Blogi

Matkani Euroopan Maan ystävien vuosikokoukseen

Puhelin soi kun kävelen Münchenin keskustaa päin. Numero on albanialainen ja mietin soittaako joku hostellista, jossa tulen yöpymään seuraavana yönä Tiranassa. Tallennan numeron ja soitan takaisin. Se on albanialainen bussikuski, jonka matkassa minun on määrä lähteä tunnin päästä kohti Euroopan kaakkoiskolkkaa. “Missä olet ja kuinka nopeasti pääset bussiasemalle?” mies kysyy englanniksi. Selitän, että 20 minuutin päästä olen paikalla ja hän pyytää kiirehtimään. Olin luullut, että bussi lähtee tuntia myöhemmin, mutta ilmeisesti lipussani oli väärä aika. Hyppään raitiovaunuun joka vie minut lähemmäksi asemaa ja  juoksen loppumatkan hiki hatussa. Asemalla odottaa minibussi ja joukko kärsimättömiä albanialaisia matkustajia. Kuski kättelee minua hymyillen ja lähdemme liikkeelle.

Olen matkalla maateitse Helsingistä Albaniaan, missä Euroopan Maan Ystävien (FoEE:n) vuosikokous järjestetään. Ensimmäisenä päivänä olen matkustanut Turun kautta Tukholmaan, seuraavana Tukholmasta Flensburgiin Pohjois-Saksassa ja kolmantena päivänä olen Bayerin pääkaupungissa Münchenissä. Junamatkat ovat olleet miellyttäviä, hinnat siedettäviä ja hostellien sängyt antaneet tarpeeksi lepoa. Münchenistä eteenpäin matka muuttuu hieman kuoppaisemmaksi.

Huomaan istuuduttuani, että minibussin kuljettaja pyörittää sivubisneksenä maahantuontia ja viereeni on lastattu iso skootteri. Bussi lähtee matkaan illan hämärtyessä ja vietän yön nojautuneena skootteriin käyttäen kaulahuivia tyynynä. Torkahtelen välillä mutta kunnon unesta ei ole kyse. Otan kuitenkin matkan seikkailun kannalta ja nautin stereoista soivasta albanialaisesta kansanmusiikista ja albaniankielisestä puheensorinasta. Vieressäni istuu ystävällinen mies joka ei puhu sanaakaan englantia. Kuskin vieressä istuva nuori mies puhuu minulle saksaa, johon vastaan englanniksi.

Bussi pysähtelee välillä huoltoasemilla, joilla ostamme eväitä ja käymme vessassa. Unkarin arot vaihtuvat Serbian maaseutuun, missä ajamme pikkuteitä pitkin vehreiden kukkuloiden välissä. Kireä tilanne lähellä Kosovon rajaa näkyy kaduilla päivystävien sotilaiden myötä. Kosovoon tullessamme maisema vaihtuu avarammaksi ja kukkulat siirtyvät kauemmaksi horisonttiin. Pysähdymme huoltoasemalla ja matkakumppaninani ollut skootteri luovutetaan ostajalleen. Lopulta saavumme Albaniaan, missä maisema taas muuttuu. Bussin ympärillä on nyt jyrkkiä vihreitä kukkuloita, jotka laskeutuvat alas kohti Drin-jokea.

Bussi saapuu vihdoin Tiranaan ja olen väsymyksestä heikko, mutta onnellinen. Hyvästelen kuskia ja kiitän matkasta. Tunnen olevani hukassa ja kaupunki tuntuu kaoottiselta ympärilläni. Kävelen baariin ja tilaan juoman, jotta voisin pyytää tarjoilijalta apua uudessa ympäristössä navigointiin. Tarjoilija on auttavainen ja vain kymmenen minuutin kävelyn jälkeen löydän kadun, jossa hostellini sijaitsee. Tirana osoittautuu kävely-ystävälliseksi kaupungiksi ja paikallisten ystävällisyys yllättää. Kun näytän eksyneeltä mies ravintolan terassilla kysyy tarvitsenko apua ja näyttää minulle tien. Käyn illan päätteeksi katsomassa Tiranan keskusaukiota, joka on rakennettu kommunistisen monumentaaliseen tyyliin. Olo on helpottunut ja mietin, kuinka paljon olen saanut kokea ja nähdä matkan aikana.

Parasta matkustamisessa on ollut kiireettömyyden tunne ja ihmisten kohtaaminen. Junalla matkustamisessa on oma viehätyksensä ja maata pitkin pääsee kaupunkien keskustaan asti. Sen lisäksi matkalla pääsee ihailemaan maisemia, kylttejä eri kielillä jne. Maata pitkin matkustaminen vie kuitenkin suhteessa lentämiseen enemmän aikaa ja voimia joten pidempiin lepotaukoihin kannattaa varata aikaa, mikäli se ei ole mahdollista kulkuvälineissä.

Seuraavana päivänä lähden bussilla Divjakaan, jossa kokous pidetään. Divjaka on kansallispuisto Adrianmeren rannalla, jossa on laguuneja ja metsäalueita. Kokouksessa tutustun Maan ystävien eri maista tuleviin edustajiin ja opin paljon FoEE:n rakenteista ja toiminnasta. On vaikuttavaa, miten paljon verkoston jäsenet ovat saaneet kansainvälisesti aikaan vaikuttamistyöllään, esim. pölyttäjien hyväksi ja suuryritysten ympäristölle haitallisten käytäntöjen torjumiseksi. Silti moni kokouksen osallistujista peräänkuuluttaa johdonmukaisempaa, koordinoidumpaa ja strategisempaa lähestymistapaa työhön. Otan itse tehtäväkseni oppia niin paljon kuin mahdollista ja kysyn kaikki “tyhmimmätkin” kysymykset.

Kokouksen viimeisenä päivänä teemme vielä retken kansallispuistossa, jossa pääsemme tutustumaan pelikaaneihin ja kiipeämme ylös valtavaan lintutorniin. Albania on luontokohteena monipuolinen ja kaunis maa, johon kannattaa tutustua ajan kanssa. Jos matkustaisin sinne uudelleen yrittäisin päästä mahdollisimman pitkälle junalla ja välttäisin pitkät bussimatkat. Suosittelen kaikille matkaan lähtemistä maata pitkin, se ei todellakaan ole tylsää!

 

Gweal Monykuany

Viime aikoina Suomessa on keskusteltu eduskuntaa myöten luonnon ennallistamisesta. Ennallistamisella tarkoitetaan luonnon palauttamista takaisin luonnontilaan tai sen lähelle. Euroopan Unioni pyrkii laajentamaan ennallistettavia alueita myös Suomessa.

Suomessa ennallistaminen on kohdannut vastustusta. Erityisesti prosessin hintaa teollisuudelle on pidetty liian korkeana. Luonnon hyvinvoinnille ei kuitenkaan pidä asettaa hintaa. Ennallistamisessa on kyse luonnon monimuotoisuuden ja hiilinielujen lisäämisestä. Se on tärkeä keino pysyä sovituissa ilmastotavoitteissa, joihin Suomikin on sitoutunut.
YK:n ilmastohuippukokous ja sitä seuraava Kanadan luontokokous, joissa pyritään solmimaan sopimusta monimuotoisuudesta, pyrkivät myös ratkaisemaan ilmastoon ja luontokatoon liittyviä kysymyksiä. Suomenkin tulee olla mukana varmistamassa luonnon säilyminen myös jälkipolville. Ilmasto on jokaisen valtion vastuulla.

Suomen ei tule jarruttaa ennallistamisprosessia taloudellisten näkökantojen takia. Maan ystävät vetoaakin kaikkiin Suomen kansanedustajiin, että he asettaisivat luonnon hädän talouden kasvun yläpuolelle. Aika on loppumassa.

 

– Mielipidekirjoitus syntyi syysväentapaamisen työpajassa ja se on julkaistu Helsingin Sanomissa 15.11.

 

Kuva:  Ajattokoj Ahyaj – Own work, CC BY-SA 3.0

Maan ystävät ry

Pandemian alettua siirryimme hallituksessa etäkokouksiin. Pois jäivät kahvit ja pullat sekä viipaloidut porkkanat, ellei niitä sitten ollut kokoustajilla kotona. Etäkokoustaminen on poistanut tarpeen matkustamiseen, joten kokouksiin menee vähemmän aikaa.

Olemme käyttäneet Jitsi -etäkokousohjelmaa, joka on toiminut ihan hyvin. Nettiyhteys saattaa joskus harvoin mennä poikki, mutta onneksi useimmiten on päässyt nopeasti takaisin kokoukseen. Jitsiä voi käyttää myös älypuhelimilla, joten joskus käytämme ohjelmaa puhelimella, esimerkiksi kotimatkalla tai ollessamme matkoilla, kesäisin jopa luontokohteista.

Toisia hallituslaisia on kiva nähdä myös läsnä. Toistaiseksi olemme tavanneet väentapaamisissa, aktiivitapaamisissa, hallituksen metapäivässä ja joissakin muissa tapahtumissa. Esimerkiksi minä olen tavannut viime aikoina myös muita hallituslaisia Helsingin Maan ystävien sieniretkellä ja mielenosoituksissa sekä joitakin arkisia hallitusasioita hoitaessa.

Sähköpostipäätösten sekä puheenjohtajiston päätösten ansioista kokouksemme sujuvat joutuisasti ja olleet lyhyimmillään noin kahden tunnin mittaisia. Pidän siitä, että varsinkin koronapandemiarajoitusten aikana sain yleensäkin tavata ihmisiä vaikkapa hallituksen kokouksissa, kun matkustaminen oli hyvin rajoittunutta. Hain sosiaalista elämää korona-ankeuden keskellä järjestötoiminnasta. Nytkin tapaan toisia samoista aiheista ja arvoista kiinnostuneita mielelläni kokouksissa. Kaikkiaan yhteistyömme on ollut miellyttävää.

Hallituksen kokouksissa kierrätämme tehtäviä niin, että jokainen saa halutessaan vuoden aikana olla esimerkiksi kokouksen puheenjohtaja, muistuttamassa kokouksen aikataulussa pysymisestä tai kokouksen sihteeri. Tehtävien kierrättäminen hallituksen kokouksissa ja kokousten välillä on muutoinkin toiminut oikein kivasti. Jos joku esimerkiksi sairastuu tai tulee muu yllättävä este, niin toiset hallituksen jäsenet ovat olleet valmiina auttamaan. Tässä tapauksessa on toki tärkeää muistaa ilmoittaa toisille, ettei pysty tekemään jotain sovittua tehtävää.

Viime aikoina Maan ystävissä on ollut pulaa hallitustyöhön hakevista toimijoista. Meneillään olevan Maan ystävien kehittämistyön ansiosta niin kokouskäytäntöjä kuin koko hallitustyötä saadaan kehitettyä entistä jouhevammaksi ja mutkattomammaksi. Joulukuussa pidettävässä ylimääräisessä vuosikokouksessa saamme todennäköisesti järjestömme sääntöjen mukaisen minimikokoisen hallituksen (7 henkilöä) kasaan. Jos haluamme kehittää Maan ystävien toimintaa, tarvitsemme uusia innokkaita sekä vanhoja kokeneita ihmisiä hallitukseen. Toivon, että hallituslaisia löytyisi mukaan enemmänkin, sillä silloin meillä olisi paremmat mahdollisuudet kehittää Maan ystävien toimintaa muun hallitustyön ohessa. Siksi hallitusrekrytointi onkin tärkeää. Kaikki Maan ystävien kehittämisestä kiinnostuneet järjestömme jäsenet ovat hyvin tervetulleita kertomaan ystävilleen hallitustyön mahdollisuuksista ja rohkaisemaan heitä hakemaan hallitukseen, jos heitä kiinnostaa hallitustyö ja sen kautta vaikuttaminen.

 

Maria Alexandra Kohtala

Maan ystävien hallituksen jäsen vuosina 2021 ja 2022

 

Hallituskausi kestää Maan ystävissä vuoden. Maan ystävät pitää tänä vuonna ylimääräisen vuosikokouksen vuoden 2023 hallituksen valintaa varten maanantaina 12.12.2022 klo 18 – 20 Pasilassa Rauhanasemalla, Veturitori 3, 00520 Helsinki. Lämpimästi tervetuloa!

Lisätietoja hallitukseen hakemisesta löytyy tästä aiemmin julkaistusta ilmoituksesta otsikolla Hae Maan ystävien hallitukseen.

Maria Alexandra Kohtala