APRILin
puunhankinta sellun raaka-aineeksi uhkaa metsäalueita myös yhtiön omien metsien
ulkopuolella. Tämän taustalla on se tosiseikka, ettei yhtiöllä ole korjuukypsiä
istutusmetsiä riittävästi vielä vuosiin, jos ikinä. Yhtiön omien metsien raivaus
istutusten tieltä ei myöskään pysty tarjoamaan riittävästi raaka-ainetta. Vastikään
yhtiön selluntuotantokapasiteetti on noussut kahteen miljoonaan tonniin vuodessa
tehden siitä suurimman sellutehtaan maailmassa. Allaolevat esimerkit näyttävät
kuinka APRILin puunosto osaltaan hävittää arvokkaita metsiä Riaun ainoan kansallispuiston
ympäristössä.
Bukit
Tigapuluh -kansallispuisto (‘kolmekymmenta kukkulaa’) sijaitsee Riaun ja Jambin
maakuntien rajalla Keski-Sumatralla. Se on Sumatran tärkeimpiä alavien alueiden
sademetsien suojelualueita, ja juuri alavien alueiden trooppiset sademetsät ovat
maailman lajirikkaimpia ekosysteemejä, joissa puulajien määrä hehtaarilla voi
nousta jopa satoihin. Bukit Tigapuluhin alue ei ole päätynyt suojeluun kokonaan,
vaan siitä on jäänyt merkittäviä osia suojelematta niin Riaun kuin Jambinkin puolella.
Kokonaisuudessaan tämän metsäalueen on arvioitu olevan tärkein jäljelläoleva alavan
alueen sademetsä Sumatralla, joskin se kutistuu kovaa vauhtia.
Kansallispuisto
perustettiin osin talousmetsäalueille, ja hakkuuyhtiöt vastustivat
sitä. Alueelle ehdotettiin 250 000 hehtaarin kansallispuistoa, mutta
toteutuneen kansallispuiston koko on alle 130 000 ha. On epävarmaa,
pystyvätkö kaikki suojelualueella vielä tavattavat uhanalaiset lajit
kuten intiantapiiri ja sumatrantiikeri selviytymään alueella pitkällä
aikavälillä. Alueelta on jo kadonnut mm. sumatransarvikuono.
Bukit
Tigapuluh -metsäaluetta uhkaavat laittomat hakkuut ja maan raivaus. Laittomat
hakkuut, joita tapahtuu myös kansallispuiston sisällä, tapahtuvat lähinnä saha-
ja vaneriteollisuuden tarpeisiin. Kansallispuistosta ulos jääneet, arvokkaat metsät
alueen pohjoisosissa on luovutettu plantaasiyhtiöiden ja paikallisten haltuun
raivattavaksi. Kansallispuiston johto vastustaa puskurivyöhykkeen raivaamista,
koska luonnonsuojelullisesti arvokasta metsää katoaa ja kansallispuisto altistuu
ihmistoiminnalle. Pohjoisosan metsiä raivataan kuitenkin täyttä päätä. Kaksi lähellä
kansallispuiston rajaa maata öljypalmuistutusten tieltä raivaavaa yhtiötä ovat
Arvena Sepakat (AS, 4000 ha käyttölupa alueella) ja Sumatra Makmur Lestari (SML,
9100 ha käyttölupa alueella). Tutkimusten mukaan näiden yhtiöiden haltuun luovutetut
alueet ovat kuitenkin niin kukkulaisia ja jyrkkärinteisiä, että niistä osan pitäisi
lain mukaan olla suojeltu, ja suurimmalle osalle lopusta maasta ei öljypalmuistutuksia
säädösten mukaan saisi perustaa. Yhtiöt tai luvan myöntäneet viranomaiset eivät
kuitenkaan ole piitanneet säädöksistä, ja raivaukset jatkuvat.
Sumatra
Makmur Lestarin alueesta 6400 ha siirtyi vuonna 2000 paikallisten kylien muodostaman
kooperatiivin, Tumas Mekarin haltuun kylien vaadittua maata itselleen sen perusteella,
että se on perinteisesti kylien käytössä ollutta aluetta. Tunas Mekarin alueesta
noin 4000 ha on metsää, ja kooperatiivi alkoi raivata sitä vuonna 2001 urakoitsijan
voimin. Lokakuussa 2001 alueen raivaus oli hyvässä vauhdissa. Metsä alueella on
hyväkuntoista luonnonmetsää, vaikka alueella on ollut poimintahakkuita aikaisemmin.
Tätä osoittaa sekin, että isoja tukkeja kuljetetaan hakkuilta vanerin raaka-aineeksi
Jambiin. Loput puut myydään APRILin Riaun tehtaille Tunas Mekarin koordinaattorin
mukaan.
Toinen
tapaus, jossa APRIL ostaa puuta metsänraivaukselta on maanraivaus Kencana Amal
Tani (KAT) -öljypalmuyhtiön ja paikallisten kylien toimesta hieman kauempana kansallispuistosta.
Kencana Amal Tanilla on vanhastaan öljypalmuviljelmiä aluella, ja yhtiö haluaa
laajentaa niitä. Viisi kylää on yhtiön avustuksella vaatinut haltuunsa yhtiön
vanhoihin istutuksiin rajautuvia metsiä, jotka olivat Inhutani -valtionyhtiön
hallussa. Kylien vaatimuksiin on suostuttu, ja nyt noita aiemmin poimintahakkuin
käsiteltyjä metsiä raivaa kyläläisten palkkaama urakoitsija. Raivauksen jälkeen
maa luovutetaan KAT-yhtiön öljypalmuistutuksille. Raivaus alueella on alkanut
vuoden 2001 kesäkuussa ja puuta lastattiin runsaasti lokakuussa 2001. Puutavaraa
seurattiin hakkuilta APRILin tehtaanporteille. Jälleen raivattu metsä oli selvästi
ollut hyväkuntoista, ja isot, halkaisijaltaan metriset puut olivat tavallisia.
Lisäksi alue oli poltettu hakkuun jälkeen, mikä on lain yksiselitteisesti kieltämää
metsäpalovaaran vuoksi.
Molemmissa
edellämainituissa tapauksissa APRIL siis ostaa puuta hyväkuntoisista, elinkelpoisista
luonnonmetsistä yhdellä Sumatran (ja maailman) luonnon monimuotoisuuden kannalta
arvokkaimmista alueista. Sumatran sellutehtaat, APRILin Riaun tehdas niistä suurimpana
etunenässä, haalivat kaiken saatavissaolevan puun tehtailleen niin kauan kuin
sitä riittää. Sumatran alavien alueiden metsät on Maailmanpankin arvion mukaan
hävitetty vuoteen 2005 mennessä, eikä APRIL ole omienkaan arvioidensa mukaan omavarainen
puuntuotannon suhteen ennen kuin 2008. Yhtiön puunostot arvometsistä tulevat mitä
todennäköisimmin jatkumaan tulevaisuudessakin. Tunas Mekarin tapauksessa kooperatiivi
ei ollut vielä lokakuussa 2001 päättänyt mitä raivatulle alueelle istutetaan.
Heidän tärkein tavoitteensa oli myydä puu alueelta mahdollisimman pikaisesti ennen
kuin joku muu ehtii sen tehdä. Tämä näyttää osaltaan kuinka APRILin puunosto on
tärkeä yllyke metsänraivaukselle Riaussa.
>>>
Koko Otto Miettisen raportti Riausta
>>>
Kuvia Riaun sademetsistä ja niiden hakkuista
Lähteet:
Barr,
C. 2000: Profits on Paper - the Political Economy of Fiber, Finance and Debt in
Indonesia's Pulp and Paper Industries: Banking on Sustainability: Structural Adjustment
and Forestry Reform in Post-Suharto Indonesia. WWF & CIFOR.
Miettinen,
O. Kenttäraportti Riausta / Syys-lokakuu 2001
Walton,
T. & Holmes, D. Indonesia's forests are vanishing fster than ever. International
Herald Tribune 25.1.2000.
Whitten,
T., Damanik, J.S., Anwar, J. & Hisyam, N. (2000): The Ecology of Sumatra. Periplus.
Singapore.
Sandbukt,
Ø & Østergaard, L 1993: Bukit Tigapuluh: Rain Forest and Resource Management.
WWF and Ministry of Forestry. Jakarta.
WWF
1999: Kondisi Terakhir Taman Nasional Bukit Tigapuluh [Bukit Tigapuluh -kansallispuiston
viimeisin tilanne]. WWF Indonesia, project Bukit Tigapuluh.
