-
Myanmarin kaivostoiminta on villin lännen valtapeliä
”Puutarhassamme on puu, mutta emme ole oikeutettuja syömään sen hedelmiä”. Näin eräät Myanmarin pohjoisosassa asuvat kachinit kuvaavat maansa tilannetta. Samoilla sanoilla voitaisiin kuvata myös maan kaivostoiminnan pelisääntöjä.
Myanmarin kaivoksissa kultaakin kalliimpaa on vihreän jadekiven louhinta. Tätä arvomineraalia löytyy erityisesti Pohjois-Myanmarista, Kachinin osavaltiosta, josta suurin osa myös maapallon kallisarvoisesta jadeiitista louhitaan. Jaden kaivuu Myanmarissa on erittäin tuottoisaa, ja arvioiden mukaan kivi on rikastuttanut maata vuoden 2014 aikana noin 31 miljardin dollarin edestä. Summa vastaa noin puolta Myanmarin bruttokansantuotteesta.
Luonnonvarabisnes kukoistaa, mutta monien etniseen vähemmistöön kuuluvien kachininen silmin jadesta saadut tuotot ovat heidän ”puutarhansa saavuttamattomia hedelmiä”. Global Witness- järjestön tuottaman jadetuotatoa käsittelevän tutkimuksen (1) mukaa arvokkaasta kivestä saadut miljardit valuvat sinne missä rahaa jo on ja vallasta pidetään tiukasti kiinni.
VIHREÄN KIVEN METSÄSTÄJÄT
Myanmarissa jaden kaivuuta pyörittävät erinäiset yritykset, joiden takaa löytyy myös muita vaikutusvaltaisia toimijoita, kuten maan kovaotteisen sotilasjuntan jäseniä. Sotilashallinto päättyi Myanmarissa vuonna 2011, minkä jälkeen valtaan nousi juntan kannattama USDP-puolue. Sotilashallinnon loppuminen ei kuitenkaan ajanut kenraaleita kaninkoloihin, vaan useat juntan jäsenet ovat pystyneet säilyttämään korkean asemansa maan politiikassa ja yritystoiminnassa. Kenraalien lisäksi vihreä kivi kiinnostaa niin suurliikemiehiä, huumeparoneja kuin Myanmarin nykyistä armeijaakin. Myanmarin “kulta” näyttääkin rikastuttavan edelleen erityisesti maan pientä eliittiä, mutta jättää maan kansalaiset sivuun kaivosteollisutensa tuotoista (2).
TAPPAVAT KAIVOKSET
Viime kuukausien kaivostapaukset Myanmarista ovat nostaneet maan uutisotsikoihin ja kaivosalan yleiset ongelmat jälleen valokeilaan. Marraskuussa 2015 muun muassa Hpakantissa, Kachinin osavaltiossa, kaivosalueella maanvyörymän seurauksena surmansa sai yli sata ihmistä (3). Joulu- ja tammikuussa maanvyörymä jadekaivoksella surmasi jälleen useita ihmisiä (4 , 5). Kuolleet olivat pääosin kaivostyöläisiä sekä kaivosten jätekasoista jadenmurusia etsiviä ihmisiä.
Myanmarin kaivosonnettomuudet ovat erittäin valitettavia ja raottavat surullisella tavalla maan jadetuotantoon liittyviä räikeitä ongelmia. Onnettomuuksien lisäksi jadella näyttäisi olevan kytköksensä myös Kachinin alueella tapahtuviin aseellisiin yhteenottoihin. Moni alueella asuva uskoo, että kaivostuotoilla rahoitetaan armeijan ja Kachinin alueen itsenäisen armeijan (Kachin Independence Army, KIA) välisiä aseellisia yhteenottoja, jotka puhkesivat vuonna 2011 vuosien tulitauon jälkeen. Konfliktien seurauksena monet Kachinin alueella eläneet ovat joutuneet jättämään kotinsa ja lähtemään Kiinan puolella oleville pakolaisleireille (6).
Myanmarin kaivostoiminnassa epäoikeudenmukaisuudet ja korruptio näyttäisi olevan niin laajaa, että tilanteen tulisikin soittaa hälytyskelloja tahoilla, jotka pyrkivät rakentamaan oikeudenmukaisempaa Myanmaria.
DEMOKRATIALIIKKEEN KEULAHAHMO SUU KYI JA KAIVOSONGELMAT
Vastikään Myanmarin politiikassa käännettiin uusi sivu, kun demokraattinen puolue NLD (National League for Democracy) vei voiton Myanmarin parlamenttivaaleissa (7). Sotilashallinnon aikana yli 15 vuotta kotiarestissa istunut puolueen keulahahmo, Aung San Suu Kyi, on Myanmarin merkittävä ihmisoikeustaistelija, ja hänellä on ollut myös roolinsa maan kaivoskahnausten selvittelyssä.
Suu Kyin nouseminen Myanmarin poliittiselle pelikentälle on herättänyt monissa myanmarilaisissa toiveita maan demokraattisemmasta tulevaisuudesta, mutta samalla moni on myös kyseenalaistanut, kenen etuja Suu Kyi ajaa. Mm. Vuonna 2012 Suu Kyi toimi Letpadaungn kaivoslaajennuksen protesteja tutkivan komission puheenjohtajana. Protesteissa Monywassa asuvat kansalaiset nousivat vastustamaan Letpadaungin kaivoslaajennuksen aiheuttamia asukkaiden pakkosiirtoja (8, 9). Komission loppuraportissa tuettiin kuitenkin kaivoslaajennusten toteutumista (10). Suu Kyin saavuttama poliittinen vaikutusvalta näyttäisikin asettavan hänet myös ristiriitaisiin tilanteisiin, joissa entinen oppositiojohtaja joutuu taiteilemaan kansalaisten ja hallituksen odotusten välimaastossa.
MITEN MYANMARIN KAIVOSTOIMINNASTA SAISI REILUMPAA?
Vaikka Myanmarin kaivostoiminta näyttäytyy melkoisen villinä, on joitakin positiivisia kehityksen merkkejä nähtävissä. Vuonna 2014 Myanmar hyväksyttiin EITI:n (Extractive Industries Transparency Initiative) jäseneksi. EITI:n tarkoitus on valvoa kaivannaisteollisuuden rahavirtoja ja edistää toiminnan läpinäkyvyyttä ja avoimuutta. EITI onkin monelle maalle hyvä apuväline kaivostoiminnan kehittämiseksi entistä kestävämpään ja oikeudenmukaisempaa suuntaa, mutta muutosten aikaansaamiseksi tarvitaan kuitenkin enemmän.
Jotta Myanmarin kaivostoiminta olisi reilumpaa, maan olisi kitkettävä korruptiota sekä tarkasteltava tältä osin hallintorakenteitaan uudestaan. Lisäksi Kachinin konfliktin osapuolten välisen sovun edistäminen olisi tärkeää. Rauha Kachinissa voisi myös auttaa valvomaan paremmin jadesta saatavien tulojen liikkumista.
Jotta kachinilaiset saisivat jonakin päivänä syödä puutarhansa hedelmiä, vaatii se Myanmarilta tahtoa muutokseen, mutta myös ulkopuolisten maiden tukea. Toivon mukaan Myanmarin uunituoreiden parlamenttivaalien voittajapuolue saisi aikaan maan kipeästi kaipaamaa muutosta, demokraattisempaa Myanmaria.
Lähteet:
(1.) Global Witness: Jade, Myanmar´s ”Big State Secret”
(2.) Global Witness: Jade, Myanmar´s ”Big State Secret”
(3.) Yle Uutiset: Myanmarissa lähes sata kuoli jadekaivoksen maanvyöryssä 22.11.2015
(4.) Yle Uutiset: Myanmarissa romahti jadekaivos, työläisten määrä tuntematon 8.1.2016
(5.) Yle Uutiset: Maa vyöryi jälleen tappavasti Myanmarin jadekaivoksilla 26.12.2015
(6.) Radio Free Asia: China´s Red Cross Sends First Aid to Kachin Refugees 21.2.2014
(7.) The Guardian: Myanmar election victory. 16.11.2015
(9.) The Guardian: Burma: riot police move in to break up copper mine protest. 24.11.2014.
(10.) Ulkopolitiikka: Myanmarin nuorallatanssi 2/2013
Minna Kilpinen
-
TTIP:llä lisävauhtia liuskekaasubuumille?
EU:n tavoite ohittaa Yhdysvaltain raakaöljyn vientikielto vapaakauppasopimuksella uhkaa ruokkia ympäristölle tuhoisaa liuskekaasu- ja liuskeöljybuumia entisestään.
Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välille neuvoteltava sopimus transatlanttisesta kauppa- ja investointikumppanuudesta (TTIP) on ollut julkisuudessa lähinnä investointisuojajärjestelmän ja sääntelyn höllennysuhkien vuoksi. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet EU:n sopimukseen kaavailemat energiatavoitteet, jotka toteutuessaan saattaisivat kiihdyttää ympäristötuhoa Pohjois-Amerikassa entisestään.
Energiantuotanto otti 2000-luvulla Yhdysvalloissa ison harppauksen, kun uudet teknologiat kuten vaakaporaus ja vesisärötys mahdollistivat öljyn ja kaasun hankkimisen maan valtavista liuskekiviesiintymistä. Liuskebuumi nosti nopeasti Yhdysvallat suurimmaksi öljyn tuottajaksi toimien samalla talouskasvun moottorina (1). Kasvun hintana tuotannosta on seurannut merkittäviä päästöjä että mittavaa vahinkoa saastumisten ja onnettomuuksien muodossa porausalueilla. Vesisärötyksen on osoitettu aiheuttaneen pohjavesien myrkytyksiä (2) ja jopa maanjäristyksiä (3).
Liuskebuumin aikaansaamasta edullisesta öljystä ovat päässeet hyötymään lähinnä yhdysvaltalaisyritykset, sillä maassa on öljykriisin jälkimaininkeina vuodesta 1975 lähtien ollut voimassa raakaöljyn vientikielto. Myös kaasuvientiä on rajoitettu voimakkaasti sääntelyllä. Kilpailuetua kuroakseen EU on halunnut, että TTIP-sopimukseen sisällytetään öljyn ja kaasun vienti. Paitsi taloudellisilla syillä (4), vahvasti tuontienergiasta riippuvainen EU on perustellut energiavientiä myös Ukrainan konfliktin siivittämänä geopoliittisilla syillä. Asian painoarvoa kuvaa se, että entinen kauppakomissaari Karel de Gucht on sanonut, ettei hän pysty kuvittelemaan TTIP-sopimusta ilman energiakaupan vapauttamista (5).
Investoinnit öljyyn ja kaasuun Yhdysvalloissa ovat olleet ennätyslukemissa (1), mutta liuskeöljyn tuotannon kannalta kynnykseksi on nousemassa paikallisten jalostamojen rajat sen käsittelemisessä (7). Vienti EU:hun avaisi öljyteollisuudelle uudet markkinat. Näkemykset viennin sallimisen vaikutuksesta vaihtelevat, mutta sekä öljyteollisuus että ympäristöjärjestöt uskovat sen johtavan merkittäviin lisäinvestointeihin liuskeöljyn etsintään ja tuotantoon.
Energianviennin vapauttamisen vaikutukset eivät jäisi paikallisiksi. Entistä edullisemman energian virtaamisen EU:n markkinoille on katsottu edistävän tukeutumista fossiilisiin polttoaineisiin, mikä mitätöisi pyrkimyksiä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. On arvioitu, että viennin salliminen lisäisi tuotantoa jo nyt pahasti saastuneessa Kanadan Albertassa, kun raakaöljyä hankittaisiin sieltä kiistanalaisen Keystone XL -hankkeen kaltaisia putkia pitkin (8).
Yhdysvaltojen kanta energiaviennin sisällyttämisestä TTIP-sopimukseen on pysynyt tähän asti pimennossa (8). Öljyteollisuus on lobannut voimakkaasti vientikiellon kumoamisen puolesta, mutta koska se todennäköisesti nostaisi polttoainekustannuksia kotimarkkinoilla, valmistusteollisuus ja yleinen mielipide ovat sitä vastaan (9). TTIP:n kaatuminen tai vientikiellon säilyminen ei kuitenkaan tarkoita, että maan arviolta 78 miljardia barrelin (10) hyödynnettävät liuskeöljyesiintymät jätettäisiin maahan. Tilanteeseen sopeutuakseen teollisuus voi investoida uusiin jalostamoihin tai muuttaa vanhat käsittelemään paremmin liuskeöljyä (7) (9).
Lähteet
(1) http://www.bloomberg.com/news/articles/2014-07-04/u-s-seen-as-biggest-oil-producer-after-overtaking-saudi
(2) http://bigstory.ap.org/article/some-states-confirm-water-pollution-drilling
(3) http://www.usgs.gov/newsroom/article.asp?ID=4202
(4) http://www.ulkoasiainministerio.fi/public/default.aspx?contentid=326552&contentlan=1&culture=fi-FI
(5) http://www.reuters.com/article/2014/09/09/us-usa-eu-trade-idUSKBN0H428Y20140909
(6) http://www.washingtonpost.com/news/wonkblog/wp/2014/07/08/could-a-trade-deal-lift-the-u-s-longstanding-ban-on-crude-oil-exports-europe-thinks-so/
(7) http://www.theguardian.com/environment/blog/2015/jul/03/us-oil-export-ban-ttip-lifting-rise-carbon-emissions
(8) http://www.wsj.com/articles/eu-wants-u-s-to-lift-ban-on-oil-exports-1431885401
(9) http://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2013/march/tradoc_150737.pdf
(10) http://www.eia.gov/analysis/studies/worldshalegas/
Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin seudun ja yliopiston Maan ystävien Poimulehdessä #2 (2015).
Simo Porola
-
Hyvää elämää sähköistämisellä
Sähköstä on tullut viime vuosikymmeninä tärkeä väline globaalin etelän maiden kehityspolitiikassa. Laosin maaseudulla elämän koetaan muuttuneen sähkön myötä helpommaksi, kätevämmäksi ja tuotteliaammaksi.
“Mahtavin asia Maan päällä on Jumalan rakkaus ihmisen sydämessä ja toiseksi mahtavin on sähkö kotitaloudessa!” julisti tennesseeläinen maanviljelijä, kun sähköverkko 1930-luvulla laajennettiin hänen kyläänsä. Oli julistuksen alkupuolesta mitä mieltä tahansa, sähköistämisen roolia yhtenä merkittävimpänä teknologisena edistysaskeleena ei käy vähätteleminen: sitten keksimisensä 1880-luvun Euroopassa ja Yhdysvalloissa sähkö on kohentanut elinoloja ja mullistanut arjen kaikkialla, missä se on valjastettu kotitalouksien käyttöön.
Globaalissa pohjoisessa sähköstä on jo kauan sitten tullut itsestäänselvyys. Etelässä valtaosa etenkin maaseudulla sijaitsevista kotitalouksista on kuitenkin luottanut näihin päiviin saakka energiatarpeissaan lähiympäristöönsä. Tilanne on muuttumassa. Sähköstä ja modernista energiasta [1] yleisesti ottaen on tullut viime vuosikymmeninä tärkeä kehityspoliittinen väline. Sähkön suosio perustuu sen tarjoamiin valaistuksen kaltaisiin palveluihin. Niiden on todettu parantavan elinoloja ja tukevan maailmanlaajuisia tavoitteita, kuten köyhyyden vähentämistä [6]. Antropologi Tanja Wintherin sanoin sähköllä on siis väliä.
Uudesta teknologiasta arjen osaksi
Maailman köyhimpiin valtioihin kuuluva Laos sijaitsee Kaakkois-Aasiassa Mekong-joen varrella. Myös se on omaksunut sähkön kehityspolitiikkansa osaksi. Tahti on ollut ripeä: 16 vuodessa sähköistettyjen kotitalouksien osuus on noussut 16:sta (1995) 70 prosenttiin (2011). Päättäjät odottavat luvun lähentelevän 90 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Nopean sähköistämisen ansiosta Laosista on tullut kansainvälisten kehitysalan järjestöjen keskuudessa sähköistämisen mallimaa.
Laosissa sähköistämisbuumin kohteena ovat olleet erityisesti maaseutualueet. Vientianen provinssissa sijaitseva Feungin seutu kuuluu niihin. Sähkön valtaosa seudun asukkaista sai käyttöönsä kymmenisen vuotta sitten, kun kylät yhdistettiin kansalliseen sähköverkkoon. Tätä ennen osa kyläläisistä oli käyttänyt aurinkopaneeleja ja muita hajautettuja sähköntuotantotapoja. Verkon saavuttua kyliin käytännössä kaikki kuitenkin luopuivat hajautetuista ratkaisuistaan: ne eivät tehokkuudessaan vetäneet vertoja verkon tarjoamalle virralle.
Vuosikymmenessä moni asia on näkyvästi muuttunut. Sähköjohtoja ja -tolppia on ilmestynyt ympäristöön niin vuorilla kuin alavilla alueilla sijaitsevissa kylissä. Sähkölaitteitakin löytyy lähes joka kodista. Merkittävimmät muutokset on silti koettu kotitalouksien arjessa ja rutiineissa. Vaikutusvaltaisin sähkön tarjoamista palveluista on ollut sähkövalo. Kyläläisten odotusten mukaisesti se on mahdollistanut lasten opiskelun ja naisille kotitöiden teon iltaisin. Valon ansiosta naiset voivat myös käyttää enemmän aikaa myyntiin tekemiinsä kutomatuotteisiin. Tuotteista saatavat ansiot ovat näin naisten mukaan kaksinkertaistuneet. Samalla työtaakka on kasvanut, sillä sähkövalon myötä työpäivät jatkuvat pitkälle iltaan.
Sähkö on löytänyt tiensä arkisiin askareisiin myös vesipumppujen ja riisin käsittelyssä käytettävien koneiden muodossa. Koneiden myötä päivittäisten tarpeiden täyttämiseen kuluu vähemmän aikaa ja vaivaa. Jonkin verran sähköä hyödynnetään myös ruoanlaitossa ja säilytyksessä. Makutottumukset kuitenkin rajoittavat sen käyttöä, ja monet yhä valmistavat ruokansa polttopuin ja kokkaavat päivittäin. Tavat sopivat paremmin laosilaisen ruokavalion peruspilarin, tahmariisin, valmistukseen.
Vapaa-aikaan on sähköistämisen myötä ujuttautunut uusia rutiineja. Niistä suosituimpia ovat tuulettimen käyttö ja TV:n katselu. Jälkimmäisestä huvista nauttivat etenkin miehet, joilla on naisia vähemmän kotitöitä suoritettavanaan. TV:n vaikutus ei ole ollut yksiselitteisen positiivinen. Feungin seudulla sijaitsevien Sammuenin ja Nasengin kylien vanhimpien mukaan TV on tuonut mukanaan huonoja vaikutteita: joidenkin mielestä se on vienyt aikaa opiskelulta ja jopa ajanut nuoret huumeiden pariin.
Sähkön suuresta potentiaalista huolimatta kaikilla ei ole samanlaisia edellytyksiä sen hyödyntämiseen. Kylästä riippuen sähkön ja sähkövalon asentaminen Feungin seudulla maksaa jopa tuplasti perheen keskimääräisten kuukausitulojen verran. Sähkön käyttö ja lisälaitteet myös maksavat. Varallisuus vaikuttaakin vahvasti siihen, kuka sähköä pystyy käyttämään ja missä määrin.
Kylissä sähkön korkean hinnan aiheuttama epätasa-arvo on ratkaistu solidaarisuudella. Sähköä jaetaan sukulaisten ja naapurien kesken, jotta kaikki saisivat käyttää sitä edes jonkin verran. Sähköjohtoja yhdistetään talosta toiseen, vaikka toimintaa leimaa pelko ja huoli sähköjohtoja käsittelevien osaamattomuudesta. Sähkön hyödyt painavat lopulta usein vaakakupissa turvallisuutta enemmän.
Elintärkeä sähkö
Globaalissa pohjoisessa kasvava energiankulutus ei ole enää aikoihin tarkoittanut lisääntyvää hyvinvointia [3]. Laosissa ja monissa muissa globaalin etelän pienen energiankulutuksen maissa [4] [7] tilanne on toinen. Sähkö on tehnyt elämästä Feungin seudulla asukkaiden sanojen mukaan helpompaa, kätevämpää ja tuotteliaampaa, etenkin kotitöistä vastaaville naisille. Samalla virrasta on muodostunut merkittävä elinoloja ja elämänlaatua parantava tekijä – jopa askel ulos köyhyydestä. Moni kyläläinen epäilemättä yhtyisi tennesseeläisen maanviljelijän lähes 100 vuotta vanhaan julistukseen sähkön mahtavuudesta. Vahvistuksen saa myös antropologi Wintherin väittämä: sähköllä on todella väliä.
Laosin ongelmalliset patohankkeet Mekong-joen varrella sijaitsevan Laosin vesivoimapotentiaali on suuri. Viime vuosina maa onkin ollut otsikoissa paitsi maaseudun sähköistämisprojektinsa myös patohankkeidensa vuoksi. Julkisten ja yksityisten toimijoiden omistuksessa olevien patojen tarkoitus on tuottaa sähköä vientiin naapurimaihin Thaimaahaan ja Vietnamiin. Samalla patojen odotetaan tuovan tuloja valtiolle ja sijoittajille. Xayaburin kaltaisiin suuriin patohankkeisiin kytkeytyy monia ekologisia ja sosiaalisia uhkia. Niihin lukeutuvat muutokset Mekongin ekosysteemissä, kalakantojen ehtyminen, jokirantojen puutarhojen ja metsien tuho, kokonaisten kyläyhteisöjen siirto pois patojen alta sekä kulttuurisesti tärkeiden hautapaikkojen menetys [2]. Joitain mainituista vaikutuksista on jo koettu Nam Likin ja Nam Songin patojen yhteydessä [5].
Lähteet
[1] Sähkön lisäksi modernilla energialla viitataan moderneihin polttoaineisiin, uuteen teknologiaan, mekaaniseen voimaan ja biomassan kestävään tuotantoon [6].
[2] ICEM. MRC strategic environmental assessment (SEA) of hydropower on the Mekong mainstream.
[3] Mazur, A. Does increasing energy or electricity consumption improve quality of life in industrial nations? Energy Policy.
[4] Mendieta Vicuña, D. ja J. Escribano Pizarro. Electricidad, desarrollo rural y buen vivir.
[5] Middleton, C, J. Garcia, ja T. Foran. Old and new hydropower players in the Mekong region: Agendas and strategies. Teoksessa Contested waterscapes in the Mekong region: Hydropower, livelihoods and governance.
[6] Modi, V., S. McDade, D. Lallement, ja J. Saghir. Energy and the Millennium Development Goals. United Nations Development Programme.
[7] Winther, T. The impact of electricity: Development, desires and dilemmas. Berghahn Books.
Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin seudun ja yliopiston Maan ystävien Poimulehdessä #2 (2015).
Heidi Tuhkanen
Muutos ei tapahdu itsestään,
se on tehtävä!
