![]() |
Työryhmä 2: |
Sisältö
|
Öljyn- ja kaasuntuotannon uhkaamien alkuperäiskansojen verkostoituminenPuheenjohtajat: Magda Lanuza, Oilwatch Mesoamerica - Nicaragua ja Yehudi P.P. van de Pol, Oilwatch Europe - Alankomaat Sihteeri: Jouni Nissinen, KEPA - Suomi Osanottajat: Noora Jaakkola, Shell-boikottikampanja - Suomi, Ari Sardar, Shell-boikottikampanja - Suomi, Juhani Makkonen - Suomi, Ana Vivas - Kolumbia/Ranska, Klaus Pontvik, Maan ystävät - Ruotsi, Anna Wirén, Fältbiologerna - Ruotsi, Charity Ebeh, MOSOP/ FOWA - Nigeria, Deebii Nwiado, MOSOP - Skandinavia/Nigeria, Agrafena Sopotshina - Siperia/Venäjä, Lidija Okotetto - Siperia/Venäjä, Arturo Yumbai, CONAIE - Ecuador, Katri Pirttijärvi, Helinä Rautavaaran etnografinen museo Suomi, Roberto Afanador Cobaria - Kolumbia. Keskustelu aloitettiin esittelykierroksella. Puheenjohtajapari esitteli kansainvälisen Oilwatch-verkoston toimintaperiaatteita. Oilwatch on kehitysmaiden järjestöjen välille syntynyt verkosto, joka työskentelee kolmannen maailman maissa vastuutonta öljyn etsintää ja porausta vastaan. Verkosto ei suostu ottamaan vastaan lahjoituksia öljy-yhtiöiltä. Sen sijaan sen eurooppalainen haara (Oilwatch Europe) tekee varainhankintaa etelässä toimivien verkoston jäsenten puolesta. Varainhankinnan lisäksi Euroopassa tehtävä työ sisältää lobbaamista ja tiedonvälitystä. Oilwatch Internationalin päämaja sijaitsee Ecuadorissa.
Esittelykierroksen jälkeen keskustelua käytiin siitä, minkälaisia ongelmia öljyntuotanto aiheuttaa niillä eri alueilla, joilta seminaarin vieraina olevat alkuperäiskansojen edustajat olivat kotoisin. Yksimielisyys vallitsi siitä, että niin ongelmat kuin ratkaisutkin ovat eri maissa erilaisia. Näin ollen on vaikeaa löytää yleispäteviä, kaikkialle sopivia ratkaisuja. Todettiin kuitenkin, että konflikteja on kaikkialla ja kaikkien öljyntuotantoalueiden alkuperäiskansat kohtaavat niitä. Etelä-Amerikassa öljyntuotannon alkuperäiskansoille aiheuttamat ongelmat ovat huonosti tunnettuja. Tämän vuoksi kansallisen tason kansalaisjärjestöjen ja verkostojen luominen on tärkeää. Esimerkiksi Ecuadorissa ei ole järjestöjä, jotka toimisivat yksinomaan öljyntuotannon ongelmien parissa. Yksi keskeisiä kysymyksiä maassa onkin se, kuinka alkuperäiskansojen ja heidän oikeuksiensa hyväksi tehtävää työtä saataisiin tehostetuksi. Nigerialaiset ogoniedustajat pitivät kansainvälistä kansalaisjärjestöjen ja alkuperäiskansojen järjestöjen verkostoitumista tärkeimpänä asiana. He totesivat, ettei hallitus ole edelleenkään suostunut vuonna 1990 ogonien oikeuksien julistuksessa (The Ogoni Bill of Rights) esitettyihin vaatimuksiin, jotka käsittivät muun muassa alueellisen autonomian ja oikeuden päättää ogonien mailla olevien öljyvarojen käytöstä. Asiaa ei ole edes pyritty ratkaisemaan. Nyt muutkin Nigerjoen suistoalueen etniset ryhmät ovat alkaneet koota rivejään toimiakseen organisoidusti oikeuksiensa puolesta. Siperiassa valta on valtion ja öljy-yhtiöiden käsissä. Laki antaa öljy-yhtiöille oikeuden porata öljyä alkuperäiskansojen mailta ilman näiden suostumustakin. Ongelmien ratkaisussa tulisi siperialaisten vieraiden mukaan keskittyä hyvien ja joustavien suhteiden luomiseen alkuperäiskansojen, öljy-yhtiöiden ja viranomaisten välille. Keskeiset tehtävät Euroopassa ovat alkuperäiskansojen järjestöjen ja kehitysmaiden kansalaisjärjestöjen puolesta lobbaaminen, öljyntuotannon ongelmista tiedottaminen sekä varainhankinta kehitysmaiden järjestöille ja verkostoille. Erityisen tärkeänä pidettiin mahdollisuuksien luomista eri maanosien alkuperäiskansojen tapaamisille ja yhteistyölle. Työryhmässä tuli selvästi esille, että eri kansoilla on eri ratkaisumallit öljyntuotannon tuomiin ongelmiin. Kaikkialla toimivia patenttiratkaisuja on vaikea luoda, mutta keskusteluja tulee jatkaa ymmärryksen lisäämiseksi sekä uusien yhtymäkohtien havaitsemiseksi eri kansojen ongelmien ja mahdollisten ratkaisujen välillä.
|