Muutos ei tapahdu itsestään,
se on tehtävä!

Tekijä: admin (a)

  • Taloudellisen oikeudenmukaisuuden merkitys – osa 1

    Maan ystävien (MY) hallitus teki hiljattain päätöksen taloudellisen oikeudenmukaisuuden lisäämisestä omaksi toimintaryhmäkseen. Selvää oli, että jo meneillään olevat kamppailut neuvotteilla olevia vapaakauppasopimuksia vastaan olisivat ryhmän toiminnan piirissä, mahdollisesti ihan sen ytimessä. Silti haluaisin pohtia aiheen merkitystä myös laajemmin: mitä taloudellinen oikeudenmukaisuus tarkoittaa ja mitä aihealueita siihen mahdollisesti sisältyy?
     
    Tämä ensimmäinen osa tukeutuu Maan ystävien kansainvälisen kattojärjestön (Friends of the Earth International, FoEI) näyttämään esimerkkiin ja heidän ymmärrykseen kyseisestä aiheesta. Heidän oma selityksensä toimintaryhmästä nimeltä ”Economic justice – resisting neoliberalism” meneekin näin (minun käännös alkuperäisestä): 
     

    Ongelma
    Kaupankäynti ja sijoitustoiminta, kehitysrahoitus ja yrityslobbaus ovat nykyisen talousmallin eteenpäinviejiä. Tämä malli perustuu siihen uskomukseen, että vienti ja talouskasvu tekevät maailmasta paremman paikan. Vaikka suuret yritykset ovat hyötyneet tästä valtavasti, kyseinen malli sulkee pois ja jopa vahingoittaa kaikkein köyhimpiä ihmisiä samalla kun se suuresti pahentaa ympäristön tuhoutumista.  

    Monikansalliset yritykset, pankit ja hallitukset tekevät kasvavassa määrin yhteistyötä. Näiden toimijoiden vaikutusvalta kasvaa päivittäin. Tavallisten ihmisten ääni on hukassa tärkeissä päätöksentekoprosesseissa. Uusliberaalipolitiikka, joka ajaa yksityistämistä, viennin ja kansainvälisen kaupan vapauttamista, on osa nykypäivän valtavirran talousakäsitystä vauraudesta. Mutta tämä politiikka, joka pyrkii takaamaan korkeammat tuotantotasot, ei ota huomioon todellisia sosiaalisia ja ympäristön kannalta keskeisiä haittoja ja siten johtaa syvään sosiaaliseen epätasa-arvoon ja maailman luonnonresurssien riistoon. Tämän päivän maailmassa monet ihmiset kokevat kestävän elämän ja perusoikeuksiensa harjoittamisen koko ajan vaikeammaksi. 

    Ratkaisu
    Valtavirran talousajattelun täytyy muuttua. Kansanliikkeet nyt ja ennen näyttävät meille, että on olemassa toinen tie eteenpäin. Meidän täytyy haastaa uusliberalismin valta ja luoda paremmat olosuhteet vaihtoehtoisille järjestelmille, jotka perustuvat kestävämmille ja oikeudenmukaisemmille lähestymistavoille.  

    Mitä me teemme
    Kansainvälisten Maan ystävien taloudellinen oikeudenmukaisuus – uusliberalismin vastustaminen -ohjelma seuraa ja käsittelee taloudellisia kehityskulkuja systemaattisesti ja strategisesti. Me paljastamme ja haastamme suuryritysten ja kansainvälisten instituutioiden vaikutusvallan, me kyseenalaistamme kehityspankkien uusliberaalin [kehitys]politiikan ja me vastustamme kauppaneuvotteluja, jotka avaavat yritysten pääsyn markkinoille ihmisten tarpeiden huomioimisen sijasta. Me osoitamme nykyisen kehitysmallin ristiriidat ja paljastamme, miten nykypäivän talousjärjestelmästä hyötyvät harvat samalla kun monet köyhtyvät. Me esimerkiksi pysäytämme isojen yhtiöiden hakkuutoimet, vastustamme kaivosinvestointeja, joita paikalliset yhteisöt eivät halua ja vastustamme siirtymistä agropolttoaineiden [/ biopolttoaineiden] laajamittaiseen käyttöön. Me paljastamme ja tuomitsemme yhtiövallan politiikassa sekä käytännöt, jotka estävät yhteisöjen oikeudet kestäviin elinkeinoihin. Me olemme osa kampanjaa, joka ajaa ekologisen velan maksamista (espanjaksi).  

    Sen lisäksi, että vastustamme tuhoisaa politiikkaa ja mobilisoimme ihmisiä liittymään mukaan, Friends of the Earth International sitoutuu positiiviseen muutokseen. Me lisäämme ihmisten tietoisuutta niistä muutoksista, joita sosiaaliset liikkeet ympäri maailman ehdottavat, ja stimuloimme paikallisten yhteisöjen ajamia kestäviä aloitteita. Kampanjamme pyrkivät muuttamaan talouden suunnan dynaamisella, luovalla ja rakentavalla tavalla. Me jaamme vanhan ja uuden, oikeudenmukaisen ja kestävän ajattelun ja käytännön inspiraatiot ja positiiviset kokemukset. Täten me luomme olosuhteet paikalliselle, alueelliselle ja kansainväliselle transformaatiolle.    

    Omasta vinkkelistä FoEI:n kuvaus on erittäin osuva: useat asiat kaivosteollisuudesta vapaakauppasopimuksiin ja ruokasuvereniteetista kestäviin elämäntapoihin kuuluvat kaikki ryhmän toiminta-alueisiin, koska niitä yhdistää yhteinen visio nykyisen talousjärjestelmän epäoikeudenmukaisuudesta ja kestämättömyydestä. Itse sairaus on diagnosoitu (vaikka ehkä hieman puutteellisesti, koska kolikon toinen puoli – länsimainen kulutuskulttuuri – jää hyvin vähälle huomiolle) ja sen useat globaalisti merkittävät ongelmat / oireet ovat siten helpommin ymmärrettävissä. Tässä onkin siis yksi, verrattain erinomainen inspiraation ja yhteistyön lähde Suomen MY:n taloudellisen oikeudenmukaisuuden toimintaryhmälle! 
     
    Jos kiinnostuit, vauhdilla MY:n vasta avattuun nettifoorumiin keskustelemaan aiheesta tarkemmin!!
     
    Ystävällisin terveisin
    Terhi 

    Terhi Runnalls

  • Hiilivapaa Tampere, anyone?

    Lupailin Tampereen Maan ystävien (Mytyn) puheenjohtajalle, että kertoisin hieman Greenpeacen Tampereen paikallisryhmän energiakampanjasta, josta voisi hyvinkin muodostua Greenpeacen ja Maan ystävien yhteinen Hiilivapaa Tampere -kampanja (Hiilivapaa Helsinki -kampanjan osoittaman mallin mukaisesti). Maan ystävien orastava osallisuus Tampereen kampanjassa juontaa juurensa viime toukokuun väentapaamisesta, jossa puhuttiin muun muassa ilmastokampanjoinnista ja jossa Tampereen Greenpeacen edustaja (Olli Vuokko) oli mukana. Olen sen jälkeen ollut yhteydessä Greenpeacen toimijoihin ja olin viime viikolla myös mukana heidän kuukausikokouksessa ja tämän verran voin kertoa eteenpäin:

    Energiakampanja / mahdollinen Hiilivapaa Tampere -kampanja on vielä melko alkutekijöissään, mikä tarkoittaa sitä, että sen tarkkaan sisältöön on vielä mahdollista vaikuttaa. Selvää on, että toiminta tulee painottumaan aktiiviseen lobbaamiseen (syksyllä on muun muassa tapaaminen Tampereen sähkölaitoksen edustajien kanssa), mikä jo itsessään avaa ovia hyvin toisenlaisen vaikutustyön ja kokemuspohjan kartuttamiseen (kuin mitä Mytyssä on tällä hetkellä meneillään). Yksi konkreettinen ja selvä kampanjatavoite on Tampereen sähkölaitoksen tuotannon siirtyminen uusiutuviin energiamuotoihin ja etenkin Naistenlahden voimalan siirtyminen ympäristöystävällisempiin (bio)polttoaineisiin (etenkin hiilen ja turpeen polton sijasta). Ainoa kysymys, joka on askarruttanut itseäni ja johon kukaan ei ole osannut vastata, on biopolttoaineiden riittävyys ja muut mahdolliset ongelmat. Liikenteessä käytettävät biopolttoaineet (joita saadaan mm. erilaisista öljykasveista, sokerijuurikkaasta, viljasta, jne) ovat täysin kestämättömiä, globaalia ruoka- ja vesikriisiä pahentavia ratkaisuja, mutta entä esimerkiksi sähkön- ja lämmöntuotannossa käytettävät puuperäiset polttoaineet (kuten halot, hakkuujäte, purut, lastut) ja muut kierrätyspolttoaineet? Kuinka paljon näitä tarvitaan, jos näiden pitäisi korvata hiili- ja turveperäiset polttoaineet ja mitä laajempia seuraamuksia näiden laajamittaisella käytöllä on (jos mitään)?

    Vaikka henkilökohtainen lähtökohtani on, että energiankulutuksen dramaattinen vähentäminen kaikilla elämänalueilla on koko tilanteen A ja O, myöskään tätä käytännön konkretiaa ei tule unohtaa. Silti kaiken ympäristölobbauksen keskellä olisi myös tärkeää, että moni niin sanotun ekososiaalisen perspektiivin edustaja (Maan ystävä!) lähtisi mukaan tähän kampanjaan, jotta globaali kokonaiskuva ei pääsisi karkaamaan paketista. Minulla on itsellä lokakuussa edessä mutto Australiaan, joten joudun jättämään ”ohjat” jollekin toiselle. Onko ketään halukkaita ottamaan haaste vastaan? 🙂

    Jos aihe ja kampanja kiinnostavat, ota rohkeasti yhteyttä Hiilivapaa Suomi -kampanjan yhteyshenkilöön Eijaan: eija.karkkainen[at]maanystavat.fi.
     

    Lisätietoja Hiilivapaa Helsinki -kampanjasta:
    https://www.maanystavat.fi/ryhmat/hiilivapaa-suomi
    http://hiilivapaahelsinki.fi/

    Terveisin
    Terhi

    Terhi Runnalls

  • Bulgariasta kajahtaa, osa 3: Leirin sisällöt ja fantsu fasilitointi

    Vierailimme elokuussa viiden maanystävän voimin Euroopan Nuorten Maan (YFoEE eli Young Friends of the Earth Europe) ystävien leirillä Bulgarian vuorilla, kuten Miia ja Heli ovat blogikirjoituksissaan jo hieman avanneet (ks. Something BIG ja Luonto puhuu). Kerron tässä kirjoituksessa vähän tarkemmin leirin sisällöstä ja meiningistä. Aiheesta kiinnostuneiden kannattaa lukaista myös osallistujien kirjoittama kuusiosainen tekstisarja YFoEE:n uutissivulta.

    Seitsemänpäiväiselle leirille osallistui 45 nuorehkoa toimijaa 16 Euroopan maasta. Ruoka ja maatalous -teemaa lähestyttiin food unplugged -sessioissa, joissa kirjava joukko asiantuntijoita kertoi leiriläisille esimerkiksi EU:n maatalouspolitiikasta, Bulgarian ruokaosuuskunnista, matokompostien autuudesta ja degrowthista ruokanäkökulmasta. Järjestettiinpä leirillä siemenvaihtoakin. Saa nähdä miten saamani balkanilaiset omena- ja sitruspuut kasvavat pohjolassa.

     
    Ehkä kiehtovinta leirillä oli osallistujien moninaisuus ja erilaisissa ympäristökamppailuissa kertyneiden kokemusten rikkaus. Osallistujat edustivat lähinnä erilaisia Maan ystävien nuorisojärjestöjä. Monissa maissahan Maan ystävät on huomattavasti suomalaista versiota suurempi järjestö, vastaten laajudeltaan ja toiminnan muodoiltaan pikemminkin meikäläistä Suomen luonnonsuojeluliittoa. Näissä tapauksissa nuorisojärjestötkin ovat suurensuuria, kuten vaikkapa Norjan Natur og Ungdom ja Saksan BUNDJugend. Mutta on meitä pienempiä ja sisukkaampia muitakin, esimerkiksi Hollannin Jongeren Milieu Actief ja Irlannin YFoE. 
     
    Inspiroivia esimerkkejä paikallisesta toiminnasta leirillä riitti. Salametsästystä vastaan toimivat kyproslaiset elävät samanlaisessa väkivallan uhassa kuin meikäläiset petoaktiivit, ja yhtälailla heidän omistautumisensa asialleen on inspiroivan innostunutta. Bulgarialainen Za Zemiata teki myös vaikutuksen monipuolisella toiminnallaan, joka ulottuu suuren kansansuosion saavuttaneista siivouskampanjoista tiukkaan vaikuttamistyöhön hallintobyrokratian uumenissa. Hienoa on, että YFoEE:n kautta erikokoisissa ja toimintatavoiltaan hyvin erityyppisissä järjestöissä toimivat ihmiset voivat kohdata ja lyödä viisaat päänsä yhteen. 
     
    Leirin opeista itselleni hyödyllisintä oli fasilitointikoulutus, jota järjestettiin kolmen työpajan verran. Fasilitointi on kiteytettynä ryhmäprosessien suunnittelua ja toteuttamista. Työpajassa aloitettiin fasilitoinnin perusteista mutta edettiin myös käytännön harjoituksiin, joissa pääsimme kehittämään kykyjämme ryhmän sisäisten ristiriitatilanteiden työstämisestä. Tätä harjoiteltiin esimerkiksi niin, että jokaiselle osallistujalle jaettiin ennen pienryhmäkeskustelua rooli, joka hänen tuli keskustelun ajaksi omaksua. Itse sain kyseenalaisen kunnian olla ryhmän agressiivinen yksilö, jonka piti puhua muiden päälle ja väheksyä kovaäänisesti muiden mielipiteitä (ei muuten mikään miellyttävä rooli!). 
     
    Fasilitoijan piti sitten saada homma rullaamaan ristiriidoista huolimatta, eli ohjata ryhmä keskustelemaan yhdestä ja samasta aiheesta sekä luovia runsaanlaisten haasteiden lävitse. Tämä harjoitus tuotti eittämättä hiukan ylidramaattisen kokemuksen fasilitoinnin haasteista, mutta antoi ainakin ajattelemisen aihetta. Vastapainoksi pääsimme myös fasilitoimaan aitoja keskusteluja, joissa ihmiset olivat onneksi hiukan vähemmän kettumaisia.  
     
     
    Fasilitointikoulutus on hyvä tapa ohjata osallistujien huomio yhdessäolon reunaehtoihin ja puitteisiin. Ennen muuta kysymys on tarkkaavaisuudesta, läsnäolosta ja reflektiosta, siitä että huomioi mitä erilaisissa tilanteissa tapahtuu ja toimii valppaasti sen mukaan. Hyvä fasilitoija osaa madaltaa kaikkien kynnystä osallistua omiksi kokemillaan tavoilla niin että ryhmän toiminta on mahdollisimman hedelmällistä. Häiritsevään, muilta tilaa vievään ja ryhmän energiaa hukkaavaan käyttäytymiseen on osattava puuttua. 
     
    Fasilitoinnissa on aina jännite sen välillä, miten paljon ryhmää ohjaa ja miten paljon on avoimuutta hetkessä esiinnouseville oivalluksille ja tuntemuksille. Fasilitointiin sisältyy myös paljon valtaan liittyviä kysymyksiä, joita on tärkeää olla verhoomatta ”neutraalin” fasilitaattorin kaapuun. Parhaimmillaan kyse lieneekin siitä, että kaikki fasilitoivat, eli että tarkkaavaisuus, reflektio ja ponnin tasavertaiseen toimimiseen on kaikkien asia. Koulutuksen jälkeen huomasin ilokseni, että fasilitaattorin reflektoiva mieli viipyili seurassani muissakin tilanteissa. Ei olisi pahitteeksi jos tämänkaltaisen läsnäolevan ja rakentavan lähestymistavan onnistuisi pitämään tilanteessa kuin tilanteessa. 
     
    Leirillä myös tehtiin tosissaan töitä osallistujien tasavertaisen osallistumismahdollisuuksien mahdollistamiseksi ja leirin sisäisten ristiriitojen selvittelemiseksi. Kun näin eri konteksteista ja toimintakulttuureista tulevat ihmiset viettävät viikon yhdessä, ei kitkalta täysin voi välttyä. Sen kanssa voi sen sijaan elää ja sitä voi työstää oppimiseksi. Jos ympäristötoiminta on toimintaa sellaisten ekososiaalisten suhteiden puolesta, joiden kanssa haluamme elää, niin ylevät periaatteemme on sisällytettävä tuon toiminnan käytäntöihin, ei vain periaatekirjauksiin. Tästä aiheesta ilmestynee piakkoin blogikirjoitussarjamme neljäs ja viimeinen osa, eli pysyttelehän kanavalla!
     

    Tuomo Alhojärvi

  • Euroopan Maan ystävien vuosikokouksen antia

    Saavuin juuri parahiksi takaisin Suomeen nauttimaan alkavasta syksystä ja lämpimistä tuulista. Missäkö sitten olin? 

    Euroopan Maan ystävien jäsenet ympäri Eurooppaa kokoontuivat Madridin vuoristoon Miraflores de la Sierraan neljäpäiväiseen vuosikokoukseen. Itse sain kunnian olla paikalla edustamassa Suomen Maan ystäviä. 

    Ohjelma alkoi jo sunnuntaina kesäkuun ensimmäisenä päivänä Madridissa, ennakkokonferenssilla La Tabacaleran kulttuurikeskuksessa. Konferenssin järjestäjät Amigos de la Tierra toi yhteen Euroopan ja Latinalaisen-Amerikan toimijoita. Paikalla oli puhujia Costa-Ricasta ja Columbiasta saakka. Puhujat esittelivät paikallisia kamppailujaan ihmisoikeuksien ja ympäristön puolesta. Tärkeimmiksi puheenaiheiksi nousivat: eurooppalaisten yritysten tuplastandardit (Euroopassa yritykset hoitavat asiansa vastuullisesti, mutta muualla ympäristöasiat sekä ihmisoikeudet eivät toteudu) ja TTIP (Transatlantic Trade and Investment Partnership). TTIP:n äärellä Euroopan Maan ystävät työskentelevät ahkerasti ja monet eri osastot järjestön sisällä ovat ottaneet asiakseen vastustaa sitä omassa kampanjoinnissaan ja tutkivat mahdollisen sopimuksen vaikutuksia EU:n ja USA:n välillä työhönsä. Latinalaisessa Amerikassa monet maat jo kärsivät suljetuin ovin tehdyistä sopimuksista ja maat ovat joutuneet muuttamaan omia lakejaan taikka sallivat yritysten toimia lakejaan vastaan investointisuojien ja kauppasopimusten takia. Viimeisenä puhujana Paul de Clerck Euroopan Maan ystävistä loi kuitenkin uskoa ja innoitti kuulijoita vakuuttamalla, että TTIP:n vastainen taistelu on Euroopassa voitettavissa. Lisää konferenssitunnelmia löydät täältä.

    Ensimmäinen kokouspäivä alkoi edellisen vuoden raporttien ja tapahtumien läpi käynnillä sekä seuraavan vuoden toimintasuunnitelmalla. Jokainen oli vapaa kertomaan oman maansa tai järjestönsä menestystarinoita. Menestystarinoista jäi mieleen Englannin mehiläiskampanja ja Aurinkopaneeli-kampanja sekä Scotlannin onnistunut kampanja, mikä pysäytti Raw Bank of Scotlannin investoinnit Mountain Top Removal (MTR) -hankkeisiin. Monta onnistunutta kampanjaa Frackingiä vastaan (The Fracking World is Dirty World) ja Espanjan ruokakampanja (Alimentos Kilometricos) esiteltiin kaikille.

    Menneen vuoden kohokohdiksi ExCom nosti esille mm.:
    Biopolttoaineiden, liuskekaasun ja öljyhiekan vastaiset kamppailut. Euroopan komission laatiman: EU 2030 ilmasto- ja energiapaketin epäonnistumisesta tehdyn kampanjavideon, Community Power -kampanjan ja EU:n sekä Yhdysvaltojen väliseen kauppasopimukseen järjestetyn tilaisuuden, missä otettiin kantaa maanviljelyyn ja ruuantuotantoon. Myös paljon, paljon muita onnistuneita tempauksia, kampanjoita, videoita sekä ansioitunutta työtä mainittiin.
    Lisää menestystarinoita ja tarinoita yleensä on kerättynä Euroopan Maan ystävien     sivuille ja sinne kaikilta jäsenmailta toivotaan materiaalia. Joten jos teillä paikallis- tai toimintaryhmillä on tapahtumia tai kampanjoita, voi sen dokumentoida, kirjoittaa pienen jutun ja lähettää heille julkaistavaksi.

    Työpajoja kokouspäivien aikana oli hyvinvoinnista, EU-USA kauppa- ja investointineuvotteluista – TTIP:stä, ja Pariisin COP21:stä. Strategiakeskusteluja käytiin ympäristöjärjestön hallinnoinnista, systeemin muutoksesta sekä elinkeinoelämän osallistamisesta. Pariisin COP21 – YK:n vuoden 2015 järjestettävän ilmastonmuutoskonferenssin suunnitelmat etenevät ja jäsenmaita toivotaan panostamaan etukäteistyöhön paikallisesti. Kaikkia jäsenmaita toivotaan myös osallistuvan seuraavaan suunnittelutapahtumaan: Get Moving to Action, jossa käsitellään  vahvan liikken syntyä ja mobilisointia sekä muita COP-konferenssiin liiittyviä aiheita.

    Kokonaisuudessaan vuosikokous oli huippu kokemus ja siitä jäi erittäin hyvä mieli. Tutustuin paljon uusiin ihmisiin, joista sain inspiraatiota, intoa ja voimaa tuleviin haasteisiin. Tapasin myös muiden pohjoismaiden edustajia, jotka kertoivat kaivostilanteestaan, ja joiden kanssa kaivostyöryhmämme pystyy tulevaisuudessa jakamaan ja vaihtamaan ideoita sekä tukemaan toisiaan. 

    Espanjasta lähdin kotimatkalle maateitse ja minut toivotettiin tervetulleeksi vierailemaan Maan ystävien toimistoissa matkani varrella. Valitettavasti minulla oli aikaa käydä vain Brysselissä Euroopan Maan ystävien toimistolla. Toimisto sijaitsee talossa, missä toimii monta eri järjestöä, ja tunnelma oli sen mukainen. Yhteisessä kahvilassa tarjoiltiin luomuruokia ja pääsin tutustumaan matokompostin elämään. Seinät olivat täynnä ohjeita kestävämpään elämäntapaan ja julisteita menneistä kampanjoista. Toimisto oli avotoimisto, missä ihmiset loivat ystävällisen, rauhallisen sekä työstään innostuneen ilmapiirin. Minut esiteltiin kaikille ja jokaisella oli aikaa kertoa työstään ja toimenkuvastaan. Oli myös mukavaa tavata uudestaan samoja henkilöitä, joihin olin tutustunut jo vuosikokouksessa. Päivänpäätteeksi keräännyttiin yhteisen pöydän ääreen postittamaan kirjeitä EU-parlamentin uusille MEP:lle, joita aktivoidaan ottamaan kantaa ympäristökysymyksiin. Työ Euroopan Maan ystävissä vaikuttaa antoisalta ja mielenkiintoiselta ja tiedän, että Brysselissä on toimisto, missä tulevaisuudessa itsekin työskentelisin mielelläni.

    Seuraavan vuoden vuosikokous päätettiin pitää Georgiassa, minne toivottavasti meiltä Suomesta päästään jälleen osallistumaan, hakemaan inspiraatiota ja tutustumaan ahkeraan ja innostavaan maailmanlaajuiseen verkostoon, mikä meillä Maan ystävillä on.

    Syksyisin terveisin Maan ystävien aktiivi
    Sini

    Sini Ilmonen

  • Mitä EU:n ja Yhdysvaltojen välisille TTIP-sopimusneuvotteluille ja niiden vastarinnalle kuuluu?

    Maan ystävien blogista löytyy viime vuoden joulukuulta kahdeksan suomalaisen kansalaisjärjestön laatima ja allekirjoittama julkilausuma, joka kritisoi EU:n ja Yhdysvaltojen välisiä TTIP-sopimusneuvotteluja. Tämä Transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuussopimus oli myös Maan ystävien puheenjohtajan blogikirjoituksen aiheena muutama kuukausi sitten. Molemmat painottivat neuvottelujen epädemokraattista luonnetta ja sopimuksen mahdollisia tuhoisia seurauksia muun muassa ympäristön, ihmisoikeuksien ja terveyden saralla (puhumattakaan ruokaturvallisuudesta!).  
     
    Kaiken (äärimmäisen aiheellisen!!) kritiikin keskeltä kerrataanpa vielä kerran, miksi neuvotteluja käydään? Mikä niiden tilanne on? Ja mitä kansalaisvastarinnalle kuuluu? 
     
    Euroopan komissio, aina niin uskollinen uusliberalismin tukipilari, kertoo koko sopimuksen tarkoituksen olevan (yllätys, yllätys) talouskasvu ja työllisyyden lisääminen. ”Itsenäisten tutkijoiden” (tuskin, kun lukemattomat finanssialan jättiläiset kuuluvat tutkijoiden tukijoihin) tekemien tutkimusten mukaan EU, US ja käytännössä koko maailma hyötyisi sopimuksesta miljardien arvosta. Vielä tarkemmin ottaen komissio esittää, että ”keskiverto eurooppalainen kotitalous” hyötyisi 545 euroa joka vuosi. Kysymys kuuluukin, uskooko tuota KUKAAN? Oikeasti?
     
    Komission ajatusmaailma perustuu useaan erittäin kyseenalaiseen olettamukseen. Ensinnäkin, koko maailmankuva perustuu (jälleen kerran) siihen olettamukseen, että talouskasvu on välttämätön osa hyvinvointia (vaikka esimerkiksi degrowth-tutkijat esittävät jatkuvasti vaihtoehtoja) ja siten se on paitsi toivottavaa, myös mahdollista, vaikka kulutus onkin jo nykyisellään täysin kestämättömällä tasolla. Toiseksi ajattelun perustalla on olettamus, että monikansallisten yritysten ja näiden osakkeenomistajien varallisuuden kasvu tarkoittaisi automaattisesti myös muiden ihmisten varallisuuden kasvua (niin sanottu ’trickle down effect’), vaikka tuhottoman monet tutkimukset ja tilastot ovatkin osoittaneet toisin. Näiden lisäksi muun muassa The Guardian -uutistoimiston kommentaattori George Monbiot on kiinnittänyt huomiota monien muiden vapaakauppasopimusten taloudellisiin tuloksiin: esimerkiksi Obama lupasi, että Yhdysvaltojen Korean välinen vapaakauppasopimus lisäisi vientiä $10 miljardin edestä ja toisi 70,000 uutta työpaikkaa, mutta käytännössä vienti väheni $3,5 miljardin verran ja työttömien määrä kasvoi 40,000:lla. Bill Clinton lupasi aikoinaan, että Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus toisi 200,000 uutta työpaikkaa, mutta sen sijaan 680,000 työpaikkaa menetettiin.

    Näissä sopimuksissa haiseekin poikkeuksetta syvä epätoivo ja itsepetos: kerta toisensa jälkeen turvaudutaan samoihin keinoihin ja samaan retoriikkaan (markkinatoimijat => talouskasvu => hyvinvointi), vaikka tulokset puhuvat ihan toista.
       

    Ja niinpä neuvottelut sen kuin jatkuvat: osapuolet kävivät heinäkuussa kuudennen, viikon kestävän ja laaja-alaisen neuvottelukierroksen Brysselissä ja neuvottelut jatkuvat syyskuun ja lokakuun vaihteessa Washingtonissa. Neuvottelut on kaiken lisäksi tarkoitus saada päätökseen vielä tämän vuoden aikana, tosin tämä tuskin tulee tapahtumaan. Tiukasta aikataulusta ja olemassa olevista tiedoista tulee silti vääjäämättä kamala tunne, että tämä tulee todellakin tapahtumaan (??). Tästä tulee myös itselle tunne, että olen jotenkin siirtynyt siitä uskosta, että neuvottelut olisi mahdollista pysäyttää, äärettömän kyrpiintymisen kautta neuvotteluvaiheeseen (the 5 stages of grief?). Eli olisiko mitään kriittistä vielä pelastettavissa? Mihin vastarinnan tulisi keskittyä?
     

    Näyttää selvältä siltä, että sopimukseen liitetty investointisuoja on mahdollisesti kriittisin asia koko neuvotteluissa. Kuten hyvin tiedossa, sen kautta yritykset voivat ”haastaa oikeuteen” valtioita, kuten on nähty esimerkiksi Uruguayssa ja Australiassa (tupakkayhtiö Phillip Morris) sekä Saksassa (sähkönmyyjä Vattenfall) ja Romaniassa (kaivosyhtiö Gabriel Resources). Investointisuojan virallisena tarkoituksena on sijoittajien suojelu tilanteissa, joissa kohdemaat ovat jollain tapaa epävakaita ja voivat toimia ennustamattomalla tavalla, mutta tämä tuskin on tarpeen EU:n kohdalla?? (Vaikka toivoisinkin lisää epävakautta suuremman poliittisen ja sosiaalisen aktivismin muodossa!) Ehkä tämän tulisi olla se painopiste, johon keskittyä, jos junaa ei mitenkään voi pysäyttää? Voi voiko?

    TTIP-sopimuksen investointisuoja muistuttaa suuresti 1990-luvun lopulla yritettyä MAI-sopimusta, joka kaatui virallisesti Ranskan perääntymiseen. Epävirallisena syynä voidaan kuitenkin nähdä olevan kansalaisyhteiskunnasta kummunnut valtava vastustus. Nyt TTIP:n kohdalla on usein vaikuttanut siltä, että vastaavaa hyökyaaltoa ei ole saatu aikaan, mutta sekä yleinen että oma epätietoisuus johtuu varmasti osittain valtavirtamedian puutteista. Sitä suuremmalla syyllä nyt olisi korkea aika laittaa kollektiiviset päät yhteen ja alkaa intensiivinen tiedotus- ja aktivistikampanja! Joten kaikki kynnelle kykenevät, tässä muutamia oleellisia tapahtumia ja päivämääriä:

    10.9. klo 15-18 (Elintarviketyöläisten liiton kokoustila, Siltasaarenkatu 6, 5. krs), TTIP-verkoston ja Siemenpuu-säätiön TTIP-seminaari: Voivatko kauppa- ja ympäristöpolitiikat käydä dialogia?

    24.9. TAI 29.9. (Päivämäärä oli 29.9., mutta se yritetään aikaistaa): Eurooppalaisen kansalaisaloitekampanjan avajaistempaus

    25.9. TTIP-verkoston ja AEPF:n järjestämä vapaakauppaseminaari

    11.10. Kansainvälinen toimintapäivä TTIP-, CETA- ja TISA-neuvottelujen keskeyttämiseksi.
    Etenkin tuohon viimeiseen kaikki mukaan!!

    Lisätietoja:
    TTIP-info -verkosto
    Sähköposti: ttipinfo[at]riseup.net
    Facebook: http://www.facebook.com/ttipinfo
    Twitter: http://twitter.com/ttipinfo
    Sähköpostilistalle liittyminen: ttipinfo-subscribe[at]lists.riseup.net

    Intohimoista syksyä odotellessa
    Terhi

    Terhi Runnalls

  • Bulgariasta kajahtaa, osa 2: Luonto puhuu

    Eteläisessä Bulgariassa, yli kilometrin korkeudella merenpinnasta, paikassa, jossa korvat saattavat mennä lukkoon, on järvi nimeltä Beglika. Sitä ympäröivät Rodopivuoret, jotka ulottuvat Kreikkaan asti. Paikallisilmastossa vaikuttavat tuulet sekä pohjoisesta että välimerellisestä lämpimämmästä ilmastosta. Paikka on hieno monestakin syystä, yksi syy on se, että siellä on kansallispuisto. 
     
    Näissä maisemissa, tarkemmin luoteisessa osassa vuoria, Batakissa, järjestettiin Euroopan Nuorten Maan ystävien kesäleiri elokuussa 2014. Luonto leirialueellamme Forest Center Chatumassa oli huippujen ympäröimä, ja kuusien sekä mäntyjen peittämä. Tuttuina havupuulajeina mm. Picea abies.
     
    Vuorilla samoillessa ryhmämme kanssa ihastelimme luontoa ajan kanssa. Polulla oli sieniä, orakkaita jne. Suomalainen maan ystävä huomasi tuon, koska Suomihan on paikka, jossa sienestys on tunnettu harraste ja asia, jonka helposti omimme. Ei siis näin ollen muiden maiden retkeilyssä osana (huomasin olevani ihan väärässä). 
     
     
    Hieman samoillessa sekä bulgarialaisten, suomalaisten sekä mm. alankomaalaisten kanssa opin ymmärtämään, että monella seudulla lajit ovat suunnilleen samoja. Ajatusmaailma, jossa kuvittelin, että vain Suomessa kasvaa kantarelleja ja herkkutatteja, mureni. Tuttuja olivat monetkin ruokasienet myös muualla Euroopassa
     
    Myös vuoriston kasvillisuus oli tuttua. Oli metsämaitikkaa, särmäkuismaa, mustikkaa, vadelmaa sekä erilaisia niityllä kasvavia lajeja.
     
    Kuten myös rakkaassa kotimaassamme Suomessa, paikallinen Maan ystävien toveri sanoi, että kannattaa laittaa tikku muurahaispesään: ”se maistuu sen jälkeen hieman kirpeälle ja on makoisaa”. Hymyilytti omat lapsuuden muistot.
     
    Takasin palatessamme metsäretkeltämme huomasin maassa jotain erilaista kuin Suomessa: kallioperässä oli vaaleanpunaista, ja se kiviaines nousi maan uumenista särmikkäinä ja kimaltavina. Kysyin luennoitsijaltamme geologista taustaa, ja hän kertoi värikkäiden kivien olevan kvartsia, ruusukvartsia. 
     

    Maa saattaa olla erilainen erilaisissa habitaateissa, mutta se on yhtäkaikki meidän kaikkien maa, varsinkin niiden, jotka yöllä märissä teltoissa kuulivat, kuinka maa oli osa heitä.

    Heli

  • Bulgariasta kajahtaa, osa 1: Something BIG

    Euroopan Nuorten Maan ystävien ruoka ja maatalous -teemainen kesäleiri järjestettiin Bulgariassa Rodopivuorilla elokuussa 2014. Maan ystävien Kuopion kaksikko päätti ottaa matkaan vauhtia Pohjois-Suomen kautta. InterRail-passit taskussa matkattiin kohti Torniota ja ylitettiin raja maateitse. Junissa istumiseen alkoi tottua jo parissa päivässä. Saksassa vegaanisten ruokien laaja kirjo sai meidät kuitenkin pysähtymään ja sulattelemaan nautittuja herkkuja muutamaksi päiväksi. Vengo-niminen ravintola Bremenissä sai aikaan molemmilla ”foodgasm”-olotilan, eikä Hampurin Veganz-kauppa ainakaan lieventänyt fiilistä.
    Ruokateema jatkui leiripaikalla Beglika-järven rannalla. Kiertelevät kasvisruokakokit valmistivat maistuvia aterioita, mutta jo parin päivän jälkeen proteiinien niukkuus alkoi harmittaa. Ihmetytti, etteivät ammattikokit juurikaan käyttäneet siemeniä, linssejä tai papuja. Ainoatakaan papua en kuuden päivän aikana ruoasta löytänyt, linssejä oli vain muutamalla aterialla ja siemeniä lähinnä salaatissa ja aamupalalla. Suomessa ”mistä vegaani saa proteiinia” -ihmettelyä kuulee nykyään harvemmin, kun tietoa on ollut runsaasti jaossa. Papujen ja linssien rinnalle nostetaan nykyään myös vehnägluteenista valmistettu seitan, erinomaisen aminohappokoostumuksen omaava hamppu sekä mainettaan lupaavasti niittävä lupiini.
    Ravitsemustiedon puutteesta huolestuneena otin veganismin edistämisen esille Food unplugged -kampanjan suunnittelussa. Tästä aloitteesta innostuneena kampanjassa päätettin koota kasviskeittokirja. Julkaisun alkuun painetaan kevyt tietopaketti siitä, kuinka terveellinen kasvisruokavalio koostetaan. Kirjaan kerätään ympäri Eurooppaa perinteisiä kasvisruokaohjeita mahdollisimman sesonginmukaisesti. Suomesta julkaisuun päätynee ainakin imelletty perunalaatikko ja seitankinkku. Teos on suunniteltu julkaistavaksi ennen vuoden loppua, jotta lukijat voidaan keittokirjan kautta toivottaa ympäristö- ja ilmastoystävällisempään uuteen vuoteen. 
    Leiri oli kokonaisuudessaan ainutlaatuinen kokemus ja erinomainen tapa tutustua Euroopan Nuorten Maan ystävien toimintaan. Olen ollut vasta vuoden mukana Maan ystävissä ja kesäleiri sai minut vakuuttuneeksi siitä, että toimin arvoihini sopivassa järjestössä. Maan ystävissä jokainen voi löytää oman väylänsä vaikuttaa: Leirillä kuultiin, miten EU:ssa saa äänensä kuuluviin ja suunnitteilla on myös opintomatka Brysseliin. Iltanuotiolla kerrottiin myös jännittäviä tarinoita eri maiden tempauksista, joissa suora toiminta ja aktivismi olivat vahvasti läsnä. Hätä ei aina lue lakia…

    Ajatukseni tiivisti erinomaisesti tšekkiläinen Tereza, kun pohdimme työpajassa, mitä merkitsee kuulua Euroopan nuoriin maan ystäviin. Hän kirjoitti paperille suurilla kirjaimilla ”Being part of something BIG”. Tunne siitä, ettemme ole täällä Suomessa yksin muuttamassa maailmaa, saa jaksamaan ja jatkamaan. Ympäri maailmaa on ihmisiä, joilla on sama into ja polte poistaa epäoikeudenmukaisuutta ympärillämme.

    Miia

  • Mitä Maan ystävyys tarkoittaa eri puolilla maailmaa?

    Yksi asia, jota olen tässä työharjoitteluni aikana kartoittanut, on maailman Maan ystävien pääteemat ja painotusalat. Aihe kumpuaa paitsi viime toukokuun väentapaamisen visiointisessiosta (mitä maan ystävyys tarkoittaa), myös henkilökohtaisista mietinnöistäni. Oma kiinnostukseni Maan ystäviin heräsi lukiessani Suomen MY:n nettisivuja, joilla sanotaan muun muassa seuraavasti:

    Our mission is to create a more just, equal and ecologically sustainable world. We want more local economies; to nurture the earth’s ecological, cultural and ethnic diversity; to act against militaristic structures; to halt and reverse environmental degradation; and to promote human and animal rights.

    Maan ystäville maailma on kokonaisuus, jossa erilaiset ongelmat nivoutuvat toisiinsa. Siksi Maan ystävät toimii ympäristönsuojelun, yhteiskunnallisen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, ihmisoikeuksien sekä rauhan ja demokratian edistämisen puolesta.

    Olin nimenomaan etsinyt järjestöä, jolla olisi holistinen maailmankuva ja ymmärrys ongelmien yhteyksistä: että taloudellisia, poliittisia ja yhteiskunnallisia rakenteita ei voi erottaa ”ympäristöstä” ja hyvin todellisista globaaleista ongelmista. Tämän näkemyksen myötä minua kiinnosti myös tietää, että kuvastavatko maailman Maan ystävien teemat ja kampanjat vastaavaa käsitystä; ovatko heidän teemat ja kampanjat luonteeltaan monipuolisia.
     
    Ja tämä kiinnostus vei siis tähän käsillä olevaan pieneen katsaukseen. Olen käytännössä selannut kaikkien maakohtaisten Maan ystävien (sekä myös kansainvälisen ja eurooppalaisen kattojärjestön, FOEI:n ja FOEE:n) nettisivuja ja poiminut niiden perusteella jokaisen järjestön pääteemoja. Kaikilla 74 järjestöllä ei ole omia sivuja (esim. moni Latinalaisessa Amerikassa), jotkut sivut ovat erittäin suppeita (esim. Kanada) ja joidenkin kohdalla tuli ylitsepääsemättömiä kieliongelmia (esim. Slovakian kaksi järjestöä), joten kyseessä ei ole aivan täysin vesitiivis ja kattava aineisto. Kaikki maantieteelliset alueet ovat kuitenkin sen verran hyvin edustettuina (Euroopasta 30/31, Latinalaisesta Amerikasta ja Karibialta 10/14, Pohjois-Amerikasta 2/2, Afrikasta 12/14 sekä Aasiasta ja Oseaniasta 9/13, eli kaiken kaikkiaan 63/74 = 85 %), että niistä voi tehdä jotain yleistyksiä. Tietenkään nettisivut eivät varmasti monen kohdalla kata koko toiminnan kirjoa ja nykytilaa ja siksi niin sanottuihin ”tuloksiin” voi suhtautua terveellisellä varauksella. Myöskin tekemäni kategorisoinnit ovat aika laajoja (perustuvat suurelta osin monien järjestöjen omiin kategorisointeihin) ja niiden sisälle laitetut asiat niin moniselitteisiä, että ne sopisivat useaan kategoriaan yhtäaikaa. MUTTA kaikista puutteista huolimatta toivon, että tästä on jollekin muullekin jotain iloa. 
     
    Tässä siis muutamia keskeisiä tutkimusmatkan ”tuloksia” (täältä löytyy myös tarkemmat maakohtaiset muistiinpanot):
     
    Kaiken kaikkiaan maan ystävyyden merkitys voidaan nähdä olevan monin paikoin aika kirjaimellinen; 
     
    • luonto ja luonnonresurssit (teemana 93 prosentilla järjestöistä – sisältää alateemoja, kuten biodiversiteetti, metsät, vesi, kaivostoiminta, jätteet, jne), 
    • ilmasto ja energia (86 prosenttia maakohtaisista järjestöistä) sekä 
    • ruoka ja maatalous (67 prosenttia järjestöistä) ovat selkeästi suurimmat toiminnan alueet. 

    Seuraavaksi yleisin aihepiiri on erilaisten alistussuhteessa olevien / valtavähemmistöjen oikeudet (44 prosenttia järjestöistä – alateemoina ympäristöoikeudenmukaisuus, ilmastopakolaisuus, alkuperäiskansat, kehitysmaat, vesi ihmisoikeutena, patojen vaikutukset ihmisiin, jne).

    Talous (35 prosenttia – esim. taloudellinen oikeudenmukaisuus, pankkien sääntely, monikansalliset yritykset, julkinen talous, kansainvälisten rahoitusinstituutioiden reformi, solidaarisuustalous, kauppa- ja sijoitustoiminta, jne), kansalaisten osallistaminen ja koulutus/kasvatus (33 prosenttia) sekä terveys ja teknologia (30 prosenttia – esim. geenimuuntelu, nanoteknologia) muodostavat pienemmän, mutta yhä näkyvän toimialueen. Viimeisenä tulevat yksilöllinen ja yhteiskunnallinen muutos (21 prosenttia järjestöistä – teemoina esim. downshiftaus, paikallisuus, jokapäiväinen elämä, taitotyöpajat, jne), ydinvoima (19 prosenttia) sekä militarismi ja rauha (8 prosenttia – mm. ydinaseet, ympäristökonfliktit, jne). 

    Jos teemoja ja kampanjoita jaotellaan maantieteellisten aluekokonaisuuksien mukaan, on selvää, että Euroopassa ilmasto- ja energia-asiat ovat yleisimmät toiminnan aihealueet (100 prosenttia järjestöistä), näiden jälkeen luonto ja luonnonresurssit (93 prosenttia järjestöistä), ruoka ja maatalous (70 prosenttia järjestöistä), terveys ja teknologia (43 prosenttia järjestöistä), talous (40 prosenttia järjestöistä), osallistaminen ja kasvatus (40 prosenttia järjestöistä), ja niin edelleen. Militarismin ja rauhan asiat ovat harvan järjestön konkreettisena huolenaiheena (vain 7 prosenttia järjestöistä), ainoat poikkeukset Belgiassa (Mother Earth) ja Georgiassa.  
     
    Ilmasto ja energia (100 prosenttia järjestöistä) sekä luonto ja luonnonresurssit (myös 100 prosenttia järjestöistä) ovat yleisimpiä aiheita myös Pohjois-Amerikassa. Sen sijaan vain Yhdysvaltojen teemoina ovat ruoka ja maatalous, talous, terveys ja teknologia sekä ydinvoima. Kanada taas ajaa marginalisoitujen oikeuksia (ympäristöoikeudenmukaisuus). Osallistaminen / kasvatus, yksilöllinen ja yhteiskunnallinen muutos sekä militarismin ja rauhan asiat sen sijaan näyttävät olevan taka-alalla molemmilla (toki mm. energiaratkaisuihin kuuluu yksilölliset ja yhteiskunnalliset muutokset, mutta suorat viittaukset ihmisten käyttäytymisen ja ajattelun muutokseen vaikuttavat puuttuvan). Yksi yleinen havainto on myös se, että ydinvoima ilmenee erittäin läntisenä toiminnan aihepiirinä: Ainoastaan Belgia (Mother Earth), Bulgaria, Itävalta, Norja, Puola, Ranska, Saksa, Suomi ja Tanska Euroopassa (9/30), Yhdysvallat Pohjois-Amerikassa (1/2) sekä Australia ja Uusi-Seelanti Aasian ja Oseanian alueella (2/9) näyttävät ajavan ydinvoiman vastaisia kampanjoita – toisin sanoen sitä ei esiintynyt ollenkaan Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla, eikä myöskään Afrikassa.
     
    Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla toiminta keskittyy ennen kaikkea luontoon ja luonnonresursseihin (100 prosenttia järjestöistä), sen jälkeen ruokaan ja maatalouteen (80 prosenttia järjestöistä), kolmantena ilmastoon ja energiaan (60 prosenttia järjestöistä), neljäntenä ihmisoikeusasioihin ja erilaisten alistussuhteessa olevien / valtavähemmistöjen oikeuksiin (50 prosenttia järjestöistä). Vähiten toimintaa on ydinvoiman saralla ja tämän jälkeen terveyden ja teknologian (20 prosenttia järjestöistä) sekä yksilöllisen ja yhteiskunnallisen muutoksen aihepiireissä (myös 20 prosenttia järjestöistä). 
     
    Myös Afrikassa luonto- ja luonnonresurssit näyttävät olevan yleisin toiminnan alue (92 prosenttia järjestöistä). Tämän jälkeen tulevat ilmasto ja energia (83 prosenttia järjestöistä), seuraavaksi ruoka ja maatalous (67 prosenttia järjestöistä) sekä ihmisoikeudet ja erilaisten marginalisoitujen oikeudet (50 prosenttia järjestöistä). Terveys ja teknologia, ydinvoima sekä militarismi / rauha näyttävät puuttuvan kokonaan, kun taas talous on esillä ainoastaan – yllätys, yllätys – Nigeriassa (teemana yritysvastuu ja luonnon hyvinvointi). Tässä kategorisoinnissa on toki haittana se, että esimerkiksi ’governance’ aiheena kattaa melkein kaikki aihepiirit, mutta olen laittanut sen ”osallistamisen” alle…    
     
    Viimein Aasiassa ja Oseaniassa (jotka on laitettu yhteen lähinnä FOEI:n kategorisoinnin mukaisesti, vaikka etenkin Australia ja Uusi-Seelanti sopisivat ehkä paremmin samaan ryhmään Yhdysvaltojen ja Kanadan kanssa) yleisin toiminnan alue on jälleen luonto ja luonnonresurssit (100 prosenttia järjestöistä). Muut tulevat huomattavasti perässä: ensin ilmasto ja energia (67 prosenttia järjestöistä) sekä marginalisoidut ja ihmisoikeudet (myös 67 prosenttia järjestöistä), joiden jälkeen ruoka ja maatalous (44 prosenttia järjestöistä) sekä talous (44 prosenttia järjestöistä). Militarismin ja rauhan asiat ovat sen sijaan muita maanosia yleisemmät (22 prosenttia järjestöistä) Indonesian ja Palestiinan kampanjoiden vuoksi.
     
    Mitä tulee kotimaahamme (MY:n nettisivuilla olevien kampanjoiden ja aihepiirien perusteella), Suomen Maan ystävät näyttäytyy monipuolisena järjestönä, joka toimii ainakin seuraavilla aloilla: ilmasto ja energia; ruoka ja maatalous; luonto ja luonnonresurssit; alkuperäiskansat, kehitysmaat ja ihmisoikeudet, ydinvoima, yksilöllinen ja yhteiskunnallinen muutos sekä ihmisten osallistaminen / kasvatus. Suomen MY poikkeaa monista muista sillä, että ennen kaikkea talousasiat ja militaristiset huolenaiheet eivät näytä olevan edustettuina kampanjoissa (poikkeuksena TTIP). Juuri talous olisikin sellainen osa-alue, jonka tärkeyden ja näkyvyyden soisin kasvavan – kuten on jo varmasti tullut moneen kertaan selväksi. 😉 
    Toivottavasti ei mennyt liian puuduttavaksi loppua kohden, pidemmät analyysit toiseen kertaan…

    Hyvää viikonloppua toivottaen,

    Terhi Runnalls

  • Miten nuorille pitäisi puhua globaaleista ongelmista?

    Isäsi auto kiihdyttää ilmastonmuutosta, pihvisi tuhoaa Brasilian sademetsät, henkkamaukkapaitasi on ommeltu huonoissa oloissa… Maailma on täynnä epäkohtia, joissa olemme enemmän tai vähemmän osallisena. Ongelmat voi toki kieltää, jolloin itsellä on ehkä helpompi olla, mutta tällä menetelmällä ongelmat eivät häviä mihinkään. Maton alle lakaistuilla ongelmilla on pikemminkin taipumus vain kasvaa. Oikeastaan, jos ei varsinaisesti asu ihan tynnyrissä, tiedolta ilmastonmuutoksen tai luonnonvarojen ylikulutuksen kaltaisista aiheista on mahdotonta täysin välttyä.
     
    Jos on millään tasolla mukana yhteiskunnassa, ei voi välttyä ajatukselta, että on myös itse välillisesti tai välittömästi mukana aiheuttamassa globaaleja ongelmia, muutoksia ja katastrofeja. Myös lapset ja nuoret altistuvat, tahallisesti tai tahattomasti, maailman uutisille ja tapahtumille, jotka eivät aina ole helppoja tai kivoja. Vastuullinen kasvattaja haluaa auttaa lasta ymmärtämään, mistä uutisoinnissa on kysymys ja ennen kaikkea ohjata tulevaisuuden aikuisia kestävän yhteiskunnan rakentamiseen. Tällöin joutuu kuitenkin väistämättä monimutkaisten kysymysten hetteikköön, jossa vaikea täysin välttyä syyllisyyden tunteilta.
     
    Ongelmien kieltäminen olisi kasvattajalle helppo vaihtoehto: “Olet vielä niin nuori, että sinun ei tarvitse välittää asiasta.”, “Tää meidän auto päästää ilmaan vaan ruusun tuoksua.”, “Älä kysele!”, “Ei tää koske meitä.”. Mutta ongelmien lakaiseminen maton alle olisi karhunpalvelus tuleville aikuisille. Nyt lapsuuttaan ja nuoruuttaan elävät ihmiset kasvavat globalisoituvaan yhteiskuntaan, jossa on pakko ymmärtää globaaleja syy-seuraus -suhteita. Lisäksi aikaisempien sukupolvien aiheuttamat, ilmastonmuutoksen kaltaiset ympäristökatastrofit eivät häviä minnekään, vaan nykylasten on pakko elää ongelmien kanssa. On meidän aikuisten tehtävä antaa lapsille ja nuorille työkaluja ymmärtämiseen.
     
    Toisaalta pelottelu ja syyllistäminen ei sekään ole kestävä ratkaisu. Ihmisen mieli yrittää selittää asiat parhain päin, ja tarvittaessa tosiasiat voi olla helpompi kieltää, jotta oma oleminen ei käy ylivoimaiseksi. Olen tavannut yllättävän monta nuorta, joita ilmastonmuutos “ei kiinnosta” tai joille vaatetehtaiden työntekijöiden työskentelyolosuhteet on “ihan sama”. Nämä nuoret ovat varmasti ainakin jollakin tasolla tietoisia maailman ongelmista, mutta on vaikea nähdä, että he olisivat ensimmäisinä mukana rakentamassa kestävää yhteiskuntaa.
     
    Olisi siis väärin kääriä lapset pumpuliin ja sanoa, että maailman ongelmat eivät koske heitä. Toisaalta on yhtä lailla väärin sälyttää pienille harteille vastuuta, joka ei niille kuulu. Kuinka nuorten kanssa voi sitten käsitellä globalisoituvan maailman ilmiöitä, joihin kuuluu usein epäkohtia, ympäristötuhoja ja suoranaista sortoa? Kuinka rohkaista nuoria ajattelemaan vaikeitakin asioita ilman musertavaa syyllisyyttää tai ylimielistä kaiken kieltämistä?
     
    Globaalit ympäristöongelmat ovat äärimmäisen monimutkaisia ja niiden ratkaisut ovat aina enemmän tai vähemmän epätäydellisiä. Kasvattajan olisi tärkeä ohjata lapset ja nuoret näkemään ongelmien monimutkainen luonne ja valtasuhteet ilmiöiden takana. Esimerkiksi ilmastonmuutos on länsimaisten teollisuusyhteiskuntien hiilidioksidipäästöjen syytä. Pääsääntöisesti teollisuusmaat ovat hyötyneet tilanteesta, ja kehitysmaat kärsineet, vaikka suurin osa maapallon väestöstä asuukin kehitysmaissa. Kun kehitysmaat alkavat tavoitella länsimaiden elintasoa, kasvihuonekaasupäästöt ja siten ilmastonmuutos uhkaavat räjähtää käsiin. Onko jokaisella kiinalaisella oikeus autoon? Ilmeinen vastaus on, että maapallo ei kestä Kiinan autoistumista, mutta onko länsimaisella teollisuusyhteiskunnana kasvatilla, jolla on itsellä auto tai jopa kaksi, oikeus kieltää kiinalaiselta kulkupeliä? Ja vaikka joku yksittäinen tunnollinen kansalainen tai jopa kokonainen Tuvalun kaltainen pieni valtio olisikin halukas leikkaamaan omaa elintasoaan yhteisen hyvän nimissä, lopulta ne, joilla on eniten valtaa, saavat päättää, paljonko kasvihuonekaasuja (ja ilmastonmuutoksen aiheuttamia ongelmia) tuotetaan.  
     
    Koko globaalien ympäristöongelmien vyyhti on äärimmäisen sekava, ja aikuistenkin on vaikea hahmottaa kaikkia syy-seuraus -suhteita, joten asioista pitää puhua lapsen ja nuoren ikätason huomioiden. Tavoitteena on luoda tila, jossa lapsi tai nuori voi pohtia, mitä mieltä on maailmasta ja tarkastella ilmiöitä omasta ja muiden näkökulmasta. Tarkoitus ei ole antaa yksinkertaisia toimintaohjeita tai kulutusvinkkejä, vaan rohkaista nuoria monipuoliseen ja kriittiseen ajatteluun.
     
    Mutta minkälaista tällaiseen kriittiseen ajatteluun ohjaava globaalikasvatus sitten konkreettisesti on? Vastauksia tähän kysymykseen etsimme Maan ystävien Globaalia ympäristökasvatusta -hankkeessa. Yksinkertaisia tai helppoja vastauksia ei varmasti ole luvassa, kun lähdemme työstämään kysymystä opintopiireissä eri puolilla Suomea syyskuussa. Jos sinua kiinnostaa ottaa asiasta kansamme selvää, tule mukaan! Lisätietoja nettisivuilta ja allekirjoittaneelta.

    Anni Kiviranta

  • Globaalit ongelmat ja niiden moninaiset syyt

    Olen globaalin ympäristökasvatushankkeen parissa sekä myös eri maiden Maan ystävien teemoja ja kamppanjoita tutkiessani miettinyt paljon globaalien ongelmien syitä. Itse asiassa tein tätä myös oman graduni parissa. Oma päätelmäni on, että erilaiset syyt voidaan asettaa lähes kerroksittain toistensa päälle ja harva kuorii kaikki kerrokset päästäkseen syvemmälle ilmiöiden syihin. Tämä ilmenee hyvin esimerkiksi ilmastonmuutoksen kohdalla: melkein kaikkien maiden Maan ystävät yhdistävät (nettisivujensa perusteella) ilmastonmuutoksen ja energian (ennen kaikkea fossiilisten polttoaineiden käytön) toisiinsa, mutta hyvin harva jatkaa ajatuskulkua. Miksi käytämme niin paljon energiaa? Miksi käytämme muutenkin niin järkyttävän paljon luonnonresursseja? Miksi tuhoamme maaperän, vesistöjen puhtauden, metsät? Ja riittääkö, että siirrymme uusiutuviin energianlähteisiin ja erinäisiin tapoihin rajoittaa yritysten toimintaa? Vaikka ne ovat hyviä lääkkeitä, ne eivät poista itse sairauksia. Täytyy mennä syvemmälle. 
     
    Törmäsin opintojeni aikana muun muassa kanadalaisen tutkijan ja professorin, Matthew Patersonin,  töihin ja etenkin hänen teoksensa Understanding Global Environmental Politics: Domination, Accumulation, Resistance (2001) iski kovaa ja syvältä. Patersonin mukaan (2001, 42–52) globaalit ympäristöongelmat juontuvat ennen kaikkea neljästä maailmanpoliittisesta valtarakenteesta: valtiojärjestelmästä, kapitalismista, tiedosta (modernista tieteellisestä ja teknokraattisesta rationaalisuudesta) ja patriarkiasta. Näistä ensimmäinen, territoriaalisesti määritelty valtiojärjestelmä, on ongelmallinen, koska se perustuu alueellisesti määriteltyyn sodankäyntiin, kilpailuun ja identiteetin rakentamiseen, markkinaehtoiseen varallisuuden haalimiseen (jolla se rahoittaa ja oikeuttaa olemassaolonsa), ympäristöongelmien vastuun siirtämiseen ja hierarkian normalisointiin myös muissa elämän osa-alueissa. 
     
    Kapitalismi (sosiaalinen systeemi, joka perustuu lisäarvon – toisin sanoen liikevoittojen – tuottamiseen työvoiman kaupallistamisen kautta) on sen sijaan ongelmallinen, koska se perustuu talouskasvun välttämättömyyteen (muutoin edessä on talouskriisi, lama), asioiden kaupallistamiseen, voittojen maksimointiin sekä globaaliin epätasa-arvoon (ainoa keino, jolla rikkaat maat voivat siirtää vaaralliset jätteensä köyhempiin maihin ja riistää nämä luonnonresursseistaan). 
     
    Tieto – tai tarkemmin ottaen moderni tieteellinen ja teknokraattinen rationaalisuus – taas viittaa laajalti vallitsevaan näkemykseen ihmisen ja luonnon erillisyydestä tai kaksijakoisuudesta, jonka myötä luonto nähdään useimmiten hyötytavarana, ”luonnonresursseina”. Modernit tietoihanteet tarkoittavat myös sitä, että luontoa on tutkittu pelkistävien metodien kautta, jotka eivät ota huomioon asioiden tärkeitä yhteyksiä ja keskinäisvaikutuksia. Tieteellisen ja teknokraatisen rationaalisuuden ihannointi on myös johtanut siihen, että valta päättää elinalueiden ja maiden kohtalosta on annettu paikallisyhteisöjen sijasta erinäisille (yleensä kaukaisille) eliiteille, joiden omat elämät eivät ole sidoksissa niihin. 
     
    Viimeinen tekijä eli patriarkia viittaa ennen kaikkea modernin maskuliinisuuden ihanteisiin, kuten yksilökeskeisyyteen (individualismiin), hyödyn järkiperäiseen tavoitteluun (instrumentaaliseen rationalismiin) sekä hallintaan ja alistamiseen (dominaatioon). Yksilökeskeisyys tekee yksilövapautta rajoittavien ratkaisujen toteuttamisen äärimmäisen vaikeaksi, hyödyn järkiperäinen tavoittelu on suorassa yhteydessä luonnon näkemiseen nimenomaan luonnonresursseina (erillisenä ja arvokkaana juuri kaupallisten mahdollisuuksiensa vuoksi), ja hallinta ja alistaminen toistuvat siinä tavassa, jolla suurimmat saastuttajat (etenkin rikkaat, valkoiset, länsimaiset miehet) suojaavat itsensä ympäristöongelmilta siirtämällä niiden seuraamukset naisten, ei-länsimaisten ja etnisten vähemmistöjen harteille.     
      
    Toisin sanoen, näiden neljän rakenteen (valtiojärjestelmän, kapitalismin, modernin tieteellisen järkiperäisyyden ja maskuliinisten ihanteiden) logiikat ovat syvässä ristiriidassa ympäristön hyvinvoinnin kanssa. Siksi ei riitä, että pyritään lisäämään uusiutuvia energianlähteitä tai muuttamaan lakeja ja säädöksiä, tarvitaan myös syvemmälle ulottuvaa kritiikkiä, keskustelua ja muutoksia. Miten pääsemme pois yksilökeskeisestä, materialistisesta ja ihmiskeskeisestä ajattelusta ja kohti yhteisen hyvän kulttuuria, jossa ihminen on harmoninen osa luontoa ja maapallon hyvinvointia? Pois energiahullusta, markkinoihin, maailmankauppaan ja kasvutalouteen perustuvasta talousjärjestelmästä ja kohti paikallista, demokraattista, osuuskuntiin perustuvaa taloutta, jossa toiminnan keskeinen motiivi ei ole voitto vaan laajempi hyvinvointi? Tutkivan ja toiminnallisen oppimisen nimissä en esitä omia vastauksiani (vielä), tässä vaiheessa toivon vain, että yhä useampi kysyy vastaavia kysymyksiä ja yrittää löytää niihin sopivia vastauksia.

    Terhi Runnalls