APRIL:in vastaus maavaateisiin

APRILin reaktio konsessioihinsa kohdistuviin maavaateisiin on tyly. Maan käyttöoikeudesta ei neuvotella. APRILin kannalta maiden luovuttaminen takaisin paikallisille on kestämätön vaihtoehto, mikäli se haluaa hyödyntää konsessioitaan. Laajamittainen maan palauttaminen paikallisille on siten poissa laskuista. Em. SGS-raportin mukaan muutama sata hehtaaria, prosentin luokkaa raporttiin kirjatuista maavaateista, on ratkaistu luovuttamalla maata takaisin paikallisille.

Maistaan korvauksia vaativien kyläläisten mielenosoitus hallintorakennusten edustalla Kerincin kylässä. Kerincin, Seringin ja Delikin kylien maita jäi APRILin tehdasalueen alle 2000 ha. APRIL ei vuosiin suostunut maksamaan mitään korvauksia ja ei ole vieläkään sopinut korvauksista Kerincin kylän kanssa. Lue lisää.

EI KOMPENSAATIOITA

APRILin halu maksaa kompensaatioita maansa menettäneille on lähes yhtä olematon. Kompensaatioita, joita APRIL tarjoaa, pidetään yleisesti riittämättöminä. Tasapuolisiin neuvotteluihin molempia osapuolia tyydyttävistä kompensaatioista APRIL ei ole suostunut kuin paikallisten kovan painostuksen alla. Tavallisesti neuvotteluasemat paikallisten kannalta ovat huonot, ja lopputulos APRILin sanelema. Niinpä "ratkaistut" maakiistat eivät välttämättä ole todella ratkaistuja. Kyläläiset ovat armeijan ja viranomaisten painostuksen alla saattaneet hyväksyä huonon sopimuksen eli hyvin alhaisen korvauksen maistaan. Em. sopimusviljelijä -lainapaketti öljypalmun tai akaasian viljelemiseksi voi myös olla ongelmallinen, kuten on käynyt APRILin Pohjois-Sumatran tehtaan Indorayonin yhteydessä. Tehtaan sopimusviljelijät ovat olleet tyytymättömiä asemaansa ja vahvasti mukana Indorayonin tehtaan sulkeneissa mielenosoituksissa.

Yhtiöt pyrkivät ottamaan kiistanalaisen maan käyttöönsä vaikka olisivat tietoisia sen luonteesta. Toisaalta näin toimivat yhtiöt APRIL etunenässä eivät välitä aiheuttamistaan maakiistoista, ennen kuin niillä alkaa olla jotain käytännön vaikutusta toiminnan kannalta (esim. paikallisten mielenosoituksia tai poliittista painostusta maakiistan ratkaisemiseksi), mikä tapahtuu usein vasta konkreettisen maanriiston jälkeen. Toisaalta otettuaan maan haltuunsa yhtiöillä on entistä vankemmat neuvotteluasemat maan aiempien omistajien vaatimuksia vastaan ja riski maan joutumisesta pois yhtiöiden käsistä on pienempi. Näin maan aikaisemmat käyttäjät asetetaan selkä seinää vasten "neuvotteluissa", joiden lähtökohdaksi ei koskaan aseteta maanomistusta vaan paikallisille sen menettämisestä maksettavat korvaukset. Näin on käynyt esimerkiksi APRILin Riaun tehdasalueen alle jääneitä maita omistaneille Delikin, Kerincin ja Seringin kyläläisille tai akaasiaplantaasien alle maitaan menettäneille Lubuk Jambin -kyläläisille.

Ongelmien syiden poistamisen sijaan APRIL on pyrkinyt niitä esiin nostavien yhteisöjen hiljentämiseen. Suora kylien tai maakiistan johtajien painostaminen ja lahjominen, vain osalle asianosaisista (APRILille myötämielisille) tarjottavat, eripuraa synnyttävät korkeammat korvaukset maasta ovat esimerkiksi Kerincin kyläläisten kertoman mukaan osa APRILin tekemisiä. Hiljaiseksi pelottelu, yhteisöjen hajottaminen ja suora väkivalta voivat siis olla APRILin itsensä toimintaa, mutta tehokkaaksi sorron tekee varsinaisesti yhtiön hyvin pelaavat suhteet viranomaisiin ja kurinpitokoneistoon.

APRIL on syyttänyt kyläläisten korvausvaatimuksia menetetyistä maista tuoreiden siirtolaisten maaspekuloinniksi. Todellisuudessa monet kyläyhteisöt ovat asuneet alueella satoja vuosia. Kuvassa Kerincin kyläläiset esittelevät tämän vuosisadan alkupuolelta peräisin olevaa arabiankielistä maanomistusasiakirjaa ja indonesiankielistä käännöstä. Lue lisää tapauksesta.

ARMEIJA JA POLIISI APRILIN KÄYTÖSSÄ

Jos maitaan menettäneet ihmiset päättävät ryhtyä osoittamaan mieltään APRILia vastaan, on yhtiön helppo turvautua poliisiin tai armeijaan, joihin sillä on hyvät välit. Delikin maakiistassa poliisi on muutamaan otteeseen - APRILin kutsusta - tullut hajottamaan paikallisten mielenosoituksia kyynelkaasua ja mellakkapamppuja apuna käyttäen. Usein pelotteeksi riittää esimerkiksi se, että APRILin edustajat esiintyvät neuvotteluissa ja kyläläisiä kuulleessaan upseerien seurassa, kuten säännöllisesti tapahtuu. Uhka on todellinen, kuten APRILin vanhemman tehtaan Indorayonin vastaisten mielenosoitusten yhteydessä ammutut, hakatut ja kadonneet kymmenet ihmiset todistavat.

Taustatukea APRILille tarjoaa myös Suharton aikainen virkamieskoneisto. Ilman hyviä viranomaisyhteyksiä (lahjontaa) esim. metsäministeriöön tai ylemmille tahoille edes konsessioiden saaminen ei ole mahdollista. Paikallishallinnon johtajien tyytyväisenä pitäminen taas on olennaista ongelmattoman puutavaran hankkimisen ja kuljettamisen tai vaikkapa alhaisen veroasteen kannalta. Sumatran eliittiin kuuluvan Sukanto Tanoton yhtiöillä ei yleisesti ottaen ole kommunikaatio-ongelmia viranomaiseliitin kanssa. Yhtiöiden ja viranomaisten liittouman takia maakiistoihin liittyy usein samalla vaatimus Suharton aikaisen virkamieseliitin erosta, näin myös APRILiin liittyvien kiistojen tapauksessa.

Suurimmasta osasta maakiistoja ei nosteta koskaan oikeusjuttuja. Toisaalta tämä johtuu siitä, että kyläläisillä ei ole tähän resursseja, ja toisaalta siitä, että Indonesian oikeuslaitos on aivan yhtä korruptoitunut kuin muukin virkakunta eikä yhtiötä vastaan nostetulle kanteelle ole odotettavissa kunnollista oikeudellista käsittelyä. Oikeuslaitosta käytetään säännönmukaisesti myös sortovälineenä. Joukko Indonesian laista löytyviä säädöksiä toisinajattelijoiden sulkemiseksi vankiloihin on hyvänä apuna tässä. Seuraava yksityiskohta kuvaa tätä hyvin: käydessäni Pekanbarun vankilassa kolmesta kanssani keskustelleesta vangista kaksi istui siellä toiminnastaan maakiistoissa yhtiöitä vastaan. Kolmannelle ei oltu kerrottu, mistä häntä syytetään. Toinen edellä mainituista oli APRILia vastaan toiminut maaoikeusaktivisti Marganti Manalu, joka oli tuomittu erään "toisinajattelijapykälän" perusteella "kapinasta" alemmissa oikeusasteissa kolmeksi vuodeksi vankeuteen. Vankeuden todellisena syynä hallinnon kriitikot ja hän itse pitivät Manalun panosta Kerincin, Delikin ja Seringin kylien väen edustajana toimijana maakiistassa APRILia vastaan sekä Manalun hallintoa kritisoivaa lehtikirjoittelua poliittisena kolumnistina.

Lukuisa joukko maakiistoja jää täysin pimentoon jopa Riaun paikallislehdistöltä ja kansalaisjärjestöiltä ym., siksi tehokas vanhan vallan repressiokoneisto ja toisaalta heikko informaatioverkosto vielä on. Tieto maakiistoista, joissa kyläläiset tyytyvät osaansa ilman mielenosoituksia, ei useinkaan kiiri Suomeen asti tai tiedot ovat epämääräisiä. Tyypillistä on, että molempiin alla kuvattaviin, varsin hyvin dokumentoituihin maaoikeustaisteluihin liittyy väkivaltaa, minkä vuoksi ne ovat saaneet tavallista enemmän julkisuutta.