-
Jätteettömän Jyväskylän puolesta
Jyväskylän kaupunki ja Jyväskylän kestävä kehitys JAPA ry järjestivät perinteisen siivouspäivän tiistaina 3.5. Tuolloin kaupunkilaiset siivoavat kaupunkia joukolla, esimerkiksi kouluissa, työpaikoilla tai järjestöporukalla. Kaupunki tarjoaa talkooväelle hanskat ja jätesäkit. Myös Maan ystävät ry Jkl kantoi kortensa kekoon siistimmän kaupungin puolesta.
Alunperin tarkoituksena oli siivota Lounaispuistoa, mutta paikka osoittautuikin turhan siistiksi ja jätesäkkimme jäivät turhan keveiksi. Niinpä lähdimme etsimään törkyisempiä siivouskohteita. Ensiksi menimme Jyväskylän vanhimmalle rakennukselle Taavettilan riihelle. Tämäkin paikka oli kuitenkin lähestulkoon roskaton (mikä on tietenkin sangen toivottavaa). Lähdimme siis sieltäkin. Lopulta liityimme ylioppilaskunnan ympäristövaliokunnan joukkoon siivoamaan Ylistönrinnettä.
Sään suhteen olimme onnekkaita; oli lämmintä ja aurinkokin näyttäytyi aika ajoin. Saaliiksemme tarttui mm. karkkipapereita, muovikääreitä, lasinsirpaleita, serpentiiniä sekä lukemattomia määriä tupakantumppeja. Siivoukseen jälkeen saimme ympäristövaliokunnan sihteeriltä kahvilipukkeet, jonka auktoriteettiin nojaten saimme päivän päätteeksi kahvia ja porkkanakakkua.
Olimme väsyneitä mutta tunsimme todella, että olimme tehneet jotain konkreettista luonnon hyväksi. Merkitykseltään siivouspäivä on ehkä lähinnä symbolinen, ja kokonaisuudessaan ympäristönhoitoa ei tulisi jättää vain vapaaehtoisten vastuulle, eikä ainakaan vain kerran vuodessa tapahtuvaksi spektaakkeliksi. Mutta mikäli voin estää yhdenkin tapauksen, jossa lintu nokkii tupakantumppia tai lasta astumasta lasinsirpaleeseen, tunnen tehneeni jotain.
Reetta Hanhikoski
Maan ystävät ry Jyväskylä -
Kevät – muutosten aikaa?
Tällä viikolla alkoi TTIP-sopimuksen 13. neuvottelukierros, ja ajatukseni palaavat takaisin tammikuiseen Berliiniin, jossa minä ja toinen aktiivi Maan ystävien ruokatoiminnasta olimme Young Friends of the Earth Europe -järjestön Food and agriculture -työryhmän tapaamisessa. Pidennetyn viikonlopun ohjelman teemaksi muodostuivat tällä hetkellä Yhdysvaltojen ja Euroopan välille neuvoteltavan TTIP-kauppasopimuksen ongelmakohdat, myös ruoantuotannon saralla.
Tapahtuma oli jaettu neljään tyyliltään varsin erilaiseen päivään, jotka kattoivat niin tehokasta suunnittelua kuin mielenosoitukseenkin osallistumisen. Oli onni saada joukkoomme myös pitkään sekä Friends of the Earth Europessa että Friends of the Earth Internationalissa toimineita työntekijöitä vetämään meille työpajoja. Jo ensimmäisten päivien aikana kampanjointimme fokukset selkiintyivät: kokonaisuuden kannalta tärkeintä on keskittyä asioihin, jotka tällä hetkellä suurimmin sanelevat suuntaa, johon niin lainsäädäntömme kuin asenneilmapiirimme ja sen mukana myös ruoantuotantomme on menossa. TTIP-sopimus uhkaa sekä itsesääntelyoikeuttamme että ruoantuotantoamme. On siis pysäytettävä sopimusneuvottelut ja luotava mahdollisuudet tuottaa ruokamme kestävästi siten, että se on myös tuottajille kannattavaa.
Työpajassa onnistumme keksimään kolmessa minuutissa, kuinka TTIP-sopimusneuvottelut pysäytetään. Voiko niin todella tapahtua? Vaikka työpajan pikaisten ratkaisujen työkalut ovat antoisia ideapankkeja, oli pidemmän tähtäimen suunnittelukin ehdottomasti paikallaan. Pitkäjänteisen toiminnan ansiosta on aikanaan ennenkin kaadettu vastaavia sopimuksia kuten 1990-luvun lopussa kaavailtu MAI (Multilateral Agreement on Investment), joka oli kansainvälinen investointisopimus. Laaja-alaisella vaikuttamistyöllä on siis merkitystä. Lopulta yhä useampi nousee vastustamaan ennen absurdilta ja etäiseltäkin tuntuvaa asiaa, kun saa tietoa asian ongelmakohdista ja mahdollisista seurauksista.
Valtameren molemmin puolin ihmisten luotto TTIP-sopimukseen on kokenut romahduksen. Vielä muutama vuosi sitten kannatus oli vahvahkoa, sillä noin puolet kansasta niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin kannattivat TTIP-sopimuksen solmimista, mutta sekä Saksassa että Yhdysvalloissa enää harvempi kuin viidesosa on sopimuksen solmimisen kannalla. Jyrkkään alamäkeen on varmasti monia syitä, mutta uskallan veikata, että aktiivisen kansalaistoiminnan ansiosta yhä useammat ovat havahtuneet tarkastelemaan ongelmakohtia, joista päivitettyä tietoa saa sattuneesta syystä varsin vähän.
Tammikuisessa tapaamisessamme yhteneväinen kanta oli, että ilman TTIP-sopimuksen pysäyttämistä pitkäjänteinen työ kestävästi tuotetun ruoan puolesta uhkaa valua hukkaan, sillä pelkästään eläinoikeuksien kannalta muutokset sopimuksen voimaan astuessaan saattavat olla merkittäviä. Tapaamisessamme ja Maan ystävät -verkostossa ylitse rajojen kulkee myös huoli siitä, mitä TTIP-sopimus voisi tarkoittaa myös ympäristölle. Pelätessämme suuryhtiöiden haastavan valtioita oikeuteen, romuttuvatko mahdollisuutemme tiukentaa ympäristönsuojelulakejamme? Entä ovatko pohjavetemme ja luonnonsuojelualueemme todella turvassa vai oliko metsähallituslain hyväksyminen pöytäliinan ojentelua TTIP-sopimusta varten?
Sopimusaikataulu on tiukentunut. Sillä on suorastaan kiire, koska USA:n presidentinvaalit saattavat lyödä kapuloita rattaisiin – useampikin ehdokas on nimittäin ilmoittanut kielteisen kantansa TTIP-sopimukseen. Kuten Berliinin tapaamisessammekin todettiin: tämä vuosi ja etenkin tämä kevät ovat ratkaisevia. On siis aika toimia entistä näkyvämmin ja kuuluvammin, sillä muutos ei tapahdu itsestään – se on tehtävä!
—
Maan ystävien kevään väentapaamisessa on myös TTIP-aiheista ohjelmaa, ilmoittauduthan nyt! Järjestömme yhteisessä kokoontumisessa voi suunnitella niin TTIP-sopimuksen vastaista kuin muutakin ohjelmaa sekä paikallis- että toimintaryhmiin.
—-
Nähdään mielenosoituksessa 27.5.!
Pirjo Apell,
Maan ystävien ruokatoiminta -
Kasvupakosta vapaaksi ja hyvä elämä kaikille
Gaudeamus julkisti 12.4. tietokirjan Talous kasvun jälkeen, jossa kaksi vanhaa Maan ystävävää, Tuuli Hirvilammi ja minä, esitämme yhdessä Maria Joutsenvirran ja Kristoffer Wilénin kanssa kasvupakosta vapaan yhteiskunnan perusteet.
Kirjamme etsii ratkaisuja hyvinvointiin kasvuajattelun ulkopuolelta. Talouden kasvuvauhti on vauraissa maissa hyytynyt eikä paluuta vahvaan nousukauteen ole näköpiirissä. Kasvuun tarrautumisen sijasta ratkaisua hyvinvoinnin turvaamiseen pitäisikin etsiä ekologisesti kestävästä ja sosiaalisesti oikeudenmukaisesta talousjärjestyksestä. On aika laittaa talous palvelemaan tavoitetta, jossa yhteiskunta järjestää hyvän elämän kaikille.
Taustalla on havainto, että ilmastonmuutos, eriarvoisuuden lisääntyminen ja työelämän koveneminen ovat kärjistyneet yhteiskunnissa, joissa ykköstavoite on ollut kansantuotteen kasvu. Talouskasvu on kyllä nostanut elintasoa, mutta nykypäivänä se ei enää automaattisesti paranna hyvinvointiamme – itse asiassa näyttäisi käyvän jopa päinvastoin.
Kirjassa kumoamme aluksi myyttejä kasvun välttämättömyydestä työllisyydelle ja hyvinvointipalveluille sekä yhteensopivuudesta ympäristönsuojelun kanssa. Sen jälkeen esittelemme valtavirtaa pätevämmän kuvauksen tuotannontekijöistä, jossa mm. energia ja aika ovat vahvasti esillä.
Kautta kirjan hahmotamme talouden kolmella erilaisin periaattein ja järjestelyin toimivalla kentällä. Ydintalous kukoistaa kotitalouksissa ja siinä motiivi on tarpeiden tyydyttäminen ja toimintaperiaate pyyteettömyys. Tästä kauimpana on globaalitalous, jossa kasvottomat pörssiyhtiöt ovat olemassa vain omistajien pääoman tuottojen maksimoimiseksi. Keskivälissä toimivat paikallistaloudet, jossa tavoitteena on hyvinvointi ja merkittävä osa toiminnasta tapahtuu demokraattisesti hallittujen toimijoiden (osuuskunnat, julkinen toiminta, pk-perheyritykset) parissa. Alla skeemamme taulukkomuodossa.
Uskomme siis, että parempaa elämää voidaan tulevaisuudessa rakentaa paikallisen yhteistoiminnan, vastuullisten yritysten sekä elämää rikastuttavan hoiva- ja kotitaloustyön kautta. Kestävässä taloudessa kiinnitetään huomio ympäristön kantokykyyn sekä puhtaampaan energiajärjestelmään.
Talous kasvun jälkeen -kirjamme kyseenalaistaa nykyiset ajattelutavat. Hyvinvointia voidaan luoda parhaiten irrottautumalla jatkuvan kasvun vaatimuksista. Teos esittää ratkaisuehdotuksia työn järjestämiseen, rahajärjestelmän sääntelyyn sekä energiantuotantoon ja piirtää siten kuvan sosiaalisesti oikeudenmukaisemmasta ja ympäristön paremmin huomioivasta tulevaisuudesta.
Tapahtui 20 vuotta sitten: Kestävä Suomi
Tätä blogia ajatellessa en voinut olla muistelematta ensimmäistä tietokirjaani. Tasan kaksikymmentä vuotta sitten työstin valmiiksi kirjaa Kestävä Suomi. Se syntyi Friends of the Earth Europen hankkeesta Sustainable Europe, johon Ympäristö ja kehitys ry oli liittynyt mukaan vuonna 1994.
Projektin inspiraationa oli Alankomaiden Maan ystävien Milieudefensien Rion kokoukseen tekemä raportti Sustainable Netherlands. Siinä lähtökohdaksi oli otettu hollantilaisten kulutuksen globaalisti oikeudenmukaiseksi laskettu kestävä ympäristövara (environmental space). Laskelmien mukaan tämä tarkoitti mm. kasvihuonekaasupäästöjen pudottamista kymmenesosaan, luonnonsuojelualueiden kasvattamista kymmeneen prosenttiin pinta-alasta ja muita varsin reippaita toimia.
Kestävä Suomi -hanke eteni hyvin mm. ympäristöministeriön ja kauppa- teollisuusministeriön pienellä hanketuella. Raportin käsikirjoitus valmistui juuri ennen Maan ystävien erinomaisesti onnistunutta perustamiskokousta Turussa keväällä 1996. Uuden järjestön hallitus hyväksyi ehdotukseni, että Maan ystävät toimisi Kestävä Suomi -kirjan julkaisijana. Painosta kirja saatiin kesällä ja se sai mukavasti myönteistä huomiota ympäristökysymyksiä seuraavien parissa. Maan ystäviä kirja auttoi profiloitumaan järjestönä, jolla oli hyvin perusteltu visio kestävästä yhteiskunnasta.
Kestävä Suomi sisälsi ensimmäisen esityksen kasvihuonekaasupäästöjen reippaasta leikkaamisesta kestävälle ja oikeudenmukaiselle tasolle Suomessa. Tavoitevuodeksi Kestävä Eurooppa-hanke oli asettanut vuoden 2030. Kirjan edistyksellisen energiaskenaarion laatineiden Jyrki Luukkasen ja Suvi Holmin laskelmissa osoitettiin, miten tämä teknisesti onnistuisi siten, että energian kulutus puolitettaisiin 430 petajouleen ja uusiutuvien osuutta tuotannosta kasvatettaisiin voimakkaasti. Kirja kyseenalaisti myös jatkuvan talouskasvun mahdollisuuden ja toivottavuuden yhteiskunnassa, joka pitää ympäristöstä hyvää huolta.
Kestävä Eurooppa-hanke asetti esikuvan, jonka EU:n valtionpäämiehet ottivat kaksitoista vuotta myöhemmin omakseen asettamalla vuonna 2008 päästöille 80-95 % vähennystavoitteen vuoteen 2050 mennessä. Suomessa valtioneuvoston vuoden 2009 tulevaisuusselonteko ilmastosta esitti eri tapoja saavuttaa tavoite. Selonteon päätekijänä toimi Maan ystävien perustaja-aktiivi, tuolloin hallituksen ilmastoneuvonantajana ja kansanedustajana toiminut Oras Tynkkynen.
Tänä vuonna Juha Sipilän hallitus päivittää ilmasto- ja energiastrategiaa samalla pitkän aikavälin tavoitteella. Maan ystävät voivat syystä olla ylpeitä edelläkävijän roolistaan kahdenkymmenen vuoden takaa. Kiinnostavaa nähdä, siivittääkö myös nyt ilmestynyt Talous kasvun jälkeen jälleen uudenlaiseen, kasvupakosta vapaan tulevaisuuden suunnitteluun hallitustasolla jonkin ajan kuluttua. Toivottavasti näin tapahtuu – ja nopeammin kuin kymmenen vuoden viiveellä.
Marko Ulvila
Muutos ei tapahdu itsestään,
se on tehtävä!
