Muutos ei tapahdu itsestään,
se on tehtävä!

Blogi

  • Länsi-Afrikan ”TTIP” ja talouskasvun harha

    Ranskan Maan ystävien kautta tuli hiljattain tietoon, että 16 Länsi–Afrikan maata ovat hyväksyneet ehdotelman talouskumppanuussopimuksesta (Economic Partnership Agreement (EPA)) EU:n kanssa. 
     
    Euroopan komission mukaan Länsi-Afrikka hyötyy sopimuksesta, koska sopimus lisää vientiä, investointeja ja ”tuotannollista kapasiteettia” (toisin sanoen: vähemmän tuotantoa omaan käyttöön ja enemmän ulkomaisia omistajia, tehotuotantoa ja monokulttuuria) ja täten parantaa työllisyyttä (tai sitten päinvastoin). EPA–sopimus myös tukee ”välttämättömiä uudistuksia” ja edistää taloudellista ja sosiaalista ”kehitystä” (suuntaan, jossa globaali talous määrää ihmisten tulevaisuuden). EU sen sijaan hyötyy komission mukaan sopimuksesta, koska se avaa uusia yritystoimintamahdollisuuksia ja lisää eurooppalaisten sijoittajien ”laillista varmuutta” toimia alueella (lue: erinäisten ’luonnonresurssien’ hyödyntämistä kaupallisiin tarkoituksiin ilman merkittäviä esteitä). Komissio kehtaa myös puhua ”globalisaation tarjoamien mahdollisuuksien jakamisesta” ja ”hyveellisen kasvun ringin” luomisesta, vaikka tilanteessa ja kyseisessä sopimuksessa ei selkeästi ole mitään hyveellistä. 
     
    Nähdäkseni kyseinen sopimus, kuten myös lukemattomat muut sen kaltaiset, perustuvat samaan pakkomielteeseen ja harhaan: että talouskasvu on kaiken hyvinvoinnin perusta. Miten on mahdollista, että kukaan ei kyseenalaista sitä niin sanotun virallisen (puolue)politiikan piirissä? Vaikka  minulla ei ole muutenkaan suuri usko puoluepolitiikkaan tai valtioiden väliseen politiikkaan, on silti äärimmäisen turhauttavaa nähdä, että joka ikinen puolue Suomessakin toitottaa samaa kasvuideologiaa. Toiset haluavat leikata kasvun nimissä, toiset elvyttää, mutta silti molemmat seuraavat samaa logiikkaa: kasvaa täytyy. Ja talouden kasvattaminen on suorassa yhteydessä erinäisiin kauppa- ja investointisopimuksiin, luonnonresurssien (metsien, veden, öljyn, kaiken) hupenemiseen, maankaappauksiin, tehotuotantoon ja maaperän tuhoutumiseen, ilmastonmuutoksen syvenemiseen, ja niin edelleen. Lista on loputon. Ennen kuin ikuisen kasvun logiikkaa (ja siihen liittyvää kulutushysteriaa) aletaan kyseenalaistamaan muuallakin kuin aktivistipiireissä, mikään (sosiaalinen, poliittinen, taloudellinen, tai ympäristöllinen huolenaihe) ei tule muuttumaan merkittävällä tavalla parempaan päin. Tämä on se yhteinen tekijä, jota ei voi sivuuttaa. (Ja siitä epäilemättä lisää myöhemmin.)

    Terhi Runnalls

  • Kansainvälinen politiikka ja Maan ystävät

    Lyhyt tervehdys Tampereelta! Olen kansainvälisen politiikan opiskelija Tampereen yliopistossa ja seuraavat kaksi kuukautta työharjoittelussa Maan ystävillä (tosin Tampereelta käsin). Harjoittelusta on nyt viikko takana ja työaiheita ja ideoita olisi tarpeeksi muillekin asti! Tämänhetkisenä suunnitelmana on keskittyä kolmeen osa-alueeseen: 

    1) Tampereen paikallisprojektit, esimerkkeinä satokartta, paikallisjärjestöjen saaminen mukaan vetoomukseen satokasvien istuttamisesta julkisille viheralueille sekä aluillaan oleva (ja etenkin Tampereen Greenpeacen ajama) Hiilivapaa Tampere, jne;

    2) Avustamista Globaalia ympäristökasvatusta -hankkeessa, esimerkiksi tuntisuunnitelmien, taustamateriaalien sekä Tampereen koulutusten tiimoilta;

    3) MY:n kansainväliset asiat. Ajatuksena on kartoittaa Suomen MY:n kansainvälisiä suhteita ja kehityskohteita ja samalla hahmottaa koko Friends of the Earth -verkostoa ja sen identiteettiä ja omakuvaa. Toisaalta tähän osioon kuuluu myös erilaisten kansainvälisten projektien ja aiheiden (kuten TTIP) nykytilanteen analyysi. 

    Mitä tulee kansainvälisen politiikan (joka yleensä mielletään valtioiden väliseksi toiminnaksi) ja Maan ystävien yhteensovittamiseen, monilla kanssaopiskelijoilla on ollut vaikeuksia hahmottaa yhtymäkohdat. Itse kuitenkin lähden siitä, että kansalaisjärjestöt ja -liikkeet ovat maailman muuttamisen motiiveillaan äärimmäisen poliittisia toimijoita. Globaalit kysymykset ja ongelmat eivät ole valtioiden itseoikeus, päinvastoin niiden toiminta usein aiheuttaa ja pahentaa keskeisiä ongelmia. Kansalaisjärjestöillä, kuten Maan ystävillä, on siis valtavan tärkeä rooli maailmanpolitiikan muotoutumisessa ja pyrkimyksissä luoda oikeudenmukaisempi, tasa-arvoisempi ja ekologisesti kestävä maailma. Vaikka kyseinen tehtävä tuntuu monina päivinä täysin mahdottomalta ja ihmiskunnan tuhoutuminen hyvin todennäköiseltä lopputulokselta, pakko on silti yrittää. Ehkä jonain päivänä ihmiset tajuavat, ettei kasvutalouden keisareilla ole vaatteita.

    Mutta sen pidemmittä puheitta… Jos jollain tulee ajatuksia mieleen MY:n kansainvälisistä projekteista tai suhteista sisarjärjestöihin (tai mistä vain, jonka haluaa jakaa), rohkeasti mailia osoitteeseen terhi.runnalls@maanystavat.fi!

    Terhi Runnalls

  • Tiedote: Vammalan rikastamon uusi ympäristölupa kumottava

    Tiedote 29.7.2014
    Maan ystävät ry
     
    Maan ystävät ry on valittanut Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston antamasta ympäristöluvasta koskien Dragon Mining Oy:n Vammalan rikastamon toiminnan laajentamista. Järjestö vaatii viranomaisilta lupapäätöksen kumoamista sekä lisäselvitysten teettämistä muun muassa haitallisten aineiden kulkeutumisesta rikastamolla ja sen ympäristössä.
     
    Yhtiö haki ympäristöluvan tarkistusta vuonna 2011 voidakseen nostaa rikastamolla prosessoitavan kultamalmin määrän 200 000 tonnista 300 000 tonniin vuodessa. Vuosina 2012 ja 2013 rikastamolla kuitenkin prosessoitiin jo noin 300 000 tonnia malmia, vaikka lupaprosessi oli vielä kesken.
     
    – Toiminnan laajentaminen ennen luvan myöntämistä osoittaa piittaamattomuutta koko ympäristövalvontaa kohtaan, sanoo Maan ystävien puheenjohtaja Angi Mauranen.
     
    Maan ystävien syksyllä 2013 julkaisemien mittaustulosten mukaan rikastamon rikastushiekka-altailta valuu ympäristöön luvanvaraisia aineita, kuten booria ja berylliumia. Järjestön muistutuksesta huolimatta näitä aineita ei huomioida uudessa ympäristöluvassa, vaikka pitoisuudet ovat paikoin huolestuttavia. Myös altaan pohjassa olevaan vanhaan, uraanipitoiseen jätteeseen ja sen vaikutuksiin kiinnitetään järjestön mukaan valitettavan vähän huomiota.
     
    Uusi ympäristölupa ei myöskään selvennä rikastamon ja samassa paikassa aiemmin toimineen nikkeli-kuparikaivoksen jälkihoitoon liittyviä epäselvyyksiä. Toisaalta lupamääräyksiä oli monilta osin tiukennettu, mitä voidaan pitää positiivisena asiana. – On sinänsä hyvä, että vesien juoksutusta läheiseen Ekojokeen rajoitetaan ja monien haitta-aineiden pitoisuuksia seurataan aiempaa tarkemmin. Uuden luvan myöntämisen sijaan tulisi kuitenkin tutkia ympäristövaikutuksia vielä perinpohjaisemmin ja arvioida uudestaan, noudatetaanko aiempaakaan lupaa kunnolla, Mauranen jatkaa.

    Angi Mauranen