Venäjän öljyntuotanto

Venäjän öljyntuotanto Hantit / Nenetsit

Florian Stammler: Mistä öljymme tulee

Jeremei Aipin: Venäjän öljyteollisuus ja alkuperäiskansojen oikeuksien kehitys

Agrafena Sopotshina: "Elämme siitä, mitä maa päällään kantaa"

Juri Aivaseda: Kogalym-Lor - Järvi jossa kuoli mies

Bruce Forbes: Kaasuteollisuuden kehittäminen Jamalin Nenetsiassa

Lidija Okotetto: Enää en ymmärrä tundraa joka minua on rakastanut

Grigorij Anaguritshi: Sivilisaatioiden törmäys maan äärillä

Charity Nenebari Ebeh: Ogonien kokemukset

Magda Lanuza: Keski-Amerikan öljyntuotanto

Arturo Yumbay Iligama: Sota köyhiä vastaan

Roberto Afanador Cobaria: Öljy on maan veri

Työryhmä 1: Öljy-yhtiöiden strategiat ja alkuperäiskansojen vastaus niihin

Työryhmä 2: Öljyn- ja kaasuntuotannon uhkaamien alkuperäiskansojen verkostoituminen

Työryhmä 3: Pohjoinen ulottuvuus

Alkuperäiskansat ja öljy -seminaarin osanottajien julkilausuma

Entinen Neuvostoliitto eli IVY-maat muodostavat suurimman OPEC:in ulkopuolisen öljyä ja kaasua tuottavan ryhmän. IVY-maat tuottavat noin 10 prosenttia maailman öljystä ja noin 30 prosenttia kaasusta. Maailman suurimmat öljy- ja kaasukentät sijaitsevat Venäjällä, erityisesti Siperiassa. Toinen merkittävä öljyn- ja kaasuntuotantoalue on Kaspianmeri ja sen ympäristö, missä Azerbaidzhan, Kazahstan ja Turkmenistan ovat suurimpia tuottajia. Alueella toimivat lähinnä kyseisten maiden kansalliset öljy-yhtiöt sekä Venäjän talouden mahtimiesten, "oligarkkien" omistamat öljy-yhtiöt.

Länsimaiset yhtiöt ovat olleet aktiivisimpia Azerbaidzhanissa sekä Kazahstanissa ja vähäisemmässä määrin Venäjällä. Alueella toimivien yhtiöiden joukossa on myös suomalainen Fortum eli entinen Neste. Noin puolet Suomen öljystä ja lähes kaikki kaasu tulee IVY-maista.

Entisen Neuvostoliiton alueen öljyntuotantoa on leimannut erittäin huono ympäristönsuojelun taso kuten niin monessa muussakin öljymaassa. Öljyvuotojen saastuttamat maat ja pohjavedet, ruostuvat porauslaitteet ja tuhotut metsät ovat yleisiä näkyjä niin Länsi-Siperiassa kuin Komissakin.

Venäjän pohjoisosa joutui 1930-luvulta lähtien dramaattisten muutosten kohteeksi. Stalinin totalitaarisen politiikan mukaisesti Neuvostoliiton silloinen hallitus pakotti siihen asti lähinnä puolipaimentolaisina eläneet alkuperäiskansat asumaan kolhooseissa. Lapset pantiin neuvostokouluihin, joissa he vieraantuivat vanhempiensa kielestä ja kulttuurista. Kolme vuosikymmentä myöhemmin osuustoiminnalliset kolhoosit muutettiin valtion suoraan hallitsemiksi sovhooseiksi.

Hantien, mansien ja nenetsien asuinalueille on 1960- ja 1970-lukujen öljybuumin takia muuttanut runsaasti väestöä Neuvostoliiton muilta alueilta. Objoki ja sen lukemattomat sivujoet ovat olleet näiden kansojen elinkeinoelämänsä perusta. Ne ovat raskaan teollisuuden ja etenkin öljynporauksen takia saastuneet.

Perestroikan myötä öljy-yhtiöt eivät ainakaan teoriassa saa toteuttaa porauksiaan ilman maata asuttavien lupaa. Mutta koska Venäjän budjetti riippuu paljolti öljyn ja maakaasun viennistä, ei öljynporauskenttien läheisyydessä asuvia alkuperäiskansoja ole juurikaan otettu huomioon.

Hantit

Väestömäärä: 13 000 - 22 000.

Hantit asuvat vähemmistönä Hantien ja mansien sekä Jamalin nenetsien autonomisissa piirikunnissa. He harjoittavat muiden arktisen vyöhykkeen kansojen tapaan poronhoitoa, keräilyä, metsästystä ja kalastusta. Hantit puhuvat suomalais-ugrilaisiin kieliin kuuluvaa hantia.

Nenetsit

Väestömäärä: 27 000 - 34 000.

Nenetsit asuvat vähemmistönä laajalla alueella Pohjois-Venäjällä ja Luoteis-Siperiassa, pääasiassa Nenetsien, Jamalin nenetsien ja Taimyrin autonomisissa piirikunnis