Blogi

Hei!

Nimeni on Julia ja olen ensimmäistä vuotta Maan Ystävien hallituksessa. Viime maaliskuussa päädyin matkustamaan keväiselle Maltalle, jossa järjestettiin ensimmäistä kertaa jokin Maan Ystävien tapaaminen. Tällä kertaa kyseessä oli Euroopan nuorten Maan Ystävien väentapaaminen ja nuoria osallistujia saapui ympäri eurooppaa viidestätoista eri maasta.

Mitä itselle – melko hiljattain mukaan Maan Ystäviin tulleelle – aktiiville jäi reissusta käteen, oli ainakin se, kuinka YFoEE  (Young Friends of Earth Europe) rakentuu ja toimii suhteessa esimerkiksi Euroopan Maan Ystäviin ja sen maakohtaisiin järjestöihin. Oli inspiroivaa kuulla millaista aktivismia tapahtuu muualla euroopassa: Maltassa kampanjoidaan muuttolintujen ampumista vastaan, Norjassa tehdään suoraa toimintaa öljynporauksen estämiseksi vuonoilla ja Saksassa Nuoret Maan Ystävät järjestivät massiivisen TTIP-mielenosoituksen. Keskustelua ja työpajoja järjestettiin intersektionaalisesta feminismistä, Augusto Boalin kehittämästä sorrettujen teatterista, etuoikeudesta, ilmasto oikeudenmukaisuudesta, uuden toiminnan ideointikeinoista sekä viime joulukuisen COP21 reflektoinnista. Kokeneiden aktiivien kokemusten kuunteleminen, uuden oppiminen ja mahtaviin ihmisiin tutustuminen oli ehdottomasti tapaamisen parasta antia. 

Seuraava YFoEE tapaaminen on heinäkuussa Skotlannissa järjestettävä kesäleiri. Ilmoittautuminen leirille on jo valitettavasti päättynyt, eikä suomesta ole lähdössä edustajaa leirille. Maltan tapaamiseen osallistuneena voin kuitenkin lämmöllä suositella näihin tapaamisiin mukaan lähtemistä tulevaisuudessa! 

Ehdin myös kaiken mielenkiintoisen ohjelman lomassa seikkailla Maltan lukuisissa, elokuvakohtauksista tutuissa, pikkukaupungeissa ja kuvasinpa myös elämäni ensimmäisen YouTube-videon reissulta. Video on nähtävissä alla.

 

Ihanaa pride-viikkoa kaikille toivotellen,

Julia Räisänen
 

Keväisessä Kupolin herkku -kansankeittiössämme ruokaosuuskunta Oma maa oli esittelemässä toimintaansa ja kertomassa kumppanuusmaatalouden merkityksestä ruoantuotannon murrosvaiheessa. Kansankeittiön hyvä ohjelma kauniine kuvineen innoitti Helsingin Maan ystäviä sopimaan talkoot Oma maan tuottajatilalle Lassilaan Tuusulaan. Niinpä juhannusta edeltävänä viikonloppuna niin maan ystävät kuin ruokaosuuskuntalaiset pakersivat yhteistuumin toisenlaisen ruoantuotannon puolesta.

Helsingin Maan ystävissä halusimme yhdistää talkoiluun pyöräytyksen hengessä pyöräretken maatilalle. Perjantai-iltapäivällä kuusihenkinen letkamme starttasi Pasilan aseman rakennustyömaakaaoksen keskeltä ottaen suunnan kohti Keskuspuiston rauhaisia metsäteitä. 37 kilometrin matkalla pidimme evästauon Vantaankoskella, josta matka jatkui lentokentän länsipuolelta Hyrylään. Saavuimme tilalle otolliseen aikaan, sillä kymmenen minuutin kuluttua tulostamme sade jo ropisteli karkottaen sekä vieraat että majoittajat grillikatoksen suojaan iltapalalle.

Lauantaiaamu valkeni sateisena, mutta tilalla hommia oli myös sateensuojassa. Kasvutunneliin rakennettiin istutuspenkit, ja niinpä tomaatit ja chilit pääsivät taimiruukuistaan multiin. Sateisuudesta huolimatta myös mansikkamaan rikkaruohot saivat kyytiä. Tilalaiset loihtivat talkoosopan lisukkeineen, itseleivottua leipää ja hernetahinia talkoolaisten kurnivia vatsoja täyttämään. Illan tullen monet suuntasivat kotiinsa romppeitaan kuivattelemaan ja tilalla yöpyjille lämpeni sauna. Grillikatoksen tulen loimussa talkoohenki jatkui papuaiheisen korttipelin merkeissä.

Sunnuntaipäivän poutasäässä kohopenkin rakennuspuuhat pistivät liikettä niveliin. Metsästä haettiin risuja, ja alta aikayksikön ne oli levitetty penkin uraan ilmavuutta tuomaan. Loppupäivästä mansikkamaan rikkaruohot saivat tuntea joukkovoiman paineen, kun lähes viisitoista käsiparia teki työtä käskettyä. Viikonlopun ahkeroinnin päätyttyä joukko Helsingin maan ystäviä polkaisi Korsoon, josta junailu kotia kohti oli taatusti ansaittu.

Talkooviikonloppuna saimme tehdä konkreettisesti jotain kestävämmän ruoantuotannon puolesta. Olemalla osa ruokaosuuskuntaa tai tukemalla sen toimintaa antaa äänen yhteiselle vastuunjaolle satokausista ja toisella tavoin toimivalle yhteiskunnalle.

Ihanasta viikonlopusta vielä kerran kiittäen,

Maan ystävien talkooporukka

Olen ollut viimeiset vuodet intensiivisesti mukana Maan ystävien kuntatason kivihiilen vastaisissa kampanjoissa Hiilivapaa Helsingissä ja Hiilivapaa Suomessa. Toukokuussa pääsin tutustumaan kivihiilen vastaiseen kampanjointiin eri puolilla Eurooppaa, kun osallistuin Hiilivapaa Suomi -kampanjan edustajana CAN-Europe ilmastotoimintaverkoston järjestämään No Coal Network -tapaamiseen Saksassa lähellä valtavia ruskohiilikaivoksia. Paikalla oli kymmeniä osallistujia eri hiilen vastaista työtä tekevistä järjestöistä ja ajatushautomoista mm. WWF:stä, Greeanpeacestä, Climate Alliancesta, 350.orgista, Sierra Clubista, Sanbagista, Health and Evinronment Alliancesta ja Maan ystävistä. Suurin osa osallistujista oli Keski-Euroopasta, mutta osallistujia oli myös Balkanilta, Britanniasta, Alankomaista ja Turkista. Lisäksi pari kutsuttua puhujaa oli tullut paikalle myös Yhdysvalloista ja Kiinasta. Tapaaminen vahvisti ajatuksiani Suomessa tehtävän kivihiilen vastaisen toiminnan kiireellisyydestä ja inspiroi positiivisin esimerkein.

Kiinnostava ja nopeaan kivihiilenpolton alasajoon kannustava puheenvuoro tapaamisessa oli Climate Analyticsin Marcia Rochen esitys Pariisin sopimuksen merkityksestä kivihiilenhiilen käytölle. Hänen esittelemiensä mallien perusteella ilmastonlämpenemisen pysäyttäminen 1,5 asteeseen tarkoittaa hiilestä luopumista koko EU:ssa 2030 mennessä. Esitetyt mallit olivat myös melko konservatiivisia malleja, jossa muun muassa oletuksena oli epävarmojen hiilidioksidin talteenotto tekniikoiden käyttö. Käytännössä kivihiilen käyttö pitäisi siis todennäköisesti lopettaa jo aikaisemmin. Vastaavaa viestiä välitti myös juuri Suomessa julkaistu Sitran Climate Analyticsillä teettämä raportti, jonka mukaan Pariisin tavoitteiden saavuttamiseksi päästöjä pitää vähentää Suomessa 80 prosentin sijaan 130 prosenttia.

Mallien osoittaman kiireen lisäksi tapaamisessa nousi esiin, että eri maiden olosuhteet kivihiilen vastaiselle kampanjoinnille vaihtelevat melko paljon, ja Suomessa on monia muita maita helpommat edellytykset nopeaan kivihiilen käytön lopettamiseen. Vain osassa maista on tehty poliittisia linjauksi hiilestä luopumisesta. Tosin esimerkiksi Suomen hallitusohjelmaan kirjattuun kivihiilestä luopumistavoitteeseen 2020-luvulla ei liity tällä hetkellä tarvittavaa poliittista ohjausta. Tapaamisessa sain sen kuvan, että ainakin Britanniassa hiilestä luopumisen tavoitteissa ollaan jo konkreettisemmalla tasolla, ja ainakin tavoite on kunnianhimoisempi 2025. Toisissa maissa esim. Saksassa ja Puolassa, joissa on kaivostoimintaa, keskustelu kivihiilestä luopumisesta on tällä hetkellä vaikeampaa. Lisäksi keskustelussa täytyy huomioida vahvemmin energiatransition oikeudenmukaisuus kuin maissa, joissa kivihiili ei juuri työllistä ihmisiä.

Eroista maiden välillä kertoo myös, että monet osallistujat myös kokivat, että ilmansaaste- ja terveysargumentit toimivat heidän kotimaissaan paremmin kivihiilen käyttöä vastaan kuin ilmastonmuutoksen uhka. Suomessa ilmansaastekeskustelua ei taas juurikaan käydä, mutta ilmastoargumentit toimivat poliittisessa keskustelussa ainakin kohtuullisen hyvin. Tietoisuus saasteongelman laajuudesta ja rajat ylittävyydestä toivottavasti kuitenkin vauhdittaa EU-tason kivihiilipolitiikkaa. Mm. kesäkuun lopussa ilmestyvä raportti “Europe’s dark cloud: How coal-burning countries make their neighbours sick” näyttää, kuinka päästöt pilaavat myös sellaisten maiden ilman, jotka eivät käytä läheskään yhtä paljon kivihiiltä kuin naapurinsa.  Olisi hienoa, jos nämä maat alkaisivat vaatimaan myös naapureiltaan kovempia toimia hiilen käytön lopettamiseksi.

Konkreettisen kampanjatyön kannalta inspiroivaa oli päästä kuulemaan Beyond Coal -kampanjasta Yhdysvalloista. Beyond Coal onnistui 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä estämään 90 prosenttia uusien suunniteltujen hiilivoimalan rakentamisesta ja 2010–2015 sulkemaan 30 prosenttia vanhoista voimaloista Yhdysvalloissa. Kampanja jatkuu edelleen yhä kunnianhimoisemmin tavoittein. Beyond Coal -kampanjassa yhtenä keskeisenä elementtinä oli eri puolella maata tapahtuvien hiilenvastaisten voittojen juhliminen ja korostaminen. Tapaamisessa keskusteltiin siitä, olisiko vastaava eri puolilla tapahtuvista voitoista viestiminen mahdollista nykyistä enemmän Euroopan laajuisesti. Myös Maan ystävien ilmastoviestinnässä tällainen suuresta liikkeestä ja energiamurroksesta viestiminen voisi kannattaa. Beyond Coal -kampanjan lisäksi innostavaa oli myös kuulla 350.orgin onnistumisista paikallisten ryhmien kannustamisessa Break Free -massamobilisaatioihin, mitä mm. tapaamispaikan lähettyvillä samaan aikaan toteutettu ruskohiilikaivoksiin marssiminen edusti (ks. video aiheesta).

Ansku Holstila