Maakiistat Riaussa - APRIL keskiössä

Ympäri Riaun maakuntaa on jatkuvasti kymmeniä akuutteja, kukin satoja tai tuhansia hehtaareja käsittäviä maakiistoja, joissa toisena osapuolena ovat plantaasiyhtiöt (pääasiassa öljypalmubisnes) ja toisena paikalliset asukkaat. Maakiistoissa tiivistyvät monet Indonesian yhteiskunnan ongelmat, ja ne ovatkin nousemassa yhä selvemmin esiin poliittisen kontrollin suojasään aikaan. Mikä taho päättää luonnonvarojen käytöstä? Keskushallinto, paikallishallinto, armeija vai Riaun asukkaat? Kenen etua yhtiöiden ryntäys Riauhun palvelee? Onko keskushallinnon ajama "kehitys" tavallisille ihmisille hyödyllistä vai haitallista?

Hallinnon ja yhtiöiden vastainen mielenosoitus Rengatin hallintokeskuksessa. Mielenosoituksen laukaisi APRILin työntekijöiden suorittama kyläläisen tappo mielenosoituksen yhteydessä. Lue lisää.

ALUEIDEN KÄYTÖSTÄ PÄÄTTÄVÄ KORRUPTOITUNUT ELIITTI RIKASTUU YHTIÖIDEN VOITELURAHOISTA

Indonesian maankäyttö perustuu ns. maankäytön konsensukseen (lyhenne TGHK), joka säätelee valtion omistamien maiden käyttöä (lähes kaikki maa Indonesiassa). Metsämaiden käytöstä päättää metsäministeriö. Maankäyttö virallisessa mielessä tarkoittaa käytännössä yhtiöille myönnettäviä maankäyttöoikeuksia, jotka voivat olla esim. metsäyhtiöiden poimintahakkuu- tai plantaasikonsessioita. Neuvottelut alueiden käytöstä käydään tavallisesti hallinnon ja yhtiöiden kesken. Suuret linjat vetää keskushallinto, mutta yksittäisiä konsessioita myönnettäessä myös paikallishallinnolla on valtaa. Valtion kassaan alueiden vuokraus eri tarkoituksiin tuottaa kovin vähän, mutta alueiden käytöstä päättävä korruptoitunut eliitti rikastuu yhtiöiden voitelurahoista. Oman lisänsä tähän kuvioon tuo armeijan johtoporras, joka myönnätyttää itselleen konsessioita tai tekee liittoumia yhtiöiden kanssa. Armeijalla on myös keskeinen rooli tämän kaikkien taiteen sääntöjen mukaisen päätösprosessin tulosten suojelijana, mikäli yhtiöiden ja alueen aikaisempien käyttäjien välillä ilmenee kiistaa. Maankäytön konsensus on konsensus lähinnä yhtiöiden ja eliitin rahanhimon saneleman lyhytnäköisen luonnonvarojen ekstraktiopolitiikan sekä pitkäjänteisemmän maankäytön suunnittelun välillä. Valitettavasti lopputulos on huomattavan paljon lähempänä edellistä vaihtoehtoa ja perusteiltaan täysin kestämätön.

Takavarikoitu suomalaisvalmisteinen Timberjack poliisiaseman pihalla. APRILin työntekijät hajottivat maidensa palautusta vaatineiden kyläläisten mielenosoituksen Lubuk Jambissa tällä koneella. Lue lisää.

MAAN AIKAISEMMAT KÄYTTÄJÄT SYRJÄYTYVÄT PÄÄTÖKSENTEOSTA TÄYSIN

Erityisesti Riaun kaltaisilla alueilla Jaavan ulkopuolisilla, jossa asutus on harvaa, maan aikaisemmat käyttäjät syrjäytyvät täysin päätöksenteosta. Heidän käyttöoikeuttaan maa-alueisiin ei huomioida. Kun yhtiöt sitten ottavat käyttöönsä valtion "legitiimisti" niille myöntämiä alueita, syntyy maakiistoja, joissa paikalliset ovat APRILin retoriikan mukaan "laittomina maaspekulantteina" altavastaajina. Paikallisten ainoaksi mahdollisuudeksi jää yhtiöiden ja hallinnon painostaminen neuvotteluihin maa-alueen palauttamisesta tai korvauksien maksamisesta. Neuvotteluissa mahdollisesti syntyvä kompromissi ei usein ole paikallisten kannalta edullinen.

APRILin konsessioalueet eivät ole poikkeus edellä kuvatusta ongelmien vyyhdistä. Itse asiassa APRIL on Riaussa tunnettu poikkeuksellisen nuivasta asenteesta paikallisten vaateisiin. Yhtiö on eräässä mielessä kohonnut Riaussa käytävässä keskustelussa maakiistojen symboliksi paikallisten ja suuren pääoman yhtiöiden välillä. Viitteitä ongelmien laajuudesta antaa APRILin SGS-sertifiointifirmalla teettämä selvitys, jonka mukaan arvioidusta konsessioalueesta (164 165 ha, kaikki Riaun konsessioalueet lähes 300 000 ha) kolmannes (53 705 ha) oli tai on edelleen maakiistan alaista. Neljännes (41 609 ha) kon-sessioiden maa-alasta oli raportin mukaan ratkaisemattomien vaateiden kohteena. Loput kiistoista oli ratkaistu, lähinnä lainoittamalla kyliä, jotta nämä voisivat kasvattaa öljypalmua APRILin tytäryhtiön Indosawitin tarpeisiin, sekä maksamalla rahallisia korvauksia maasta. Raportin luvuista puuttuu olemassaolevia maakiistoja (mm. 2000 ha Lubuk Jambi -kylän maita Cerentin sektorista), eivätkä raportin sosiaaliset huomiot muutenkaan ole erityisen luotettavia. Todellinen maakiistojen alla oleva osuus konsessioalue saattaa hyvinkin olla suurempi

APRILin toiminta perustuu tälle paikallisten maiden anastamiselle, koska suuri osa sen saamista alueista on jo pitkään ollut paikallisväestön käytössä. Jos APRIL todella kunnioittaisi paikallisväestön maankäyttöoikeutta edes viljelymaiden osalta, sen konsessioalueet kutistuisivat niin paljon, että niiden käyttökelpoisuus yhtiön kannalta olisi kovin vähäinen.