Muutos ei tapahdu itsestään,
se on tehtävä!

Tekijä: admin (a)

  • Ydinvoima, ilmastonmuutos ja vastarinta

    Ydinvoima, ilmastonmuutos ja vastarinta

    31.3. klo 17-19,
    Vanhalla Kirjastotalolla,
    Keskustori 4, Tampere

    https://www.facebook.com/events/1556114948049728/

    Keskustelua ydinvoimasta, ilmastokriisin haasteista ja vastarinnasta. Alustajina: tietokirjailija Risto Isomäki, tohtoritutkija Maarit Laihonen, sekä puheenvuoro Pyhäjoen protestileiriltä mm. koskien kevään Reclaim the Cape -toimintaviikkoa.

    Ilmastokriisin vakavuuteen heräävät yhä useammat ja heistä monet tarjoavat ratkaisuksi ydinvoimaa. Risto isomäki haastaa puheenvuorossaan nämä näkemykset. Isomäen esityksessä kuulemme myös radioaktiivisten altistusten terveysriskeistä.

    Ydinvoimapolitiikka Suomessa ja etenkin Fennovoiman kieroilut ovat saaneet paljon hämmennystä ja suuttumusta aikaan. Tohtoritutkija Maarit Laihonen alustaa Fennovoiman ydinvoimalahankkeen kulusta tutkimuksensa ja muutoin näkemänsä ja kokemansa perusteella, sekä pohtii erilaisten vastarinnan muotojen arvoa.

    Lopuksi kuulemme kokemuksista Pyhäjoen protestileiriltä, siitä millaista toimintaa on luvassa Pyhäjoella Reclaim the Cape -toimintaviikolla huhtikuun lopussa ja keskustelemme ydinvoiman vastaisesta toiminnasta.

    Alempaa löytyy tarkempi kuvaus puheenvuoroista, sekä tietoa Reclaim the Cape -toimintaviikosta.

    Tilaisuudesta on luvassa myös audiotallenne.

    OHJELMA:

    17-17.45 Ydinvoima ja Ilmastonmuutos, Tietokirjailija Risto Isomäki
    17.45-18.15 Fennovoima aikajanalla ja vastarinnan merkitys / Maarit Laihonen
    18.15-19.00 Ydinvoiman vastainen toiminta /Pyhäjoen protestileiri ja
    Reclaim the Cape -toimintaviikko

    Tilaisuuteen on vapaa pääsy kaikille kiinnostuneille. Tervetuloa!

    Järjestäjänä: Tampereen Maan ystävät

    ***

    Ydinvoima ja ilmastonmuutos

    Voisiko ihmiskunta rakentaa uutta ydinvoimakapasiteettia niin
    nopeasti, että ydinvoimasta tulisi merkittävä osaratkaisu ilmaston lämpenemiseen? Tarvitaanko ydinvoimaa, vai voiko maapallon tuleva energiajärjestelmä rakentua pelkkien uusiutuvien varaan? Onko ydinvoima kuoleva energiantuotannon alue vai voiko joku sen osa-aluekasvaa merkittäväksi tulevaisuuden energiantuotannon muodoksi? Risto Isomäki käy läpi tärkeimpiä olemassa olevia ja ehdotettuja ydinreaktoritekniikoita, niiden taloudellisia ja teknisiä reunaehtoja sekä niihin liittyviä mahdollisuuksia. Lisäksi hän kertoo, miksi tietynlaisten radioaktiivisten altistusten terveydelliset haitat on todennäköisesti arvioitu liian pieniksi.

    Fennovoima aikajanalla ja vastarinnan merkitys

    Fennovoiman ydinvoimalahanke alkoi 2000-luvun puolivälissä hullunkurisena, jopa hiukan oudon sympaattisena ajatelmana ja yritelmänä rakentaa kokonaan uusi ydinvoimala Suomeen. Suunnitelma meni yllättäen läpi vuonna 2010 eduskunnassa epämääräisen aluepoliittisen tahdon ja saksalaisen kumppanuuden ongelmattomuuden siivittämänä. Kovin moni ei kuitenkaan alunperinkään halunnut uutta ydinvoimalaa naapuriinsa ja sittemmin kutakuinkin joka ikinen yksityiskohta projektissa on muuttunut.

    Fennovoiman projektia ovat leimanneet viimeistään vuodesta
    2012 lähtien merkittävät epävarmuudet ja toistuvat tekniset ja taloudelliset epäonnistumiset, ulkopoliittisesta problematiikasta puhumattakaan. Kaikesta huolimatta hanke porskuttaa edelleen eteenpäin vahvan poliittisen tuen siivittämänä. Mitä siis on tapahtunut ja mitä kaiken taustalla mahdollisesti on? Miksi vuosien sinnikäs vastarinta on vaiennettu näkymättömiin ja mitä vielä on tehtävissä? Vuoden 2010 ydinvoimapäätöksiä tutkinut Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun tohtoritutkija Maarit Laihonen alustaa Fennovoiman projektin kulusta tutkimuksensa ja muutoin näkemänsä perusteella, sekä pohtii
    erilaisten vastarinnan muotojen arvoa ja merkitystä taistelussa
    teknokraattista valtaa vastaan.

    Reclaim the Cape -toimintaviikko

    Huhtikuussa 2016 tulee vuosi siitä, kun Fennovoima-Rosatom aloitti ydinvoimalahankkeensa valmistelutyöt Hanhikivenniemellä Pohjois-Pohjanmaalla. Vuonna 2007 aloitettu energia- ja ulkopolitiikan murheenkryyni on hoippunut toistuvasti haudan partaalla ja etenkin vuonna 2012, kun sen pääinvestoija, saksalainen E.ON, päätti ydinvoiman olevan huonoa bisnestä ja vetäytyi rahoineen projektista. Pelastajaksi löytyi venäläinen Rosatom, jota henkilökohtaisesti nimittämänsä valvontaneuvoston kautta isännöi presidentti Vladimir
    Putin.

    Samaan aikaan yksivuotispäiviään viettää myös Fennovoima-Rosatomin vastainen protestileiri. 2015 huhtikuusta syyskuulle asemansa työmaa-alueella pitänyt leiri viivytti Hanhikivenniemen laillisesti kyseenalaisia rakennustöitä.

    Huhtikuussa on aika avata uusi erä – ja palata joukolla työmaalle. Myös Rosatomin rakentaman Tshernobylin muistopäivän (26.4.) isolla toimintapäivällä on yksinkertainen tavoite: Hanhikivenniemen työmaa-alue otetaan aitojen yli ja teiden poikki juosten, kiiveten, tanssien tai vaikka uiden haltuun ja täytetään kaikenlaisilla ihmisillä. Näin niemimaa vapautetaan symbolisesti ydinvoimalahankkeesta – konkreettisemmin pistetään sen hankkeen käytännön työt seis niin pitkäksi aikaa kuin suinkin. Ohella täyttyköön lähiseutu paitsi Fennovoima-Rosatomin vastaisella, myös ympäristötuho- ja kapitalismikriittisellä toiminnalla: vaikka et paikalle pääsisikään, voit valita oman tapasi osallistua etäältä.
    Nostamme hattua taktiikoiden monimuotoisuudelle – sinä päätät mitä teet, ei kukaan muu.

  • Ilmasto ja energia -lukupiiri

    Helsingin seudun & yliopiston Maan ystävien Ilmasto ja energia -lukupiiri kokoontuu tiistaina 15.3.2016 kello 17 alkaen. Teemana on metsien ilmastovaikutukset, jota varten voi lukea haluamansa osuuden Ilmastopaneelin raportista ”Metsien hyödyntämisen ilmastovaikutukset ja hiilinielujen kehittyminen”.

    Lukupiiriin voi tulla, vaikkei tekstiä olisi lukenutkaan. Paikkana on Maan ystävien toimisto Pauligin huvilalla, Mechelininkatu 36 B, Helsinki.

     

  • Turvaa aktivistia, allekirjoita vetoomus

    Suomen Maan ystävät yhdessä Finnwatchin kanssa oli joitakin vuosia sitten selvittelemässä Hondurasin Gualcarque-joen Agua Zarca -vesivoimahankkeen epäselviä taustoja. Nyt yksi aktivisti, Berta Cáceres, on murhattu ja ainakin yksi toinen aktivisti, Gustavo Castro, välittömässä vaarassa.

    Tässä Mervi Leppäkorpi ja MY:n hallituksen jäsen Noora Ojala kirjoittavat Siemenpuu-säätiön blogissa taustoista otsikolla ”Ympäristöaktivisti Berta Cáceresin murhaa todistanut Siemenpuun kumppanijärjestön koordinaattori Gustavo Castro vaarassa”.  (Maan ystävät ry on yksi Siemenpuu-säätiön perustajajärjestöistä.)

    Amnesty International kerää nimiä vetoomukseen, jossa Hondurasin presidenttiä ja hallitusta vaaditaan laskemaan Gustavo Castro Soton kotimatkalle Meksikoon niin pian kuin mahdollista. Voit allekirjoittaa vetoomuksen täällä.

    ”Hondurasilaisen alkuperäiskansojen oikeuksia puolustavan COPINH-järjestön johtohahmo Berta Cáceres murhattiin kotiinsa maaliskuun kolmannen päivän vastaisena yönä. Hän oli kansainvälisesti tunnettu aktivisti ja sai Goldman -ympäristöpalkinnon erityisesti lenca-alkuperäiskansan kanssa tekemästään työstä. Yhteisöt haluavat suojella Gualcarque-jokea Agua Zarca -vesivoimahankkeen vaikutuksilta. Agua Zarcaa on rahoittanut myös suomalainen Finnfund.”

  • Muutama pedagoginen välähdys ympäristömetaforista

    Tiedonjanoinen ekaluokkalaiseni ryhtyi jonkun koulun kilpailun innoittamana kyselemään yllättäen ympäristöasioista. Selitin tietysti, alleviivatun yksinkertaisesti. Lapsi nyökytteli totisena. Päästessäni ilmastonmuutokseen ryhdyin yksinkertaistamaan entisestään, koska oletin tällaisten prosessien olevan lapselle sietämättömän abstrakteja, mutta yllättäen nuori koululainen vaan jatkoi nyökyttelyään. Tietysti ihmisillä on pieniä ympäristöjä ja suuria ympäristöjä ja tietysti hänelle on selvää (”ei tartte iskä toistaa”), että ihmisten suuret ympäristöt ovat niin suuria, että ne ovat myös jääkarhujen ympäristöjä.

    En muista aiemmin ajatelleeni, että ”ympäristön” käsite voisi olla kenellekään intuitiivisesti noin selvä. Minusta se on aika kömpelö metafora, joka nimenomaan sotkee asioita rinnastamalla luonnonprosessien jatkuvuuden ja koetut elinpiirit. Siinä täytyy kuitenkin olla pedagogisesti joku järki, jos 7-vuotiaan päässä se todella kytkee luontevasti koulun pihalla lojuvan roskan ja ilmastonmuutoksen.

    Tämän täytyy olla sukupolvikysymys: uskon, että vaikka minun sukupolveni ihmiset osaavat toistaa ympäristönsuojelun perusajatukset unissaankin, niitä ei ole omaksuttu hetkellä, jolloin maailmankuvan ydin eli luonnollistuneet metaforiset kytkökset tehdään.

    *****

    Mitä pedagogiikkaan tulee, muistan kaksi ydintapahtumaa.

    Ensimmäisenä olivat pelkät roskat ja välitön estetiikka. Kun olin 7-vuotias, koulussa oli piirroskilpailu jota varten taideteosten väkertämiseen oli varattu päiväkausia. Otsikkona oli brittiläiseen ääriprovinsiaaliseen tapaan ”Keep Berkshire tidy”.

    Piirsin pommin ja siihen punaisen kieltorastin päälle. Olihan vuosi 1984 ja Britannian lapsilla oli varma tieto siitä, että Thatcher pommittaisi piakkoin kaiken mahdollisen. Opettaja otti minut puhutteluun ja sanoi työn olevan täysin aiheen vierestä. Kysyin, että eikö pommin aiheuttama sotku ole valtava verrattuna luokkakavereiden piirtelemistä karkkipaperinkuorista ja koiranläjistä aiheutuvaan sotkuun; tokihan Berkshiren kauniin maakunnan sotkuisuuden välttämisen kannalta pommien välttäminen oli paljon tärkeämpää kuin se, mihin koira sattui paskomaan.

    Opettaja huokaisi syvään ja selitti näennäiskärsivällisellä äänellä, että ympäristöstämme puhuessamme puhumme pienistä asioista, ja oli tietysti hienoa että olin kiinnostunut isoista asioista, mutta niiden sotkeminen tähän oli pohjimmiltaan häiriköintiä.

    Sitten tuli kestävä kehitys eksotiikkana. 1980-luvun loppupuolella suomalaisessa peruskoulussa alkoi järjestelmällinen yhteinen tulevaisuutemme -kampanjointi. Missiona oli teroittaa nuorisolle, miten vaarallista on että jossain elää tykkänään modernin maailman ulkopuolisia ihmisiä. ”Ympäristöongelma” tarkoitti siis puita hakkaavia eksoottisesti valistumattomia heimoja. Kyse ei ollut niinkään mainituista pienistä asioista, vaan museon vitriinin läpi tuijottamista muistuttavasta kokemuksesta.

    Pedagogiikan perustana olivat opetusvideot, joita näytettiin yhdellä ja samalla liian myöhäisellä iltapäivätunnilla vuorotellen Avaran Luonnon liskojaksojen kanssa. Liskot ja Brundtland-pedagogiikan intiaanit sekoittuvat edelleen päässäni kollaasiksi: maailma on pullollaan eksoottisia asioita, tv betamaxin päällä on liian pieni, kattolamppu surisee, verensokeri laskee, ja valistuneet eurooppalaiset tiedemiehet kertoivat pehmeällä äänellä, miten asiat ovat ja miten on järkevää toimia.

    *****

    ”Ympäristö” ei varmasti koskaan luonnollistu mielessäni metaforana samalla tavalla kuin tämän päivän koululaisella. Osittain samasta syystä ympäristöasioiden edistäminen on niin hirvittävän työlästä: merkittävä osa nykyisistä päättäjistä on omaksunut ympäristön käsitteeseen liittyvät kytkökset päälle liimattuina. Se, että asiat tuntuvat luonnollisilta, ei silti tarkoita, etteivätkö käsitteet olisi erilaisin tavoin ongelmallisia.

    Ympäristön käsitteellinen haaste on kahtalainen: ensinnäkin se heijastaa huonosti ihmisten välisiä suhteita, toiseksi se on liian haltuunottava.

    Luonnonympäristöjen suojelemisessa ei ole kyse pelkästään ihmisten ja ”luonnon” välisistä suhteista, vaan mitä suurimmassa määrin myös yhteiskunnallisten toimintakykyjen jakamisesta. Siksi ympäristökysymys on aina myös ihmisten välistä politiikkaa ja neuvottelua. Luonto ei ole ihmiskunnaksi kutsuttua tiivistä subjektia ympäröivä asia, koska tällaista tiivistä ja intresseiltään yksimielistä subjektia ei ole. Minkä tahansa ekologisen muutoksen vaikutukset jakaantuvat äärimmäisen epätasaisesti.

    Ekologisen tuhon eteneminen ei näin ollen tarkoita vain sitä, että ”yhteisen tulevaisuutemme” puolustaminen on entistä tärkeämpää, vaan myös sitä, että tarkentamaton ”yhteinen tulevaisuutemme” tarkoittaa entistä selvemmin joidenkin ihmisten suojattua tulevaisuutta toisten kustannuksella.

    Toiseksi ”ympäristö” merkitsee käsitteellisesti jo vallattua luontoa: ympäristöstä huolehtiminen edellyttää, että hallinnollis-teknologiseen rationaalisuuteen perustuvat apparaatit ovat jo ottaneet sen haltuunsa. Tämä on ympäristökäsitteen sisältämien latausten keskeinen ongelma: tämän rationaalisuuden olemukseen kuuluu lähes aina myös tuho. On hyvin tunnettu etymologinen tosiseikka, että metsän hakkaaminen matalaksi ja järki periytyvät eurooppalaisessa sanastossa samasta valon saapumiseen viittaavasta käsiteperustasta (nykykielissä einlichtung, enlightenment, jne). Ja mitä muuta eroa esimerkiksi englannin environment ja human habitat –käsitteillä viime kädessä on, kuin se, että sanomalla ”ympäristö” voimme julistaa koko maailman omaksemme.

    On eri asia olla huolella hoidettu kuin koskematon, ja juuri koskemattomuus on se linja, jota ”ympäristön” käsite ei koskaan kunnolla tunnista. On helppoa ”hallinnoida vastuullisesti” ja vaikeaa jättää rauhaan, vaikka edellinen ei ole koskaan todellisuudessa mahdollista ilman jälkimmäistä: kasautuva ymmärrys luonnonprosesseista opettaa, että kestävyys edellyttää aina myös omalla painollaan toimivia prosesseja, ja että epäolennaisen näköiset tekijät saattavat olla ekologisen tasapainon kannalta kriittisimpiä.

    *****

    Ongelma on nyt vaan siinä, etten edelleenkään tiedä, miten minä tämän lapselle selittäisin.

     

    Teppo Eskelinen

  • Täytetään Helsinki keskustelulla 16.4.2016!

    Täytetään Helsinki keskustelulla 16.4.2016!

    Tilaa vaihtoehdoille kavennetaan kaiken aikaa, mutta toisenlainen maailma on edelleen mahdollinen! Ilmoittautuminen Suomen sosiaalifoorumiin on käynnissä 16.3. asti.

    Ilmoittautumislomake: 
    http://www.sosiaalifoorumi.fi/jarjesta-seminaari/ilmoittautumislomake/

    Toimintaohjeet tapahtuman järjestäjälle: 
    http://www.sosiaalifoorumi.fi/jarjesta-seminaari/menettelytapaohjeet/

    Vuoden 2016 Sosiaalifoorumin teemoja ovat: Kestävä maailma ja ympäristö, Työ, tuotanto ja hyvinvointi sekä Rauha ja oikeudenmukaisuus. Järjestelyissä ovat mukana VVA ry, Hirundo, Rakennusliitto, Suomen Attac, Maan ystävät, Vasemmistonuoret ja PAND – Taiteilijat rauhan puolesta.

    15. Suomen sosiaalifoorumi järjestetään yksipäiväisenä pop up -tapahtumana eri puolilla Helsinkiä lauantaina 16.4. Päivän päätteeksi järjestetään yhteiset iltabileet Cafe Mascotissa Neljännellä Linjalla.

    Tervetuloa mukaan!

    Lisätietoja:
    Noora Kauppila
    Suomen sosiaalifoorumin tiedottaja ja koordinaattori
    www.sosiaalifoorumi.fi
    www.facebook.com/sosiaalifoorumi
    twitter.com/Sosiaalifoorum1

  • Hallituksen kokous 2/2016

    Hallituksen kokous 2/2016

    Maan ystävien hallitus kokoontui 27.2. Pauligin huvilalla talvisissa tunnelmissa. Kokous oli tavallista pitempi, sillä kävimme läpi erityisesti talousasioita. Taloudenhoitaja esitteli viime vuoden tilinpäätöksen ja se vahvistettiin.

    Maan ystävien valtakunnallisen Kevätväentapaamisen päivämäärä ja paikka lyötiin lukkoon; väentapaaminen järjestetään 6.-8.5. Helsingissä. Mikäli haluat mukaan suunnittelemaan väentapaamista, ota yhteyttä ryhmat (at) maanystavat.fi. Kaikki ovat erittäin tervetulleita mukaan suunnittelemaan!

  • Lumiukkojen kapina Porissa

    Porin seudun Maan ystävät järjestää perinteikkään Lumiukkojen kapina -tapahtuman Porin torilla perjantaina 11.3. klo 10 alkaen. Ilmastokriisi etenee, ja viimeisen vuoden aikana on lyöty useampikin lämpöennätys, joihin epätoivoiset lumiukot haluavat kiinnittää huomion. Porin kaupungin toimesta torille toimitetaan puhdasta aurauslunta, josta rakennetaan lumiukkoja ja -akkoja sekä muita talvisia olentoja. Torilla voi tavata Maan ystävien jäsenistön lisäksi myös T.e.h.d.a.s ry:n taiteilijoita sekä lapsia kouluista ja päiväkodeista.

  • Reclaim the Cape

    Reclaim the Cape

    Kamppailu Fennovoiman ydinvoimalahanketta vastaan jatkuu! Ydinvoiman vastustajat kokoontuvat Pyhäjoelle Reclaim the Cape -toimintaviikolla 22.4.-1.5.2016. Maan ystävien ydinvoimatoimintaryhmä on mukana Tshernobylin muistopäivänä 26.4. järjestettävässä isossa toimintapäivässä.

    Tapaus Fennovoima on tehnyt viime vuosien aikana selväksi, kuinka vähän tavalliset ihmiset voivat vaikutaa demokraattisten ja juridisten vaikutusväylien kautta, kun vastassa ovat valtioiden ja yhtiöiden taloudelliset intressit. Esimerkit maailmalta ovat kuitenkin osoittaneet, että ydinvoimaloita kuten muitakin ongelmallisia jättihankkeita on niiden voimakkaasta poliittisesta tuesta huolimatta onnistuttu pysäyttämään joukkovoimaisella kansalaistottelemattomuudella.

    Pyhäjoen ydinvoimalahanketta on kritisoitu voimakkaasti siihen sisältyvistä taloudellisista riskeistä ja poliittista päätöksentekoa leimanneesta suhmuroinnista. Onkin mahdollista, että laput silmillä puutteellisin tiedoin Fennovoimaan lähteneet kunnat joutuvat vielä maksamaan kovan hinnan riskien realisoituessa, kuten ruplan kurssin edelleen heikentyessä sekä sähkön hinnan pysyessä Fennovoiman takuuhintaa alhaisempana. Monet kaupalliset toimijat ovat jo tehneet johtopäätöksensä Fennovoiman taloudellisista riskeistä ja irtautuneet tai pyrkineet irtautumaan hankkeesta. Fennovoiman ja Keskon tytäryhtiö Kestran välimiesmenettelyn ratkaisu saattaa avata ovia yhä useampien osakkaiden irtautumiselle.

    Ydinvoimasta käydyssä keskustelussa on jäänyt liian vähäiselle huomiolle pidemmän aikavälin ongelmat, jotka liittyvät keskeisesti ydinvoimaan energiamuotona. Näihin kuuluvat uraanimalmin louhimisen ja rikastamisen aiheuttama saastuminen, jatkuva suuronnettomuuden riski sekä ydinjätteen varastointiin liittyvät vakavat uhkakuvat. Fukushiman onnettomuus vuonna 2011 osoitti, etteivät edes kehittyneimmät teollisuusvaltiot ole suojassa pahimmalta mahdolliselta skenaariolta. Ydinjäte tulee olemaan uhka ihmiselle ja muulle luonnolle ainakin 250 000 vuoden ajan, eikä missään jätteen loppusijoitusratkaisuissa ole mahdollista ottaa huomioon vuosituhansien aikana todennäköisesti hyvin radikaalisti muuttuvia olosuhteita. On myös tiedostettava, että ydinvoima kytkeytyy tuotantomuotona talouskasvuideologiaan perustuvaan massateollisuuteen ja ylikulutukseen.  Ihmisten ja luonnon hyväksikäyttöön perustuva elämänmuoto on jo nyt aiheuttanut peruuttamatonta tuhoa maapallolle. Pyrkimystä jatkaa massakulutusta pitämällä yllä energiaintensiivistä teollisuutta ydinvoimasähkön avulla ei voida hyväksyä.

    Fennovoima muun ydinvoimateollisuuden tavoin markkinoi ydinvoimaa ratkaisuna ilmastokriisiin. Ydinvoimaloiden rakentaminen on kuitenkin hidasta sekä energia- eli siis myös päästöintensiivistä. Samoin uraanivarantojen huvetessa ja malmien köyhtyessä ydinpolttoaineen hankinta tulee vaatimaan yhä enemmän toimenpiteitä ja energiaa. Ainoa tehokas keino reagoida ilmastonmuutokseen on siirtyä nopeasti hajautettuun uusiutuvia hyödyntävään energiantuotantoon sekä etsiä uusia, vähäpäästöisiä tapoja järjestää yhteisöjen elämää.

    Tervetuloa siis Pyhäjoelle huhtikuussa osallistumaan itselle sopivassa roolissa Fennovoiman pysäyttämiseen. Toimintapäivän lisäksi tarjolla on työpajoja, luentoja ja taitojen jakamista laajalla kattauksella, ja voit myös itse osallistua ohjelman järjestämiseen. Pyhäjoella viime vuoden huhtikuusta toimineen protestileirin aloitteesta käynnistyneessä Reclaim the Capessa ovat Maan ystävien ydinvoimatoimintaryhmän lisäksi mukana muun muassa Naiset rauhan puolesta -liike ja Hyökyaalto-verkosto.

    Lisätietoa tapahtumasta, työpajojen järjestämisestä ja muuhun toimintaan osallistumisesta Pyhäjoen protestileirin verkkosivuilta.
    Tapahtuma Facebookissa.

    Lisätietoa Maan ystävien ydinvoimanvastaisesta toiminnasta.

    Lue lisää Fennovoimasta:
    Hanna Nikkanen: Fennomania
    Angi Mauranen: Fennovoima-kritiikin kolme tasoa

    Kattava tietopaketti Fennovoiman hankkeen etenemisestä Pro Hanhikivi -liikkeen sivuilla.

  • 280 organisaatiota Euroopasta, Kanadasta ja Yhdysvalloista tuomitsee sijoittajansuojan sisällyttämisen TTIP-sopimukseen

    280 organisaatiota Euroopasta, Kanadasta ja Yhdysvalloista tuomitsee sijoittajansuojan sisällyttämisen TTIP-sopimukseen

    Maanantaina 22 helmikuu 2016  –  juuri käynnistyvien TTIP-neuvottelujen 12. kierroksen alla  –  280 kansalaisjärjestöä ja verkostoa eri puolilta Eurooppaa ovat Yhdysvaltain ja Kanadan ryhmien tukemina vaatineet Euroopan komissiota ja Yhdysvaltain kaupallisia edustajia poistamaan välimiesmenettelyn (Investor State Dispute Mechanism, ISDS) ja sitä korvaavan ICS-menettelyn (Investor Court System) TTIP:stä, CETA:sta ja kaikista muista kauppasopimuksista. Asia palaa neuvottelupöytään kahden vuoden tauon jälkeen sen päädyttyä edellisellä kerralla umpikujaan.

    Julkilausuman allekirjoittajat tuomitsevat Euroopan komission toimet ISDS-sääntelyoikeuden uudelleen nimittämiseksi. Myös ICS:ään sisältyvä sääntelyoikeus voisi merkittävällä tavalla rikkoa kansallisten hallitusten esimerkiksi kansanterveyttä, ympäristöä ja yhteiskuntaa suojaavia lainsäädännöllisiä oikeuksia. Keskeiset huolenaiheet, joiden vuoksi 145 000 vastaajaa sanoi TTIP:n ISDS-mekanismille ei Euroopan komission järjestämän julkisen konsultaation aikana, pätevät myös ICS-tuomioistuimeen. Näitä ovat:

    • sekä ISDS ja ICS antavat laajamittaiset oikeudet ulkomaisille sijoittajille, mikä syrjii kotimaisia sijoittajia ja yhteisöjä ilman mitään näyttöä siitä, että ne hyödyttäisivät koko yhteiskuntaa.

    • sekä ISDS että ICS voivat pakottaa hallituksia käyttämään miljardeja euroja veronmaksajien varoja yrityksille maksettaviin korvauksiin kansanterveyden, ympäristönsuojelun, työllisyyden tai muun julkishyödyllisen politiikan edistämisestä, julkishallinnollisista toimista ja jopa tuomioistuinten päätöksistä. Ne eivät takaa, etteivätkö yksityisten yritysten edut voisi vaarantaa yleisen edun nimissä harjoitettavaa politiikkaa.

    • ISDS ja ICS eivät ole demokraattisten periaatteiden tai valvonnan alaisia. Parlamentit eivät voi muuttaa sääntöjä jälkikäteen;

    • sekä ISDS että ICS heikentävät Euroopan Unionin ja sen jäsenvaltioiden omien tuomioistuinten oikeudellista toimintaa, sillä ulkomaiset sijoittajat voivat ohittaaa ne;

    • sekä ISDS että ICS sivuuttavat sen tosiasian, että Euroopan, Yhdysvaltojen ja Kanadan oikeusjärjestelmät ovat täysin päteviä käsittelemään ulkomaisten sijoittajien riita-asioita yhtäläisellä ja yhdenvertaisella kansallisella lainsäädännöllä, joka koskee muitakin yhteiskunnan jäseniä.

    Uusi ehdotus on ratkaisevassa määrin huonompi kuin nykyinen, jäsenmaiden erillisten investointisopimusten käytäntö, josta on mahdollista perääntyä. ICS:ssa sekä EU että sen jäsenvaltiot olisivat sidottuja TTIP- ja CETA-sopimuksiin, elleivät ne päättäisi erota Euroopan unionista. Mikäli sopimus allekirjoitettaisiin, TTIP:n sisältämä investointisuoja voisi valtuuttaa yli 47 000 yritystä kaikista 51 495 yhdysvaltalaisomistuksessa olevasta, EU:ssa jo nykyisin toimivasta tytäryhtiöstä hyökkäämään Euroopan politiikan ja hallinnon toimia vastaan.

    Suomalaisista toimijoista julkilausuman ovat allekirjoittaneet: TTIP-verkosto, Attac ry, CRASH – Coalition for Research and Action for Social Justice and Human Dignity, Emmaus Aurinkotehdas ry, Maan ystävät ry, Maattomien ystävät ry, Hyvinvointivalion vaalijat ry, Maailmankauppojen liitto ry, Parecon Finland, Lääkärin sosiaalinen vastuu ry, Eetti ry, Tekniikka elämää palvelemaan ja Uusi Tuuli ry.

    Lisätietoja:

    TTIP-verkosto, Marissa Varmavuori, +358 505422067, marissa[piste]varmavuori[at]gmail[piste]com

  • Tammikuun Kupolin herkun tuotot lahjoitettiin eläinten turvakoti Tuulispäälle

    Helsingin yliopiston Maan ystävät yhdessä Maan ystävien ruokatoiminnan kanssa järjestivät tammikuun lopussa Tuulispään tuki -kansankeittiön. Tapahtumassa tarjoiltiin omenaista seitanpaistia kaurakermaperunoiden kanssa 3 euron suositushintaan. Vuonna 2012 perustettu Tuulispää on turvakoti tuotanto- ja muille maatilaeläimille ja tarjoaa kodin niin tehotuotannosta pelastetuille kuin muutoin kaltoin kohdeilluille eläimille.

    Tunteikkaan ja ajatuksia herättelevän ohjelman veti Tuulispään perustaja Piia Anttonen. Hän kertoi turvakodin historiasta, jokaisen asukkaan toinen toistaan uskomattomimmista matkoista Tuulispään hoiviin ja niin naapureiden kuin muidenkin maatilallisten suhtautumisesta toimintaan. Kuulimme vuohien ovelista tempuista, jo ratsastus- tai kilpauransa päättäneiden hevosten karuista kohtaloista, ja sinikettu Oton valloittavasta koiramaisuudesta kissamaisia luonteenpiirteitä unohtamatta.

    Piian kertomukset toivat niin perinteisistä kuin harvinaisemmista tuotantotiloilta pelastettujen eläinten persoonallisuudet esiin, ja samassa jälleen totuus tehotuotantoeläimien kohtelusta massana löi kasvoille. Tehotuotetun lihan tuotannossa tapahtuu väistämättä laiminlyöntejä, sillä eläimiä niiden lyhyen elämänsä aikana ei vain pysty kohtelemaan yksilöllisesti – eikä se ole tuotannossa tarkastelun keskiössäkään, vaan eläimet nähdään hyödykkeinä, ei tuntevina ja arvokkaina yksilöinä.

    Lämminhenkinen tapahtuma veti puoleensa hurjan määrän Tuulispään tukijoita, ja tapahtuman tuotto olikin yli 600 euroa! Lähes täydellisesti onnistuneen tapahtuman tuotot lahjoitettiin kokonaisuudessaan Tuulispäälle. Isot kiitokset ovat ansainneet niin tapahtumaa tukeneet kävijät kuin myös Tuulispääläiset – työnne on mittaamattoman arvokasta!

    Lue lisää Tuulispään toiminnasta: www.tuulispaa.org

    Tuulispää myös Facebookissa: www.facebook.com/tuulispaa/