-

Ympäristöblokin puhe Helsinki ilman natseja -mielenosoituksessa 6.12.2021
Helsinki ilman natseja -mielenosoituksen järjesti tänä vuonna koalitio, jonka muodostavat A-ryhmä, Varisverkosto, Helsingin vasemmistonuoret, Pinkkimusta Helsinki ja Emilia-ryhmä. Emilia toimi ympäristöblokin koollekutsujana.
Puhe on julkaistu alunperin Emilian sivulla.
Puhe:
Hyvät ystävät, toverit ja kanssa-antifasistit, kiitos että olette täällä, yhdessä osoittamassa ettei äärioikeistolaisille pyrkimyksille ole tilaa meidän kaikkien Helsingissämme! On hienoa nähdä että meitä on täällä näin paljon, yhdessä vastustamassa fasismia ja rasismia!
Myös ympäristöblokki on täällä tänään, sillä myös ympäristöliikkeen on tärkeää osoittaa, ettei fasismille ole tilaa maailmassa, jollaista haluamme rakentaa.
Äärioikeistolaisella liikkeellä on oma ympäristöagendansa. Siihen agendaan ei kuitenkaan mahdu yhdenvertaisuuden tai solidaarisuuden arvoja. Siihen agendaan ei mahdu käsitystä globaalista tai historiallisesta oikeudenmukaisuudesta.
Ekologinen kriisi on käynnissä. Ympäristö- ja kehitysliikkeissä on jo vuosikaudet painotettu sitä, miten rikkaissa länsimaissa tapahtuva kulutus aiheuttaa saastumista ja luonnonvarojen ylikulutusta köyhemmissä globaalin etelän maissa. Olemme toitottaneet esimerkiksi, että jos kaikki eläisivät kuin suomalaiset, tarvitsisimme 3,4 maapalloa. Maailman rikkain kymmenys aiheuttaa puolet hiilipäästöistä, ja tuohon maailman rikkaimpaan kymmenykseen kuuluu noin puolet suomalaisista.
On siis selvää, että ekologisen kriisin ratkaisut on löydettävä eriarvoisuutta purkaen. Emme voi laittaa tuhoa heidän korjattavakseen ja kärsittäväkseen, jotka eivät ole tuhoon samalla tapaa osallistuneet. Tämä tarkoittaa radikaaleja muutoksia elintavoissamme, kulttuurissamme ja talousjärjestelmässämme.
Äärioikeistossa on pitkään vähätelty ja kielletty ihmisten aiheuttama ilmastonmuutos. Nyt tuo denialismi on saamassa uusia muotoja: Ilmastonmuutoksen olemassaolo myönnetään, mutta siihen vastaaminen kääntyy keppihevoseksi, jolla ratsastaa kohti rasistisia ja fasistisia päämääriä. Jo nyt Euroopassa vedotaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja oman maan koskemattoman luonnon suojeluun perusteena rajojen tiukentamiselle. Ilmastonmuutoksesta ja luonnon saastumisesta syytetään väestönkasvua Afrikassa ja Aasiassa. Ilmastopakolaisten jättäminen oman onnensa nojaan on näille rasisteille ympäristöteko, jolla pakoillaan Euroopan ja muiden länsimaiden historiallista ja yhä kasvavaa vastuuta ekologisesta kriisistä.
Mitä sitten voisi tarkoittaa se, että vaikkapa Suomessa tällainen retoriikka pääsee osaksi hallituspolitiikkaa? Onko meillä tulevaisuudessa ”entistä vihreämpi hallitus”, joka sulkee rajat erinäköisiltä ihmisiltä ja ylläpitää viherpestyä kasvavan kulutuksen kapitalismia. Me olemme niin hyvässä asemassa globaalisti, että voimme leikkiä, että on ok jatkaa elämäämme ”business as usual”, kunhan pidämme rajamme vääränlaisilta kuluttajilta suljettuna. Vääränlaisia kuluttajia alkaa varmasti löytyä muistakin ihmisryhmistä kuin Euroopan ulkopuolisista siirtolaisista ja pakolaisista, sillä ”injustice anywhere is a threat to justice everywhere”.
On ”helpompaa” syyttää ilmastonmuutoksesta, ympäristön saastumisesta ja luonnonvarojen ylikulutuksesta voimakkaan väestönkasvun maita tai väestöltään valtavaa Kiinaa kuin katsoa peiliin. On helpompaa asettaa vastakkain suomalainen köyhä ja haavoittuvampien maiden ihmiset kuin purkaa eriarvoistavia rakenteita.
Fasismi pelaa harvojen hyvinvoinnin pussiin globaalin oikeudenmukaisuuden ja ekologisen kestävyyden kustannuksella. Äärioikeistolaiset liikkeet syventävät tahoillaan jo olemassa olevia eriarvoisuuksia, eikä niillä ole tarjota todellisia kestäviä ratkaisuja päivämme polttaviin kriiseihin.
Ihmisvihamieliselle ja taantumukselliselle maailmankuvalle ei tule antaa senttiäkään tilaa, nyt eikä varsinkaan tulevaisuudessa. Siksi myös ympäristöliike on antifasistinen, tänään ja vuoden jokaisena päivänä!
-
Ympäristötoimittajien Yhä Täällä -valokuvanäyttelyn näyttelyavajaisissa
Maan ystävät sai kutsun Ympäristötoimittajien Yhä Täällä -valokuvanäyttelyn näyttelyavajaisiin 16.9 tiedekeskus Heurekassa Vantaan Tikkurilassa. Ympäristötoimittajat ry on ympäristö- ja luontoaiheisia juttuja kirjoittavien ja kuvaavien toimittajien oma ammatillinen yhdistys, joka täyttää tänä syksynä 30 vuotta. Paljon onnea 30-vuotiaalle Ympäristötoimittajat ry:lle!
Varapuheenjohtajat Kohtala ja Savolainen osallistuivat Maan ystävien edustajina kutsuvieraina avajaisiin. Hienoa että tapahtuma pystyttiin järjestämään, kun noudatettiin koronaturvallisia etäisyyksiä ja pidettiin tarvittaessa maskeja paitsi syödessä. Saimme varta vasten meille tehdyt vegaaniset ruuat. Juttelimme pöydässä syödessämme mukavan kutsuvieraan kanssa. Kuuntelimme avajaispuheet ja saimme samalla jo ravintolassa katsella teoksia ravintolan seinällä sekä sähköisessä vaihtuvassa esittelyssä. Avajaispuheiden, aterioinnin ja kilistelyjen jälkeen siirryimme tiedekeskuksessa ravintolasta varsinaisen näyttelyseinän luo. Tunnelma oli hyvä vaikka samalla toki huomasimme huolen ympäristön tilasta. Kuulimme myös yhdistyksen valokuvausmatkasta Afrikkaan ja osasta teoksia miten teos on syntynyt.
Näyttely oli esillä Heurekassa syys -ja lokakuussa. Kutsussa näyttelyä kuvataan seuraavasti:Näyttelyssä oli esillä 43 kuvaa, joissa on kolme haasteellista teemaa: Elonkirjo– hengissä edelleen, Monimuotoisuus – metsissä ja soilla. Ilmastonmuutos– maailma muuttuu.
Valokuvissa nousee teemojen kautta esille luonnon monimuotoisuus, joka on Ympäristötoimittajien yhdistyksen juhlavuoden pääteema. Mukana näyttelyssä on paitsi koskettavia luontokuvia, myös vähän rujompia kuvia kaivoksista, avohakkuista ym. Kuvien kohteet vaihtelevat Saharasta Huippuvuorille.
Monimuotoisuus, elonkirjo, on luonnon terveyttä, sen vastustuskykyä häiriöitä kohtaan. Korennon hennon siiven näkyminen puun takaa, linnun laulu, metsän puiden vehreys tai kuva valaan puhalluksesta arktisella merellä vakuuttavat meidät yhä uudelleen, että siellä se vielä on. Luonto.
Kuitenkin joka yhdeksäs Suomen luonnon eliölajeista on uhanalainen, ja uhanalaistuminen kiihtyy koko ajan. Monimuotoisuuden kato ei näy helposti, siksi meidän täytyy nähdä selvemmin.
Luontokuvaajien Jäsenistöstä näyttelyssä olivat mukana Päivi Arvonen, Riku Cajander, Jessica Haapkylä, Antti Koli, Markku Lappalainen, Paula Launonen, Kari Rissa, Tero Pajukallio, Jukka Palm, Eeva Pitkälä, Pekka Virtanen ja lisäksi työryhmään on kuulunut Tiina Harpf.
Kuvia näyttelyn avajaistilaisuudesta:



Maria Kohtala & Marica Savolainen
-

Maan ystävien ilmasto-oikeudenmukaisuusryhmän puhe Ketään ei jätetä -mielenosoituksessa 25.9.2021
Maan ystävien ilmasto-oikeudenmukaisuustoiminta oli tänään mukana antirasistisessa Ketään ei jätetä -mielenosoituksessa Helsingissä. Pidimme Kansalaistorilla seuraavan puheen:
Maan ystävien ilmasto-oikeudenmukaisuustoiminta haastaa suomalaisen ilmasto- ja ympäristöliikkeen, sen jokaisen järjestön, ryhmän ja muun toimijan, julistautumaan antirasistiseksi: Kamppailu on yhteinen!
Me tiedämme jo, että niin ilmastonmuutoksen kuin minkä tahansa ympäristöongelman ensimmäiset ja pahimmat kärsijät ovat eri tavoin marginalisoituja ihmisryhmiä: köyhiä, globaalin etelän kansoja, alkuperäiskansoja.
Me tiedämme jo, että pahimmat päästöt, saasteet ja luonnonvarojen ylikulutuksen aiheuttavat globaalisti rikkain kymmenys, joka koostuu pääasiassa valkoisista länsimaalaisista.
Me tiedämme jo, että ekologinen kriisi monissa muodoissaan ja kerrannaisvaikutuksissaan häätää ihmisiä kodeistaan, pakottaa heidät liikkeelle ja pyrkimään turvaan muille maille.
Me tiedämme jo, että nykyinen kapitalistinen järjestelmä hyödyntää ja ruokkii rasistisia rakenteita.
Suomalainen ilmasto- ja ympäristöliike vaatii yhä radikaalimpia yhteiskunnallisia ratkaisuja ilmastonmuutoksen ja luontokadon hillitsemiseksi ja niihin sopeutumiseksi. Uusi yhä uudestaan toistuva iskulauseemme on “Järjestelmämuutos, ei ilmastonmuutosta!”
Äärioikeisto haluaa vaientaa yhteiskunnallisia toimia ja muutoksia vaativan ilmasto- ja ympäristöliikkeen, minkä todistimme jo Elokapinan Kesäkapinassa viime kesäkuussa. Äärioikeisto ei hyökkää vain siirtolaistaustaisia tai ulkoisesti tai kielellisesti erilaisia ihmisiä vastaan, vaan kaikkia niitä vastaan, jotka kokevat vihollisikseen.
Ilmastonmuutos ja luontokato vaativat nopeita mutta oikeudenmukaisia ratkaisuja, joilla rakennetaan yhteistä, avointa, tasa-arvoista ja myös lajien väliseen solidaarisuuteen perustuvaa yhteiskuntaa. Emme voi jättää ketään ulkopuolelle, syrjiä ketään, niin kuin nykyisessä kestämättömässä, uusliberalistisessa jatkuvan kulutuksen kasvun yhteiskunnassa tapahtuu ja siten myös rasistisille ääriliikkeille on syntynyt tilaa. Emme voi myöskään antaa tilaa ekofasismille, jossa ympäristönsuojelulla oikeutetaan eri ihmisryhmien brutaalikin sorto.
Meidän on oltava solidaarisia toisillemme – ja erityisesti meidän valkoisten tulee puolustaa ja antaa tilaa heille, jotka ovat muuta kuin valkoista normia. Tämä on tärkeää, sillä esimerkiksi suomalainen ympäristöliike on varsin valkoinen – miten voimme rakentaa aidosti kestävää ja oikeudenmukaista yhteiskuntaa jos pyrimme siihen vain valkoisista näkökulmista?
Ympäristöongelmien ratkaisut tulee tehdä rasismia purkaen. Ympäristöliikkeessä tarvitaan aktiivista antirasismia, on se sitten solidaarisuuden osoituksia antirasistisille kamppailuille, rasismin tiukkaa vastustamista esimerkiksi antifasismin muodossa, tai rasismin ja valkoisuusnormin purkamista liikkeen sisällä.
Toistamme: suomalaisen ilmasto- ja ympäristöliikkeen on oltava antirasistinen: Kamppailu on sama ja yhteinen!
Ilmasto-oikeudenmukaisuusryhmä





