Muutos ei tapahdu itsestään,
se on tehtävä!

Blogi

  • Taloudellisen oikeudenmukaisuuden merkitys – osa 1

    Maan ystävien (MY) hallitus teki hiljattain päätöksen taloudellisen oikeudenmukaisuuden lisäämisestä omaksi toimintaryhmäkseen. Selvää oli, että jo meneillään olevat kamppailut neuvotteilla olevia vapaakauppasopimuksia vastaan olisivat ryhmän toiminnan piirissä, mahdollisesti ihan sen ytimessä. Silti haluaisin pohtia aiheen merkitystä myös laajemmin: mitä taloudellinen oikeudenmukaisuus tarkoittaa ja mitä aihealueita siihen mahdollisesti sisältyy?
     
    Tämä ensimmäinen osa tukeutuu Maan ystävien kansainvälisen kattojärjestön (Friends of the Earth International, FoEI) näyttämään esimerkkiin ja heidän ymmärrykseen kyseisestä aiheesta. Heidän oma selityksensä toimintaryhmästä nimeltä ”Economic justice – resisting neoliberalism” meneekin näin (minun käännös alkuperäisestä): 
     

    Ongelma
    Kaupankäynti ja sijoitustoiminta, kehitysrahoitus ja yrityslobbaus ovat nykyisen talousmallin eteenpäinviejiä. Tämä malli perustuu siihen uskomukseen, että vienti ja talouskasvu tekevät maailmasta paremman paikan. Vaikka suuret yritykset ovat hyötyneet tästä valtavasti, kyseinen malli sulkee pois ja jopa vahingoittaa kaikkein köyhimpiä ihmisiä samalla kun se suuresti pahentaa ympäristön tuhoutumista.  

    Monikansalliset yritykset, pankit ja hallitukset tekevät kasvavassa määrin yhteistyötä. Näiden toimijoiden vaikutusvalta kasvaa päivittäin. Tavallisten ihmisten ääni on hukassa tärkeissä päätöksentekoprosesseissa. Uusliberaalipolitiikka, joka ajaa yksityistämistä, viennin ja kansainvälisen kaupan vapauttamista, on osa nykypäivän valtavirran talousakäsitystä vauraudesta. Mutta tämä politiikka, joka pyrkii takaamaan korkeammat tuotantotasot, ei ota huomioon todellisia sosiaalisia ja ympäristön kannalta keskeisiä haittoja ja siten johtaa syvään sosiaaliseen epätasa-arvoon ja maailman luonnonresurssien riistoon. Tämän päivän maailmassa monet ihmiset kokevat kestävän elämän ja perusoikeuksiensa harjoittamisen koko ajan vaikeammaksi. 

    Ratkaisu
    Valtavirran talousajattelun täytyy muuttua. Kansanliikkeet nyt ja ennen näyttävät meille, että on olemassa toinen tie eteenpäin. Meidän täytyy haastaa uusliberalismin valta ja luoda paremmat olosuhteet vaihtoehtoisille järjestelmille, jotka perustuvat kestävämmille ja oikeudenmukaisemmille lähestymistavoille.  

    Mitä me teemme
    Kansainvälisten Maan ystävien taloudellinen oikeudenmukaisuus – uusliberalismin vastustaminen -ohjelma seuraa ja käsittelee taloudellisia kehityskulkuja systemaattisesti ja strategisesti. Me paljastamme ja haastamme suuryritysten ja kansainvälisten instituutioiden vaikutusvallan, me kyseenalaistamme kehityspankkien uusliberaalin [kehitys]politiikan ja me vastustamme kauppaneuvotteluja, jotka avaavat yritysten pääsyn markkinoille ihmisten tarpeiden huomioimisen sijasta. Me osoitamme nykyisen kehitysmallin ristiriidat ja paljastamme, miten nykypäivän talousjärjestelmästä hyötyvät harvat samalla kun monet köyhtyvät. Me esimerkiksi pysäytämme isojen yhtiöiden hakkuutoimet, vastustamme kaivosinvestointeja, joita paikalliset yhteisöt eivät halua ja vastustamme siirtymistä agropolttoaineiden [/ biopolttoaineiden] laajamittaiseen käyttöön. Me paljastamme ja tuomitsemme yhtiövallan politiikassa sekä käytännöt, jotka estävät yhteisöjen oikeudet kestäviin elinkeinoihin. Me olemme osa kampanjaa, joka ajaa ekologisen velan maksamista (espanjaksi).  

    Sen lisäksi, että vastustamme tuhoisaa politiikkaa ja mobilisoimme ihmisiä liittymään mukaan, Friends of the Earth International sitoutuu positiiviseen muutokseen. Me lisäämme ihmisten tietoisuutta niistä muutoksista, joita sosiaaliset liikkeet ympäri maailman ehdottavat, ja stimuloimme paikallisten yhteisöjen ajamia kestäviä aloitteita. Kampanjamme pyrkivät muuttamaan talouden suunnan dynaamisella, luovalla ja rakentavalla tavalla. Me jaamme vanhan ja uuden, oikeudenmukaisen ja kestävän ajattelun ja käytännön inspiraatiot ja positiiviset kokemukset. Täten me luomme olosuhteet paikalliselle, alueelliselle ja kansainväliselle transformaatiolle.    

    Omasta vinkkelistä FoEI:n kuvaus on erittäin osuva: useat asiat kaivosteollisuudesta vapaakauppasopimuksiin ja ruokasuvereniteetista kestäviin elämäntapoihin kuuluvat kaikki ryhmän toiminta-alueisiin, koska niitä yhdistää yhteinen visio nykyisen talousjärjestelmän epäoikeudenmukaisuudesta ja kestämättömyydestä. Itse sairaus on diagnosoitu (vaikka ehkä hieman puutteellisesti, koska kolikon toinen puoli – länsimainen kulutuskulttuuri – jää hyvin vähälle huomiolle) ja sen useat globaalisti merkittävät ongelmat / oireet ovat siten helpommin ymmärrettävissä. Tässä onkin siis yksi, verrattain erinomainen inspiraation ja yhteistyön lähde Suomen MY:n taloudellisen oikeudenmukaisuuden toimintaryhmälle! 
     
    Jos kiinnostuit, vauhdilla MY:n vasta avattuun nettifoorumiin keskustelemaan aiheesta tarkemmin!!
     
    Ystävällisin terveisin
    Terhi 

    Terhi Runnalls

  • Hiilivapaa Tampere, anyone?

    Lupailin Tampereen Maan ystävien (Mytyn) puheenjohtajalle, että kertoisin hieman Greenpeacen Tampereen paikallisryhmän energiakampanjasta, josta voisi hyvinkin muodostua Greenpeacen ja Maan ystävien yhteinen Hiilivapaa Tampere -kampanja (Hiilivapaa Helsinki -kampanjan osoittaman mallin mukaisesti). Maan ystävien orastava osallisuus Tampereen kampanjassa juontaa juurensa viime toukokuun väentapaamisesta, jossa puhuttiin muun muassa ilmastokampanjoinnista ja jossa Tampereen Greenpeacen edustaja (Olli Vuokko) oli mukana. Olen sen jälkeen ollut yhteydessä Greenpeacen toimijoihin ja olin viime viikolla myös mukana heidän kuukausikokouksessa ja tämän verran voin kertoa eteenpäin:

    Energiakampanja / mahdollinen Hiilivapaa Tampere -kampanja on vielä melko alkutekijöissään, mikä tarkoittaa sitä, että sen tarkkaan sisältöön on vielä mahdollista vaikuttaa. Selvää on, että toiminta tulee painottumaan aktiiviseen lobbaamiseen (syksyllä on muun muassa tapaaminen Tampereen sähkölaitoksen edustajien kanssa), mikä jo itsessään avaa ovia hyvin toisenlaisen vaikutustyön ja kokemuspohjan kartuttamiseen (kuin mitä Mytyssä on tällä hetkellä meneillään). Yksi konkreettinen ja selvä kampanjatavoite on Tampereen sähkölaitoksen tuotannon siirtyminen uusiutuviin energiamuotoihin ja etenkin Naistenlahden voimalan siirtyminen ympäristöystävällisempiin (bio)polttoaineisiin (etenkin hiilen ja turpeen polton sijasta). Ainoa kysymys, joka on askarruttanut itseäni ja johon kukaan ei ole osannut vastata, on biopolttoaineiden riittävyys ja muut mahdolliset ongelmat. Liikenteessä käytettävät biopolttoaineet (joita saadaan mm. erilaisista öljykasveista, sokerijuurikkaasta, viljasta, jne) ovat täysin kestämättömiä, globaalia ruoka- ja vesikriisiä pahentavia ratkaisuja, mutta entä esimerkiksi sähkön- ja lämmöntuotannossa käytettävät puuperäiset polttoaineet (kuten halot, hakkuujäte, purut, lastut) ja muut kierrätyspolttoaineet? Kuinka paljon näitä tarvitaan, jos näiden pitäisi korvata hiili- ja turveperäiset polttoaineet ja mitä laajempia seuraamuksia näiden laajamittaisella käytöllä on (jos mitään)?

    Vaikka henkilökohtainen lähtökohtani on, että energiankulutuksen dramaattinen vähentäminen kaikilla elämänalueilla on koko tilanteen A ja O, myöskään tätä käytännön konkretiaa ei tule unohtaa. Silti kaiken ympäristölobbauksen keskellä olisi myös tärkeää, että moni niin sanotun ekososiaalisen perspektiivin edustaja (Maan ystävä!) lähtisi mukaan tähän kampanjaan, jotta globaali kokonaiskuva ei pääsisi karkaamaan paketista. Minulla on itsellä lokakuussa edessä mutto Australiaan, joten joudun jättämään ”ohjat” jollekin toiselle. Onko ketään halukkaita ottamaan haaste vastaan? 🙂

    Jos aihe ja kampanja kiinnostavat, ota rohkeasti yhteyttä Hiilivapaa Suomi -kampanjan yhteyshenkilöön Eijaan: eija.karkkainen[at]maanystavat.fi.
     

    Lisätietoja Hiilivapaa Helsinki -kampanjasta:
    https://www.maanystavat.fi/ryhmat/hiilivapaa-suomi
    http://hiilivapaahelsinki.fi/

    Terveisin
    Terhi

    Terhi Runnalls

  • Bulgariasta kajahtaa, osa 3: Leirin sisällöt ja fantsu fasilitointi

    Vierailimme elokuussa viiden maanystävän voimin Euroopan Nuorten Maan (YFoEE eli Young Friends of the Earth Europe) ystävien leirillä Bulgarian vuorilla, kuten Miia ja Heli ovat blogikirjoituksissaan jo hieman avanneet (ks. Something BIG ja Luonto puhuu). Kerron tässä kirjoituksessa vähän tarkemmin leirin sisällöstä ja meiningistä. Aiheesta kiinnostuneiden kannattaa lukaista myös osallistujien kirjoittama kuusiosainen tekstisarja YFoEE:n uutissivulta.

    Seitsemänpäiväiselle leirille osallistui 45 nuorehkoa toimijaa 16 Euroopan maasta. Ruoka ja maatalous -teemaa lähestyttiin food unplugged -sessioissa, joissa kirjava joukko asiantuntijoita kertoi leiriläisille esimerkiksi EU:n maatalouspolitiikasta, Bulgarian ruokaosuuskunnista, matokompostien autuudesta ja degrowthista ruokanäkökulmasta. Järjestettiinpä leirillä siemenvaihtoakin. Saa nähdä miten saamani balkanilaiset omena- ja sitruspuut kasvavat pohjolassa.

     
    Ehkä kiehtovinta leirillä oli osallistujien moninaisuus ja erilaisissa ympäristökamppailuissa kertyneiden kokemusten rikkaus. Osallistujat edustivat lähinnä erilaisia Maan ystävien nuorisojärjestöjä. Monissa maissahan Maan ystävät on huomattavasti suomalaista versiota suurempi järjestö, vastaten laajudeltaan ja toiminnan muodoiltaan pikemminkin meikäläistä Suomen luonnonsuojeluliittoa. Näissä tapauksissa nuorisojärjestötkin ovat suurensuuria, kuten vaikkapa Norjan Natur og Ungdom ja Saksan BUNDJugend. Mutta on meitä pienempiä ja sisukkaampia muitakin, esimerkiksi Hollannin Jongeren Milieu Actief ja Irlannin YFoE. 
     
    Inspiroivia esimerkkejä paikallisesta toiminnasta leirillä riitti. Salametsästystä vastaan toimivat kyproslaiset elävät samanlaisessa väkivallan uhassa kuin meikäläiset petoaktiivit, ja yhtälailla heidän omistautumisensa asialleen on inspiroivan innostunutta. Bulgarialainen Za Zemiata teki myös vaikutuksen monipuolisella toiminnallaan, joka ulottuu suuren kansansuosion saavuttaneista siivouskampanjoista tiukkaan vaikuttamistyöhön hallintobyrokratian uumenissa. Hienoa on, että YFoEE:n kautta erikokoisissa ja toimintatavoiltaan hyvin erityyppisissä järjestöissä toimivat ihmiset voivat kohdata ja lyödä viisaat päänsä yhteen. 
     
    Leirin opeista itselleni hyödyllisintä oli fasilitointikoulutus, jota järjestettiin kolmen työpajan verran. Fasilitointi on kiteytettynä ryhmäprosessien suunnittelua ja toteuttamista. Työpajassa aloitettiin fasilitoinnin perusteista mutta edettiin myös käytännön harjoituksiin, joissa pääsimme kehittämään kykyjämme ryhmän sisäisten ristiriitatilanteiden työstämisestä. Tätä harjoiteltiin esimerkiksi niin, että jokaiselle osallistujalle jaettiin ennen pienryhmäkeskustelua rooli, joka hänen tuli keskustelun ajaksi omaksua. Itse sain kyseenalaisen kunnian olla ryhmän agressiivinen yksilö, jonka piti puhua muiden päälle ja väheksyä kovaäänisesti muiden mielipiteitä (ei muuten mikään miellyttävä rooli!). 
     
    Fasilitoijan piti sitten saada homma rullaamaan ristiriidoista huolimatta, eli ohjata ryhmä keskustelemaan yhdestä ja samasta aiheesta sekä luovia runsaanlaisten haasteiden lävitse. Tämä harjoitus tuotti eittämättä hiukan ylidramaattisen kokemuksen fasilitoinnin haasteista, mutta antoi ainakin ajattelemisen aihetta. Vastapainoksi pääsimme myös fasilitoimaan aitoja keskusteluja, joissa ihmiset olivat onneksi hiukan vähemmän kettumaisia.  
     
     
    Fasilitointikoulutus on hyvä tapa ohjata osallistujien huomio yhdessäolon reunaehtoihin ja puitteisiin. Ennen muuta kysymys on tarkkaavaisuudesta, läsnäolosta ja reflektiosta, siitä että huomioi mitä erilaisissa tilanteissa tapahtuu ja toimii valppaasti sen mukaan. Hyvä fasilitoija osaa madaltaa kaikkien kynnystä osallistua omiksi kokemillaan tavoilla niin että ryhmän toiminta on mahdollisimman hedelmällistä. Häiritsevään, muilta tilaa vievään ja ryhmän energiaa hukkaavaan käyttäytymiseen on osattava puuttua. 
     
    Fasilitoinnissa on aina jännite sen välillä, miten paljon ryhmää ohjaa ja miten paljon on avoimuutta hetkessä esiinnouseville oivalluksille ja tuntemuksille. Fasilitointiin sisältyy myös paljon valtaan liittyviä kysymyksiä, joita on tärkeää olla verhoomatta ”neutraalin” fasilitaattorin kaapuun. Parhaimmillaan kyse lieneekin siitä, että kaikki fasilitoivat, eli että tarkkaavaisuus, reflektio ja ponnin tasavertaiseen toimimiseen on kaikkien asia. Koulutuksen jälkeen huomasin ilokseni, että fasilitaattorin reflektoiva mieli viipyili seurassani muissakin tilanteissa. Ei olisi pahitteeksi jos tämänkaltaisen läsnäolevan ja rakentavan lähestymistavan onnistuisi pitämään tilanteessa kuin tilanteessa. 
     
    Leirillä myös tehtiin tosissaan töitä osallistujien tasavertaisen osallistumismahdollisuuksien mahdollistamiseksi ja leirin sisäisten ristiriitojen selvittelemiseksi. Kun näin eri konteksteista ja toimintakulttuureista tulevat ihmiset viettävät viikon yhdessä, ei kitkalta täysin voi välttyä. Sen kanssa voi sen sijaan elää ja sitä voi työstää oppimiseksi. Jos ympäristötoiminta on toimintaa sellaisten ekososiaalisten suhteiden puolesta, joiden kanssa haluamme elää, niin ylevät periaatteemme on sisällytettävä tuon toiminnan käytäntöihin, ei vain periaatekirjauksiin. Tästä aiheesta ilmestynee piakkoin blogikirjoitussarjamme neljäs ja viimeinen osa, eli pysyttelehän kanavalla!
     

    Tuomo Alhojärvi