Blogi

Vuoden ensimmiänen hallituksen kokous pidettiin sunnuntaina 19.01.2020. Kokouksessa varsinkin hallituksen uudet jäsenet saivat paljon uutta tietoa ja uusia tehtäviä. Kokouksessa keskuslteltiin mm. nimenkirjotusoikeuksien muutoksista Pantetti ja rekisterihallitukslle PRH:lle ja pankkitunnusten muutoksista pankeille, jäsenmaksupalautksista paikallisyhdistyksille sekä tuesta ulkoparlamentaarisille toiminnalle keväällä 2020. Keskustelu  oli reipasta, päätökset nopeita  ja tunnelma lämmintä ja tarjottu ruoka hyvää.

Itseäni kiinnosti eniten yhteistyöpyyntö tiedotuksessa koskien ilmastoaiheista Delhi-elokuvaa, koska minua on ollut aina lähelä sydäntäni aasialainen elokuva ja ilmastonmuutos ja sen torjunta. Saimme tehtävän yhdessä yhden toisen hallituksen jäsenen  kanssa. Ilmastonmuutos  elokuvassa ei ole aiheena vielä kovin yleinen, joten tälle elokuvalle on varmasti kysyntää Maan ystävien piirissä. Helsingin Maan ystävissä onkin puhuttu elokuvailtojen järjestämisestä. Imastonmuutos tai Ilmastokriisi, joka on nyt päällämme, vaati kaikki mahdolliset toimet sen torjumiseksi tai siihen sopeutumiseksi. Tiedotuksellisesti elokuva sopii hyvin Maan ystävien toimintaan.

Delhi -elokuvaa odotellessa

 

 

Tove Selin

Tämä on Maan ystävien, Earth Strike Suomen ja DA mobilization teamin aktiivien kollektiivisesti laatima puhe Helsinki ilman natseja -mielenosoitukseen 6.12.2019, jossa kokoontui myös ympäristöblokki. Puheen luki MY:n puheenjohtajiston jäsen Liisa Uimonen.

Mielenosoituksen koolle kutsuneen HiN-koalition arvion mukaan osallistujia oli noin 2700.

Antifasismi ja antirasismi voivat näennäisesti olla ympäristöstä ja ilmastosta eriäviä kysymyksiä ja kamppailuja, mutta todellisuudessa myös ympäristöliikkeen tulee olla antifasistinen ja toimittava aktiivisesti sortavia ja ulossulkevia rakenteita ja liikkeitä vastaan.

Äärioikeiston rajoja rakentava ajatusmaailma ja globaalia ekologista kriisiä ehkäisemään pyrkivä toiminta eivät ole yhteensovitettavissa. Alistaminen, väkivalta ja eriarvoisuus, joita äärioikeisto ajaa, ulottuvat ihmisistä myös luontoon. Ne ihmisryhmät, joita vastaan fasistit hyökkäävät, joutuvat myös kokemaan suurimman kärsimyksen ympäristökriisin edetessä.

Bolsonaro haluaa Brasiliassa hakata sademetsät mataliksi kiihdyttäen ilmastonmuutosta ja ympäristön tuhoa. Hänen taistelussaan kuvitellun yhtenäisen Brasilian rakentamiseksi kärsivät alkuperäiskansat, naiset ja köyhät, ja viholliskuvansa hän luo muun muassa ympäristöaktivisteista.

Trump vetää Yhdysvallat pois Pariisin ilmastosopimuksesta, osoittaen että voitot ja jatkuva kasvu menevät edelleen elinkelpoisen planeetan edelle. Äärioikeiston suitsuttamana hän syyttää kokemastaan rappiosta yksittäisiä työntekijöitä, siirtolaisia, rodullistettuja ja alkuperäiskansoja.

Erdoganin Turkki pyrkii tuhoamaan Pohjois-Syyriassa Rojavan vallankumouksen, joka perustuu tasa-arvoon, suoraan demokratiaan ja ekologiseen yhteiseloon. Rojava on esimerkki aidosta vaihtoehdosta nykyiselle ympäristötuholle, ja siksi vaarallinen vallitseville valtarakenteille.

Ympäristön ja elinkelpoisen planeetan puolustaminen tarkoittaa fasististen johtajien ja autoritääristen valtioiden alistamien ihmisryhmien puolustamista. Kiihtyvästä kriisistä hyötyvät pyrkivät asettamaan vastakkain ne ihmiset, jotka eivät tuhoa ole aiheuttaneet, harhauttaen ihmiset näin olennaisesta. Tämä näkyy esimerkiksi rasistisessa öyhöttämisessä Suomeen saapuneista turvapaikanhakijoista.

Suomessa ilmastonmuutoksen äänekkäimmät kieltäjät löytyvät perussuomalaisista ja muusta radikaali- ja äärioikeistosta. Ilmastonmuutos, joka ei tunne valtioiden tai kansojen rajoja, sekä ilmastotieteen kieltäminen kietoutuvat yhteen ihmisvihan kanssa. Globaaleista kytköksistä sokea kansallismaisemaan rajoittuva luonnonsuojelu ei riitä. Radikaalioikeistolainen nationalismi tuhoaa niin ihmisten elinehdot kuin luonnonkin.

Fasistiset ja rasistiset voimat uhkaavat ympäristöliikettä myös sisältä päin ja pyrkivät ottamaan sen agendan haltuunsa. Laajaa oikeudenmukaisuutta peräänkuuluttavaa agendaa halutaan muokata kohti kansallismielisyyttä vahvistavaa perinnemaisemien suojelua. Ekologisen kriisin ja ilmastokatastrofin edellyttämät nopeat toimet ja perustavanlaatuiset yhteiskunnalliset muutokset tulee kuitenkin toteuttaa valta-asetelmia purkaen, emmekä saa langeta ekofasismiin, kasvavaan sortoon ja alistamiseen. Globaalin oikeudenmukaisuuden näkökulmasta meidän ei tule ulkoistaa oman hyvinvointimme ekologisia kustannuksia esimerkiksi globaalin Etelän ihmisille ja sitten rakentaa muureja oman lintukotomme ympärille.

Äärioikeistolaisen liikehdinnän vahvistuessa ympäristöliikkeen, kuten muunkin kansalaisyhteiskunnan, toimintatila ja ilmaisunvapaus kapenevat. Tästä on esimerkkejä eri puolilta maailmaa mainittujen lisäksi esimerkiksi Intiasta, Chilestä ja Puolasta. Ympäristöaktivistien murhat ovat kasvussa. Meidän on yhdistettävä voimamme niiden kanssa, jotka taistelevat vapaan ja kestävän yhteiskunnan puolesta. Kamppailu on ja on aina ollut sama.

Maailman kohtaama ekologinen kriisi on myös mahdollisuus rakentaa aidosti demokraattista, tasa-arvoista yhteiskuntaa, jossa elämme tasapainossa luonnon ja ympäristömme kanssa. Tämä vaatii laajaa inklusiivisuutta ja sortavien valtarakenteiden aktiivista purkamista. Fasistiset voimat ja liikkeet estävät tätä, ja ovat pelokkaita vastareaktioita sille, että planeettamme ei kestä nykyistä kasvavaan kulutukseen ja alistaviin rakenteisiin perustuvaa talousjärjestelmää. Tarvitsemme rohkeutta ja rakkautta rakentaessamme ekologisesti kestävää ja sosiaalisesti oikeudenmukaista maailmaa.

Ilmasto- ja ympäristöoikeudenmukainen tulevaisuus voi olla vain ja ainoastaan antifasistinen! 

Maan ystävät ry päätti lokakuun hallituksen kokouksessaan antaa tukensa Rojava-solidaarisuustoiminnalle. Koska Maan ystävät kunnioittaa niin yksilöiden kuin kansojen oikeutta puhua itse omasta puolestaan ja omalla tavallaan, annamme tässä puheenvuoron Nawzad Amirille, joka puhui Loppu sodalle – Turkki ulos Syyriasta! –mielenosoituksessa lauantaina 2.11.2019 Tampereen Keskustorilla.

Hei.
 

Olen Nawzad Amiri ja olen kurdilainen. Olen aina pitänyt nationalisimia heikkoutena, joten en ole millään tasolla korostanut omaa kansalaisuuttani. Uskon, että se on vain valtaapitävien keino hajoittaa ja hallita erilaisia kansoja. Siksi olenkin yrittänyt parhaani mukaan välttää katsomasta ihmisiä heidän alkuperänsä mukaan, vaan yrittänyt katsoa heitä sen mukaan, minkälaisia arvoja ja periaatteita heillä on. Tämä on varmasti sanomattakin selvää monelle teistä.

Tämä oli silloin, kun uskoin, että maailma missä eletään on oikeudenmukainen. Nyt tiedän, että oikeus, vapaus ja tasa-arvo eivät ole millään tavalla itsestäänselvyyksiä. Niiden puolustaminen on meidän jokaisen velvollisuus ja meidän vastuullamme. Jos minä en puolusta tai puhu kansani puolesta kurdilaisena, niin kuka sen tekee? Tätä olen tullut nyt tekemään kansainvälisenä Kobane-päivänä.

Viisi vuotta sitten lähellä Turkin rajaa pieneen kaupunkiin hyökättiin jokaisesta ilmansuunnasta, ja tuho oli lähes väistämätön. ISIS oli piirittänyt sen ja ISIKSEN senhetkisellä loputtomalla asevarastolla ja ylivoimaisella miesvoimalla kurdit olivat alakynnessä. Ainoastaan usko ja tahdonvoima puolustaa maata jalkojensa alla ja siviilejä heidän takanaan piti heidät järkymättöminä paikoillaan varman kuoleman edessä. Lopulta he urhoollisesti taistelivatkin voittoon.

Suuri osa Kobanesta oli tuhoutunut, mutta ISIS koki nöyryyttävän häviön. Tästä alkoi ISIKSEN kaatuminen ja lopullinen romahdus. Nyt kun alueella on pystynyt pidemmän ajan elämään jokseenkin rauhallista ja turvallista elämää, niin tiedossa on vielä suurempi uhka: Turkki, jolla on Naton toiseksi suurin armeija käytössään, heti Yhdysvaltojen jälkeen. Turkki, jonka historiasta löytyy kansanmurha jos toinenkin. Turkki, missä kurdiksi puhuminen on ollut laitonta vuoteen 1991 asti. Turkki, jonka tarve laajentumisen on ollut loputon Kreikan, Kyproksen, Armenian ja nyt Syyrian kustannuksella. Turkki, jonka hallitsemalla alueella löydettiin ISIKSEN johtaja Abu bakr al baghdadi juuri viime viikolla.

Vaikka Yhdysvallat pettivät kurdijoukot, niin se ei estänyt kurdilaisia auttamasta tässä operaatiossa.
 

Minulle on sanottu monta kertaa, että näistä mielenosoituksista ei ole mitään hyötyä. Kun olen kysynyt jotain vaihtoehtoista ratkaisua, niin vastauksena on ollut liittyminen sotaan. Minulle on sanottu, että jos haluan oikeasti puolustaa kansaani, niin miksi en mene Syyriaan taistelemaan heidän puolellaan. Miksi en jätä maata, jossa olen asunut koko ikäni, miksi en jätä työpaikkaani, miksi en jätä sukuani, perhettäni, sisaruksiani ja vaimoani tänne ja mene taistelmaan maahan, jossa en ole ikinä elämässäni käynyt. Jos kerran välitän näistä ihmisistä, joiden vuoksi tulin tänään tänne.

Siksi, koska uskon täysin, että kynä on miekkaa mahtavampi. Koska tiedän, että ratkaisu sotaan ei löydy Syyriasta loputtoman taistelun keskellä, varsinkin kun olemme olleet sen verran epäonnisia, että alueellamme löytyy huomattava öljyvaranto. Sehän on lopulta se oikea syy alueen rauhattomuuteen. Tämä ei ole enään ongelma Yhdysvaltojen kannalta. Kuten Trump viime viikolla sanoi, niin hän ainakin sai turvattua tämän öljyn.

Me kurdilaiset tiedämme sen todella hyvin, että huolimatta siitä kuinka paljon taistelemme, aina löytyy uusi joukko, joka haluaa tehdä meistä kansan, jota ei ole enää olemassa. Niin kauan kuin meillä ei virallisesti ole maata, jota voimme sanoa kotimaaksi, niin emme voi elää rauhassa.

Mutta tiedämme myös sen, että oman valtion perustaminen ei ole ratkaisu. Sen takia Syyrian kurdit keksivät ja perustivat semmoisen yhteiskunnanjärjestelmän, joka on ennenkuulumaton ja todella ainutlaatuinen.

Rojavan vallankumous perustuu ruohonjuuritason suoraan demokratiaan paikallisyhteisöissä. Jokaisessa naapurustossa toimii yleiskokous, johon kaikki asukkaat voivat osallistua. Naapurustojen yleiskokoukset lähettävät delegaatit alueellisiin tapaamisiin, jotka puolestaan lähettävät delegaatit kaupunkitason kokouksiin.

Vallankumoukseen on alusta lähtien kuulunut aktiivinen pyrkimys sukupuolihierarkioiden murtamiseen. Delegaattien neuvostoissa on oltava vähintään 40 prosentin naisedustus. Käytössä on kaksoisedustusjärjestelmä (co-chair system), jossa jokaiseen asemaan asetetaan sekä mies että nainen.

Itsehallintoalueen perusta on paikallisdemokratiassa, etnisten vähemmistöjen oikeuksien turvaamisessa, feminismissä ja ympäristöaatteessa. Tämä on täysin sitä, mitä itse haluan edistää ja sen takia pyrinkin nostamaan tietoisuutta Rojavan tilanteesta.

Päätän tämän puheen lainaamalla historiallisesti kyseenalaista henkilöä, Napoleon Bonapartea: ”The world suffers a lot. Not because the violence of bad people. But because of the silence of the good people.”
 

Kiitos kaikille paikalla oleville ihmisille.
 

Assalamu Alaykum eli rauha olkoon kanssanne.