Kategoria: Uutiset

Maan ystävät ry:n uutiskirje 1/2020 on julkaistu. Uutiskirje on luettavissa täältä.

Periaatelinjaus sosiaalisesti oikeudenmukaisesta ekologisesta verouudistuksesta

Sanna Marinin hallitusohjelmassa on sitouduttu valmistelemaan kestävän verotuksen tiekartta, jonka ensimmäinen vaihe valmistuu vuoden 2020 kehysriiheen mennessä. Valmistelussa haetaan ratkaisuja, jotka edistävät hallituksen ilmastotavoitteita taloudellisesti tehokkaimmin, nopeuttavat siirtymää pois fossiilisista polttoaineista ja jotka samalla täyttävät sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vaatimukset.

Kestävän verotuksen tiekartta on tervetullut, sillä ilmastokriisin torjuminen edellyttää valtiolta ohjauskeinoja, joilla varmistetaan riittävän nopea siirtymä vähähiiliseen kulutukseen. Verotuksella ja veroluonteisilla maksuilla on ohjauksessa keskeinen rooli. 

Ekologista verouudistusta suunniteltaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, mikä on nostettu keskeiseksi tavoitteeksi myös hallitusohjelmassa.

Tässä kansalaisjärjestöjen yhteisessä periaatelinjauksessa on hahmoteltu ne yleiset periaatteet, joiden varaan sosiaalisesti oikeudenmukainen ekologinen verouudistus tulee rakentaa.

Julkiset menot on rahoitettava sosiaalisesti oikeudenmukaisilla fiskaalisilla veroilla

Fiskaalisilla veroilla tarkoitetaan veroja, joilla valtio, kunnat ja muut veronsaajat hankkivat tuloja yhteiskunnan perustoimintojen aiheuttamien välttämättömien menojen kattamiseen. Fiskaaliset verot ovat välttämättömiä, sillä valtioiden tulee varmistaa riittävät taloudelliset resurssit ihmisoikeusvelvoitteistaan vastaamiseen. Suomessa verot ja veroluonteiset maksut muodostavat yli 80 prosenttia valtion tuloista, ja verotus on tätä kautta keskeinen ihmisoikeuskysymys.

Yleisesti hyväksyttyjen verotuksen periaatteiden mukaisesti valtion perustoimintojen rahoittamiseen tarvittavia fiskaalisia veroja tulee kerätä oikeudenmukaisesti ja tehokkaasti, minkä lisäksi fiskaalisen verotuksen tulisi olla mahdollisimman neutraalia. Nämä tavoitteet voidaan varmistaa parhaiten tiiviillä veropohjilla ja matalilla verokannoilla.

Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistäminen ja varallisuuden sekä siitä seuraavan yhteiskunnallisen vaikutusvallan keskittymisen estäminen edellyttää fiskaaliselle verotukselle myös jakopoliittisia tavoitteita. Yhteiskunnan menojen kattamisen lisäksi fiskaalisilla veroilla tulee siten tavoitella myös haitallisten tulo- ja varallisuuserojen tasaamista. Oikeudenmukaisuus huomioidaan verotuksen vertikaalisilla ja horisontaalisilla oikeudenmukaisuusperiaatteilla: isotuloiset ja varakkaammat maksavat enemmän veroja kuin pienituloiset, ja samasta tulosta maksetaan sama vero. Käytännössä oikeudenmukainen verotus toteutetaan progressiivisella tulo- ja pääomaverotuksella.

Jakopoliittisia tavoitteita korostavan verotuksen tärkeys on kasvanut entisestään tilanteessa, jossa planeetan rajat ovat tulleet vastaan eikä uusien luonnonvarojen käyttöä enää voida lisätä ekologisesti kestävällä tavalla. Yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevien hyvinvoinnin lisääminen ei siten voi nojautua luonnonvarojen käytöstä riippuvaan taloudelliseen kasvuun. Fiskaalisen verotuksen pääpainoa tuleekin siirtää työn verottamisesta pääomatulojen ja varallisuuden verottamiseen.

Horisontaalisen oikeudenmukaisuusperiaatteen mukaisesti veropohjien tulee olla tiiviit. Tämä tarkoittaa sitä, että verolainsäädännöllä pyritään aktiivisesti välttämään tilanteita, joissa verovelvollinen voi välttyä veronmaksulta tai muuten saavuttaa samasta tulosta muita alemman verotuksen tason.

Kun veropohjat ovat tiiviit, verokannat voivat olla suhteellisen matalat ilman, että ne vaarantavat valtion taloudellisia mahdollisuuksia ihmisoikeuksien suojeluun. Jakopoliittisten tavoitteiden vuoksi suurituloisimpien pääomatuloja sekä varakkaimpien varallisuutta on perusteltua verottaa suhteellisesti raskaammin.

Ekologista rakennemuutosta nopeuttavien ohjaavien päästöverojen tulee olla tehokkaita eikä niitä tule kerätä fiskaalisiin tarkoituksiin

Ekologisen kriisin torjuminen edellyttää valtiolta myös erilaisia kulutusta ohjaavia veroja, joilla pyritään päästövähennyksiin. Kulutusta ohjaavat verot (silloin kun ne kohdistuvat yleisesti käytettyihin tuotteisiin kuten esimerkiksi polttoaineisiin) ovat kuitenkin ongelmallisia sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta: tasaveroluonteensa vuoksi ne usein rokottavat eniten pieni- ja keskituloisia, jotka maksavat veroista suhteellisesti suuremman osan hyvätuloisiin verrattuna.

Ekologista kriisiä aidosti ratkaisevien ohjaavien päästöverojen tarkoitus on myös siirtää kulutus ja tuotanto pysyvästi uusiin kestävämpiin muotoihin ja toteuttaa siirtymä hiilivapaaseen yhteiskuntaan. Onnistuneen ohjausvaikutuksen myötä ohjaavien päästöverojen verotuotto on siten ennen pitkää lähellä nollaa.

Edellä mainituista syistä ohjaavia päästöveroja ei tule käyttää fiskaalisiin tarkoituksiin. Kun ohjaavien verojen fiskaalisista tavoitteista luovutaan, ne voidaan suunnitella tehokkaiksi ja nopeasti itse itsensä tarpeettomaksi tekeviksi.

Ohjaavista veroista saatavia tuottoja tulee käyttää ohjausvaikutuksen nopeuttamiseen ja ohjauksen sosiaalisen ja alueellisen oikeudenmukaisuuden varmistamiseen. Esimerkiksi lämmityspolttoaineiden hintaa nostavien ohjaavien päästöverojen vaikutusta voidaan vahvistaa tukemalla maalämpöjärjestelmiin siirtymistä. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi energiaköyhyyteen puuttuvilla energiaremonttituilla, korkotuetuilla valtion takaamilla lainoilla tai muilla vastaavilla instrumenteilla. Ohjaavaa vaikutusta tehostavat tuet tulee kohdentaa erityisesti yhteiskunnan heikoimpien tukemiseen siirtymässä. Tukien kohdentamisessa tulee huomioida myös muuttuvan kulutuksen vaikutukset elinkeinonharjoittamiseen ja työllisyyteen, esimerkiksi suuntaamalla varoja uudelleenkoulutukseen ja työntekijöiden muutosturvaan.

Ohjaavien päästöverojen tuottoja ei ole tarvetta korvamerkitä lyhyellä aikavälillä juuri tiettyyn tarkoitukseen, mutta lähtökohtaisesti tuottoja tulee käyttää ohjausvaikutuksen vahvistamiseen eikä niillä tule pysyvästi rahoittaa budjetin muita pysyviä menoja. Uusien ohjaavien päästöverojen kohdalla tuottojen käyttö ohjausvaikutuksen tehostamiseen voidaan toteuttaa heti. Jo olemassa olevien ohjaavien päästöverojen osalta tämä voi vaatia pitkäjänteistä suunnitelma.

Haittaverotus

Fiskaalisten ja ohjaavien päästöverojen lisäksi yhteiskunnassa on tarpeellista ylläpitää myös erilaisia haittaveroja. Haittaverojen tavoitteena ei välttämättä ole kerätä varoja muihin yhteiskunnan toimintoihin tai poistaa kokonaan haittaverotuksen kohteena olevaa toimintaa. Sen sijaan haittaverotuksella vähennetään haitalliseksi katsottavaa toimintaa, korjataan toiminnan aiheuttamia markkinahäiriöitä (lisäämällä ulkoiskustannuksia tuotteiden ja palveluiden hintaan) sekä kerätään varoja ko. toiminnasta yhteiskunnalle aiheutuvien kustannusten kattamiseen. Perinteisiä esimerkkejä tällaisista veroista ovat esimerkiksi alkoholi-, tupakka- ja sokeriverot.

Ekologisessa kriisissä haittaveroja voidaan kerätä esimerkiksi elinympäristöjen heikentämisen ja hiilinielujen katoamisen hillitsemiseen. Haittaveroilla paitsi tehdään em. toiminnasta kannattamattomampaa myös kerätään varoja esimerkiksi uusien suojelualueiden perustamiseen. Haittaverotuksella voidaan myös ohjata kulutusvalintoja lisäämällä esimerkiksi päästökomponenttiin perustuvia veroja korkeapäästöisiin tuotteisiin, ja alentamalla veron tuotoilla vastaavasti matalapäästöisten korvaavien tuotteiden arvonlisäverokantoja.

Yhteenveto sosiaalisesti oikeudenmukaisen ekologisen verojärjestelmän perusperiaatteista

– Fiskaaliset verot, ohjaavat päästöverot ja haittaverot on periaatetasolla erotettu toisistaan. 

– Fiskaalisilla veroilla rahoitetaan hyvinvointivaltio ja toteutetaan jakopoliittisia tavoitteita.

– Fiskaaliset verot kerätään tehokkaasti ja mahdollisimman neutraalisti tiiviillä veropohjilla ja matalilla verokannoilla.

– Fiskaalinen verotus on progressiivista ja samasta tulosta maksetaan sama vero.

– Fiskaalisen verotuksen pääpainoa siirretään työn, kuluttamisen ja tuotannon verottamisesta pääomatulojen ja varallisuuden verottamiseen.    

– Ohjaavilla päästöveroilla pyritään toteuttamaan tieteellisesti määritellyt päästövähennykset yhdessä muiden poliittisten toimenpiteiden kanssa. 

– Ohjaavia veroja ei käytetä fiskaalisiin tarkoituksiin.

– Ohjaavat verot suunnitellaan tehokkaiksi ja niiden tavoitteena on saavuttaa ohjausvaikutuksensa nopeasti ja siten poistaa itse itsensä. 

– Ohjaavista veroista saatavat tulot ohjataan ohjausvaikutuksen tehostamiseen sekä ohjauksen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden varmistamiseen. Periaatteen toteuttaminen ei edellytä verojen teknistä korvamerkintää.

– Elinympäristöjen tuhoamista ja hiilinielujen katoamista hillitään haittaveroilla.

 

Allekirjoittajat:

Sonja Finér, toiminnanjohtaja, Finnwatch ry

Taina Vallander, johtaja, STTK ry

Jorma Malinen, puheenjohtaja, Ammattiliitto Pro

Millariikka Rytkönen, puheenjohtaja, Tehy ry

Silja Paavola, puheenjohtaja, SuPer ry

Petteri Näreikkö, puheenjohtaja, Changemaker Finland

Janne Kotiaho, johtaja, JYU WISDOM

Hanna Paulomäki, maajohtaja, Greenpeace

Terhi Raikas, puheenjohtaja, Maan ystävät ry

Omar El-Begawy, puheenjohtaja, Attac ry

A discussion document released by the Environmental Paper Network (EPN) unveils the social and environmental risks associated with the Finnish company UPM-Kymmene and its operations in Uruguay, and highlights the importance of strong social and environmental risk management policies and close scrutiny of individual investments.

UPM is one of the world’s largest producers of pulp and bioenergy and recently announced that CDP, formerly Carbon Disclosure Project, had recognised “UPM’s exceptional leadership for its environmental performances, for its actions to mitigate climate risk”. However the scale of the UPM’s claims are not supported by current science.

EPN objects for instance to the company’s claims that its exotic tree plantations established in Uruguay constitute a carbon sink of approximately 24 million tonnes “that did not exist 30 years ago.”

Sergio Baffoni, EPN International forest campaign coordinator said: “The 24 million tonnes carbon sink exists only in theory, not in reality. The trees planted by UPM in Uruguay will not store carbon indefinitely, but will be intensively managed, logged and used to produce paper (1), while part of it is immediately burned to generate electricity.”

A recent scientific study from Uruguay measured the loss of 16.6 tonnes of soil organic carbon per hectare in soils under 20 year-old Eucalyptus sp. plantations. Across the country, UPM controls around 184,000 hectares of land planted with Eucalyptus sp. and Pinus Radiata. A simple calculation of the research’s conclusion (16.6 tonnes/ha) and multiplying it by UPMs land base, (154,800 ha of Eucalyptus sp. plantations) results in an estimated loss of more than three million (3,054,400) tonnes of soil organic carbon degraded by UPM in establishing its plantations. The inclusion of those plantations managed by UPM’s 600 independent suppliers in Uruguay would further increase the amount of attributable soil carbon loss.

Luisa Colasimone, EPN International coordinator, said: “UPM’s claims to climate change leadership, preventing deforestation and improving water security do not stand a realistic fact check. UPM’s projects in Uruguay, which include the further expansion of eucalyptus plantations, and the building of a new pulp mill in Paso de los Toros, can have serious impacts on water resources and climate protection, as well as other environmental and social impacts.” (2)

The replacement of historical natural grasslands with eucalyptus plantations has eroded biodiversity and carbon storage. For centuries, natural grassland, partially used as traditional extensive pasture, extended in the areas now occupied by UPM plantations. The subtropical Campos savannah in Uruguay not only hosts unique biodiversity, but also stores large amounts of carbon in their extensive root systems under the ground. This is also true for the grasslands used as traditional pasture. A large part of this stored carbon has been released from the soil where eucalyptus plantations substituted the natural grasslands.

EPN strongly encourages all financiers and investors to reduce their social and environmental risk in the pulp and paper industry by strengthening their institutional policies following the EPN’s Green Paper, Red Lines recommended standards, which list the minimum requirements for pulp and paper industry projects to avoid harm to people and the environment.

–end–

Notes to Editors
(1) Paper is a product with a very short lifespan. A large majority of sub-products are disposed of within a few hours of their first use. While some wood products do store a portion of their carbon in long-term carbon ‘pools,’ for paper products this is simply not the case.
(2) UPM-Kymmene Corporation: UPM signs a EUR 750 million revolving credit facility with a margin tied to long-term biodiversity(…).

Contacts:

Sergio Baffoni, sergio [at] environmentalpaper.org, ‭+49 162 3812528‬

Ville-Veikko Hirvelä, ville-veikko.hirvela [at] maanystavat.fi

To the public national and international opinion

QUESTIONING UPM GREENWASHING CAMPAIGN

The undersigned entities and professionals denounce the fraudulent campaign of the Finnish multinational UPM Kymmene, whose main business is the production of cellulose in Uruguay from monoculture plantations of eucalyptus, in which it presents itself as a leading global corporation in the fight against climate change, the defense of biodiversity and the sustainable water management.

Diverse research – presented below briefly and more in detail in the annex attached to this our letter – show that it is false to claim like the UPM does that monoculture tree plantations that replace natural grasslands would favor and expand biodiversity or help mitigate climate change and prevent deforestation or would together with the cellulose plants contribute to sustainable water management.

Recently, UPM announced its incorporation into the ”Business Ambition for 1.5 ° C” initiative launched by the United Nations Global Compact. UPM says it will strive to mitigate climate change and create innovative products, committing to reduce carbon dioxide emissions by 65% and to practice sustainable forestry.
At the same time, UPM noted that it is one of the six leading companies worldwide for its actions to mitigate climate risk, prevent deforestation and improve water management. UPM appeared in 2019 in the Triple A List of CDP, an entity financed by companies and governments that gives companies sustainability scores to guide investors. These scores are based on self-reporting and CDP does not evaluate the actual performance of the companies on sustainability issues.

In this way, UPM is developing a new campaign to convince investors, governments and populations of the Global South of the goodness of its projects.

The change of land use in the grasslands characteristic of South America – the Pampa Biome – is associated with the worldwide expansion of monoculture plantations with fast-growing exotic species for cellulose production with greater profitability for companies, but with very high cost for the communities that suffer
them.

Testimonies of the negative social and environmental impacts of tree monocultures have been documented for more than 20 years by the World Rainforest Movement (https://wrm.org.uy/browse-by-subject/tree-plantations/).

In addition to the displacement of rural populations, these plantations affect local productions (food sovereignty), soil (acidification and loss of organic matter and minerals, among others) and water (scarcity in areas adjacent to plantations and pollution due to the use of pesticides).

For more than 15 years, scientists from universities in Argentina, Brazil, the United States, the United Kingdom and Uruguay, among other countries, have carried out a series of investigations on the impacts of tree monocultures and cellulose production that demonstrate the falsehood of the UPM propaganda.

We present a list of scientific research confirming the above and attach a dossier with the summary of its results:

A. Monocultures of eucalyptus for cellulose production are worse carbon sinks than grasslands originating in South America. In addition, most of the carbon captured by these trees is released by harvesting them and transforming them into cellulose. As part of its process, biomass is burned and other gases are released into the atmosphere, with the consequent effects on the climate.

A1. Preliminary study of prairies forested with Eucalyptus sp. at the northwestern Uruguayan soils. Carrasco-Letelier, L., Eguren, G., Castiñeira, C., Parra, O., & Panario, D. (2003).
https://www.researchgate.net/publication/9054561_Preliminary_study_of_prairies_forested_with_Eucalyptus_s
p_at_the_northwestern_Uruguayan_soils/link/5a6b8e48a6fdcc317b159a21/download

A2. Soil organic carbon vs. bulk density following temperate grassland afforestation. Céspedes-Payret, C., Bazzoni, B., Gutiérrez, O., & Panario, D. (2017). Environmental Processes, 4(1), 75–92.
https://doi.org/10.1007/s40710-016-0197-4

B. Monoculture plantations of trees irreversibly extract nutrients and minerals from this original ecosystem that took thousands of years to settle. Among its rows of miles of cloned trees, species of exotic fauna proliferate, such as wild boar, which are a plague for local livestock and agriculture.

B1. Patterns and mechanisms of soil acidification in the conversion of grasslands to forests. Jobbágy, E. G., & Jackson, R. B. (2003). Biogeochemistry, 64(2), 205-229.
https://www.researchgate.net/publication/228481637_Patterns_and_mechanisms_of_soil_acidification_in_the_
conversion_of_grasslands_to_forests

B2. The irruption of new agro-industrial technologies in Uruguay and their environmental impacts on soil, water supply and biodiversity: a review. Céspedes-Payret, C., Piñeiro, G., Achkar, M., Gutiérrez, O., &
Panario, D. (2009). International Journal of Environment and Health, 3(2), 175-197.
https://doi.org/10.1504/IJENVH.2009.024877

B3. Land use change in a temperate grassland soil: afforestation effects on chemical properties and their ecological and mineralogical implications. Céspedes-Payret, C., Piñeiro, G., Gutiérrez, O., & Panario, D. (2012). Science of the Total Environment, 438, 549-557.
https://doi.org/10.1016/j.scitotenv.2012.08.075

B4. The political economy of global tree plantation expansion: a review, Markus Kröger, The Journal of Peasant Studies (2014) https://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/03066150.2014.890596

B5. Afforestation of savannas: an impending ecological disaster. Fernandes, G. W., Coelho, M. S., Machado, R. B., Ferreira, M. E., Aguiar, L. M. de S., Dirzo, R., Scariot, A., Lopes, C. R. (2016). Natureza & Conservação, 14(2), 146-151. https://doi.org/10.1016/j.ncon.2016.08.002

C. Monocultures of eucalyptus and associated cellulose plants seriously reduce and contaminate the main sources of water in the region.

C1. Hydrological consequences of Eucalyptus afforestation in the Argentine Pampas. Engel, V., Jobbágy, E. G., Stieglitz, M., Williams, M., & Jackson, R. B. (2005). Water Resources Research, 41(10), W10409.
https://doi.org/10.1029/2004WR003761

C2. Effects of afforestation on water yield: a global synthesis with implications for policy. Farley, K. A., Jobbágy, E. G., & Jackson, R. B. (2005). Global Change Biology, 11(10), 1565-1576.
https://www.researchgate.net/publication/227862602_Effects_of_Afforestation_on_Water_Yield_A_Global_S
ynthesis_With_Implications_for_Policy

C3. Trading water for carbon with biological carbon sequestration. Jackson, R. B., Jobbágy, E. G., Avissar, R., Roy, S. B., Barrett, D. J., Cook, C. W., Farley, K.A., le Maitre, D.C., Mc Carl, B.A., Murray, B. C. (2005). Science, 310(5756), 1944-1947. https://doi.org/10.1126/science.1119282

C4. Land-use change and water losses: the case of grassland afforestation across a soil textural gradient in central Argentina. Nosetto, M. D., Jobbágy, E. G., & Paruelo, J. M. (2005). Global Change Biology, 11(7), 1101-1117. https://doi.org/10.1111/j.1365-2486.2005.00975.x

C5. Las forestaciones rioplatenses y el agua. Jobbágy, E. G., Nosetto, M. D., Paruelo, J. M., & Piñeiro, G. (2006). Ciencia hoy, 17(95), 12-21.
https://www.researchgate.net/publication/265376623_Las_forestaciones_rioplatenses_y_el_agua

C6. Síntesis de los efectos ambientales de las plantas de celulosa y del modelo forestal en Uruguay. Panario, D., Mazzeo, N., Eguren, G., Rodríguez, C., Altesor, A., Cayssials, R., & Achkar, M. (2006).
https://doi.org/10.13140/RG.2.1.2929.0483

C7. Stream acidification and base cation losses with grassland afforestation. Farley, K. A., Piñeiro, G., Palmer, S. M., Jobbágy, E. G., & Jackson, R. B. (2008). Water Resources Research, 44(7), W00A03.
https://doi.org/10.1029/2007WR006659

D. The installation of pulp agribusiness in the Southern Cone of America generates conflicting social and political transformations in the region.

D1. Ecosystem services and tree plantations in Uruguay: A reply to Vihervaara et al. Paruelo, J. M. (2012). Forest Policy and Economics, 22, 85-88. https://doi.org/10.1016/j.forpol.2012.04.005

D2. In the shadows of social licence to operate: Untold investment grievances in Latin America, Maria Ehrnström-Fuentes and Markus Kröger, Journal of Cleaner Production (2016).
https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0959652616314536

D3. Birthing extractivism: The role of the state in forestry politics and development in Uruguay, Maria Ehrnström-Fuentes and MarkusKröger, Journal of Rural Studies (2017).
https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0743016717305272

D4. Confronting extractivism – the role of local struggles in the (un)making of place, Maria Ehrnström-Fuentes, Emerald Insight (2019). https://www.emerald.com/insight/search?q=confronting+extractivism&showAll=true

————————————————————

For all the above, monocultures of exotic trees for the production of cellulose in substitution of natural grasslands are not a model of sustainable development as the agroforestry industry maintains. On the contrary, this system leads to irreversible degradation of soils and waters and initiates desertification processes as they are already being registered in Brazil.

The international sustainability rankings prepared by entities such as CDP are used by UPM to deploy propaganda actions that justify its expansion in the Global South outsourcing pollution and greenhouse emissions to the poorest regions of the world. The promises of UPM are nothing more than a ’greenwashing’ to improve the image of the company in the local and worldwide spheres.

We urge international organizations, governments and citizens to vehemently reject the fraudulent UPM campaign.

Signatures follow

Uruguayan organizations

Coordinación Nacional contra UPM
Comisión Nacional de Defensa del Agua y la Vida
Movimiento por un Uruguay Sustentable (MOVUS)
No al tren de UPM
Asamblea por el Agua de Santa Lucía
Asociación Ambientalista de Salto
Movimiento por la Tierra
Grupo Guayubira
Mesa Nacional de Colonos
Colectivo Ecofeminista Dafnias
REDES/Amigos de la Tierra Uruguay
Maldonado por la Tierra y el Agua
Asociación Uruguaya de Guardaparques
Fridays for Future Uruguay
Consejo de la Nación Charrúa (CONACHA)
Comisión Rivera por la vida sustentable y el agua
RAPAL UruguayAsociación de Trabajadores Civiles de los Diques del Estado (ATCDE)
Plenario intersindical social María Romana – La Paloma, Rocha
Diario barrial La Bicicleta
Colectivo Ñangapiré, San Gregorio de Polanco
Ecofeminismo Rio Negro
Partidos por el Medio, San Gregorio de Polanco
Movimiento de Protección Ambiental de Sarandí del Yí
Vivero Atrapasueños, San Gregorio de Polanco
Agrupación Motoquera Cicatriz Uruguay
Taller del arte-insano, San Gregorio de Polanco
Periódico La Fragua
Redes Ecologistas
Clan Choñik (Indígenas Charrúas)
Paysandú Nuestro
Grupo Ecológico Naturista Sanducero / GENSA de Paysandú
Centro de Promoción y Defensa de Derechos Humanos

Finnish organizations

Friends of the Landless, Finland
Friends of the Earth Finland
New Wind Association
Emmaus Aurinkotehdas ry
Katajamäki ry

Endorsements by International organizations

World Rainforest Movement (WRM)
Acción Ecológica, Ecuador
Friends of the Earth Argentina
Guardianes del Iberá, Argentina
FASE/ES, Brasil
Global Justice Ecology Project
GE Free NZ in Food and Environment, New Zeland
RECOMA – Latin American Network against Monoculture Tree Plantations
Organización BIOS, Argentina
Unidad de Vinculación Ecologista – Fundación La Hendija, Paraná, Entre Ríos, Argentina
Asociación Argentina de Abogados Ambientalistas (AAdeAA)
Otros Mundos Chiapas/Friends of the Earth México
OLCA – Observatorio Latinoamericano de Conflictos Ambientales, Chile
Corporate Europe Observatory (CEO)
The Campaign to Stop GE Trees, International
NGO Buenos Aires Sostenible, Argentina

Professionals and social referents

Daniel Panario, Doctor in Environmental Technology and Water management, Uruguay
Ofelia Gutiérrez, Doctor in Environmental Sciencies, Technology and Water Management,
Uruguay
Gustavo Melazzi, Doctor in Economy Specialized in Planning, Uruguay
Aelita Moreira Viñas, Agronomist, Uruguay
Ignacio Stolkin, Emeritus Professor Doctor in Chemical Engineer, Uruguay
Astrid Sanchez, Architect Specialist in Strategic Environmental Evaluation, Uruguay
Graciela Piñeiro Martínez, Doctor in Biological Sciencies, Uruguay
Ricardo Viscardi, Doctor in Philosophy, Uruguay
Marisa Pérez, Agronomist, Uruguay
Alejandro Cairús, Teacher of Design, UruguayClaudia Piccini, Doctor Researcher in Biological Sciencies, Uruguay
Liliana Terradas, Doctor in Medicine, Uruguay
Daniel Hernández Pérez, Master in Ecological Sciencies, Uruguay
Isabel Sans, Agronomist, Uruguay
Daniel García Fernández, Doctor in Biological Sciencies, Uruguay
Marcelo Loureiro, Doctor en Biological Sciencies, Uruguay
Alicia Sans, Doctor in Medicine, Uruguay
Carlos Anido, Engineer in Mines, Uruguay
Lucía Delbene, Graduate in Biological Sciencies and Magister in Geo-sciencies, Uruguay
Isabel Viana, Architect, Uruguay
William Yohai, Doctor in Medicine, Uruguay
Victor Bacchetta, Journalist, Uruguay
Raul Viñas, Meteorologist, Uruguay
Laura Rodríguez-Graña, Doctor in Oceanography, Uruguay
Marta Chiappe, Agronomist, Doctor in Philosophy, Uruguay
Fabiana Campos, Doctor in Odontology, Uruguay
Juan Carlos Gómez Castro, Lawyer, Uruguay
Ana Maria Barreiro, Lawyer, Uruguay
Mercedes Villar Drever, Architect, Posgraduate in Ecological Engineer, HeriotWatt, Edinburgh, Uruguay
Eduardo Bauzá, Agroecological producer, Uruguay
Patricia Iribarne, Human Biologist and Magister in Environmental Science, Uruguay
Virginia Cardozo, Family and Community Doctor, Uruguay
Betty Francia, Anthropologist and agroecological producer, Uruguay
Brenda Bogliaccini, social militant of Montevideo West side, Uruguay
Diane Denoir, Singer and ecologist, Uruguay
Andrés Olivetti, Professor, Uruguay
Laura Cafaro, Social worker and alternate representative to the Uruguayan Parliament, Uruguay
Gastón Carro, Forestry agronomist, Uruguay
Mariana Achugar, PhD. Researcher and social activist, Uruguay
Miguel Scapusio, Psychologist and human rights activist, Uruguay
Valeria España, Lawyer in human rights, Uruguay
Laura Rodríguez, Veterinary, Uruguay
Amparo Fernández, Linguist and social activist, Uruguay
Irene Gonçalvez , City Council member of Maldonado, Uruguay
Juan Ángel Urruzola, Photographer, Uruguay
Álvaro Jaume, producer and social activist, Uruguay
Adriana Goñi, Anthropologist, Uruguay
Laura Outeda, Professor and social activist, Uruguay
Gabriel Delacoste, Political Scientist, Uruguay
Hugo Cabieses Cubas, Ex Viceminister on Strategic Development of Natural Resources, Perú
Silvana Buján, Bachelor of Communication Sciences, Argentina
Pablo Bergel, Sociologist, ex member of the Parliament, President of the Climate Change Commission of
Buenos Aires, Argentina
María Ehrnström-Fuentes, Doctor of Science (Economics and Business Administration), Hanken School of
Economics, Finland.
Roberto Ochandio, Geographer, Argentina
Jorge Oscar Daneri, Lawyer, Argentina
Enrique Viale, Lawyer, Argentina
Manuel Ludueña, Professor on Urban Sustainable in the University of Buenos Aires, Argentina