Helsingin Maan ystävät julkaisi keväällä 2021 Poimulehti-teemalehden. Lehden artikkelit julkaistaan myös tässä blogissa viikon välein. Lehden kirjoitukset eivät edusta Maan ystävät ry:n virallista näkemystä.

Ilmastoliike ja saamelaisaktivismi voivat kohdata toisensa, mutta se vaatii vielä työtä

Taru Saari haastatteli saamelaisaktivisti Petra Laitia keväällä 2020.

Taru Saari: Mitkä ovat ajankohtaisimmat aiheet saamelaisaktivismissa nyt keväällä 2020?

Petra Laiti: Saamelaiskäräjävaalit olivat viime syksynä, joten saamelaispolitiikan kausi on lähtenyt käyntiin vasta vuodenvaihteessa. Tällä hetkellä yksi keskeinen kysymys on tuulimyllyt. Niitä ei ole Suomen puolella, mutta Norjan puolella varsinkin on todella voimakasta liikehdintää. Norjassa on ympäri Saamenmaata useita projekteja, joissa ollaan rakentamassa tuulivoimapuistoja poronhoitajien ja saamelaisten perinteisille maille. Siellä käydään aggresssiivista keskustelua siitä, mikä on se hinta, joka uusiutuvasta energiasta maksetaan. Norjassa saamelaiset kokevat vahvasti, että saamelaiset maksavat hinnan siitä, että norjalaiset saavat uusiutuvaa energiaa. 

Lisäksi arvaamattomuus, jonka ilmastokriisi tuo arktisiin sääolosuhteisiin, on tänä talvena näkynyt todella vahvasti. Sääolosuhteet heittelehtivät niin rajusti, että voi olla todella kovat pakkaset aamulla ja plussaa iltapäivällä. Tämä heikentää lumen laatua ja vaikeuttaa porojen ravinnonsaantia.

TS: Mitä tapahtuu tulevaisuudessa ilmastokriisiin liittyen, ja miten näet sen yhteydet saamelaisaktivismiin?

PL: Saamelaisiin pätevät todella monet asiat, jotka ovat samoja muillekin alkuperäiskansoille, eli saamelaisten perinteiset maa-alueet ovat niillä alueilla maailmaa, jotka ovat kaikista herkimpiä ja alttiimpia muutoksille. Ilmastokriisi vaikuttaa alkuperäiskansoihin ensimmäisenä suhteessa muuhun väestöön, koska alkuperäiskansojen elinkeinot riippuvat maan käytöstä. Kun ilmastonmuutos ikään kuin järkyttää luonnon tasapainoa, se haastaa alkuperäiskansojen elinkeinot. 

Ilmastokriisillä on kaksi vaikutusta. Yksi on luonnon tasapainon muuttuminen: monimuotoisuus heikkenee ja lajit katoavat. Toinen välitön vaikutus on, että  kun valtiot ryhtyvät ilmastokriisin torjumiskeinoihin, todella paljon riippuu siitä, ovatko valtiot myötämielisiä alkuperäiskansoille. Monessa valtiossa ajatellaan kapeakatseisesti, että jos jossain joessa heikkenee kalakanta ja joki on alkuperäiskansa-alueella, niin alkuperäiskansat ovat syy kalakannan heikkenemiseen. Alkuperäiskansoista tehdään todella helposti syntipukkeja sille, että luonto heikkenee heidän elinalueellaan, vaikka alkuperäiskansojen elintavoissa olisi tapahtunut todella vähän muutosta suhteessa muuhun maailmaan.

TS: Onko vaara vastakkainasetteluun tai kolonialistisen asenteen vahvistumiseen?

PL: Väitän että kun halutaan turvata jonkun tietyn alueen luonnon monimuotoisuus, suurimmassa osassa maailmaa uskotaan, että monimuotoisuus ja luontoalue turvataan sillä, että estetään ihmistä menemästä ja toimimasta sillä alueella. Se on todella ristiriitaista alkuperäiskansojen elämäntavan kanssa. Alkuperäiskansat ajattelevat, että olemme osa ekosysteemiä ja me elinkeinoillamme osallistumme ekosysteemin toimintaan. Esimerkiksi Tenojoella oli kalastusriitoja pari vuotta sitten. Siellä haluttiin taata, että lohikanta säilyy, ja huomattiin, että sekä saamelaiset että matkailijat kalastavat siellä. Tietysti saamelaiset kalastavat enemmän, koska he ovat paikallisia ja heillä on perinteinen kalastusmuoto. Saamelaista lohenkalastusta on harjoitettu Tenolla tuhansia vuosia, joten heillä on aivan eri tavalla tietoa siitä, miten kalakannat saadaan säilymään. Tavallaan kaikki tämäntyyppiset kysymykset ovat alkuperäiskansoille ja elinkeinonharjoittajille itsestään selviä, mutta usein se tieto ei kelpaa perusteluksi suojelutoimia miettiessä. Lopulta siinä on todella paljon kyse uskottavuudesta ja siitä, kenellä on valta määritellä uskottavuus.

TS: Minkälaisia yhteistyömahdollisuuksia näet saamelaisaktivistien ja ilmastoliikkeen välillä?

PL: Kaikki lähtee tiedostamisesta ja tiedon levittämisestä. Ilmastoliike ja saamelaiset eivät ole aiemmin kohdanneet juuri sen takia, että tietämys saamelaisista ja alkuperäiskansoista ja siitä, miten he liittyvät ilmastokriisiin, on ollut heikkoa. Samalla olen saamelaisjärjestöissä tehnyt paljon yhteistyötä esimerkiksi Greenpeacen ja suoraa toimintaa harjoittavien järjestöjen kanssa. Mielenosoituksiin ja vaikuttamiskampanjoihin on todella helppoa lähteä yhteistyöhön, kun on selkeä päämäärä, selkeät keinot ja selkeä viesti. Näissä asioissa tehdään yhteistyötä. Vielä kuitenkin puuttuu syväluotaava tiedonjako ja yhteistyö. Arvelen, että alkuperäiskansat kohtaavat tietyntyyppistä kaksinaismoralismia, koska muu väestö ei tiedä tarpeeksi heistä. Olen esimerkiksi monta kertaa törmännyt asenteeseen, että voiko olla alkuperäiskansaa ja taistella ilmastokriisiä vastaan, jos valitsee elää tavalla, joka ei ilmastoaktivisteille ole mielekästä.

Yksi kysymys tässä on poronhoito ja kaikki eläimiin perustuvat elinkeinot. Poronhoidossa on valtava määrä disinformaatiota liikkeellä jo valmiiksi, mutta perustavanlaatuinen arvokysymys siinä on lihansyönti. Olen kasvissyöjä muuten mutta syön poroa ja villipyydettyä lohta Saamenmaalta. On ymmärrettävää, että tällaisissa arvokysymyksissä mennään ristiin. Samalla siinä on peiliinkatsomisen paikka, että millä standardeilla alkuperäiskansoja arvioidaan. Minkä takia alkuperäiskansat ovat ne, joiden pitäisi olla esimerkkinä valkoiselle miehelle siitä, että eletään luonnonmukaisesti, kun alkuperäiskansat ovat ne, joilta on viety kaikki? Se on todella hankala mielentila selittää, mutta se on yhtäältä fetisismiä siitä, että alkuperäiskansat ovat luonnonlapsia, jotka elävät luonnon armoilla ja ovat korkeammassa yhteydessä luonnon kanssa. Siinä ollaan yhtäältä ulkopuolelta sanelemassa sitä, mitä itse asiassa alkuperäiskansaan kuuluminen tarkoittaa. Sitten toisaalta ei olla valmiita antamaan alkuperäiskansoille tilaa kertoa sitä, mitkä sen kulttuurin ja elinkeinojen oikeat ongelmat ja oikeat ilmastokriisin vaikutukset ovat. 

TS: Mikä on Jäämeren radan tilanne? Mitkä tekijät vaikuttivat siihen, että sitä vastustava protesti onnistui niin hyvin?

PL: Kai tässä ollaan jonkinlaisessa taukotilassa sen suhteen. Nyt kun projekti on siirtynyt julkisen rahoituksen ulkopuolelle, jotkut tahot etsivät sille yksityistä rahoitusta. Uskon, että saisimme samanlaisen vastarinnan aikaan, jos tätä hanketta yritettäisiin uudestaan tuoda pöydälle.

Jäämeren rata on kaikessa yksinkertaisuudessaan “kyllä tai ei” -kysymys. Siinä on todella helppo olla puolesta tai vastaan. Puolustajilta meni ohi alkuvaiheessa se, että ei ollut sellaista vaihtoehtoa, jonka saamelaiset hyväksyisivät. Se tekee siitä aktivismin ja mielipidevaikuttamisen näkökulmasta helpon kohteen, mutta se tekee myös siitä todella absoluuttisen kohteen. Absoluuttisen vastustamisen kohteet ovat sellaisia, että kun niitä tulee, ne menevät kaiken muun edelle. Jostain sitä löytää itsestään voimaa ruveta laittamaan viestejä ja ruveta organisoimaan ja miettimään sitä, keille pitää puhua ja keitä pitää tavata. Menimme Suomen saamelaisnuoret ry:n kanssa Säätytalolle banderollien kanssa, ja annoimme materiaalia päättäjille ja neuvottelijoille siitä, mitä mieltä me olimme siitä asiasta.

Poimulehti 3

Sisältö

• Pääkirjoitus
• Ilmasto-oikeudenmukaisuus
• Ilmastoliike ja saamelaisaktivismi
• Ethics of the Climate Crisis
• Ilmastotoimissa on kyse yhteisöistä, ei kuluttajasta
• Tuulivoimaloiden kierrätys
• Hiilipäästöt verokarhun kynsissä
• Miten järjestelmämuutoksesta kannattaisi puhua?
• Lähestymistapoja järjestelmämuutokseen

Taru Saari