarin kaivosonnettomuudet ovat erittäin valitettavia ja raottavat surullisella tavalla maan jadetuotantoon liittyviä räikeitä ongelmia. Onnettomuuksien lisäksi jadella näyttäisi olevan kytköksensä myös Kachinin alueella tapahtuviin aseellisiin yhteenottoihin. Moni alueella asuva uskoo, että kaivostuotoilla rahoitetaan armeijan ja Kachinin alueen itsenäisen armeijan (Kachin Independence Army, KIA) välisiä aseellisia yhteenottoja, jotka puhkesivat vuonna 2011 vuosien tulitauon jälkeen. Konfliktien seurauksena monet Kachinin alueella eläneet ovat joutuneet jättämään kotinsa ja lähtemään Kiinan puolella oleville pakolaisleireille (6).
Myanmarin kaivostoiminnassa epäoikeudenmukaisuudet ja korruptio näyttäisi olevan niin laajaa, että tilanteen tulisikin soittaa hälytyskelloja tahoilla, jotka pyrkivät rakentamaan oikeudenmukaisempaa Myanmaria.
DEMOKRATIALIIKKEEN KEULAHAHMO SUU KYI JA KAIVOSONGELMAT
Vastikään Myanmarin politiikassa käännettiin uusi sivu, kun demokraattinen puolue NLD (National League for Democracy) vei voiton Myanmarin parlamenttivaaleissa (7). Sotilashallinnon aikana yli 15 vuotta kotiarestissa istunut puolueen keulahahmo, Aung San Suu Kyi, on Myanmarin merkittävä ihmisoikeustaistelija, ja hänellä on ollut myös roolinsa maan kaivoskahnausten selvittelyssä.
Suu Kyin nouseminen Myanmarin poliittiselle pelikentälle on herättänyt monissa myanmarilaisissa toiveita maan demokraattisemmasta tulevaisuudesta, mutta samalla moni on myös kyseenalaistanut, kenen etuja Suu Kyi ajaa. Mm. Vuonna 2012 Suu Kyi toimi Letpadaungn kaivoslaajennuksen protesteja tutkivan komission puheenjohtajana. Protesteissa Monywassa asuvat kansalaiset nousivat vastustamaan Letpadaungin kaivoslaajennuksen aiheuttamia asukkaiden pakkosiirtoja (8, 9). Komission loppuraportissa tuettiin kuitenkin kaivoslaajennusten toteutumista (10). Suu Kyin saavuttama poliittinen vaikutusvalta näyttäisikin asettavan hänet myös ristiriitaisiin tilanteisiin, joissa entinen oppositiojohtaja joutuu taiteilemaan kansalaisten ja hallituksen odotusten välimaastossa.
MITEN MYANMARIN KAIVOSTOIMINNASTA SAISI REILUMPAA?
Vaikka Myanmarin kaivostoiminta näyttäytyy melkoisen villinä, on joitakin positiivisia kehityksen merkkejä nähtävissä. Vuonna 2014 Myanmar hyväksyttiin EITI:n (Extractive Industries Transparency Initiative) jäseneksi. EITI:n tarkoitus on valvoa kaivannaisteollisuuden rahavirtoja ja edistää toiminnan läpinäkyvyyttä ja avoimuutta. EITI onkin monelle maalle hyvä apuväline kaivostoiminnan kehittämiseksi entistä kestävämpään ja oikeudenmukaisempaa suuntaa, mutta muutosten aikaansaamiseksi tarvitaan kuitenkin enemmän.
Jotta Myanmarin kaivostoiminta olisi reilumpaa, maan olisi kitkettävä korruptiota sekä tarkasteltava tältä osin hallintorakenteitaan uudestaan. Lisäksi Kachinin konfliktin osapuolten välisen sovun edistäminen olisi tärkeää. Rauha Kachinissa voisi myös auttaa valvomaan paremmin jadesta saatavien tulojen liikkumista.
Jotta kachinilaiset saisivat jonakin päivänä syödä puutarhansa hedelmiä, vaatii se Myanmarilta tahtoa muutokseen, mutta myös ulkopuolisten maiden tukea. Toivon mukaan Myanmarin uunituoreiden parlamenttivaalien voittajapuolue saisi aikaan maan kipeästi kaipaamaa muutosta, demokraattisempaa Myanmaria.
Mitä: This Changes Everything -elokuva
Missä: Dubrovnik Lounge & Lobby, Eerikinkatu 11, Helsinki
(Corona-baarin alakerrassa; http://andorra.fi/fi/dubrovnik/ )
Milloin: Keskiviikko 9.3.2016 kello 17:30. Elokuva alkaa kello 18:00.
Pääsymaksu: 2 euroa (salin ovelta ennen näytöksen alkua)
— Kuvaus —
Entä jos ilmastokriisin kohtaaminen onkin paras mahdollisuus, jonka koskaan saamme rakentaaksemme paremman maailman?
Avi Lewisin ohjaama ja Naomi Kleinin kirjaan ”This Changes Everything” perustuva samanniminen elokuva näyttää seitsemän vahvaa kuvausta yhteisöistä etulinjoissa: Montanan Powder River Basinistä Alberta Tar Sandsiin, Etelä-Intian rannikolta Pekingiin.
Näitä kamppailutarinoita yhdistää toisiinsa Kleinin kerronta, joka kytkee hiilen ilmakehässä siihen talousjärjestelmään, joka syöksi sen sinne. Klein rakentaa elokuvassa kiehtovinta ja puhuttavinta ideaansa: voimme pysäyttää ilmastonmuutoksen tuoman eksistentiaalisen kriisin, jos muutamme epäonnistuneen talousjärjestelmämme joksikin radikaalisti paremmaksi.
Elokuvaa kuvattiin 211 päivää yhdeksässä maassa viidellä mantereella yli neljän vuoden ajan. This Changes Everything on mittava yritys kuvitella toisin ilmastonmuutoksen suuri haaste.
Tämä ei ole elokuva, jonka tarkoituksena on pelottaa katsojat toimimaan; sen tarkoitus on voimaannuttaa. Haluamme tämän elokuvan olevan työkalu kampanjoille ja yhteisöille koko maailmassa. This Changes Everything kertoo yhdessä toimimisen voimasta, ja tämä viesti on voimakkain, kun ihmiset katsovat sen yhdessä.
This Changes Everything on provokatiivinen, mukaansatempaava ja katsomiskelpoinen jopa ilmastokeskusteluun väsyneille henkilöille. Se virkistää ja inspiroi, näyttää siteemme toisiimme, millaista elämää todella haluamme, ja miksi ilmastokriisi on sen kaiken keskiössä. Muuttaako tämä elokuva kaiken? Varmasti ei – mutta sinä voisit, jos vastaat sen kutsuun toimia.
* * * * *
Elokuva on englanninkielinen ja sen kesto on 89 minuuttia. Näytöksen jälkeen on varattu tunti aikaa keskustelulle.
What if confronting the climate crisis is the best chance we’ll ever get to build a better world?
Directed by Avi Lewis, and inspired by Naomi Klein’s international non-fiction bestseller This Changes Everything presents seven powerful portraits of communities on the front lines, from Montana’s Powder River Basin to the Alberta Tar Sands, from the coast of South India to Beijing and beyond.
Interwoven with these stories of struggle is Klein’s narration, connecting the carbon in the air with the economic system that put it there. Throughout the film, Klein builds to her most controversial and exciting idea: that we can seize the existential crisis of climate change to transform our failed economic system into something radically better.
Filmed over 211 shoot days in nine countries and five continents over four years, This Changes Everything is an epic attempt to re-imagine the vast challenge of climate change.
This is not a film that tries to scare the audience into action: it aims to empower. We want this film to be organizing tool for campaigners, organizers and community groups across Canada and the world; This Changes Everything is about the power of people working together, and that message is most powerful when people watch it together.
Provocative, compelling, and accessible to even the most climate-fatigued viewers, This Changes Everything will leave you refreshed and inspired, reflecting on the ties between us, the kind of lives we really want, and why the climate crisis is at the centre of it all. Will this film change everything? Absolutely not. But you could, by answering its call to action.
What: This Changes Everything movie screening
Where: Dubrovnik Lounge & Lobby, Eerikinkatu 11, Helsinki
(downstairs from Corona Bar http://andorra.fi/dubrovnik/ )
When: Wednesday 9th March 2016 5:30 pm.The screening will begin at 6:00 pm.
Fee: 2 euros (no ticket presale)
The language of the movie is English and its duration is 89 minutes. After the screening there is one hour for discussion.
Organizers: Friends of the Earth in Helsinki region and university, 350 Finland, Climate Parents Finland, Attac in Helsinki University and the Finnish TTIP network.
Kamppailu Fennovoiman ydinvoimalahanketta vastaan jatkuu! Ydinvoiman vastustajat kokoontuvat Pyhäjoelle Reclaim the Cape -toimintaviikolla 22.4.-1.5.2016. Maan ystävien ydinvoimatoimintaryhmä on mukana Tshernobylin muistopäivänä 26.4. järjestettävässä isossa toimintapäivässä.
Tapaus Fennovoima on tehnyt viime vuosien aikana selväksi, kuinka vähän tavalliset ihmiset voivat vaikutaa demokraattisten ja juridisten vaikutusväylien kautta, kun vastassa ovat valtioiden ja yhtiöiden taloudelliset intressit. Esimerkit maailmalta ovat kuitenkin osoittaneet, että ydinvoimaloita kuten muitakin ongelmallisia jättihankkeita on niiden voimakkaasta poliittisesta tuesta huolimatta onnistuttu pysäyttämään joukkovoimaisella kansalaistottelemattomuudella.
Pyhäjoen ydinvoimalahanketta on kritisoitu voimakkaasti siihen sisältyvistä taloudellisista riskeistä ja poliittista päätöksentekoa leimanneesta suhmuroinnista. Onkin mahdollista, että laput silmillä puutteellisin tiedoin Fennovoimaan lähteneet kunnat joutuvat vielä maksamaan kovan hinnan riskien realisoituessa, kuten ruplan kurssin edelleen heikentyessä sekä sähkön hinnan pysyessä Fennovoiman takuuhintaa alhaisempana. Monet kaupalliset toimijat ovat jo tehneet johtopäätöksensä Fennovoiman taloudellisista riskeistä ja irtautuneet tai pyrkineet irtautumaan hankkeesta. Fennovoiman ja Keskon tytäryhtiö Kestran välimiesmenettelyn ratkaisu saattaa avata ovia yhä useampien osakkaiden irtautumiselle.
Ydinvoimasta käydyssä keskustelussa on jäänyt liian vähäiselle huomiolle pidemmän aikavälin ongelmat, jotka liittyvät keskeisesti ydinvoimaan energiamuotona. Näihin kuuluvat uraanimalmin louhimisen ja rikastamisen aiheuttama saastuminen, jatkuva suuronnettomuuden riski sekä ydinjätteen varastointiin liittyvät vakavat uhkakuvat. Fukushiman onnettomuus vuonna 2011 osoitti, etteivät edes kehittyneimmät teollisuusvaltiot ole suojassa pahimmalta mahdolliselta skenaariolta. Ydinjäte tulee olemaan uhka ihmiselle ja muulle luonnolle ainakin 250 000 vuoden ajan, eikä missään jätteen loppusijoitusratkaisuissa ole mahdollista ottaa huomioon vuosituhansien aikana todennäköisesti hyvin radikaalisti muuttuvia olosuhteita. On myös tiedostettava, että ydinvoima kytkeytyy tuotantomuotona talouskasvuideologiaan perustuvaan massateollisuuteen ja ylikulutukseen. Ihmisten ja luonnon hyväksikäyttöön perustuva elämänmuoto on jo nyt aiheuttanut peruuttamatonta tuhoa maapallolle. Pyrkimystä jatkaa massakulutusta pitämällä yllä energiaintensiivistä teollisuutta ydinvoimasähkön avulla ei voida hyväksyä.
Fennovoima muun ydinvoimateollisuuden tavoin markkinoi ydinvoimaa ratkaisuna ilmastokriisiin. Ydinvoimaloiden rakentaminen on kuitenkin hidasta sekä energia- eli siis myös päästöintensiivistä. Samoin uraanivarantojen huvetessa ja malmien köyhtyessä ydinpolttoaineen hankinta tulee vaatimaan yhä enemmän toimenpiteitä ja energiaa. Ainoa tehokas keino reagoida ilmastonmuutokseen on siirtyä nopeasti hajautettuun uusiutuvia hyödyntävään energiantuotantoon sekä etsiä uusia, vähäpäästöisiä tapoja järjestää yhteisöjen elämää.
Tervetuloa siis Pyhäjoelle huhtikuussa osallistumaan itselle sopivassa roolissa Fennovoiman pysäyttämiseen. Toimintapäivän lisäksi tarjolla on työpajoja, luentoja ja taitojen jakamista laajalla kattauksella, ja voit myös itse osallistua ohjelman järjestämiseen. Pyhäjoella viime vuoden huhtikuusta toimineen protestileirin aloitteesta käynnistyneessä Reclaim the Capessa ovat Maan ystävien ydinvoimatoimintaryhmän lisäksi mukana muun muassa Naiset rauhan puolesta -liike ja Hyökyaalto-verkosto.
EU:n tavoite ohittaa Yhdysvaltain raakaöljyn vientikielto vapaakauppasopimuksella uhkaa ruokkia ympäristölle tuhoisaa liuskekaasu- ja liuskeöljybuumia entisestään.
Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välille neuvoteltava sopimus transatlanttisesta kauppa- ja investointikumppanuudesta (TTIP) on ollut julkisuudessa lähinnä investointisuojajärjestelmän ja sääntelyn höllennysuhkien vuoksi. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet EU:n sopimukseen kaavailemat energiatavoitteet, jotka toteutuessaan saattaisivat kiihdyttää ympäristötuhoa Pohjois-Amerikassa entisestään.
Energiantuotanto otti 2000-luvulla Yhdysvalloissa ison harppauksen, kun uudet teknologiat kuten vaakaporaus ja vesisärötys mahdollistivat öljyn ja kaasun hankkimisen maan valtavista liuskekiviesiintymistä. Liuskebuumi nosti nopeasti Yhdysvallat suurimmaksi öljyn tuottajaksi toimien samalla talouskasvun moottorina (1). Kasvun hintana tuotannosta on seurannut merkittäviä päästöjä että mittavaa vahinkoa saastumisten ja onnettomuuksien muodossa porausalueilla. Vesisärötyksen on osoitettu aiheuttaneen pohjavesien myrkytyksiä (2) ja jopa maanjäristyksiä (3).
Liuskebuumin aikaansaamasta edullisesta öljystä ovat päässeet hyötymään lähinnä yhdysvaltalaisyritykset, sillä maassa on öljykriisin jälkimaininkeina vuodesta 1975 lähtien ollut voimassa raakaöljyn vientikielto. Myös kaasuvientiä on rajoitettu voimakkaasti sääntelyllä. Kilpailuetua kuroakseen EU on halunnut, että TTIP-sopimukseen sisällytetään öljyn ja kaasun vienti. Paitsi taloudellisilla syillä (4), vahvasti tuontienergiasta riippuvainen EU on perustellut energiavientiä myös Ukrainan konfliktin siivittämänä geopoliittisilla syillä. Asian painoarvoa kuvaa se, että entinen kauppakomissaari Karel de Gucht on sanonut, ettei hän pysty kuvittelemaan TTIP-sopimusta ilman energiakaupan vapauttamista (5).
Investoinnit öljyyn ja kaasuun Yhdysvalloissa ovat olleet ennätyslukemissa (1), mutta liuskeöljyn tuotannon kannalta kynnykseksi on nousemassa paikallisten jalostamojen rajat sen käsittelemisessä (7). Vienti EU:hun avaisi öljyteollisuudelle uudet markkinat. Näkemykset viennin sallimisen vaikutuksesta vaihtelevat, mutta sekä öljyteollisuus että ympäristöjärjestöt uskovat sen johtavan merkittäviin lisäinvestointeihin liuskeöljyn etsintään ja tuotantoon.
Energianviennin vapauttamisen vaikutukset eivät jäisi paikallisiksi. Entistä edullisemman energian virtaamisen EU:n markkinoille on katsottu edistävän tukeutumista fossiilisiin polttoaineisiin, mikä mitätöisi pyrkimyksiä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. On arvioitu, että viennin salliminen lisäisi tuotantoa jo nyt pahasti saastuneessa Kanadan Albertassa, kun raakaöljyä hankittaisiin sieltä kiistanalaisen Keystone XL -hankkeen kaltaisia putkia pitkin (8).
Yhdysvaltojen kanta energiaviennin sisällyttämisestä TTIP-sopimukseen on pysynyt tähän asti pimennossa (8). Öljyteollisuus on lobannut voimakkaasti vientikiellon kumoamisen puolesta, mutta koska se todennäköisesti nostaisi polttoainekustannuksia kotimarkkinoilla, valmistusteollisuus ja yleinen mielipide ovat sitä vastaan (9). TTIP:n kaatuminen tai vientikiellon säilyminen ei kuitenkaan tarkoita, että maan arviolta 78 miljardia barrelin (10) hyödynnettävät liuskeöljyesiintymät jätettäisiin maahan. Tilanteeseen sopeutuakseen teollisuus voi investoida uusiin jalostamoihin tai muuttaa vanhat käsittelemään paremmin liuskeöljyä (7)(9).
Helsingin seudun Maan ystävät ry pitää sääntömääräisen vuosikokouksen keskiviikkona 17.2.2016 klo. 18 Pauligin huvilalla, Mechelininkatu 36 B. Kokouksessa päätetään vuoden 2016 toiminnan päälinjoista ja valitaan luottamushenkilöt.
Maan ystävät on esittelemässä toimintaa Maailma kylässä -festivaalilla 28.-29.5.
Menossa mukana ovat myös Maan ystävien ilmastokampanjat: Hiilivapaa Suomi ja Yhteisöenergia.
Maan ystävien ja ilmastokampanjoiden teltat sijaitsevat Kaisaniemenpuistossa suihkulähteen lähettyvillä. Hiilivapaa Suomi -kampanjan pisteellä voi mm. osallistua äänestykseen, jossa selvitetään, minkä fossiilivoimalan festarikävijät haluaisiva sulkea seuraavaksi. Osallistujien kesken arvotaan Vegekaupan lahjakortti.
Telttapisteen ohella kampanjoita esitellään myös muutaman minuutin tietoiskuissa sunnuntaina Taiga-lavalla. Lisäksi Yhteisöenergia-kampanja järjestää paneelikeskustelun energiantuotannosta.
Tervetuloa tutustumaan toimintaamme!
Katso koko festareiden ohjelma täältä: www.maailmakylassa.fi
