Blogi

Mitä on lähestyvän hätätilan takana?
 

”Olemme saavuttaneet pisteen, josta ei ole paluuta.” Näin totesi Kapkaupungin pormestari Patricia de Lille kaupunkinsa vesikriisistä, joka on muuttumassa hätätilaksi. Vesiputket tyhjenevevät laskennallisesti huhtikuun 12. päivä, uutisoi New York Post (i) tammikuun 25. päivänä. Deutsche Welle (ii) puolestaan kertoi tiukkojen vedenkäyttörajoitusten asetetun jo viime lokakuussa. Helmikuun ensimmäisestä alkaen, saksalainen mediatalo jatkaa, asukkaiden vedensaanti rajoitetaan henkeä kohden 50 litraan päivässä. Australialainen ABC News (iii) varoittaa, että Kapkaupungista on tulossa ”ensimmäinen suuri metropoli maailmassa, josta loppuu vesi”.

ABC Newsin haastattelema WWF:n Etelä-Afrikan makean veden ohjelman Christine Colvin sanoo vakavana: ”Mielestäni Day Zeron näkymä neljän miljoonan ihmisen kaupungissa on todella pelottava, sillä jos Day Zero tulee eikä kukaan ole varautunut siihen, siellä tulee olemaan paniikki.”

”Me keräämme suihkuveden ämpäreihin, ja kaadamme sen WC-pönttöihin”, kertoo 24 vuotta kaupungissa asunut Sandra Dickson Al Jazeeralle (iv), ja jatkaa: ”Ihmiset jopa keräävät vettä katoiltaan.”

Eteläafrikkalainen Eyewitness News (v) ilmoitti 28.01.18, että huhtikuun 12. päivän jälkeen on tyydyttävä 25 litraan päivässä, sillä parhaillaan kaupungin vesiturvasta huolehtivissa tekoaltaissa on jäljellä alle 30 prosenttia. Suomessakin tiedotusvälineet ovat tehneet tilanteen lukijoilleen tiettäväksi. Erityisesti YLE (vi) huomautti jo vuosi sitten, ettei ”Miljoonakapungissa ei ole varasuunnitelmaa poikkeuksellisen kuivuuden varalle”.

Taustalla ilmastonmuutos

Kaikissa uutisissa toistetaan enemmän tai vähemmän usean vuoden jatkunutta kuivuutta. Ja totta kuivuus on, kuten The Weather Network (vii) selventää:

”YK vuoden 2012 Maailman vesikehitysraportti 4:ssä tunnistaa suurimman osan Etelä-Afrikasta olevan aluetta, joka on ”lähestymässä fysikaalisen veden niukkuuden (1) tilaa”. Tämä merkitsee, että nykyisin yli 60 prosenttia jokien vesistä otetaan ihmiskäyttöön ja tulevaisuudessa vesivarojen kehityksen odotetaan lähestyvän kestävän tason rajaa tai saavuttavan sen (aktuaalinen fysikaalinen veden niukkuus).

Niinpä suuri osa kansakunnasta – mukaan lukien Western Cape -maakunta ja Kapkaupunki – aiheuttaa suurta rasitetta saatavissa oleville vesivaroille. Yhteisöt ovat selviytyneet kuivemmista kausista asettamalla vesirajoituksia, jotka ovat avittaneet ne läpi aiemmista kuivuusjaksoista.

Tilanteen tekee nyt kuitenkin huonommaksi tosiasia, että kolmen viime vuoden aikana maakunta on kokenut mittausajan pahimman kuivuuden. Kapkaupungin yliopiston tutkimus, jota johti Piotr Wolski, osoitti että 2017 oli kuivin vuosi sen jälkeen kun mittaukset aloitettiin 1933, ja 2015 – 2017 oli kuivin kolmen vuoden jakso samana aikana.”

Al Jazeera taustoittaa myös vesiekologista historiaa. Etelä-Afrikan lounaisosat ovat nauttineet veden runsaudesta rankkojen talvisateiden ansiosta vuosisatoja. Ennenkuin eurooppalaiset kolonisoivat alueen luomalla pysähdyspaikan merimiehille vuonna 1652, Pöytävuoren ja Etelä-Atlantin väliin jäävää aluetta nimettiin Khoi-kansan kielellä sanalla ’Camissa’ eli ’Makeiden vesien paikka’. Kapkaupunki sijaitsee eräänlaisessa luonnonkulhossa, joka kerää vuorilta tulevat pintavedet. Kasvavan kaupungin tarpeisiin on rakennettu patoaltaita 1800- ja 1900-luvulla. Keskimääräisten sademäärien aikana vettä saatiin taivaalta vuosittain noin kolme kertaa enemmän kuin kaupungin kulutus oli. ”Koemme parhaillaan nopeaa muutosta säiden käyttäytymisessä … Sadannan taso on taantunut viime vuosina hyvin selvästi ja nopeasti”, sanoi Kevin Winter, ympäristötieteiden vanhempi lehtori Kapkaupungin yliopistosta.

capetownwatercrisis.com-verkkosivuston perustaja, ikänsä kaupungissa asunut Bridgetti Lim Bandi tarkentaa muutoksen tapahtuneen kahden viime vuosikymmenen aikana: ”Meillä ei ole enää perinteistä Kapkaupungin talvea”. ”98 prosenttia Kapkaupungin vesihuollosta on saatu pintavesistä, emmekä ole [aikaisemmin] tutkineet muita vesivaihtoehtoja”, jatkaa Winter.

Ei vain ilmastonmuutos

Eteläafrikkalaisen The Citizen-lehden (viii) mukaan kaupungin johdossa, mutta valtakunnallisesti oppositiossa oleva Demokraattinen Allianssi (DA) syyttää vesikriisistä maan johdossa olevaa ANC-puoluetta (African National Congress) DA-johtaja Mmusi Maimanen suulla sanomalla, ettei ole maakuntahallinnon syy, ettei lisäpatoaltaita ole rakennettu ja että raakavedentarjonta on vähäistä. Maimane vaatii, että maan hallituksen täytyy saattaa perustuslaki voimaan, jonka mukaan turvataan kaikille kansalaisille tietty vähimmäismäärä makeaa vettä.

Patoaltaissa on vettä käytettävissä enää 17,2 prosenttia täydestä määrästä, sillä viimeinen 10 prosenttia on aivan liian mutaista vesijohtoverkkoon. Laitokset meriveden suolan poistamiseksi olisivat aivan liian kalliita kaupungin rakennettaviksi, sillä kustannukset nousisivat vähintään kolmannekseen kaupungin budjetista, 15 miljardiin randiin (1,12 miljardiin euroon).

Eteläafrikkalainen verkkomedia news24 (ix) uutisoi kolme päivää myöhemmin, että ANC:n Western Cape maakunnan lainsäädäntöelimen johtaja Khaya Magaxa syytti maakuntajohtaja, Democratic Alliancen Helen Zilleä tilanteesta: ”ANC näkee edelleen [silloisen] pormestari Zillen ensisijaiseksi syyksi Kapkaupungin kohtaamiin ongelmiin.” African National Congress uskoo olleen Zillen vastuulla, että kansallisen hallituksen 21-kohdan ohjelma Kapkaupungin vesihuollon turvaamiseksi ajettiin alas. Zille oli pormestarina 2007, kun tämä tapahtui. Hänen puolueensa ja sen johtajat kaupungin metropolialueella kieltäytyivät kohentamasta vesihuoltoa.

ANC:n väitteissä tuntuu julkaisuesimerkkien valossa olevan perää. Vuonna 2005 julkaistiin laaja kirja The Age of Commodity – Water Privatization in Southern Africa (x), jossa Laïla Smith käsittelee erikseen Kapkaupungin vesihuoltoa. Huhtikuussa 2007 julkaistiin Kapkaupungin sopeutumista vesiolojen muutoksiin koskeva tutkimusartikkeli ”Developing a Municipal Adaptation Plan (MAP) for climate change: the city of Cape Town” (xi), ja 2010 ”Climate change adaptation in a developing country context: The case of urban water supply in Cape Town” (xii), jossa tutkijat sanovat suoraan:

”Ilmastonmuutoksen odotetaan vaikuttavan vesihuoltoon, jos äärimmäiset sääilmiöt ja ennustamattomat sadannat tulevat pysyvämmiksi. Raakavesi-infrastruktuurilla on taipumus määritellä kaupunkiyhteisöjen haavoittuvuutta vesihuollon suhteen ja tätä infrastruktuuria ylläpitää tavallisesti hallitus.”

Etelä-Afrikan vesi- ja metsäasioiden ministeriö totesi vuoden 2007 perusteellisessa raportissaan Western Cape Water Supply System: Reconciliations Strategy Study (xiii) Kapkaupungin tarvitsevan uusia raakavedenlähteitä viimeistään vuonna 2015.

Kapkaupungin kamala jama on siis merkittävältä osin seurausta poliittisesta kädenväännöstä ja huonosta hallinnosta, mikä on tyypillistä vaalikausilogiikan puitteissa tapahtuvalle päätöksenteolle suhteessa planeetaarisiin ilmiöihin, kuten ilmastonmuutokseen, ja niihin varautumiseen. Mutta on kyse muustakin.

Greenpeacen Kumi Naidoo huokaisi Cape Argus -lehdelle (xiv) viime elokuussa, että ”Western Cape -maakunta tuhlaa valtavia vesimääriä vuotavista putkista ja muista infrastruktuuriongelmista”. Lehti huomauttaa, että maakuntahallinnon turismin, taloudellisen kehityksen ja maatalouden osaston mukaan vettä menetettiin arviolta 7,5 miljoona kuutiometriä viime vuonna.

Kapkaupungin kauppakamarin ja teollisuuden teettämä selvitys (xv) osoitti, että vastaajista 79,4 prosenttia uskoo nyt vesikriisin olevan haitta heidän liiketoimilleen, kun samaa kysyttäessä viime lokakuussa vain 51,4 prosenttia oli tätä mieltä. Selvitys paljasti lähes yhdeksän kymmenestä liikeyrityksen vähintään puolittaneen vedenkulutuksensa, mutta kuitenkin vain alle seitsemän prosenttia toimijoista arvelee pysäyttävänsä liiketoimensa Day Zeron koittaessa.

Onko Kapkaupunki erikoistapaus?

Australialaisen The New Daily -lehden (xvi) mukaan vesiasiantuntijat ovat varoittaneet, ”että Perth saattaa kohdata ’samanlaisen tai vielä pahemman’, jos se ei aloita kahden suolanpoistolaitoksensa rakennustöitä”.

Stuart Khan Sydneyn yliopiston vesitutkimuskeskuksesta sanoi lehdelle, ettei ole ”kaukaa haettua ennustaa”, että Australian kaupungit voisivat jonain päivänä kohdata oman ”Day Zeronsa”. Sisämaan kaupungeille kuten Canberra, Goulburn, Ballarat, Bendingo, Orange, Broken Hill meriveden suolanpoisto ”ei ole realistinen vaihtoehto”. Noin kolmessa vuodessa alkaen 2002 monet maan kaupungit kävivät vakavan vesipulan partaalla, seuraava suuri kuivuus voi tulla nopeastikin. Kaupunkien väestönkasvu lisää riskiä.

Alueellisissa vesikriisitilanteissa vaikuttavat tekijät ovat monenlaisia. Ei ole kyse vain väestönkasvusta tai ilmastonmuutoksesta. Kuten Kapkaupungin tapaus osoittaa, poliittinen kädenvääntö vaalikausi- ja valtalogiikalla aiheuttaa vakavia ongelmia.

Kokonaan oma lukunsa on rajattomasti kasvava hyvälaatuisen makean veden tarve tuotannossa, varsinkin maataloudessa, sillä kaikki tuotanto edellyttää vettä. Maatalous- ja teollisuustuotanto sekä energia nielee pääosan, noin 90 prosenttia, kaikesta käytetystä makeasta vedestä. Kotitalouksien kulutus on tässä marginaalista koko maailmaa ajatellen, vaikka asutuskeskittymissä asia on usein toinen. Business Insader (xvii) varoitti MIT:n tutkijoihin nojaten jo kaksi vuotta sitten: ”Aasian maat kohtaavat vakavan veden vähyyden vuonna 2050, jos nykyinen ympäristön, väestön ja talouden kehityssuunnat pysyvät muuttumattomina”.

Näistä syistä 500 vesitutkijaa varoitti (xviii) 2013, että ”yhdessä tai kahdessa sukupolvessa maailmaa kohtaa vakava vesipula”. Kapkaupunki on vasta alkua.

– – – – – – – –

1 Fysikaalinen veden niukkuus vallitsee, kun vettä ei ole kaikkiin ihmisten ja ekosysteemien tarpeisiin. Fysikaalisen veden niukkuuden oireita ovat ympäristön heikkeneminen, laskevat pohjavesien tasot sekä veden jakautuminen joiden tarvitsijaryhmien eduksi toisten tarvitsijoiden kustannuksella. (Coping with water scarcity – An action framework for agriculture and food security, 2012, FOOD AND AGRICULTURE ORGANIZATION OF THE UNITED NATIONS, FAO Water Reports 38, s. 6, http://www.fao.org/docrep/016/i3015e/i3015e.pdf luettu 30.01.2018.)

–  –  – 

iNicole Darrah (25.01.2018): ” ’Point of no return’: This city is about to run out of water”, New York Post, https://nypost.com/2018/01/25/point-of-no-return-this-city-is-about-to-run-out-of-water/ .

iiThuso Kumalo (19.01.2018): ”Cape Town could run out of water by April”, Deutsche Welle, http://www.dw.com/en/cape-town-could-run-out-of-water-by-april/a-42017758 .

iiiKirtanya Lutch (28.01.2018): ”Cape Town faces Day Zero, with officials predicting water will run out in April”, ABC News, http://www.abc.net.au/news/2018-01-28/day-zero-looms-for-cape-town/9368540 .

ivDavid Child (16.01.2018): ”Cape Town confronts looming ’Day Zero’ water crisis”, Al Jazeera, http://www.aljazeera.com/news/2018/01/cape-town-confronts-looming-day-water-crisis-180114121145902.html .

vGraig-Lee Smith & Tendani Mulaudzi (28.01.2018): ”Day zero can be pushed back, says JP Smith”, Eyewitness News, http://ewn.co.za/2018/01/28/day-zero-can-be-pushed-back-says-jp-smith .

viYrjö Kokkonen (17.03.2018): ”Kapkaupungin vesivarat ehtymässä”, YLE Uutiset, https://yle.fi/uutiset/3-9516102 .

viiScott Sutherland (25.01.2018): ”Cape Town Crisis: How does a global city run out of water?”, The Weather Network, https://www.theweathernetwork.com/news/articles/cape-town-crisis-how-does-global-city-run-out-of-water/94357 .

viiiDenise Williams (25.01.2018): ”DA blames ANC govt for Cape Town water crisis”, The Citizen, https://citizen.co.za/news/south-africa/1794247/da-blames-anc-govt-for-cape-town-water-crisis/ .

ixJenni Evans ja kirjeenvaihtajat (28.01.2018): ”ANC wants urgent WCape legislature sitting to remove Zille over water crisis”, news24, https://www.news24.com/SouthAfrica/News/anc-wants-urgent-western-cape-legislature-sitting-to-remove-zille-over-water-crisis-20180128 .

xDavid A. McDonald and Greg Ruiters (2005): The Age of Commodity – Water Privatization in Souther Africa, UK and USA, Earthscan.

xiPierre Mukheibir & Gina Ziervogel (April 1, 2007): ”Developing a Municipal Adaptation Plan (MAP) for climate change: the city of Cape Town”, Vol. 19 Issue 1, Apr 2007, Environment and Urbanization, pp. 143 – 158.

xiiGina Ziervogel, Moliehi Shale & Minlei Du (2010): ”Climate change adaptation in a developing country context: The case of urban water supply in Cape Town”, Vol 2, Issue 2, 2010, Climate and Development, pp. 94 – 110.

xiii(June 2007): WESTERN CAPE WATER SUPPLY SYSTEM: RECONCILIATION STRATEGY STUDY, Department of Water affairs and Forestry, http://www.dwa.gov.za/Projects/RS_WC_WSS/Docs/Summary%20Report.pdf .

xivRusana Philander (29.08.2017): ”#WaterCrisis: Leaking pipes lead to huge water waste”, Cape Argus, https://www.iol.co.za/capeargus/watercrisis-leaking-pipes-lead-to-huge-water-waste-10988085 .

xvStaff Reporter (31.01.2018): ”#WaterCrisis: ’Too much politicking, too little planning’”, IOL News, https://www.iol.co.za/capeargus/news/watercrisis-too-much-politicking-too-little-planning-13029115 .

xviAlana Mitchelson (29.01.2018): ”Cape Town’s ‘Day Zero’ desperation brings out best and worst in human nature”, The New Daily, https://thenewdaily.com.au/news/world/2018/01/29/cape-town-day-zero-water/ .

xvii Léa Surugue (30.03.2016): ”1 billion Asians will face severe water shortages by 2050”, Business Insider, http://www.businessinsider.com/1-bilion-asians-face-water-shortage-by-2050-2016-3?r=US&IR=T&IR=T .

xviii Lehdistötiedote: ”A majority on Earth face severe self-inflicted water woes within 2 generations: Scientists”, Bonn Declaration issued by 500 scientists at ’Water in the Anthropocene’ conference”, https://www.eurekalert.org/pub_releases/2013-05/gwsp-amo052313.php .

Olli-Pekka Haavisto

Yhdysvallat ja Venäjä ovat toteuttaneet ”Tohtori Outolemmen”

Ylen Teema esitti syyskuun lopulla Stanley Kubrickin klassikon ”Tohtori Outolempi”. Parastaikaa se on katsottavissa myös Netflixissä. Tämä 53 vuotta sitten valmistunut elokuva on harvinaisen ajankohtainen. Mustassa komediassa maapallo muuttuu asuinkelvottomaksi, koska Neuvostoliitto on kehittänyt tuomiopäiväkoneen: automaattisen järjestelmän, jossa koneen ydinasehyökkäykseksi tulkitsema signaali laukaisee lukuisia kobolttipommeja. Kyseisten ydinpommien kuori on valmistettu koboltista, joka räjähdyksessä muuttuu radioaktiiviseksi ja leviää ilmavirtausten mukana kaikkialle. Vaikka Neuvostoliiton johdollekin selviää, että Yhdysvallat ei ole hyökännyt vaan kyse on hullun, kommunisteja yli kaiken vihaavan kenraalin yksityisestä offensiivista, tuomiopäiväkonetta ei voi pysäyttää.

Guardianiin kirjoittavan John Pattersonin mukaan elokuvan herättämä nauru vei jumalat, joiden edessä USA:ssa kumarretaan – Pommin, Pentagonin, Turvavaltion ja Presidentin – haketuskoneeseen. Valitettavasti ydinasehulluus kuitenkin jatkuu: Yhdysvallat ja Venäjä ovat yhteisvoimin rakentaneet oikean tuomiopäiväkoneen. Sen kokoaminen alkoi jo kylmän sodan aikana, kun molemmat supervallat pystyttivät järjestelmän ja omaksuivat siihen liittyvän sotilasopin, jonka mukaan ydinohjukset on lähetettävä matkaan jo ennen kuin yksikään vastapuolen ohjuksista on saavuttanut maaliaan. Toisin sanoen ydinhyökkäys on käynnistettävä pelkän, erilaisten tarkkailulaitteiden tekemän vastapuolen ohjuksia koskevan havainnon perusteella.

Maalla olevista siiloista avaruuden kautta lentäviltä ohjuksilta kestää 30 minuuttia ja sukellusveneistä laukaistavilta tapporaketeilta vain 11 minuuttia saavuttaa vastapuoli. Näin ollen ohjushavaintojen tulkitsemiseen ja tarkistamiseen sekä hyökkäyspäätöksen tekemiseen on käytettävissä vain minuutteja. Todellisessa tai luulotellussa uhkatilanteessa tieto- ynnä muut koneet ja armeijan sadoissa harjoituksissa koneenkaltaiseksi harjoitettu aparaatti ovat ratkaisseet enemmän kuin mahdollisesti keskellä yötä herätetyn presidentin tai pääministerin sumuinen harkinta.

On silkkaa hyvää tuuria, että olemme vielä hengissä tai että suurin osa meistä on ylipäätään syntynyt. Vähältä piti -tilanteita on ollut paljon. Esimerkiksi vuonna 1979 turvallisuusneuvonantaja Zbigniew Brzezinski sai keskellä yötä kaksi puhelua, joiden mukaan Neuvostoliitto oli käynnistänyt täysimittaisen ydinhyökkäyksen. Hän oli juuri soittamassa presidentti Carterille ja kertomassa, että tämän pitää heti päättää, mitkä kaikki ohjukset laukaistaan. Viime hetkellä Brzezinskille soitettiin kolmannen kerran. Kyse olikin inhimillisestä erehdyksestä ja teknisestä virheestä: harjoitusnauha, jossa simuloitiin Neuvostoliiton hyökkäystä, oli vahingossa joutunut hälytysjärjestelmään ja harhauttanut päivystyshenkilökunnan.

Princetonin yliopiston tutkijan Bruce Blairin ja monien muiden asiantuntijoiden mukaan tilanne on nyt monesta syystä vielä pahempi kuin vanhan kylmän sodan aikana. Ensinnäkin kybersodankäynnin ja hakkeroinnin mahdollisuus tekee hyökkäyksestä kertoviin tietokonesignaaleihin luottamisen entistä ongelmallisemmaksi. Toiseksi ohjushyökkäyksistä varoittava venäläinen satelliittijärjestelmä ei enää toimi, ja siksi venäläiset saavat tiedon hyökkäyksestä entistä myöhemmin. Kolmanneksi yhä lähemmäksi Moskovaa sijoitetut USA:n risteilyohjukset mahdollistavat Kremlin ja muiden Venäjän komentokeskusten tuhoamisen yllätyshyökkäyksellä. Neljänneksi torjuntaohjusjärjestelmän rakentaminen, puhe uusista täsmällisistä ja ”puhtaista” ydinaseista ja ydinaseylivoimasta sekä monet muut USA:n toimet ovat Venäjällä helposti tulkittavissa niin, että jotkut piirit Yhdysvalloissa haluavat käynnistää provosoimattoman ydinasehyökkäyksen lännen iän ikuista vihollista vastaan.

Näistä syistä Venäjä on entisestään lyhentänyt hyökkäysvaroituksesta omien ohjusten laukaisuun kuluvaa aikaa: nyt se on enää 2-4 minuuttia! Kaiken lisäksi pelätessään Kremlin olevan tässä vaiheessa jo tuhoutunut Venäjän johto on antanut Moskovan alueen ylimmille sotilaallisille komentopaikoille oikeuden hätätilanteessa olla odottamatta ylempää tulevia käskyjä ja laukaista kauko-ohjauksella parissa kymmenessä sekunnissa ympäri Venäjää siiloissa ja raskaissa rekoissa olevia ydinohjuksia.

Kansallisen turvallisuuden nimissä on siis synnytetty äärimmäisen vaarallinen ja herkkä järjestelmä, joka koska tahansa voi tuhota kyseiset ja kaikki muut kansat. Tätä helvetinkonetta käyttävien ihmisten liipaisin on niin herkässä, että on vain ajan kysymys, milloin jokin provokaatio, signaalihäiriö, signaalien virhetulkinta taikka muu tekninen tai inhimillinen virhe käynnistää sen.

Tuomiopäiväkoneen olemassaolo asettaa uuteen valoon myös Suomen turvallisuuspolitiikan. Ilmeisesti olennaista olisi toisaalta välttää kaikkia toimia, jotka lisäävät koneen laukaisun todennäköisyyttä, ja toisaalta edistää liipaisinherkkyyden vähentämistä ja koneen purkamista. Niinpä esimerkiksi USA:n ja muiden NATO-maiden lentokoneiden ja sotakaluston tuominen Suomeen voikin turvallisuuden edistämisen sijasta lisätä tuhouhkaa. Sen sijaan esimerkiksi Yhdysvaltojen ja Venäjän välisen jännityksen lieventäminen ja kansainvälisiin ydinaseiden vastaisiin aloitteisiin osallistuminen voisivat olla parasta turvallisuuspolitiikkaa.

Albert Einsteinin totesi vuonna 1945: ”Atomivoiman vapauttaminen on muuttanut kaiken paitsi meidän ajattelutapaamme.” Omalta osaltaan hän muutti ajatteluaan välittömästi. Einstein katui panostaan ydinaseeseen johtaneen fysiikan kehittämisessä ja omisti aikansa rauhanliikkeelle. Ehkäpä nyt, vuonna 72 jälkeen Hiroshiman, olisi aika muuttaa Suomenkin turvallisuuspoliittista ajattelua.

(Kirjoitus on julkaistu Kanavan numerossa 1/2018, kirjoitettu 2017.)

Olli Tammilehto