Muutos ei tapahdu itsestään,
se on tehtävä!

Blogi

  • Oriveden kaivos tarkkailussa

    Kuusitoista pirkanmaalaista ympäristöaktiivia ja paikallistoimijaa tutustui 23.-25.8. kaivostoiminnan aiheuttamiin ympäristöongelmiin sekä Oriveden kaivokseen Tampereen Maan ystävien järjestämällä Kaivoskysymys-ympäristötoimintaleirillä. Leiri oli lähtölaukaus Pirkanmaan nykyisten ja suunniteltujen kaivosten sosiaalisten ja ympäristövaikutusten selvittämiseen. Leirillä otettiin myös vesinäytteitä ja selvitettiin paikallisten asukkaiden kantoja.

    ”Halusimme järjestää leirin Tampereella, koska myös Pirkanmaalla kaivosten päästöongelmat ovat konkreettisesti näkyvillä. Oriveden kultakaivoksen vuoksi teiskolaiset eivät esimerkiksi enää uskalla kalastaa läheisessä Peräjärvessä. Oriveden puolella Ala-Jalkajärvi taas on käytännössä kuollut”, toteaa Otto Bruun Tampereen Maan ystävistä.

    Pirkanmaan  kaivostoimijoista keskeisin on australialaisomisteinen Dragon Mining. Orivedellä yhtiön kaivos on jo vuosien ajan laskenut sulfidipitoiset happamat ja haitallisia raskasmetalleja sisältävät  kuivatusvetensä kaivoksen viereiseen Ala-Jalkajärveen, josta niitä on kulkeutuneet Peräjärven kautta Näsijärveen asti. Myös Dragon Miningin rikastamo Sastamalassa  on aiheuttanut merkittäviä nikkelipäästöjä.

    Sekä Dragon Miningin että valvovan viranomaisen Pirkanmaan ELY-keskuksen toiminnassa on ollut merkittäviä puutteita.  Kaivos ei ole huolehtinut jätevesistä asianmukaisesti, mutta siitä huolimatta sen toiminta on saanut jatkua ELY-keskuksen puuttumatta riittävän tiukasti tilanteeseen.  

    ”Pirkanmaalla kaivosbuumille on asetettava piste. Nyt Valkeakoskelle ollaan perustamassa kaivosta, jonka on suunniteltu toimivan vain kahden vuoden ajan. Hankkeen seurauksiin kuuluu ongelmajätettä ja avolouhos. Onko tällaisessa kaivostoiminnassa mitään järkeä”,  kysyy Pieta  Hyvärinen Tampereen Maan ystävistä.

    Tampereen  Maan ystävien mukaan uusien kaivosten sijaan pitäisi panostaa  metallien käytön kierrätyksen ja kierrätettävyyden lisäämiseen esimerkiksi tuotesuunnittelussa.

    Dragon Mining suunnittelee kultakaivosta myös Valkeakosken Kaapelinkulmaan. Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri on jättänyt kaivospiirihakemuksesta valituksen, joka on parhaillaan hallinto-oikeuden käsittelyssä. Suunnitteilla oleva Kuusamon Oulangan kansallispuistossa sijaitseva kultakaivos on myös Dragon Miningin hanke.

    Ohessa julkaisuvapaita kuvia leiriltä, joissa leiriläiset ottavat näytteitä Peräjärvestä ja muista Oriveden kaivoksen pilaamista vesistöistä.

  • Kivihiilestä eroon pääsy vaatii vielä työtä

     
    Sähköntuotantojohtaja Jukka Leskelä kirjoitti (HS Mielipide 15. 8.) energiateollisuuden ilmastotalkoista. Leskelän mukaan Suomeen ei olla rakentamassa yhtään voimalaitosta, jonka tarkoituksena olisi käyttää pelkästään fossiilisia polttoaineita. Ilmastonmuutoksen kannalta ei ole kuitenkaan oleellista, mikä on kivihiilen osuus voimalaitoksen kattilassa. Oleellista on se, paljonko hiiltä palaa yhteensä.
     
    Kivihiilen polttoa ei saada vähennettyä riittävän nopeasti, jos uusissa voimalaitoksissa biomassan seassa palaa hiiltä.
     
    Energiainvestoinnit ovat aina kalliita ja hyvin pitkäaikaisia. Nykyään rakennettavat voimalaitokset tuottavat energiaa vielä 2050-luvulla. Ilmastonmuutoksen edetessä huippuvauhtia meillä ei ole varaa investoida yhteenkään uuteen fossiilisia polttoaineita polttavaan voimalaan.
     
    Helsingissä suuria energiaratkaisuja tehdään seuraavaksi vuonna 2015. Kaupunginvaltuutetut päättävät tuolloin, millä elinkaarensa päähän tulevaa voimalaitoskapasiteettia korvataan. Huolestuttavaa on, että tällä hetkellä vaihtoehtoihin kuuluu voimalaitos, jonka polttoaiheesta jopa 60 prosenttia olisi kivihiiltä. Tämä vaihtoehto tarkoittaisi, että Helsinki polttaisi kivihiiltä vielä silloinkin, kun Suomen päästöjen pitäisi olla nollassa. Hallituksen energia- ja ilmastostrategiassakin linjataan, että kivihiilestä luovutaan voimalaitoskäytössä jo vuoteen 2025 mennessä.
     
    Leskelä on oikeassa siinä, että energiakenttä tarvitsee politiikan vakautta. Päättäjien on nyt annettava selvä signaali siitä, että kaikki uudet investoinnit tulee suunnata uusiutuvaan energiaan. Energiainvestoinnit kertovat konkreettisesti, haluavatko päättäjämme torjua ilmastokatastrofin.

    Hanna Hakko & kampanjakoordinaattori Laura Meller

  • Kehitysministeri ilman vaatteita

    Tuntuuko sinusta koskaan siltä, että elämme jälleen 1890- tai 1930-lukua? Itse tein tänään aikamatkan.
     
    Maan ystävien mosambikilaisten kumppanit nimittäin törmäsivät erään pohjoismaisen kehitysministerin esittämään lupaukseen, joka muistutti menneistä ajoista. Ministeri kertoi aikovansa käyttää poliittista vaikutusvaltaansa Afrikassa “hankkiutuakseen eroon paikallisista kulttuureista ja perinteistä, jotka estävät afrikkalaisen maatalouden kehityksen”.
     
    Sitaatti on Tanskan kehitysministeri Christian Friis Bachilta tanskalaislehti Politikenin haastattelusta 9. elokuuta.
     
     
    Friis Bach kuvailee lehdelle, miten hänen ajamiensa reformien seurauksena nähdään “erittäin nopeita ja karuja muutoksia, joihin monet mantereella eivät ole varautuneet”. Se vie aikamatkaajan hieman läheisemmälle aikakaudelle, 1980- ja 1990-luvun rakennesopeutusohjelmien pariin. Esitetyt näkemykset olisi helppo leimata ministerin yksityisajatteluksi, elleivät Friis Bachin puheet näyttäisi monin paikoin kehityksen ja kehityspolitiikan kasvoilta juuri nyt.
     
    Näitä keinoja on kokeiltu aikaisemmin. Ne ovat johtaneet pahenevaan nälkään. Friis Bach haluaa esimerkiksi tehdä kylien yhteismaista yksityisomaisuutta Tanskan kahdessatoista kumppanuusmaassa. Näin siitä huolimatta että esimerkiksi YK:n ruokaturva-asiantuntija Olivier de Schutter on osoittanut tällaisten muutosten johtavan paikallisen ruokaturvan heikkenemiseen. 
     
    Afrikkalaiset kansalaisliikkeet ja -järjestöt reagoivat Pambazuka-nettilehdessä tanskalaisministerin kolonialistisiin näkemyksiin. Kansalaisyhteiskunnan ryhmittymien vastineen mukaan afrikkalaiset järjestöt “eivät aio sallia Afrikan taloudellista uudelleenkolonisaatiota. Ikinä.” Tanskalaisministeri ei heidän mukaansa voi päättää, että Afrikasta tehdään maailman vilja-aitta. 
     
    Toisin kuin Friis Bach näyttää uskovan, viljelijöillä eri puolilla Afrikkaa on keinot ruokkia alueensa väestö. Sen sijaan on outoa, että Tanskan kaltaisten länsimaiden hallitusten tuki tälle viljelijöiden toiminnalle on heikentynyt yli ajan. Maailmanpankin mukaan vuonna 1979 virallisesta kehitysavusta 18,4 prosenttia suuntautui maatalouteen. Vuonna 2004 vastaava luku oli enää 3,5 prosenttia. 
    Tuki haavoittuvassa asemassa oleville viljelijöille on vähä vähältä vedetty pois. Ei siis ihme, että Afrikan ruokaturvan perustan muodostavat pienviljelijät ovat vaikeuksissa. Kehitysyhteistyön onkin osoitettu useammin pikemminkin pönkittävän valtaapitäviä kuin vahvistavan heikoimmassa asemassa olevien ääntä. 
     
    Viime vuosina esiin ovat nousseet myös maakaappajat, jotka pyrkivät haalimaan maata omistukseensa vientituotanto- tai keinottelutarkoituksessa. Kehitysyhteistyön palvelukeskus julkaisi viime vuonna raportin, jossa näytetään miten esimerkiksi sokeriruoko- ja palmuöljyinvestoinnit johtavat viljelijöiden ja kylien resurssien anastukseen. 
     
    G8-maat edistävät jo täyttä vauhtia kiistanalaista kaupallista murrosta. Bill ja Melinda Gatesin säätiö ja pahamaineinen siemenyhtiö Monsanto ovat perustaneet AGRA-nimisen liittouman, joka edistää afrikkalaisen maatalouden kaupallistamista.  Tavoitteena on siirtää siemenviljan hallinta viljelijöiltäkasvuhakuisille monikansallisille yrityksille. Ruokaturva-asiantuntija de Schutter korostaa, miten tämä on afrikkalaisille viljelijöille pahin mahdollinen vaihtoehto. Kaupallisesta vientimaataloudesta hyötyvät eri ihmiset kuin he, joilta viedään maa, siemenet ja toimeentulo.
     
    Nyt perinteisten siementen ja kasvilajien omistus yritetään siirtää yksityisiin käsiin, pois viljelijöiltä ja heidän siemenpankeiltaan. GMO-kasveja viedään Afrikkaan kiihtyvällä vauhdilla, vaikka väitteet niiden tuottavuudesta ovat ylimitoitettuja. GMO:n puolesta 1990-luvun alussa esitetyt argumentit näyttävät tätä nykyä naurettavilta. GMO:n piti vähentää kasvimyrkkyjen tarvetta. Tosiasiassa ne ovat johtaneet valtavaan kasvimyrkkyjen lisätarpeeseen, koska rikkakasvitsopeutuvat nopeasti.  Syntyy uusia “superrikkakasveja”, joiden leviämisen hallitseminen voi olla hankalaa. Paikallisen ruokaturvan tai kestävän kehityksen kanssa niillä on vähän tekemistä.
     
    GMO-lajikkeet ovat suurelta osin vientihyödykkeiden tuotantoa. Lisäksi työvoimavaltainen pienviljely on todettu alaa kohden tehokkaammaksi viljelytavaksi kuin fossiilisia polttoaineita kuluttava agribisnes. Vaikka kiista GMO:n terveysvaikutuksista varmasti jatkuu, on vaikea ymmärtää mihin GMO-intoilijoiden optimismi perustuu, kun heidän 1990-luvun argumenteiltaan on viime vuosina empiirisesti pudonnut pohja alta.  
     
    Tanskan Christian Friis Bachin näkemykset ovat kolonialistisia. Afrikkalaisjärjestöt toteavat, että ne antavat kasvot surkealle kehityspolitiikalle, joka on suuntautunut afrikkalaisia perhe- ja pienviljelijöitä vastaan. Lisäksi paikalliset viljelijät vastustavat laajasti tätä kolonialismia. Juuri siksi on nyt tärkeä irtautua näistä pohjoismaisista näkemyksistä. Ne ovat myös sovittamattomassa ristiriidassa oikeusperustaisen näkemyksen kanssa, joka on toiminut Suomen ulkoministeriön majakkana vuodesta 2011.
     
     

    Lähetä siis sähköpostia ja ja pyydä Suomen kehitysministeri Heidi Hautalaa irtautumaan näkyvästi Friis Bachin näkemyksistä.

    Hautalalle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen heidi.hautala (at) formin.fi ja avustajansa tavoittaa osoitteesta laura.nordstrom(at) formin.fi. Suomen Maan ystävät allekirjoitti 21.8.julkaistun solidaarisuuskirjeen Pambazukassa näkemyksensä julkaisseille afrikkalaisjärjestöille.
     

    Otto Bruun