Muutos ei tapahdu itsestään,
se on tehtävä!

Uutiset

  • Luonto ja ihminen – erottamattomat

    Olin taannoin treffeillä, ja jossain vaiheessa tuli puhetta työstäni Maan ystävissä. Treffikumppanini kysyi minulta: “ Miten siinä hankkeessa, jossa olet töissä, ajetaanko siinä ympäristön vai ihmisten asiaa?” Kysymys oli vilpittömästi esitetty ja ihan fiksun ihmisen esittämä. Hämmennyin hieman ja sopersin jotain sen suuntaista kuin että hankkeessa ei yritetä erotella luonnon etua ja ihmisen etua, vaan sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja maapallon kantokyvyn huomioiminen ovat ikään kuin saman asian kaksi eri puolta. Olen kai ollut liian pitkään jossakin Maan ystävä -kuplassa, koska olin unohtanut, miten ihmiset ympärilläni yleensä mieltävät luonnon ja ihmisen välisen suhteen. Vaikka en minäkään ole aina kovin kokonaisvaltaisesti asiaa ajatellut.
     
    Törmäsin ensimmäisen kerran ajatukseen siitä, että (luonnon)ympäristö ja ihminen eivät ole kovin erotettavissa, joskus opiskeluaikoina. Pidin ajatusta typeränä tai jopa vaarallisena, koska pelkäsin sen johtavan kompromisseihin ympäristönsuojelussa. Olin ollut varsin pienestä asti tietoinen sademetsien tuhon ja otsonikadon kaltaisista ympäristöongelmista, ja ajattelin vielä muutaman vuoden yliopistossa biologiaa opiskeltuanikin, että ihminen on jotenkin erillinen luonnosta, ja luontoa on suojeltava ihmiseltä kaikin keinoin.
     

    Mutta aika kuluu, ihminen viisastuu kasvaessaan ja nyt ajattelen toisin. Ihminen sekä on että ei ole osa luontoa. Olemme täysin riippuvaisia ympäristöstämme, vaikka lähimarketista tarjouskahvia hakiessa yhteyttä voi olla vaikea havaita tai muistaa.Tarvitsemme esimerkiksi ilmaa, vettä, lämpöä ja ravintoa, joita emme pysty tyhjästä tuottamaan. Toisaalta ihminen on onnistunut luomaan yhdisteitä ja systeemeitä, jotka ovat selkeästi haitaksi muille eläville olennoille ja ekosysteemeille. Lisäksi käyttämällä yhä enemmän maapallon rajallisia resursseja tulemme vieneeksi elintilaa muilta lajeilta. Otamme jatkuvasti velkaa muulta luonnolta.

    Kyse ei ole kuitenkaan siitä, että kaikki ihmiset eläisivät yli maapallon kantokyvyn. Kaikilla ei ole mahdollisuutta käyttää luonnonvaroja samalla tavalla: Ihmisen ja muun luonnon välisen oikeudenmukaisuuden rinnalle nousee kysymys ihmisten välisestä oikeudenmukaisuudesta. Ne, joilla on valtaa ja rahaa, voivat käyttää luonnonvaroja niidenkin edestä, joilla ei ole mahdollisuutta tyydyttää edes perustarpeitaan.
     
    Rajallisessa systeemissä ei ole mahdollista, että kaikki maailman seitsemän miljardia ihmistä alkaisivat elää kuin suomalaiset, koska silloin tarvitsisimme yhden sijasta kaksi ja puoli maapalloa. Oikeudenmukaisessa järjestelmässä luonnonvarojen kulutus jakautuu tasaisesti käytettävissä olevien resurssien asettamat reunaehdot huomioiden. Jos lukee päivän uutisia, huomaa, että tästä ollaan vielä hyvin kaukana.

    Ongelma on yhteiskunnan rakenteissa, jotka eivät tunnista ihmisen riippuvuutta rajallisesta luonnosta. Hyvinvointimme perustuu rajattoman kasvun ideaan, mutta rajaton kasvu ei voi olla mahdollista rajallisella maapallolla. Sahaamme omaa oksaamme tukeutumalla rajattoman kasvun talousjärjestelmään, joka edellyttää maapallon luonnonvarojen kestämätöntä ja vastuutonta käyttöä. Ylikulutuksen ensimmäiset kärsijät asuvat ehkä muualla kuin täällä globaalissa Pohjoisessa, mutta systeemin pitäminen ennallaan ei ole vaihtoehto yhteisellä maapallolla.

    Luontoa pitäisi siis suojella ja luonnonvaroja käyttää viisaasti, mutta miten se tehdään oikeudenmukaisesti? Jos ympäristönsuojelusta päätettäessä ei oteta huomioon kokonaisuutta, ne, joilla on vähiten valtaa yhteiskunnassa, saavat kohdata eniten vaikeuksia. Näin on käynyt esimerkiksi, kun fossiiliseen öljyyn perustuvia autojen polttoaineita on alettu korvata ilmastonmuutoksen torjumisen nimissä palmuöljypohjaisilla pottoaineilla. Ongelmia on ollut esimerkiksi Malesiassa.

    Toisaalta, jos ympäristön kantokykyä ei oteta huomioon, ylikulutuksen ensimmäiset kärsijät ovat yleensä ne globaalin Etelän heikko-osaiset, joilla ei ole mahdollista ostaa itselleen turvaa. Esimerkiksi ilmastonmuutos on osoittanut, että holtittoman hiilen polttamisen suurimmat kärsijät ovat pienten leveysasteiden tulvien ja kuivuuden uhrit. Samalla hiilen poltosta suurimma hyödyn saavat toimijat, jotka usein ovat globaalissa Pohjoisessa, eivät joudu (vielä) kohtaamaan samanlaisia ongelmia.

    Maan ystävien globaalikasvatustoiminta on yksi avaus, jonka tavoitteena on viime kädessä monipuolistaa ihmisten käsityksiä maailmasta. Väitän, että sille, miksi hankkeessa ei erotella oikeudenmukaisuuskysymyksiä ja ympäristöongelmia toisistaan, on vankat perustelut. Ajatustavan muuttaminen ei ole koskaan helppoa niin yksilön kuin yhteiskunnankaan tasolla: on vaikea nähdä sitä, mitä ei tiedä voivan olla. Monet meistä ihmisistä pitävät lokeroinnista, ja luonto ja ihminen kuuluvat järjestelmässämme useimmiten eri lokeroihin. Jostain täytyy kuitenkin aloittaa.

    Anni Kiviranta

  • Tervehdys Maan ystävien vuoden 2015 hallituksesta!

    Uusi vuosi on alkanut ja uusi hallitus on tarttunut innolla toimeen. Tammikuun toisena viikonloppuna kokoonnuimme Helsinkiin Pauligin huvilalle perehtymään maanystävyyteen ja hallitustyöskentelyyn sekä pitämään ensimmäisen kokouksemme. Ensimmäisessä kokouksessa uusi hallitus teki ensimmäisen merkittävän päätöksensä – Maan ystävien kotisivut uudistetaan nykyaikaan!

    Puheenjohtajistossa ovat puheenjohtaja Angi Mauranen sekä varapuheenjohtajat Leena Kontinen ja Timo Sundman. Muita hallituksen jäseniä ovat Simo Porola, Maisa Anttila, Heidi Tuhkanen, Minna-Liisa Salonsaari, Miia-Riikka Komulainen, Saija Sarell, Ronja Järvelin ja Inka Tuominen. Hallitus on jakaantunut työryhmiin, joita voidaan täydentää myös hallituksen ulkopuolisin jäsenin. Viestintä & jäsenasiat -ryhmässä ovat Simo, Ronja, Minna-Liisa ja Leena. Talous ja varainhankinta -ryhmässä Heidi, Maisa ja Timo. Toimintaryhmät, paikallisryhmät, vuosikokous & väentapaaminen -ryhmässä Inka, Miia-Riikka ja Angi. Kansainväliset asiat -ryhmässä Leena ja Saija. Yhteyden meihin hallituslaisiin saa helposti sähköpostitse yhdistelmällä etunimi.sukunimi(at)maanystavat.fi.

    Tuoreen hallituslaisen ja Maan ystävän äänellä totean, että vuodesta on tulossa todella mielenkiintoinen. Keväällä ohjelmassa on esimerkiksi Sosiaalifoorumiin osallistuminen sekä omasta toiminnasta huhti- tai toukokuussa järjestettävä kevätväentapaaminen.

    Hyvää vuotta 2015!

    Minna-Liisa Salonsaari

  • Ilmastoaktivismia maapallon toiselta puolen

    Tervehdys Perun pääkaupungista Limasta, aavikkoisen rannikkokaupungin pölystä ja hälinästä. Täällä kesä tekee tuloaan ja kaupunkia lähes taukoamatta peittävä harmaa pilvikerros alkaa hiljalleen väistyä polttavan auringonpaisteen tieltä. Lämpenevät säät eivät suinkaan ole ainoa innostuksen ja odotuksen aihe täällä, lähestymässä on jotain muutakin mielialoja kuohuttavaa, nimittäin 1.-12.12.2014 Limassa järjestettävä YK:n ilmastokokouksen kahdeskymmenes osapuolikonferenssi UNFCCC COP20. Antropologian vaihto-opinnot paikallisessa yliopistossa lennättivät minut tänne alun perin noin kolme kuukautta sitten. Etukäteen suunnittelematta ajoitus osui kuitenkin enemmän kuin sopivasti ilmastokonferenssin kanssa, ja kiitos FOEI-verkostolle olenkin saanut juuri vahvistuksen akkreditoinnista konferenssiin. Kriittisemmissä konteksteissa COP kokouksien saama ”Conference of Polluters” nimi tiivistää hyvin myös omia oletuksiani tästä valtavasta kansainvälisestä ilmastokonferrenssista, ja siitä minkälaisia todellisia ratkaisuja tai päätöksiä siellä voidaan saada aikaan. Siitä huolimatta (tai ehkä juuri siitä johtuen) COPin seuraaminen näinkin lähietäisyydeltä tulee kuitenkin olemaan varmasti erittäin mielenkiintoista. Niin kuin aikaisempienkin konferenssien yhteydessä, myös Limassa järjestetään virallisen konferenssin aikana ”Peoples summit on climate change” täällä ”Cumbre de los pueblos” (Katso), kansalaisjärjestöjä ja muita sosiaalisia liikkeitä yhteen kutsuva avoin foorumi toisenlaisten vaihtoehtojen ja ratkaisujen löytämiselle.

    Peru on mielenkiintoinen konteksti ilmastokonferenssille monestakin syystä. IPCCN:n (Intergovernmental Panel on Climate Change’s) raportin mukaan Peru on yksi niistä maista joihin ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan eniten. Nopeasti kasvava talous jonka keskeisenä sektorina toimii kaivosteollisuus, suuri poliittisesti heikossa asemassa oleva alkuperäisväestön määrä ja IPCC:n raportin maalailemat kauhukuvat ovat tekijöitä jotka korostavat ilmaston muutosta koskevan keskustelun tärkeyttä juuri täällä. Ympäristöaktivismi tai ympäristöliikkeet ovat kuitenkin Perussa muihin Latinalaisen Amerikan maihin verrattuna vähäisiä ja suurin osa kansalaisjärjestöistä ja sosiaalisista liikkeistä toimii enemmän alkuperäisväestön- työväen- tai ihmisoikeuskysymysten parissa. Ympäristökysymyksiin puututaan selkeämmin esimerkiksi maanomistus tai ihmisoikeusnäkökulmasta kuin ympäristön suojelullisina kysymyksinä. Tämän voi kuitenkin nähdä myös liittyvän maailmankuvan holistisuuteen jossa ”ympäristö” kysymyksiä ei eroteta niiden sosiaalisesta kontekstista. Toinen huomattava piirre Latinalaisen Amerikan ympäristödiskurssissa on sen antikapitalistinen luonne. Kapitalistisen talousmallin ja jatkuvan kasvun kyseenalaistaminen ovat merkittävä osa niin ympäristö- kuin alkuperäisväestö- liikkeidenkin tuottamaa diskurssia jossa globaali eriarvoisuus ja ympäristötuhot nähdään niiden suorana tuotteena.
     
    Yksi Perun ainoista ympäristöjärjestöistä on MOCICC (Movimiento Ciudadania al frente Cambio Climatico). (Katso) Vapaasti käännettynä ”ilmaston muutosta vastaan toimiva kaupunkilaisten liike”, joka on 74:ää eri teemojen parissa toimivaa järjestöä yhdistävä katto-organisaatio. MOCICC on yksi Cumbre de los Pueblos vaihtoehtokonferenssin pääjärjestäjistä.
     
    Maan ystävien hallituspestini hoitaminen täältä etäisyyksistä on jäänyt valitettavan vähälle sähköpostien silmälläpitoa lukuun ottamatta, mutta sen sijaan olen pyrkinyt tutustumaan sitäkin enemmän paikalliseen ympäristötoimintaan. Muutaman täällä viettämäni kuukauden aikana olen päässytkin kivasti mukaan MOCICCIN toimintaan: muun muassa kokouksiin, katselemaan dokumenttielokuvaa puistossa ja mielenosoitukseen kaivos- ja energia ministeriön edessä. Saamani mielikuvat MOCICC:in ”maailmankuvasta” on varsin vastaava kuin näkemykseni mukaan Maan ystävien on, ajatus maailmasta kokonaisuutena, jossa ympäristökysymykset ovat yhtälailla ihmisoikeuskysymyksiä ja päinvastoin.
     
     
    Hallituspestistä maapallon toiselle puolelle karkaamisesta huolimatta sain ilokseni kuulla että paikka hallituksessa löytyy vielä seuraavallekin vuodelle. Täältä toivottavasti tarttuu mukaan yhtä jos toista ja tutustuminen uuteen asuinympäristöön, uusiin ystäviin ja erilaisiin ympäristötoiminnan muotoihin jatkuukin yhä! Lisää höpötystä luvassa viimeistään COP:ista!
     

    !Cambiamos el sistema y no el clima!
     
     

    Compañera Saija

  • Raportti: Dragon Miningin kullankaivuutoiminnassa paljon ongelmia

    Mediatiedote

    Julkaisuvapaa 9.10.2014

    Raportti: Dragon Miningin kullankaivuutoiminnassa paljon ongelmia

    Australialaisomisteisen Dragon Mining -yhtiön kaivostoiminnan haitoista julkaistaan kattava raportti torstaina 9. lokakuuta.

    Dragon Miningin Oriveden kaivos ja Sastamalan rikastamo saivat kyseenalaista medianäkyvyyttä syksyllä 2013 vesistöpäästöjensä sekä ympäristölupiensa epäselvyyksien vuoksi. Myös yhtiön aikeesta avata kiistelty kultakaivos Kuusamoon on seurannut paljon keskustelua.

    Tänään julkistettava Kullanhimoinen lohikäärme -raportti pureutuu Dragon Miningin ympäristöongelmiin ja niiden taustoihin.
    ”Raportin perusteella on selvää, että kullan kaivuulla on vakavia ympäristövaikutuksia jopa pienten kaivosten ympäristössä,” kertoo Aura Kalli Hitaiden akatemiasta.

    Dragon Miningin aiheuttamat ympäristöhaitat osoittavat, että kaivosteollisuuden ongelmallisuus ei rajoitu vain Talvivaaraan – alan käytännöt ovat kyseenalaisia laajemminkin. Ongelmien runsaus kertoo myös viranomaisvalvonnan toimimattomuudesta ja asettaa kyseenalaiseksi valtion mineraalistrategian tavoitteet kaivannaisten nopeasta hyödyntämisestä.

    Raportissa tuodaan esiin myös kullan yhteiskunnallisen tarpeen vähäisyys. Kulta on ennen kaikkea sijoitusmetalli, joka hyödyttää vain harvoja kaivostoiminnan haittojen levitessä laajalle.
    ”Nykyisellään kaivosteollisuus on keskeinen osa lyhytnäköistä,uusiutumattomien luonnonvarojen ylikulutukseen ja talouskasvun pakkoon perustuvaa yhteiskuntajärjestelmää,” toteaa Angi Mauranen Maan ystävistä.

    Dragon Miningilla on kultakaivos- ja rikastamotoimintaa Suomessa ja Ruotsissa. Yhtiö on aikeissa aloittaa kaivostoiminnan Valkeakoskella ja Kuusamossa.

    —

    Raportin julkaisevat ympäristöjärjestö Maan ystävät ry ja Hitaiden akatemia, joka on yhteiskunnallisten kysymysten parissa toimivien vapaiden tutkijoiden verkosto.

    Raportti löytyy täältä: maanystavat.fi/lohikaarme

    Lisätietoja:

    Aura Kalli, Hitaiden akatemia:
    044 919 2360
    lohikaarme [at] riseup.net

    Angi Mauranen

  • Kiitokset ruusujen, risujen ja muiden pohdintojen kera!

    Työharjoitteluni tuli syyskuun lopulla päätökseensä ja olen sitä tässä hetken sulatellut. Täytyy sanoa, että paljon tuli tehtyä, mutta paljon löytyisi vielä tehtävää. Onneksi virallisen työharjoittelun loppuminen ei tarkoitakaan sitä, että kaiken täytyisi loppua kuin seinään; olin Maan ystävien jäsen ennen harjoittelua ja tulen olemaan jäsen myös sen jälkeen. Eli ei tässä mitään lopullisia hyvästejä heitetä, ainakaan välittömästi. Toisaalta joudun kuitenkin jonkinlaiset hyvästit heittämään piakkoin, koska noin kolmen viikon päästä koittaa muutto Australiaan. Sitä ennen ehtii kuitenkin vielä tehdä kaikenlaista, mitä nyt kaikelta pakkaamiselta ja järjestelyiltä kykenen, ja toimiihan netti maapallon toisella puolellakin! 🙂
     
    Päällimmäinen fiilis kaikesta on kiitollisuus ja kiitos todellakin kaikille asianomaisille (etenkin Pietalle)!!! Toisaalta kolikon toisena puolena on myös jonkinasteinen turhautuneisuus. On selvää, että byrokratiaa ja valtasuhteita ei pääse missään pakoon (toisaalta naiivia edes kuvitella sitä mahdollisuutta), ja unelma jonkinlaisesta horisontaalisuudesta näyttäytyy yhä utopiana. Mitä sitten tehdä? Antaa olla vai pyrkiä mukaan kehittämään toimintaa? Aika näyttää, mihin rahkeet riittävät.
     
    Kyseessä on joka tapauksessa mainio järjestö ja kansainvälinen verkosto, jonka toiminnassa kannattaa ehdottomasti olla mukana. Rauhanomainen ja kestävä maailma, jossa yhteiskunnat elävät harmoniassa luonnon kanssa, on arvokas, jopa välttämätön päämäärä (ks. esim. FoEI:n ”Mission and Vision”). Myös yhteiskuntien ja ihmisryhmien itsemääräämisoikeus, osallistuminen ja oikeudenmukaisuus (ymmärrettynä niin sosiaalisena, taloudellisena, sukupuolten välisenä kuin myös ekologisena ilmiönä) sekä vapaus kaikesta dominaatiosta ja riistosta ovat äärimmäisen tärkeitä tavoitteita ja toiminnan periaatteita. Ainoa vaara näyttää olevan se, että jonkin suuren ja näennäisesti ulkopuolisen (kuten jonkin ideologian, politiikan, neoliberalismin, neokolonialismin, militarismin) vastustamisen rinnalla ei nähdä myös niitä sisäisiä prosesseja ja valtasuhteita, jotka ylläpitävät juuri samoja ’ulkoisia’ vastustuksen kohteita. 
     
    Joka tapauksessa työtä riittää kaikille kynnelle kykeneville. Toivon mukaan saan itsekin olla näkemässä tätä toimintaa ja kehitystä tavalla tai toisella myös tulevina vuosina. Kiitokset vielä kaikesta tuesta, kokemuksista ja yleensäkin olemassaolostanne! 🙂

    Terhi Runnalls

  • Mitä minä voin kenellekään opettaa? Ajatuksia globaalikasvatuksen koulutuksista Pohjois-Suomessa

    Vietin edellisen viikon Pohjois-Suomessa kouluttamassa vapaaehtoisia kouluvierialijoita Maan ystävien Globaalia ympäristökasvatusta -hankkeessa. Lähdin matkaan jännittyneenä: edessäni olisi kolme koulutusta kolmella paikkakunnalla, joissa kaikissa kohtaisin globaalikasvatuksesta ja maailman epäkohtiin vaikuttamisesta kiinnostuneita ihmisiä. Onnistuisinko välittämään tietoa ja innostusta kaikille halukkaille?
     
    Aikaisemman kokemukseni perusteella vapaaehtoisten koulutuksiin hakeutuvat ihmiset ovat tiedostavia ja valmitta toimimaan – juuri niitä ihmisiä, joita maailma tarvitsee. Tunsin koulutuksia suunnitellessani ajoittain lähes musertavan suurta vastuuta ja suoranaista kauhua, koska minun pitäisi kyetä opettamaan näille ihmisille jotain lisää. Minun pitäisi saada heidät innostumaan ja tulemaan mukaan osaksi toimintaa, jonka tarkoitus on viime kädessä, ei enempää eikä vähempää, kuin muuttaa maailmaa. Miten ihmeessä minä siihen pystyn? Mitä sanottavaa minulla voi olla Inarissa asuville eräoppaille, jotka tuntevat saamelaiskysymyksen kautta alkuperäiskansojen tilanteen tai ilmastonmuutoksen vaikutukset tuhat kertaa paremmin kuin minä? Voiko Rovaniemellä puhua kaivoksista? Jos koulutettavien joukossa on vaikka joku, jonka sukulaiset saavat toimeentulonsa Pohjoisten kaivoshankkeista? Mikä motivoi oululaisia globaalikasvatustoimintaan, kun Nokiakin lähti ja siinä sivussa kai viimeisetkin työpaikat maakunnasta? Helppohan minun täältä etelästä neuvoa.
     
    Ahdistus helpotti viikon aikana, kun oivalsin, että kyse ei edes ole minun suorituksestani kouluttajana. Oikeastaan minun ei edes tarvinnut opettaa mitään, koska näillä ajattelevilla ihmisillä on jo hirveän paljon vastauksia: Minun tehtäväni on auttaa heitä etsimään ne. Oikeastaan koulutuksen tarkoitus on luoda tila, jossa globaalikasvatuksen teemoista kiinnostuneet ihmiset voivat kohdata, tarkastella asioita eri näkökulmista ja etsiä yhdessä vastauksia.
     
    Kysymysten ja vastausten etsiminen pääsi koulutuksissa hyvään alkuun, ja nyt jatkamme tutkimuksia opintopiireissä. Jännittävää nähdä, mihin tämä kevääseen mennessä johtaa.

    Anni Kiviranta