|
|
|
|
|
Suomen Akatemian
tutkijan, filosofi FT Thomas Wallgrenin puhe
Arvoisat osakkeenomistajat, Matti Ikonen, Oras Tynkkynen, Otto Miettinen ja minä esitimme tammikuussa, että tämä yhtiökokous päättäisi lakkauttaa UPM-Kymmenen aloittaman yhteistyön singaporelais-indonesialaisen metsäyrityksen Aprilin kanssa. Haluan perustella ja tarkentaa tekemäämme esitystä. Lähtökohtamme on hyvin yksinkertainen. Katsomme, että UPM-Kymmenen osakkeenomistajat, siis me, olemme viime kädessä vastuussa siitä mitä omistamamme yhtiö tekee. Näin ollen me kannamme myös viime kädessä vastuun siitä, että yhtiön toiminta on eettisesti moitteetonta. Kuten tiedätte, yhtiömme operatiivinen johto on viime vuoden yhtiökokouksen jälkeen päättänyt, että UPM-Kymmene ryhtyy läheiseen yhteistyöhön aasialaisen April-yhtiön kanssa. April-yhtiön kulmakivi on selluntuotanto Sumatralla. Aprilin omistama sellutehdas Sumatran Riau-provinssissa on maailman suurimpia, sen tuotantotekniikka on modernia ja sen laitteet uusia. Ikävä kyllä Aprilin selluntuotanto antaa ainakin kolmesta syystä aihetta huoleen. 1. April ei salli työntekijöidensä ammatillista järjestäytymistä maailman työjärjestön ILO:n suositusten ja kansainvälisesti tunnustettujen normien mukaan. 2. April hankkii puutavaransa alueelta, joka aikaisemmin kuului Indonesian ns. adat-järjestelmän perusteella pienviljelijöiden ja metsäkansojen yhteisöille. Aprilin tulo yhteisöjen perinteisesti hallitsemille ja asuttamille maille on tapahtunut paikallisväestön mielipiteitä kuulematta eikä paikalliselle väestölle ole annettu mahdollisuutta valita haluaako se luovuttaa perinnemaansa April-yhtiöille vai ei. April on luvannut kompensoida paikallisväestöä heidän kärsimistään menetyksistä, mutta kompensaatiot eivät useiden paikallisten lähteiden mukaan ole olleet riittäviä ja niiden maksut ovat ainakin osin viivästyneet. On myös huomattava, etteivät mitkään rahalliset kompensaatiot voi antaa Aprilin toiminta-alueen (ns. konsessioalueen) asukkaille heidän perinteistä elinympäristöään, elämäntapaansa ja kulttuuriaan takaisin. 3. Kaikkein pahin Aprilin yhtiön toimintaan liittyvä ongelma on kuitenkin ekologinen. April-yhtiö hankkii puunsa pahimmalla mahdollisella tavalla - avohakkaamalla maailman vanhinta, mittaamattomia luonnonarvoja omaavaa sademetsää. April-yhtiö myöntää, että sillä alueella, jonka metsiä yhtiö hävittää omienkin arvioidensa mukan kymmenien tuhansien hehtaarien vuosivauhdilla elää lukuisia uhanalaisia lajeja mukaan lukien mm. Sumatran tiikereitä ja monia uhanalaisia puulajeja. Tarkkoja tietoja Aprilin hävittämän metsän lajirikkaudesta ei ole julkisesti saatavilla ja näyttääkin todennäköiseltä, ettei April-yhtiö ole vaivautunut selvittämään hallitsemansa hakkuualueen luonnonarvoja ennen kuin ryhtyi niiden lähes täydelliseen hävittämiseen. Voimme siis todeta, että Aprilin toimintaan liittyy varsin vakavia ongelmia ihmisoikeuksien, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja luonnonsuojelun kannalta. On tärkeä nähdä, ettei Aprilin toimintatapa ole ainoa mahdollinen. Indonesiassa on mahdollista perustaa selluntuotanto muuhun kuin maan anastamiseen paikallisyhteisöiltä ja sademetsien hävittämiseen avohakkuilla. UPM-Kymmenen päätös liittoutua juuri April-yhtiön kanssa on näin ollen hämmästyttävä, ajattelematon ja surullinen. Aikaisemmin yksikään toinen länsimainen metsäyhtiö ei ole näin laajassa mittakaavassa lähtenyt mukaan toimintaan joka perustuu Indonesian arvokkaiden sademetsien avohakkuisiin. UPM-Kymmene johto on puolustanut liittoutumista Aprilin kanssa sillä, että liittouma on taloudellisesti rationaalinen sekä sillä, että April toimii Indonesian lakien sallimalla tavalla. UPM-Kymmenen johto toivoo myös, että Aprilin toiminta muuttuu UPM-Kymmenen harjoitettavan yhteistyön johdosta entistä paremmaksi sekä luonnonsuojelun että sosiaalisten ongelmien kannalta. Minusta UPM-Kymmenen johto syyllistyy kuitenkin arviossaan toiveajatteluun ja strategiseen virheeseen. Yhtiön olisi pitänyt vaatia parannuksia Aprilin toimintaan ennen yhteistyön aloittamista. Näiden vaatimusten täyttyminen olisi pitänyt asettaa yhteistyön aloittamisen ehdoksi. Kun näin ei ole tehty UPM-Kymmene on ottanut vastuuta toiminnasta, jonka se itse on joutunut myöntämään olevan monella tavoin ongelmallista. Yhteistyön jo käynnistyttyä muutosten aikaansaaminen voi osoittautua perin vaikeaksi. Ainakin puuraaka-ainehuollon osalta ratkaisevaa muutosta parempaan ei ole lainkaan näköpiirissä. April hankkii edelleen raaka-aineensa sademetsiä avohakkaamalla eikä UPM-Kymmene ole edes esittänyt tähän käytäntöön ratkaisevaa muutosta. Käsitykseni mukan me tekisimme suuren moraalisen virheen jos me antaisimme UPM-Kymmenen ja Aprilin yhteistyön jatkua. On hyvin mahdollista, että April on varsin kannattava yhtiö ja on hyvin mahdollista että liittoutuminen Aprilin kanssa voisi olla UPM-Kymmenelle rahalla mitattuna varsin kannattava liiketoimi. Mutta minä en usko että UPM-Kymmenen osakkeenomistajina meidän tulee olla kiinnostuneita vain rahasta. Kyllä yhtiömme toiminnan eettinen puolustettavuus ja arvokkuus on meille myös tärkeää. Olen vakuuttunut siitä, että useimmat UPM-Kymmenen vanhoista omistajista ovat tottuneet siihen, että he voivat olla ylpeitä siitä mitä heidän yhtiönsä tekee. UPM-Kymmenettä omistamalla - tai omistamalla niitä yhtiöitä (Yhtyneet Paperitehtaat, Rauma-Repola, Schaumann, Kaukas), joiden pohjalta UPM-Kymmene on syntynyt - te olette osallistuneet suuriin kansallisiin talkoisiin, suomalaiseen kehitysihmeeseen. Metsäteollisuuden kehityksen varassahan koko Suomi on tällä vuosisadalla kehittynyt, maa ja sen asukkaat vaurastuneet. Puujalkansa varassa Suomi on ponnistanut menestyvien länsimaiden kärkijoukkoon. Osallistumalla UPM-Kymmenen menestykseen, yhtiön omistajina ja usein myös sen työntekijöinä, te olette rakentavasti ja vastuullisesti kantaneet kortenne kekoon koko Suomen menestyksen puolesta. Tästä voitte hyvällä syyllä olla ylpeitä. Jos me annamme UPM-Kymmenen liittoutumisen Aprilin kanssa tapahtua me emme enää voi menneiden aikojen itsestäänselvyydellä pitää yhtiön omistamista ilon, kunnian ja ylpeyden lähteenä. Sanoisin jopa näin: Sellaisen yhtiön omistaminen, jonka toiminta perustuu edes osittain maan anastamiseen kehitysmaan paikallisyhteisiöiltä ja mittaamattoman arvokkaan sademetsien hävittämiseen ei olisi enää lainkaan ylpeyden aihe, se olisi häpeällistä. Haluan muistuttaa teitä Jeesuksen sanoista Matteuksen evankeliumin kuudennessatoista luvussa. Jeesus sanoo: "Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi koko maailman, mutta saisi sielullensa vahinkoa." Minusta me teemme sieluillemme vahinkoa jos annamme UPM-Kymmenen ja April-yhtiön yhteistyön jatkua. Sen tähden pyydän teitä kannattamaan seuraavaa päätösesitystäni ja äänestämään sen puolesta: PÄÄTÖSESITYS: - UPM-Kymmenen yhteistyö April-yhtiön kanssa lopetetaan 31.8. 1998 mennessä. - Yhteistyötä Aprilin kanssa voidaan harkita uudelleen jos voidaan varmistaa + ettei yhtiö
enää syyllisty arvokkaiden sademetsien avohakkuisiin eikä
osta + että yhtiön työntekijöille taataan ILO:n konventioiden mukaiset oikeudet ja + että yhtiö toimii vain alueilla, joiden asukkaat ovat luovuttaneet maat yhtiön käyttöön reilujen neuvottelujen jälkeen vapaaehtoisesti hyväksymäänsä kompensaatiota vastaan. - Uutta yhteistyötä April-yhtiön kanssa ei aloiteta ilman yhtiökokouksen nimenomaista lupaa. MUU AINEISTO YHTIÖKOKOUKSESTA: |
