Työryhmä 2:

Sisältö
  1. Ulla Lehtinen: Alkuperäiskansat ja öljy -tapahtuma Suomessa 1999
  2. Olli Tammilehto: Sivistynyt maailma vai maan veren imijä?
  3. Taustatietoa öljystä
  4. Venäjän öljyntuotanto Hantit / Nenetsit
  5. Florian Stammler: Mistä öljymme tulee
  6. Jeremei Aipin: Venäjän öljyteollisuus ja alkuperäiskansojen oikeuksien kehitys
  7. Agrafena Sopotshina: "Elämme siitä, mitä maa päällään kantaa"
  8. Juri Aivaseda: Kogalym-Lor - Järvi jossa kuoli mies
  9. Bruce Forbes: Kaasuteollisuuden kehittäminen Jamalin Nenetsiassa
  10. Lidija Okotetto: Enää en ymmärrä tundraa joka minua on rakastanut
  11. Grigorij Anaguritshi: Sivilisaatioiden törmäys maan äärillä
  12. Charity Nenebari Ebeh: Ogonien kokemukset
  13. Magda Lanuza: Keski-Amerikan öljyntuotanto
  14. Ecuador ja öljy
  15. Arturo Yumbay Iligama: Sota köyhiä vastaan
  16. Kolumbia, u'wat ja öljy
  17. Roberto Afanador Cobaria: Öljy on maan veri
  18. Työryhmä 1: Öljy-yhtiöiden strategiat ja alkuperäiskansojen vastaus niihin
  19. Työryhmä 2: Öljyn- ja kaasuntuotannon uhkaamien alkuperäiskansojen verkostoituminen
  20. Työryhmä 3: Pohjoinen ulottuvuus
  21. Alkuperäiskansat ja öljy -seminaarin osanottajien julkilausuma
  22. Linkkejä

Öljyn- ja kaasuntuotannon uhkaamien alkuperäiskansojen verkostoituminen

Puheenjohtajat: Magda Lanuza, Oilwatch Mesoamerica - Nicaragua

ja Yehudi P.P. van de Pol, Oilwatch Europe - Alankomaat

Sihteeri: Jouni Nissinen, KEPA - Suomi

Osanottajat: Noora Jaakkola, Shell-boikottikampanja - Suomi, Ari Sardar, Shell-boikottikampanja - Suomi, Juhani Makkonen - Suomi, Ana Vivas - Kolumbia/Ranska, Klaus Pontvik, Maan ystävät - Ruotsi, Anna Wirén, Fältbiologerna - Ruotsi, Charity Ebeh, MOSOP/ FOWA - Nigeria, Deebii Nwiado, MOSOP - Skandinavia/Nigeria, Agrafena Sopotshina - Siperia/Venäjä, Lidija Okotetto - Siperia/Venäjä, Arturo Yumbai, CONAIE - Ecuador, Katri Pirttijärvi, Helinä Rautavaaran etnografinen museo Suomi, Roberto Afanador Cobaria - Kolumbia.

Keskustelu aloitettiin esittelykierroksella. Puheenjohtajapari esitteli kansainvälisen Oilwatch-verkoston toimintaperiaatteita. Oilwatch on kehitysmaiden järjestöjen välille syntynyt verkosto, joka työskentelee kolmannen maailman maissa vastuutonta öljyn etsintää ja porausta vastaan. Verkosto ei suostu ottamaan vastaan lahjoituksia öljy-yhtiöiltä. Sen sijaan sen eurooppalainen haara (Oilwatch Europe) tekee varainhankintaa etelässä toimivien verkoston jäsenten puolesta. Varainhankinnan lisäksi Euroopassa tehtävä työ sisältää lobbaamista ja tiedonvälitystä. Oilwatch Internationalin päämaja sijaitsee Ecuadorissa.

Esittelykierroksen jälkeen keskustelua käytiin siitä, minkälaisia ongelmia öljyntuotanto aiheuttaa niillä eri alueilla, joilta seminaarin vieraina olevat alkuperäiskansojen edustajat olivat kotoisin. Yksimielisyys vallitsi siitä, että niin ongelmat kuin ratkaisutkin ovat eri maissa erilaisia. Näin ollen on vaikeaa löytää yleispäteviä, kaikkialle sopivia ratkaisuja. Todettiin kuitenkin, että konflikteja on kaikkialla ja kaikkien öljyntuotantoalueiden alkuperäiskansat kohtaavat niitä.

Etelä-Amerikassa öljyntuotannon alkuperäiskansoille aiheuttamat ongelmat ovat huonosti tunnettuja. Tämän vuoksi kansallisen tason kansalaisjärjestöjen ja verkostojen luominen on tärkeää. Esimerkiksi Ecuadorissa ei ole järjestöjä, jotka toimisivat yksinomaan öljyntuotannon ongelmien parissa. Yksi keskeisiä kysymyksiä maassa onkin se, kuinka alkuperäiskansojen ja heidän oikeuksiensa hyväksi tehtävää työtä saataisiin tehostetuksi.

Nigerialaiset ogoniedustajat pitivät kansainvälistä kansalaisjärjestöjen ja alkuperäiskansojen järjestöjen verkostoitumista tärkeimpänä asiana. He totesivat, ettei hallitus ole edelleenkään suostunut vuonna 1990 ogonien oikeuksien julistuksessa (The Ogoni Bill of Rights) esitettyihin vaatimuksiin, jotka käsittivät muun muassa alueellisen autonomian ja oikeuden päättää ogonien mailla olevien öljyvarojen käytöstä. Asiaa ei ole edes pyritty ratkaisemaan. Nyt muutkin Nigerjoen suistoalueen etniset ryhmät ovat alkaneet koota rivejään toimiakseen organisoidusti oikeuksiensa puolesta.

Siperiassa valta on valtion ja öljy-yhtiöiden käsissä. Laki antaa öljy-yhtiöille oikeuden porata öljyä alkuperäiskansojen mailta ilman näiden suostumustakin. Ongelmien ratkaisussa tulisi siperialaisten vieraiden mukaan keskittyä hyvien ja joustavien suhteiden luomiseen alkuperäiskansojen, öljy-yhtiöiden ja viranomaisten välille.

Keskeiset tehtävät Euroopassa ovat alkuperäiskansojen järjestöjen ja kehitysmaiden kansalaisjärjestöjen puolesta lobbaaminen, öljyntuotannon ongelmista tiedottaminen sekä varainhankinta kehitysmaiden järjestöille ja verkostoille. Erityisen tärkeänä pidettiin mahdollisuuksien luomista eri maanosien alkuperäiskansojen tapaamisille ja yhteistyölle.

Työryhmässä tuli selvästi esille, että eri kansoilla on eri ratkaisumallit öljyntuotannon tuomiin ongelmiin. Kaikkialla toimivia patenttiratkaisuja on vaikea luoda, mutta keskusteluja tulee jatkaa ymmärryksen lisäämiseksi sekä uusien yhtymäkohtien havaitsemiseksi eri kansojen ongelmien ja mahdollisten ratkaisujen välillä.