Uutiset

Maan ystävät ry päätti lokakuun hallituksen kokouksessaan antaa tukensa Rojava-solidaarisuustoiminnalle. Koska Maan ystävät kunnioittaa niin yksilöiden kuin kansojen oikeutta puhua itse omasta puolestaan ja omalla tavallaan, annamme tässä puheenvuoron Nawzad Amirille, joka puhui Loppu sodalle – Turkki ulos Syyriasta! –mielenosoituksessa lauantaina 2.11.2019 Tampereen Keskustorilla.

Hei.
 

Olen Nawzad Amiri ja olen kurdilainen. Olen aina pitänyt nationalisimia heikkoutena, joten en ole millään tasolla korostanut omaa kansalaisuuttani. Uskon, että se on vain valtaapitävien keino hajoittaa ja hallita erilaisia kansoja. Siksi olenkin yrittänyt parhaani mukaan välttää katsomasta ihmisiä heidän alkuperänsä mukaan, vaan yrittänyt katsoa heitä sen mukaan, minkälaisia arvoja ja periaatteita heillä on. Tämä on varmasti sanomattakin selvää monelle teistä.

Tämä oli silloin, kun uskoin, että maailma missä eletään on oikeudenmukainen. Nyt tiedän, että oikeus, vapaus ja tasa-arvo eivät ole millään tavalla itsestäänselvyyksiä. Niiden puolustaminen on meidän jokaisen velvollisuus ja meidän vastuullamme. Jos minä en puolusta tai puhu kansani puolesta kurdilaisena, niin kuka sen tekee? Tätä olen tullut nyt tekemään kansainvälisenä Kobane-päivänä.

Viisi vuotta sitten lähellä Turkin rajaa pieneen kaupunkiin hyökättiin jokaisesta ilmansuunnasta, ja tuho oli lähes väistämätön. ISIS oli piirittänyt sen ja ISIKSEN senhetkisellä loputtomalla asevarastolla ja ylivoimaisella miesvoimalla kurdit olivat alakynnessä. Ainoastaan usko ja tahdonvoima puolustaa maata jalkojensa alla ja siviilejä heidän takanaan piti heidät järkymättöminä paikoillaan varman kuoleman edessä. Lopulta he urhoollisesti taistelivatkin voittoon.

Suuri osa Kobanesta oli tuhoutunut, mutta ISIS koki nöyryyttävän häviön. Tästä alkoi ISIKSEN kaatuminen ja lopullinen romahdus. Nyt kun alueella on pystynyt pidemmän ajan elämään jokseenkin rauhallista ja turvallista elämää, niin tiedossa on vielä suurempi uhka: Turkki, jolla on Naton toiseksi suurin armeija käytössään, heti Yhdysvaltojen jälkeen. Turkki, jonka historiasta löytyy kansanmurha jos toinenkin. Turkki, missä kurdiksi puhuminen on ollut laitonta vuoteen 1991 asti. Turkki, jonka tarve laajentumisen on ollut loputon Kreikan, Kyproksen, Armenian ja nyt Syyrian kustannuksella. Turkki, jonka hallitsemalla alueella löydettiin ISIKSEN johtaja Abu bakr al baghdadi juuri viime viikolla.

Vaikka Yhdysvallat pettivät kurdijoukot, niin se ei estänyt kurdilaisia auttamasta tässä operaatiossa.
 

Minulle on sanottu monta kertaa, että näistä mielenosoituksista ei ole mitään hyötyä. Kun olen kysynyt jotain vaihtoehtoista ratkaisua, niin vastauksena on ollut liittyminen sotaan. Minulle on sanottu, että jos haluan oikeasti puolustaa kansaani, niin miksi en mene Syyriaan taistelemaan heidän puolellaan. Miksi en jätä maata, jossa olen asunut koko ikäni, miksi en jätä työpaikkaani, miksi en jätä sukuani, perhettäni, sisaruksiani ja vaimoani tänne ja mene taistelmaan maahan, jossa en ole ikinä elämässäni käynyt. Jos kerran välitän näistä ihmisistä, joiden vuoksi tulin tänään tänne.

Siksi, koska uskon täysin, että kynä on miekkaa mahtavampi. Koska tiedän, että ratkaisu sotaan ei löydy Syyriasta loputtoman taistelun keskellä, varsinkin kun olemme olleet sen verran epäonnisia, että alueellamme löytyy huomattava öljyvaranto. Sehän on lopulta se oikea syy alueen rauhattomuuteen. Tämä ei ole enään ongelma Yhdysvaltojen kannalta. Kuten Trump viime viikolla sanoi, niin hän ainakin sai turvattua tämän öljyn.

Me kurdilaiset tiedämme sen todella hyvin, että huolimatta siitä kuinka paljon taistelemme, aina löytyy uusi joukko, joka haluaa tehdä meistä kansan, jota ei ole enää olemassa. Niin kauan kuin meillä ei virallisesti ole maata, jota voimme sanoa kotimaaksi, niin emme voi elää rauhassa.

Mutta tiedämme myös sen, että oman valtion perustaminen ei ole ratkaisu. Sen takia Syyrian kurdit keksivät ja perustivat semmoisen yhteiskunnanjärjestelmän, joka on ennenkuulumaton ja todella ainutlaatuinen.

Vallankumoukseen on alusta lähtien kuulunut aktiivinen pyrkimys sukupuolihierarkioiden murtamiseen. Delegaattien neuvostoissa on oltava vähintään 40 prosentin naisedustus. Käytössä on kaksoisedustusjärjestelmä (co-chair system), jossa jokaiseen asemaan asetetaan sekä mies että nainen.

Itsehallintoalueen perusta on paikallisdemokratiassa, etnisten vähemmistöjen oikeuksien turvaamisessa, feminismissä ja ympäristöaatteessa. Tämä on täysin sitä, mitä itse haluan edistää ja sen takia pyrinkin nostamaan tietoisuutta Rojavan tilanteesta.

Päätän tämän puheen lainaamalla historiallisesti kyseenalaista henkilöä, Napoleon Bonapartea: ”The world suffers a lot. Not because the violence of bad people. But because of the silence of the good people.”
 

Kiitos kaikille paikalla oleville ihmisille.
 

Assalamu Alaykum eli rauha olkoon kanssanne.