Uutiset

Kävelin hiljattain sisään pieneen lihakauppaan Tupungaton kylässä Mendozassa, Argentiinassa. Kuten lihakaupat usein täällä päin, myös tämä myi hedelmiä ja vihanneksia. Kysyin myyjältä, olisiko heillä ollenkaan luomuvihanneksia. Myyjä katsoi minua epäuskoinen ilme kasvoillaan ja nauroi. ”Luomua? Ei todellakaan!”

Argentiina on Latinalaisen Amerikan toiseksi suurin valtio. Se kattaa yli kahdeksan kertaa Suomen kokoisen alueen. Pelkästään soijapelloiksi muutettu pinta-ala on 20 miljoonaa hehtaaria eli yli 60 prosenttia valtion viljelykelpoisesta maasta. Muuntogeenisen soijan ohella valtava määrä metsää ja perhetiloja on tuhottu maissin ja vehnän tieltä. Argentiinan Maan ystävien (ATA) mukaan lähes 64 000 perhettä, niin pienviljelijöitä kuin alkuperäiskansojen edustajia, kärsivät valtion tai suuryritysten käynnistämistä maanomistuskiistoista.

Argentiinan Maan ystävien työ on taistelua tuulimyllyjä vastaan. Yksi järjestön päätehtävistä on nostaa esiin Monsanton, Syngentan ja muiden agrokemikaaliyritysten toiminnan epäkohtia sekä puolustaa pientilallisten sekä maattomiksi jääneiden oikeuksia. ”Maatalous ilman maanviljelijöitä” näkyy yhä laajemmin Argentiinan viljavimmilla seuduilla, missä valtavien yksilajiviljelmien dominoimaa maisemaa rikkovat vain hylätyt, rapistuvat asuinrakennukset sekä suuryhtiöiden viljankäsittelykompleksit. Agroteollisuuden valta ulottuu valtion ylimpään päätöksentekoon. Ihmisten terveys, luonnon monimuotoisuus ja ilmastonmuutoksen hillintä ovat toissijaisia tekijöitä matkalla kohti ”modernisaatiota”.

ATA:n toimintakenttä on käsittämättömän laaja; pelkästään maan pinta-ala sekä lukemattomat ekologiset ja ilmastolliset alueet Andeilta Atlantille ja pampalta sademetsään asettavat haasteita resurssien käytölle ja teemojen rajaamiselle.

ATA:n koordinaattorin Natalia Salváticon mukaan järjestö keskittyy työssään kahteen Kansainvälisen Maan ystävien määrittelemään ohjelmaan: Metsiin ja biodiversiteettiin sekä Ruokasuvereniteettiin. Molemmissa työtä on enemmän kuin tarpeeksi ja ne limittyvätkin tiukasti toisiinsa. Argentiinan luonnonmetsät ovat agroteollisuuden levittäytyessä kutistuneet lähes olemattomiin, mikä on voimistanut ilmaston ääri-ilmiöitä esimerkiksi maan keskiosissa, missä kuivuus ja voimakkaat metsäpalot ovat jokavuotinen riesa. Maan ruoantuotanto taas on Monsanton käsissä muuttunut painajaiseksi; torjunta-ainesumutukset aiheuttavat terveysongelmia kolmannekselle argentiinalaisista, geenimuunnellut viljalajikkeet levittäytyvät kaikkialle ja alkuperäiset siemenlajikkeet katoavat.

Millä ravitsemme itseämme?

Olen asunut nyt kahdeksan kuukautta Argentiinan maaseudulla. Agroekologisilla tiloilla työskentely on tuonut minut lähelle ruoantuotannon alkulähteitä, mutta samalla maan toiset, valtavirtaa edustavat kasvot ovat muuttuneet entistä irvokkaammiksi. Ympäristöliikkeen ajamat asiat, kuten kierrätys, vesivarojen ja metsien suojelu, ilmastonmuutoksen hillintä sekä puhdas ruoantuotanto, ovat kaukana keskivertokansalaisen tai -yrityksen ajatuksista. Valtio ei tue ympäristötietoista elämäntapaa, päinvastoin. Ruokakaupoista ei löydy juuri mitään, mitä ei olisi tuotettu teollisesti ja täytetty kemikaaleilla.

Vehnäjauhot eivät enää ole vehnää, vaan ravinteeton vehnäjaloste. Maitotuotteissa on enemmän lisättyjä ainesosia kuin maitoa. Tyypillisen argentiinalaisen ruokavalio koostuu lihasta, sokerista, valkoisesta leivästä ja torjunta-ainejäämistä. Ei ihme, että pienviljelijällä menee huonosti. Hintakilpailu teollisten suuryritysten kanssa on pientuottajalle mahdotonta, eikä valtion tehokkuutta ihannoiva politiikka tue monilajista viljelyä tai torjunta-aineista luopumista.

Aihe, johon ympäristösuojelijatkaan eivät täällä tohdi tarttua, on lihansyönti. Liha on argentiinalaisen ruokakulttuurin olennaisin osa. Lisäksi se on halpaa kuin saippua. Lihantuotannon haitalliset ympäristövaikutukset kielletään tai ohitetaan olankohautuksella.

Eläköön hyvä elämä!

Maan ystävät edistävät puhdasta ruoantuotantoa ja ruokaomavaraisuutta yhdessä viljelijäorganisaatioiden, agroekologisten pientuottajien sekä alueellisten solidaarisuusliikkeiden kanssa. Kampanjoilla pyritään tutustuttamaan kansalaiset kestävämpiin elämäntapoihin ja tiedostavaan kuluttamiseen.

Etelä-Amerikan alkuperäisasukkaat puhuvat buen viviristä, hyvästä elämästä. Se tarkoittaa elämää sopusoinnussa Äiti Maan, Pachamaman, kanssa. Inkojen Maan ja hedelmällisyyden jumalatar Pachamama kuuluu myös argentiinalaiseen alkuperäiskulttuuriin, mutta eurooppalaistuneessa valtakulttuurissa moni kokee yhteyden Pachamamaan vieraaksi tai tarpeettomaksi.

Kapina agroteollisuutta ja uusliberalistista talousmallia vastaan, hyvän elämän puolesta, kuitenkin näkyy ja kuuluu jo ympäri maata. Itse koin sen omakohtaisesti edellisessä asuinpaikassani Córdoban maakunnassa, missä Monsantoa ei enää kaivata ja luomuliike leviää pikkukylästä toiseen. Argentiinan Maan ystävien työ on osa suurta, Latinalaisen Amerikan kattavaa liikettä, jolla on toivoa niin kauan kuin on yhteistyötä, solidaarisuutta ja moniäänisyyttä.

Titta Lassila