-
Tule mukaan tekemään Maan ystävien vuotta 2016!
Maan ystävien hallituksen vuosi starttasi viikonlopun mittaisella tapaamisella, jossa uudet hallituslaiset perehdytettiin tehtäviinsä ja pidettiin vuoden ensimmäinen hallituksen kokous. Vuosi käynnistyi innokkaissa tunnelmissa, mistä todisti se, että kaikki kaksitoista hallituslaista olivat sunnuntain kokouksessa paikalla ja vieläpä hyvissä ajoin! Tällä reippaudella ja energialla on tarkoitus jatkaa koko vuosi yhdistyksen asioiden hoitamista.
Uusi käytäntö, jonka mukaan toiminta- ja paikallisryhmät voivat hakea toimintaansa pientä rahallista tukea yhdistyksen vuosibudjetista, otettiin heti käyttöön. Helsingin paikallisryhmälle myönnettiin 25 euroa painoseuloihin erilaisten kangasmateriaalien somistamiseen Maan ystävien logolla. Nämä toimintarahat eivät korvaa paikallisryhmien saamaa osuutta vuostuisista jäsenmaksutuloista, vaan ne ovat tarkoitettu kaikenlaisille toimintaryhmille, uusien ideoiden, tempausten ja toiminnan totettamiseen. Ohjeet toiminta rahojen hakemiseksi julkaistaan pian ja niistä voi kysellä keneltä tahansa hallituksen jäseneltä lisää.
Kansainvälisiä tapaamisia keväälle on myös tiedossa ja hallitus kävi keskustelua siitä, miten matkalle lähtijät valitaan ja miten heidän odotetaan kertovan kokemastaan ja oppimastaan palattuaan. Tarkoitus on, että Maan ystävien aktiiveista kuka tahansa kiinnostunut ja toimintaan sitoutunut voi osallistua kansainvälisiin kokoontumisiin. Erilaisista kansainvälisistä kokoontumisita tullankin tiedottamaan mahdollisimman avoimesti. Matkalaisilta vaaditaan myös lyhyt matkakertomus ja blogi Maan ystävien verkkosivuille, jotta opit ja kokemukset saadaan jaettua laajemmalle joukolle.
Tänä keväänä on tiedossa Euroopan Maan ystävien (Friends of the Earth Europe) yleiskokous Irlannissa 9.-12 toukokuuta. Kokoukseen etsitään edustajaa hallituksesta sekä kansainvälisen jaoston jäsenistä. Järjestön ”nuorisosiipi”, Young Frieds of the Earth puolestaan kokoontuu maaliskuussa Maltalla. Kiireisen ilmoittautumisaikataulun vuoksi hallitus päätti lähettää matkaan hallituksen jäsenen Julia Räisäsen.
Lisäksi vuoden ensimmäisessä kokouksessa käsiteltiin budjettia sekä uutta joastojakoa tälle vuodelle. Jaostojen tehtävä on suunnitella ja toteuttaa erilaisia käytännön tehtäviä liittyen muun muassa viestintään, varainhankintaan sekä kansainvälisiin suhteisiin. Kunkin jaoston kokoonpanossa on kaksi hallituslaista, mutta ennenkaikkea jaostot sopivat kelle tahansa Maan ystävien jäsenelle. Jaostojen virallishenkistä nimeä ei kannata säikähtää. Luvassa on konkreettista ja kiinnostava tekemistä, jossa saa vapaasti ideoida ja hyödyntää luovuuttaan. Lista kaikista jaostoista löytyy Maan ystävien verkkosivuilta.
Lisäksi juhlavuoden kunniaksi on perustettu juhlajaosto, sillä tänä vuonna juhlitaan Maan ystävien 20-vuotista taivalta! Jotta bileet saadaan pystyyn, tarvitaan tätäkin varten oma porukkansa. Jos tapahtumajärjestäminen on sinun juttusi, kannattaa ehdottomasti tarttua tähän ainutkertaiseen tilaisuuteen.
Tuore hallitus odottaa vuotta 2016 suurella innolla. Hallituksen tehtävä on kuitenkin vain luoda puitteet kaikelle sille, mitä Maan ystävien jäsenet haluavat, keksivät ja osaavatkaan tehdä! Vuoden 2016 toiminnan luotte lopulta te, Maan ystävien jäsenet ja aktiivit.
Katja Hintikainen
-
Veganismi on merkittävä ympäristöteko
Veganismi on ollut tammikuussa jälleen näkyvästi esillä tammikuun Vegaanihaasteen pyörähdettyä käyntiin. Oikeutta eläimille -järjestön ja Vegaaniliiton kampanja tarjoaa tukea veganismin aloittamisessa. Tarjolla on reseptejä jokaiselle päivälle sekä halukkaille oma vegaanituutori.
Kasvissyönti on tietysti eläinten kannalta sekasyöntiä parempi valinta. Mutta veganismi on myös ja etenkin ympäristön kannalta moninkertaisesti parempi vaihtoehto kuin lihan syöminen. Maan ystävät suositteleekin veganismia vaikuttamiskeinona. Eläintuotanto mm.
- aiheuttaa 18% maailman kasvihuonekaasupäästöistä. (1) Sekasyöjän kasvihuonekaasupäästöt ovat 2.5-kertaisia vegaaniin verrattuna (2)
- köyhdyttää rajusti biodiversiteettiä, tuhoaa sademetsää ja aiheuttaa aavikoitumista (3)
- vaatii käyttöönsä 1/3 maapallon maapinta-alasta (3)
- pilaa ympäristöä ja saastuttaa vesistöjä, etenkin meille suomalaisille tärkeää Itämerta (4)
- on äärimmäisen tehoton tapa ruokkia ihmiskunta. Tehotuotetut eläimet syövät pitkälti samaa ruokaa jota ihminen voisi syödä. Länsimaissa 70% viljasta syötetään eläimille. (5) Suomeen tuodusta soijasta 95% syötetään eläimille. (6)
- kasvisten energian käyttäminen eläinten kautta on energian haaskausta. Vain noin 10% eläimelle syötetystä energiasta siirtyy eläimen vuorostaan syövän ihmisen käyttöön. (7) Esimerkiksi karjalla luku on vielä huonompi; syötetyistä kaloreista vain 3% saadaan takaisin. (8)
Tutustu Maan ystävien veganismia edistävään ruokatoimintaan ja lue lisää eläinteollisuuden ympäristövaikutuksista Euroopan Maan ystävien erinomaisesta Meat Atlaksesta.
Lähteet
(1) Osuus vaihtelee laskentatavasta riippuen 13 %:sta jopa 51 %:iin. FAO käyttää 18%: http://www.fao.org/docrep/010/a0701e/a0701e00.HTM
(2) http://link.springer.com/article/10.1007%2Fs10584-014-1169-1/fulltext.html
(3) http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0048969715303697
(3) http://www.fao.org/newsroom/en/News/2006/1000448/index.html
(4) http://wwf.fi/alueet/itameri/rehevoityminen/
(4) http://www.sll.fi/mita-me-teemme/vedet/itameri
(5) http://www.nature.com/news/agriculture-steps-to-sustainable-livestock-1.14796
(7) Energian ohivirtaus trofiatasolta toiselle on 90 %. Energian ohivirtausta syntyy, kun eläin käyttää energiaa omiin elintoimintoihinsa. http://opinnot.internetix.fi/fi/muikku2materiaalit/lukio/bi/bi1/4_ekosysteemi/05_energianvirtaus?C:D=hRys.hQOg&m:selres=hRys.hQOg
(8) http://www.lihatiedotus.fi/lisaalihasta/fi/ymparisto/Tuotantoketjun_toimet/rehut.php
Ruokatoiminta
-
Energiapihisti liikkuva kaupunki
Liikenne on yksi isoimmista energian kuluttajista ja hiilidioksidipäästöjen lähteistä. Kaupunkiliikenne ja siihen vaikuttavat tekijät ovat siksi tärkeitä ilmastopolitiikalle.
Kaupunkiliikenne on yksi keskeisimmistä kaupunkisuunnitteluun vaikuttavista tekijöistä. Kaupunkisuunnittelulla voidaan vaikuttaa liikennemääriin ja liikennemuotojen suhteellisiin asemiin, mutta liikenne vaikuttaa myös kaupunkirakenteeseen: yksi sodan jälkeisten vuosikymmenten kaupunkisuunnittelun kulmakivistä oli “vapaan autoilun” mahdollistaminen. Suurkaupungissa autoilun kysyntä on kuitenkin niin valtavaa, ettei teitä rakentamalla voida saada aikaiseksi ruuhkatonta autoliikennettä. On yleisesti tunnettu asia, että uuden tien rakentaminen lisää autoliikenteen määrää. Huoli ilmastonmuutoksesta yhdistettynä havaintoon, ettei autokaupunki ole käytännössä toimiva kaupunki-ideaali, on lisännyt tiiviin, joukkoliikenteeseen, pyöräilyyn ja jalankulkuun perustuvaan kaupungin kannatusta. Keskeinen kysymys on kuitenkin, mitkä tekijät todella vaikuttavat liikennemääriin ja liikennemuotojen suosioon.
Kaupungin asukas- ja työpaikkatiheys on yksi eniten huomiota saanut liikennettä ohjaava kaupunkirakenteellinen tekijä. Peter Newman ja Jeffrey Kenworthy väittivät tutkimuksessaan, joka käsitteli bensiininkulutusta 32 kaupungissa eri puolilla maailmaa, että bensiininkulutus oli sitä pienempää mitä tiiviimpi kaupunki oli. [1] Tutkimusta on kuitenkin kritisoitu erityisesti siitä, että siinä käytetty tilastollinen menetelmä ei ota huomioon useampaa muuttujaa samanaikaisesti. Toisin sanoen on olemassa riski, että korrelaatiolta näyttävä vaikutus selittyy todellisuudessa toisella tekijällä. Orit Mindali tutkimusryhmänsä kanssa tarkasteli Kenworthyn ja Newmanin dataa uudelleen monimuuttujamenetelmällä. He havaitsivat, että tiiviys selittää vain pienen osan liikenteen energiankulutuksesta. Paljon tärkeämpiä tekijöitä olivat joukkoliikenteen käyttö ja laatu, autojen ja teiden määrä sekä se, kuinka suuri osa työpaikoista on keskustassa. [2]
Reid Ewing ja Roberto Cervero tekivät laajan katsauksen tutkimuksista, jotka käsittelevät rakennetun ympäristön ja liikenteen suhdetta. He havaitsivat, että autolla ajettuihin kilometreihin vaikuttaa eniten matkakohteiden saavutettavuus autolla, katuverkoston suunnittelu ja etäisyys ydinkeskustasta. Joukkoliikenteen suosio riippuu erityisesti joukkoliikenneverkon kattavuudesta ja katuverkon muotoilusta, eli käytännössä siitä, kuinka helposti saavutettavia pysäkit ja asemat ovat. Jalankulkua taas edistää kävelymatkan päässä olevien matkakohteiden runsaus, risteyksien suuri määrä kaduilla sekä sekoittunut kaupunkirakenne, jossa asumista ja työpaikkoja on sijoitettu samoille alueille. Heidän tärkein havaintonsa kuitenkin oli, että asukas- tai työpaikkatiheys ei itsessään ole tärkeä selittäjä liikenteen määrälle. [3] Tiiviys toimii enemminkin proksimuuttujana, eli se kuvaa muiden tekijöiden, kuten kaupunkirakenteen sekoittumisasteen, katuympäristön ja joukkoliikenneverkon laadun vaikutusta. Myös Petter Næss tuli Kööpenhaminaa käsittelevässä tutkimuksessaan samanlaisiin johtopäätöksiin, kun hän tutki useiden tekijöiden samanaikaista vaikutusta: asuinpaikan etäisyys keskustasta oli tärkein autoilun määrää selittävä kaupunkirakenteellinen tekijä. Næssin johtopäätös oli, että metropolialueen piirteet ovat paljon tärkeämpiä kuin korttelitason tiiviys. [4]
Helsingin seudulla kaupunkirakenteen vaikutus liikkumistottumuksiin näkyy esimerkiksi siinä, että auton omistaminen on paljon harvinaisempaa Helsingin kantakaupungissa verrattuna lähiöihin ja varsinkin kehyskuntiin. Päivittäinen matkasuorite, kaikki liikennemuodot yhteenlaskettuna, on kantakaupungissa kolmannes kehyskuntien haja-asutusalueisiin verrattuna. Kantakaupungissa vajaa viidennes matkoista tehdään autolla, Espoossa ja Vantaalla vastaava luku on noin puolet kun taas kehyskuntien haja-asutusalueella melkein 70 % matkoista ovat automatkoja. [5] Helsingin seudun lukuja selittää todennäköisesti moni muukin tekijä kuin pelkästään kaupunkirakenne. Esimerkiksi joukkoliikenteen tarjonta on Helsingin kantakaupungissa täysin toisella tasolla verrattuna kehyskuntiin. Etäisyys kaupunkiseudun ytimeen näkyy kuitenkin Helsingin seudullakin selkeänä liikennetottumuksiin vaikuttavana tekijänä.
Sekoittunut kaupunkirakenne, kävely-ystävällinen katuympäristö ja laadukas raidejoukkoliikenne ovat kaikki perinteisen umpikorttelikaupungin piirteitä. Umpikorttelikaupunki on lisäksi samalla myös varsin tiivistä kaupunkia. Korkeatasoinen joukkoliikenne edellyttää suhteellisen tiheää maankäyttöä, sillä muuten joukkoliikenteellä ei ole riittävästi käyttäjiä. Myös kävelymatkan päässä olevien matkakohteiden määrä riippuu paljolti maankäytön tiheydestä. Tiiviys yksinään ei kuitenkaan riitä, vaan energiapihisti liikkuvaa kaupunkia kuvaavat myös monet muut piirteet. Jos tuijotamme pelkästään asukastiheyttä, emme näe kaupunkia taloilta. Ero kaupungin reunalla olevan tiiviin, yksinomaan asumiseen ja kehnoon joukkoliikenteeseen perustuvan alueen ja toisaalta lähellä keskustaa sijaitsevan, toiminnoiltaan sekoittuneen mutta samalla myös väljemmän alueen välillä on se, että ensiksi mainitun alueen asukkaat tekevät todennäköisesti pidempiä matkoja ja käyttävät useammin autoa. Myös kaupunkia pitää siis tarkastella kokonaisuutena. Helsingissä ehdotettu moottoriteiden muuttaminen kaupunkibulevardeiksi ja tiiviin kaupungin rakentaminen niiden ympärille on askel oikeaan suuntaan. Bulevardisoitavat väylät sijaitsevat lähellä kantakaupunkia ja niillä on, tai ainakin tulevaisuudessa on, laadukas joukkoliikenne. On siis todennäköistä, että näiden väylien varrelle muuttavat tulevat liikkumaan ennen kaikkea kävellen, pyörällä ja joukkoliikenteellä, sekä ylipäätänsä lyhyempiä matkoja, kuin jos he asuisivat kauempana keskustasta.
Faktoja
Kotitalouksien hiilidioksidipäästöistä 22 % aiheutui liikenteestä Suomessa vuonna 2012. Ainoastaan asumisesta sekä lämmitys- ja sähköenergian kulutuksesta aiheutui suuremmat päästöt. [6] Helsingin seudulla liikenteen hiilidioksidipäästöt ovat 24 % kokonaispäästöistä, kun yksityistä ruoan- ja tavarankulutusta ei oteta huomioon. [7] Näistä päästöistä henkilö- ja pakettiautojen osuus on reilut 60 %, kun taas joukkoliikenteen osuus on alle 10 %. [8]
Motorisoidun kaupunkiliikenteen energiankulutus ja CO2-päästöt henkilökilometriä kohden. [9] Energiankulutus/hlö/km CO2-päästöt/hkl/km Bensiinikäyttöinen henkilöauto (1,3 hlöä): 0,69 kWh 165 g Dieselkäyttöinen henkilöauto (1,3 hlöä): 0,64 kWh 158 g Kaupunkibussi (18 hlöä): 0,23 kWh 58 g Lähijuna (64,4 hlöä): 0,092 kWh 22 g Kaikki kumipyöräliikennettä kuvaavat luvut liittyvät katuympäristössä ajoon ja kuvaavat vuoden 2011 keskimääräistä tasoa. Sähkön CO2-päästöt on laskettu Suomessa tuotetun sähkön 10 vuoden keskimääräisten päästöjen mukaan. Lähteet
[1] Newman, P. & Kenworthy, J. 1989: Gasoline consumption and cities – A Comparison of U.S. cities with a global survey. APA journal Winter 1989.
[2] Mindali, O., Raveh, A., Salomon, I. 2004: Urban density and energy consumption: a new look at old statistics. Transportation Research Part A38:143–162.
[3] Ewing, R. & Cervero, R. 2010: Travel and the built environment – A meta-analysis. Journal of the American Planning Association 76: 265-294.
[4] Næss, P. 2011: ‘New urbanism’ or metropolitan-level centralization? A comparison of the influences of metropolitan-level and neighborhood-level urban form characteristics on travel behavior. The journal of transport and land use 4:25-44.
[5] Ratvio, R. 2012: Elämää keskustassa ja kaupunkiseudun reunoilla – Urbaani ja jälkiesikaupungillinen elämäntyyli asumisen valinnoissa ja arkiliikkumisessa Helsingin seudulla. Väitöskirja, Geotieteiden ja maatieteen laitos, Helsingin yliopisto.
[6] Tilastokeskus, Kotitalouksien kulutus 2012
[7] HSY, Pääkaupunkiseudun ilmastoraportti. Avainindikaattorit 2013.
[8] HSY, Pääkaupunkiseudun ilmastoraportti. Päästöjen kehitys 2012.
[10] Copenhagen – City of cyclists – Bicycle account 2012, Kööpenhaminan kaupunki
Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin seudun ja yliopiston Maan ystävien Poimulehdessä #2 (2015).
Anders Backström
-
Fennovoima-kritiikin kolme tasoa
Fennovoiman ydinvoimalahanke Pyhäjoen Hanhikivenniemellä on vuosien mittaan paisunut kertakaikkiaan epäuskottavaksi farssiksi. Viimeistään yhtiön omistuspohjan kotimaisuusastetta selvitettäessä kesällä 2015 tuli suurelle yleisöllekin selväksi, ettei kokonaisuus ole kenelläkään kunnolla hallussa, vaan niin Fennovoima, Rosatom kuin Suomen hallituskin sekoilevat minkä ehtivät. Valitettavasti tälle on kovin vaikea nauraa, sillä hanke on mitä todellisin, ja Hanhikivenniemen todellisuus synkeä.
Voimala ei kuitenkaan ole vielä pystyssä, ja pitkälle päässeitä ydinvoimahankkeita on maailmassa pysäytetty ennenkin. Fennovoima-kritiikki ei siis töiden etenemisestä huolimatta ole menettänyt ajankohtaisuuttaan. Hanketta voi – ja tuleekin – arvostella ja vastustaa monenlaisin argumentein. Tässä artikkelissa tyypittelen näitä argumentteja kolmelle tasolle: ensimmäiset liittyvät hankkeeseen itseensä, toiset ydinvoimaan energiantuotantomuotona yleensä ja kolmannet ydinvoiman taustalla vaikuttavaan yhteiskunnalliseen visioon.
Hämärän rajamailla
Vuonna 2007 alkunsa saaneessa Fennovoima-hankkeessa on vuosien varrella nähty monenlaisia käänteitä: toimitusjohtajan potkut ja osakkaiden joukkopako 2012 [1] sekä Rosatomin yllättävä mukaantulo seuraavana vuonna olivat vasta alkusoittoa.
Jo vuoden 2010 periaatepäätöshakemuksessa Fennovoima väitti valheellisesti hallitsevansa ydinvoimalan rakentamiseen tarvittavia maa-alueita kaikissa silloin pöydällä olleissa sijoitusvaihtoehdoissa. Tästä väitteestä ja tyhjistä lupauksista [2] huolimatta paikalliset piti häätää mökeistään jo ennen pakkolunastusluvan lainvoimaisuutta [3].
Lupien lainvoimaisuutta ei ole muutenkaan juuri jaksettu odotella. Surullinen esimerkki nähtiin keväällä 2015, kun Fennovoima aloitti hakkuut Hanhikivenniemellä jo ennen maisematyöluvan lainvoimaisuutta. Stora Enso kieltäytyi luvattomuuden nojalla yhteistyöstä, mutta L&T Biowatti teki työtä käskettyä [4] ja joutui itsekin heti protestoinnin kohteeksi [5]. Viime kädessä eniten kertoo ehkä se, että valmistelevia töitä paahdetaan kuin viimeistä päivää, vaikkei koko projektilla tule olemaan rakentamislupaa vielä vuosiin.
Fennovoima ei tietenkään ole tarinan ainoa kikkailija. Keväällä 2012 silloinen työ- ja elinkeinoministeriö Jan Vapaavuori solmi kyseenalaisen yhteistyösopimuksen Rosatomin kanssa [6]. Kesän 2015 Migrit-fiaskossa samaa salkkua hallinnoiva Olli Rehn antoi omine lupineen periaatepäätösluvan ehdoille aiheetonta lisäaikaa. Siitäkään huolimatta kysymys omistuspohjan kotimaisuusasteesta ei ole kirjoitushetkellä edelleenkään selvä. Koko kroatialaisen Migritin mukaantulo oli naurettavan läpinäkyvä yritys kierrättää venäläistä rahaa hankkeeseen EU:n kautta, jotta vaatimus kotimaisuusasteesta täyttyisi. Niin kutsutun Mankala-vastuun ja sen mukana taloudellisen riskin sälyttäminen hankkeessa mukana oleville kunnille on vielä oma, hyytävä lukunsa [7].
Hataralla pohjalla
Vaikka kaikki tämä menisi sinänsä sääntöjen mukaan, olisi Fennovoiman hankkeen tarpeellisuutta silti vaikea perustella. Kumppanuus Rosatomin kanssa on paitsi entistä syvempää sitoutumista Putinin hallintoon, myös suoraa ydinteknologiayhteistyötä ydinasevalmistajan kanssa. Puheet energiaomavaraisuuden kasvattamisesta tuntuvat nurinkurisilta, kun voimalan polttoaine sitouduttaisiin ostamaan Rosatomilta. Yhtä hämmentävältä kuulostaa uuden ydinvoimalan pitäminen energiantuotannon hajauttamisena, kuten Fennovoima asiaa markkinoi [8].
Teknisellä puolella voimalassa on montakin arveluttavaa piirrettä. Kyseistä reaktorityyppiä ei ole testattu toimivaksi missään, ja reaktorin edeltäjä Intian Kudankulamissa on kompuroinut teknisten vaikeuksien takia koko tähänastisen olemassaolonsa ajan [9]. Olkiluoto 3:n vastaavanlaisesta asetelmasta ei näemmä ole juurikaan opittu mitään. Rosatomin 2000-luvulla aloittamien rakennusprojektien viivästykset, työmaaonnettomuudet ja alasajot [10] eivät vala uskoa projektien turvalliseen ja ennustettavaan sujumiseen Pyhäjoellakaan.
Hanhikivenniemen soveltuvuutta ydinvoimalan sijoituspaikaksi on myös vaikea ottaa todesta. Vetistä maaperää joudutaan kohottamaan useita metrejä vakauden turvaamiseksi. Kalliopohjainen ranta on puolestaan liian matala, joten sitä pitää räjäyttää syvemmäksi pitkältä matkalta. Luontoarvoiltaan ainutlaatuinen niemi edustaa EU:n erityisessä tarkkailussa olevaa erittäin harvinaista maankohoamisrannikkoluontotyyppiä lukuisine suojeltuine lajeineen. Itse Hanhikivi, historiallinen muistomerkki, ei tunnu tämän kaiken keskellä enää juuri miltään.
Ydinvoiman ikuisuuskysymykset
Tämän nimenomaisen hankkeen epäkohtien jälkeen jää käteen edelleen kysymys, onko ydinvoiman rakentamisessa muutenkaan tänä päivänä mieltä. Tässä muutama argumentti tähän suureen kysymykseen.
Jotkut pitävät ydinvoimaa vähintäänkin siirtymäkauden ratkaisuna ilmastonmuutoksen torjunnassa. Rakentaminen on kuitenkin liian hidasta, jotta se auttaisi tarvittavien nopeiden päästövähennysten saavuttamisessa. Lisäksi ydinvoiman koko tuotantoketjun huomioiminen hälventää harhakuvat sen väitetystä päästöttömyydestä [11]. Kasvihuonekaasupäästöjen lisäksi ketjussa syntyy suuria määriä sekä radioaktiivisia että kemiallisesti myrkyllisiä päästöjä. Täytyy kuitenkin muistaa, ettei mikään muukaan energiantuotanto tietenkään ole tosiasiallisesti päästötöntä tai muuten ongelmatonta. [12]
Ydinjätteen pitkäikäisyys on oma pulmansa. On naiivia ja ylimielistä ajatella, että ihmiskunta olisi juuri nyt jotenkin kypsä hautaamaan vaaralliset jätteemme pitävästi kallioperään vähintään kymmeniksituhansiksi vuosiksi, kun turvallisuuden ennustaminen tuhannenkin vuoden päähän on käytännössä mahdotonta. Muutenkin ajatus ydinturvallisuuudesta perustuu vakaisiin ympäristö- ja yhteiskunnallisiin olosuhteisiin, joista ei ole takeita edes tämän vuosisadan loppupuolelle.
Suomalaisessa keskustelussa harvemmin tuodaan esiin ”rauhanomaisen” ydinvoiman kytköstä ydinaseiden tuotantoon. Mitkä tahansa suuret satsaukset ydinteknologiaan pitävät ovia auki myös ydinaseiden kehittämiselle, ja globaali tuotantoketju kytkee Suomen tähän toimintaan muutenkin kuin vain Rosatom-yhteistyön kautta.
Visio voimalan takana
Ydinvoimala on aina kansallinen projekti, jossa ylhäältäpäin hallittu, asiantuntijavetoinen ja keskitetty ratkaisu vie kansakuntaa kohti teknokraattista edistystä ja sen omaa parasta, riippumatta siitä, mitä kansalaiset itse asiasta ajattelevat. Valta ja pääoma keskitetään harvojen käsiin ja pienelle alueelle.
Talouskasvun, kilpailukyvyn ja kulutuskarkeloiden turvaaminen saavat vauhtia energiaintensiiviselle teollisuudelle luvatusta ”halvasta” perussähköstä. Samalla voimistuvat ympäristötuhot ja eriarvoistuminen niin meillä kuin muuallakin. Atomi-Suomessa ei juuri kysytä, tarvitsemmeko todella tällaisia määriä energiaa tai kenelle päätäntävalta asiassa oikeastaan kuuluu, eikä pieni eliitti luovu vallastaan helpolla.
Ydinvoimalla on myös taipumusta vahvistaa ns. teknologista lukkiutumista. Siihen panostaminen hidastaakin huomattavasti uusiutuvien nousemista energiantuotannon keskiöön, kun suuret investoinnit ja suunnaton määrä viranomaistyötä ohjataan yksittäisiin jättiprojekteihin. Lisäksi kansallisena kertomuksena ydinvoima ruokkii itse itseään, kun yhteiskunta osaltaan sopeutuu sentyyppiseen energian tarjontaan ja jatkuvuuden turvaamiseen.
Fennovoiman hanke on siis kaiken tämän valossa paitsi kyseenalaisesti hoidettu, myös sellaisenaan huono idea ja vieläpä arveluttavan yhteiskunnallisen ja teknologisen kehityksen tukipylväs. Jopa ydinvoiman kannattajan täytyy kulkea laput silmillä voidakseen seistä tämän projektin takana. Fennovoiman vastainen liike toivottaa uudet toimijat, ideat ja resurssit tervetulleiksi, jotta pääsisimme pian eroon tästä vastuuttomasta voimalahankkeesta.
Lisätietoa toimintamahdollisuuksista ja tilanteen etenemisestä saa mm. Maan ystävien ydinvoimatoimintaryhmältä sekä osoitteesta parempaavirtaa.com.
Lähteet
[1] Kaatuuko Fennovoima tähän? Suuromistaja E.ON vetäytyy. Yle Uutiset 24.10.2012
[2] Tiedote: Pyhäjokisten ääni ohitettiin Fennovoima-hankkeessa. Maan ystävät 24.3.2015.
[3] Pakkolunastukset Pyhäjoella etenevät – Hanhikiven mökeissä ei ensi kesää nähdä. Yle Uutiset 19.5.2015.
[4] Hakkuut jatkuvat Fennovoiman rakennustyömaalla – lupa ei vielä lainvoimainen. Yle Uutiset 21.4.2015.
[5] Isku L&T Biowattia vastaan 23.4.2015. Takku 23.4.2015.
[6] Yhteistyösopimus tarjosi Rosatomille erityisaseman Suomessa. Helsingin Sanomat 27.9.2014.
[7] Ks. esim. Fennovoima – Vaikutukset kunnille. Greenpeace Suomi 2015.
[8] http://www.fennovoima.fi/fennovoima/ydinvoima/sahkontuotannon-hajauttaminen
[9] VT Padmanabhan & Joseph Makolil: India’s Koodankulam Nuclear Reactor Trips Again. Countercurrents.org 10.5.2015.
[10] http://www.slideshare.net/AndreyOzharovsky/what-is-rosatom
[11] Ks. esim. Nuclear Power: Only Problems. No Solutions. Friends of the Earth Europe 2007.
[12] Ks. esim. Olli Tammilehto: Kylmä suihku – ilmastokatastrofin torjunta ja nopea yhteiskunnallinen muutos. Into Kustannus 2012.
Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin seudun ja yliopiston Maan ystävien Poimulehdessä #2 (2015).
Angi Mauranen
-
Poimulehti 2
Poimulehti 2 on täällä! Helsingin seudun ja yliopiston Maan ystävät julkaisivat joulukuun 2015 lopulla energia-aiheisen teemalehden, Poimulehti #2:n. Aiheina ovat:
- Fennovoima-kritiikkiä kolmelta kantilta
- Ydinvoimahankkeiden epäonnistumisen yleisyys
- Liuskekaasun ja TTIP-kauppaneuvottelujen kytkökset
- Kaupunkirakenteen vaikutus liikenteen päästöihin ja energiankulutukseen
- Energian yllättävät tulevaisuusskenaariot
- Miten uusiutuvaa energiaa voisi varastoida?
- Sähköistämisen vaikutukset Laosin maaseudulla
- Voiko sosiaalisella medialla ja nettivetoomuksilla oikeasti vaikuttaa?
Paperilehti on 28-sivuinen ja A5-kokoinen. Sen voi tilata ilmaiseksi tällä kaavakkeella.
Lehden artikkelit julkaistaan myös Maan ystävien blogissa alkuvuodesta.
-
Ilmastolaki, Fennovoima ja 2015 muutenkin
Vuoden viimeinen hallituksen kokous, nk. hallituksenvaihtokokous, pidettiin Helsingissä tuossa pari viikkoa sitten. Loppuvuosi on yleensäkin pääasiassa asioiden viimeistelyä, loppuunsaattamista ja perehdyttämisen suunnittelua, joten mitään kovin dramaattisia päätöksiä ei tällä kertaa tehty. Ensi vuodelle tuntuu sen sijaan olevan tavallistakin enemmän valmisteltavaa: nyt perustettavat jaostot aloittavat toimintansa, globaalikasvatustoiminnalle haetaan keväällä jatkohanketta, paikallis- ja toimintaryhmien rahoitusmalli muuttuu ja Maan ystävät vieläpä juhlii 20-vuotista taivaltaan! (On sitä kaikenlaista muutakin luvassa, mutta tämän kirjoituksen ei varsinaisesti pitänyt käsitellä sitä.)
Tämä hallituksen kokous oli samalla puheenjohtajakauteni 23. ja viimeinen. Voisin kirjoittaa tähän kaikenlaisia (sinänsä ihan paikkansapitäviä) latteuksia, kuten ”tämä on ollut opettavainen seikkailu” tai ”kaksi vuotta meni tosi äkkiä” tai ”enpä kyllä osannut aavistaa silloin, mihin olin ryhtymässä” tai ”onpa tosiaan kertakaikkisen hieno porukka”. Tämä ei kuitenkaan ole mikään jäähyväiskirjoitus, johon sellaiset paremmin sopivat – jatkanhan ensi vuonna mm. hallituksen jäsenenä. Ehkä voin kuitenkin todeta, että olen monilta osin ihan tyytyväinen siihen, miten olen puheenjohtajan hatussa omalta osaltani pystynyt pitämään huolta tästä järjestöstä. Se on kuitenkin se ensisijainen homma, johon puheenjohtaja nähdäkseni pestataan, olkoonkin, että sitä tekevät niin monet muutkin. Suurin osa siitä työstä on varsin näkymätöntä, eikä lainkaan kiinnostavaa kuin hyvin pienelle joukolle ihmisiä, joten en mene yksityiskohtiin. Sen jäähyväishenkisen kliseen voin tähän kuitenkin lisätä, että olen valtavan kiitollinen kaikille niille loistotyypeille, joiden kanssa olen tätä tointa saanut hoitaa, minkä toivon tulleen heille selväksi muutenkin kuin tästä kirjoituksesta.
Tiedän, että joidenkin voi olla vaikea uskoa sitä, mutta minulle järjestön hallinto ja kehittäminen eivät ole itsessään mitenkään äärettömän palkitsevia puuhia, eivätkä varsinkaan se syy, miksi tähän taloon aikoinani hakeuduin. Ei minulla toki mitään erityistä niiden tekemistä vastaankaan ole, ja joskus pidän niistä suorastaan paljonkin, mutta silti on tärkeää ja ennen kaikkea motivoivaa huomata järjestön ponnistelujen tuottavan joskus sellaista tulosta, jonka näkee joku muukin. Uudet, hienot nettisivut ovat ehdottomasti sellainen juttu, mutta ennen kaikkea puhun tietenkin MY:n ilmastokampanjan (ja sen lukuisten yhteistyökumppaneiden) kahdesta suuresta saavutuksesta tänä vuonna: ilmastolaista ja Hanasaaren hiilivoimalan sulkemispäätöksestä. Oriveden kultakaivoksen ympäristöluvan hylkääminen tuli viime viikolla vielä kirsikaksi kakun päälle. Nämä ovat jo paljon lähempänä niitä juttuja, joiden takia tämäkin järjestö on olemassa, ja niille toivon runsaasti jatkoa tulevinakin vuosina.
Toki tähän vuoteen on mahtunut MY:n toiminnan kannalta isoja takaiskujakin, kuten kehitysyhteistyöhön ja ympäristönsuojeluun (sekä moneen muuhunkin tärkeään asiaan) kohdistetut leikkaukset, Talvivaaran pelastusoperaatio ja Fennovoima-farssin lukuisat surulliset käänteet. Kun ottaa huomioon näiden mainittujen tapausten taustalla vaikuttavat voimat, pitänee harmi kyllä varautua jatko-osiin myös niiden osalta. Eipä silti, ei meiltä uhkaa muutenkaan loppua tässä maassa ja maailmassa tekeminen kesken. Yhtä kaikki näiden monin tavoin synkkien aikojen keskellä jotkut hyvätkin asiat menevät välillä eteenpäin, ja tänä vuonna sen on huomannut erityisen hyvin, että Maan ystävillä on siinä oma, tärkeä roolinsa. Siitä sopii väistyvän puheenjohtajankin olla iloinen.
P.S. Maan ystävät oli mukana allekirjoittamassa Intian alkuperäiskansoja ja niiden perinteisiä elinkeinoja puolustavaa vetoomusta, joka osoitettiin paitsi Intian vallanpitäjille, myös YK:lle. Lue vetoomus täältä!
Angi Mauranen
Muutos ei tapahdu itsestään,
se on tehtävä!
