Blogi

Friends of the Earth Internationalin joka toinen vuosi järjestettävä yleiskokokous, Biennial General Meeting, pidettiin tänä vuonna marraskuussa El Salvadorissa paikallisen CESTA – Friends of the Earth El Salvador -järjestön omistamalla yksityisellä luonnonsuojelualueella. Animasissa on yhdistetty majoitustilat, luonnonmukainen ruuantuotanto ja metsän suojelu. Osallistujat ympäri maailmaa pääsivät ihmettelemään alueen biodiversiteettiä liskoista lintuihin, sekä monelle vähän järkyttävääkin teknistä edistysaskelta: erottelevaa kompostivessaa.

Kokouksen kuluessa puitiin erityisen keskeisesti poliittis-taloudellisen järjestelmän ja ympäristön suhdetta sekä tarvetta määritellä sitä, missä ollaan ja mihin voitaisiin olla menossa. Kansainvälinen yhteisymmärrys saavutettiin muun muassa siinä, että ylikuluttaminen ja fossiilisten polttoaineiden käyttö sekä suuret ympäristöä tuhoavat projektit ovat ongelma. Vastauksien etsiminen uudelle suunnalle olikin haastavampi urakka.

Jo kokousta edeltävässä ilmastomuutoksen ja magaprojektien vaikutuksista kärsivien ihmisten ja yhteisöjen liikkeen MOVIACin konferenssissä käytiin erilaisia paikallistason ratkaisuja läpi. Latinalaisen Amerikan alueella on esimerkiksi merkittäviä energiaomavaraisuuskokeiluja, ruokasuvereniteettiin suhtaudutaan vakavasti. Plantaaseja, GMO-viljelyä ja ympäristölle ja paikallisyhteisöille haitallisiin suuriin energiaprojekteihin suhtaudutaan nihkeästi. Aikapankkeja pidetään myönteisenä esimerkkinä vaihtosuhteiden muodostumisesta tavalla, joka ei lisää kulutusta.

Kokouksen aikana esiin nousi monissa yhteyksissä sosiaalisissa kamppailuissa ja ympäristöliikkeissä aktiivisesti toimivien ihmisten kohtaama vaino, katoamiset ja murhat. Eri puolilla maailmaa järjestöjen toimistoihin murtaudutaan raskauttavien ”todisteiden” hankkimistarkoituksessa. Hallitukset ja megaprojektien parissa työskentelevät yhtiöt ovat yhtä lailla lianneet kätensä.

Nelipäiväisen tapaamisen kuluessa etsittiin keinoja turvata aktivistien toimintamahdollisuudet ja henki. FoEI:ssä toimii ryhmä, joka kehittelee toimintamahdollisuuksia ja mahdollisia solidaarisuustoiminnan muotoja esimerkiksi kadonneen kolumbialaisen Miguen Ángelon löytymisen jouduttamiseksi.

Kokouksessa valittiin Friends of the Earth Internationalille uusi hallitus vuosille 2013-2014. Järjestön uusi puheenjohtaja Nnimmo Basseyn nelivuotisen kauden jälkeen on kroatialainen Jagoda Munić.

Neljän päivän kokoustamisen ja työryhmien jälkeen tutustuimme CESTAn paikallistason työhön merenpinnan nousun vaikutuksesta kärsivällä mangrovealueella Tyynen meren rannalla. Suoran tuhoutumisen lisäksi aluetta uhkaavat suunnitellut hotellialueet ja turismin välilliset vaikutukset. Paikallisyhteisöt kehittelevät selviytymisstrategioita, joita yksi on yhteisön omissa käsissä oleva turismi.

Varsinkin meillä pohjoisesta tuleville ja sisämaassa eläville oli hieno kokemus osallistua paikallisyhteisön kilpikonniensuojeluprojektin tähtihetkeen: pienten konnien mereen päästämiseen. Vain harva selviää hengissä palatakseen aikuisena samalle rannalle munimaan.

Mervi Leppäkorpi

Mosambikin Maan ystävien Justica Ambientalin (JA!) puheenjohtaja Anabela Lemos vieraili Suomessa Kepan kutsumana lokakuun puolessa välissä. Hänen noin viikon vierailunsa aikataulu oli tiivis, mutta ennätimme saada hänet lyhyelle vierailulle myös Suomen Maan ystävien toimistolle 12.10. Paikalla oli MY:n työntekijä ja muutama aktiivi.

Vaikka Anabela oli jo väsynyt monen seminaarin jälkeen, keskustelua käytiin vilkkaasti vapaaehtoistyöstä Facebookiin ja Mosambikin tilanteeseen. Anabela kertoi myös JA!:n toimineen alkuun vapaaehtoispohjalta, pitkälti hänen oman panoksensa varassa. Työmäärä ei kuitenkaan tekemällä vähentynyt, joten tänä päivänä JA!:lla on yhdeksän työntekijää. Vapaaehtoisia heillä on jonkin verran edelleenkin, mm. opiskelijoita.

Mosambikin poliittinen tilanne muodostaa kuitenkin haasteen järjestötoiminnalle. Anabela kertoo, että hallituksella on oikeus kuunnella aktiivien puhelimia, sekä rajoittaa internetin käyttöä. Poliisit saattavat seurata ja säännöllisesti pysäytellä aktiiveja. Toimijat kohtaavat myös väkivaltaa ja sen uhkaa hallinnon puolelta. Väkivalta voi myös kohdistua niihin yhteisöihin, joiden kanssa järjestöt toimivat.

Turvallisuuden vuoksi JA! lähettää nykyisin kenttätöihin aina kaksi työntekijää kerrallaan, ja seuraa esimerkiksi auton sijaintia GPS-laitteilla. Jos pysähdyspaikka on outo, tai pysähdys kovin pitkä, kentällä oleviin otetaan yhteyttä.

Facebook on yleistynyt myös Mosambikissa kaupunkilaisten keskuudessa. Se on myös tarjonnut ihmisille kanavan, jossa uskalletaan keskustella hankalista poliittisista kysymyksistä. Tosin sielläkään näkemykset FB:ssa eivät kanavoidu varsinaisesti toiminnaksi – eikä sillä ole mitään kosketuspintaa kyläyhteisöihin tai köyhään väestönosaan.

Anabelan näkökulmasta Suomen Maan ystävien kannattaisi keskittyä ydinvoimaan. Ydinvoima ja sen rakentaminen sekä siihen liittyvä kaivostoiminta kiinnostavat myös Mosambikissa. Erityisesti pitää muistaa se, että tämä on Suomen Maan ystävien oma juttu, sellainen asia, jota juuri meidän on seurattava ja vastustettava.

Suomi-näkökulman lisäksi on meillä väistämättä aina EU. Eurooppalaiset pankit ovat viime vuosina lisännyt Afrikka-rahoitustaan, eivätkä projektit ole aina olleet järkevimmästä päästä. Tämä on tapahtunut lähes huomaamatta, ilman minkäänlaisia protesteja Euroopan päässä.

Haasteista ja vaikeuksista huolimatta JA!:lla riittää niin työntekijöitä, vapaaehtoisia kuin vaikuttamisen halua. Sisarjärjestöissämme Kansainvälisissä Maan ystävissä onkin inspiraation lähdettä!

 

Anastasia Lapintie & Mika-Petri Lauronen

Maan ystävien aktiivi Angi Mauranen viettää välivuotta Ranskassa ja on tutustunut siellä paikallisiin Maan ystäviin. Angi raportoi kokemuksistaan tässä blogissa.
Salut les Amis!

Viime keväänä päätin tarttua eteeni auenneeseen tilaisuuteen ja lähteä syksyllä Ranskaan viettämään välivuotta opinnoistani. Pian päätöksen jälkeen otin selvää, olisiko alueellani Maan ystävien toimintaa, sillä vaikka oma paikallisryhmäni Helsingissä jäisi taakse, niin toiminnan paremman planeetan puolesta oli jatkuttava muodossa tai toisessa. Rhônen alueella oli kuin olikin oma Amis de la Terren (AT) ryhmä, ja toiminnan keskus oli luonnollisesti Lyon, yksi Ranskan suurimmista metropolialueista ja tuleva kotikaupunkini.

Otin saman tien yhteyttä Amis de la Terre Rhôneen, jonka aktiivit toivottivatkin minut lämpimästi tervetulleeksi mukaan toimintaansa ja tarjoutuivat vieläpä auttamaan työnhaussa. Kiitos MY:n kansainvälisyyden ja paikallistasolta lähtevän toimintakulttuurin tunsin jo kauan ennen lähtöäni, että minulla olisi siellä paikka johon mennä, vaikken ollut koskaan tavannut ketään AT:stä.

Ehdin sopivasti asettua aloilleni Lyoniin ennen syyskauden ensimmäistä kokousta, joka pidettiin 12.9. Maison Rhodanienne Environnementalessa, eli alueen ympäristötalossa. Tästä pienestä kerrostalosta aivan kaupungin keskustassa löytyy yli kolmenkymmenen ympäristö-, luonto-, liikenne- ja kulttuuriperintöjärjestön lisäksi kattava kirjasto. Järjestöjen kirjo takaa monipuolisen tarjonnan luentoja, kursseja, työpajoja, keskustelutilaisuuksia ja ties mitä. Kaikki tuntuu Pauligin huvilaan verrattuna hyvin organisoituneelta, mutta myös paljon kliinisemmältä, sillä talo on uusi, ja järjestöjä on niin paljon, ettei niitä kaikkia muista kukaan.

Kokouksessa oli läsnä tusinan verran ihmisiä, mikä oli kuulemma poikkeuksellista. Pidemmän linjan aktiiveja hämmästytti uusien kasvojen määrä – peräti viisi uutta oli löytänyt tiensä syyskauden avaukseen, kun yleensä uusia on korkeintaan yksi. Minä puolestani ihmettelen sitä, että kokouksiin ylipäänsä löytää uusia ihmisiä, sillä aktiivien värväämiseen ei näytetä satsaavan juuri lainkaan, ja jopa uusien illan konsepti tuntui olevan AT Rhônelle aivan vieras (missä onkin ehdottomasti kulttuurivaihdon paikka). Joukko oli myös varsin kirjava: mukaan mahtui muun muassa opiskelijoita, ympäristötieteilijöitä, entisiä Greenpeace-aktiiveja, eläkeläisiä ja tällainen työtön kaukomaan vieraskin.

Näin runsas uusien kasvojen esiintymä vaati alkuun pienen esittelyn AT:n rakenteesta ja toiminnasta. Valtakunnallinen AT perustettiin jo 1970, ja se koostuu tänä päivänä 29 paikallisryhmästä, 12-henkisestä hallituksesta ja yhdeksän työntekijää työllistävästä toimistosta Montreuil’ssä Pariisin liepeillä. Lehti, La Baleine, tulee neljä kertaa vuodessa ja väentapaaminen kahdesti. Meininki vaikuttaa ensivaikutelman perusteella Suomen MY:tä suuremmalta, järjestäytyneemmältä ja hiukan äkäisemmältä; katsotaan, muuttuuko käsitys vuoden mittaan.

Paikallisryhmä puolestaan kokoustaa kerran kuussa, mikä on minun makuuni kummallisen vähän. Aktiiveja on vajaa kymmenkunta, ja paikalle päässeet vaikuttivat varsin tarmokkailta kuka missäkin asiassa; etenkin GMO-viljelyä ja ydinvoimaa vastustetaan suurella liekillä ja vakuuttavan oloisella asiantuntemuksella. Intoa löytyy myös muun muassa kädellisten ja sademetsien suojeluun, liuskekivikaasun (shale gas) poraamisen vastustamiseen ja kulutuskriittiseen toimintaan.

Syksymmällä on luvassa muun muassa kaksipäiväinen marssi ja ihmisketju ydinvoimaa vastaan, ympäristötietoinen elokuvafestivaali, keskustelutilaisuuksia ja työpajoja solidaarisuusviikon yhteydessä sekä sikäli kun se minusta riippuu, myös uusien ilta ja Punaisen metsän hotelli -elokuvan Ranskan ensi-ilta. AT Rhône kuuluu myös erilaisiin ryhmittymiin, projekteihin ja kampanjoihin, kuten energiaosuuskunta Enercoopiin, anti-GMO-verkosto Rés’OGM:ään ja jättiläismäisen jalkapallostadionin rakentamista vastustavaan Carton Rougeen.

Toimintaa ja asiaa on siis ilahduttavan paljon, mutta jotkut yksityiskohdat kummastuttavat Helsingin ryhmän tahtiin tottunutta. Esimerkiksi kokouksessa käytetyt kertakäyttöastiat yllättivät, samoin kuin se, että kasvissyönti vaikuttaa täällä jokseenkin harvinaiselta jopa ympäristöaktivistien keskuudessa, veganismista puhumattakaan. Myös sellaiset järjestötekniset asiat kuin uusien ilta tai pöydänpito, jotka HYMYssä ovat tulleet itsestäänselvän tutuiksi, aiheuttavat täällä päänvaivaa, jos siis yleensäkään tapahtuvat. Pöydänpitoa varten pitää pitää kokouksia kuukausia etukäteen (pitäisikö meidänkin?), ja pöydän litteys aiheutti huolta: asioiden pitää pompata ylös pöydän pinnasta sen sijaan, että kaikki olisi vain ympäriinsä leviteltyä paperia!

Eipä silti, ehkä siinä on ideaa, etenkin kun meidän paitojemme, kassiemme ja kirjojemme sijaan heillä on tarjottavanaan lähinnä esitteitä ja julkaisuja, jotka kylläkin ovat erinomaisia. Kuten todettua, uusien ilta oli suorastaan vieras toimintamalli, mutta eiköhän sellainenkin saada vielä järjestettyä.

Kaiken kaikkiaan AT Rhônen meiningistä tuli heti positiivinen ja innostava fiilis, ja olen iloinen saadessani olla siinä mukana. Katsotaan, miten varsinainen työ ympäristön hyväksi lähtee käyntiin vieraalla kielellä, ja mihin kaikkeen sitä vielä ajautuu.

Angi Mauranen