Sivistynyt maailma vai maan verenimijä?

Olli Tammilehto

1. Ulla Lehtinen: Alkuperäiskansat ja öljy -tapahtuma Suomessa 1999

2. Olli Tammilehto: Sivistynyt maailma vai maan veren imijä?

3. Taustatietoa öljystä

4. Venäjän öljyntuotanto Hantit / Nenetsit

5. Florian Stammler: Mistä öljymme tulee

6. Jeremei Aipin: Venäjän öljyteollisuus ja alkuperäiskansojen oikeuksien kehitys

7. Agrafena Sopotshina: "Elämme siitä, mitä maa päällään kantaa"

8. Juri Aivaseda: Kogalym-Lor - Järvi jossa kuoli mies

9. Bruce Forbes: Kaasuteollisuuden kehittäminen Jamalin Nenetsiassa

10. Lidija Okotetto: Enää en ymmärrä tundraa joka minua on rakastanut

11. Grigorij Anaguritshi: Sivilisaatioiden törmäys maan äärillä

12. Charity Nenebari Ebeh: Ogonien kokemukset

13. Magda Lanuza: Keski-Amerikan öljyntuotanto

14. Ecuador ja öljy

15. Arturo Yumbay Iligama: Sota köyhiä vastaan

16. Kolumbia, u'wat ja öljy

17. Roberto Afanador Cobaria: Öljy on maan veri

18. Työryhmä 1: Öljy-yhtiöiden strategiat ja alkuperäiskansojen vastaus niihin

19. Työryhmä 2: Öljyn- ja kaasuntuotannon uhkaamien alkuperäiskansojen verkostoituminen

20. Työryhmä 3: Pohjoinen ulottuvuus

21. Alkuperäiskansat ja öljy -seminaarin osanottajien julkilausuma

22. Linkkejä

Sivistyneet eurooppalaiset suhtautuvat alkuperäiskansoihin myönteisesti - tottahan toki. Nehän edustavat kulttuurien rikkautta. Kyllähän niiden suojelemiseen täytyy lohjeta miljoonia siinä missä vanhojen kirkkojen ja harvinaisten eläinten säilyttämiseen! EU:ssa on alan yksikköjä, ja Suomenkin tuoreessa ihmisoikeuslinjauksessa mainitaan erikseen alkuperäiskansat. Mutta eurooppalaisen sivilisaation globaalista hoivasta huolimatta alkuperäiskansoja häviää maapallolta kaiken aikaa. Tahti on suhteessa vielä nopeampaa kuin eläin- ja kasvilajien kato: useita kymmeniä kieliä kuolee joka vuosi - niistä useimmat alkuperäiskansojen puhumia. Kielten viimeisten käyttäjien mukana häviää olennainen osa kansojen kulttuurista. Kansojen olemassaolosta voi tämän jälkeen tuskin enää puhua.

Ehkä siis on parannettava alkuperäiskansadirektiivejä ja sijoitettava niihin toinenkin miljoona. Vai auttaako sekään? Kenties sivistyneessä elämässämme on jotain niin brutaalia, etteivät pikku parannukset auta. Tähän viittasivat monet puheenvuorot Alkuperäiskansat ja öljy -tapahtumissa. Sivilisaatiomme elinneste on öljy, ja sen jäljellä olevat esiintymät sattuvat usein olemaan jäljellä olevien alkuperäiskansojen maiden alla. Monet näistä eurokulttuuria paljon vanhemmista ajattelun- ja elämisenjärjestelmistä ovat tunteneet öljyn, mutta ymmärtäneet tämän "maan veren" käytön olevan vaarallista. Insinöörien öljyn korvikkeeksi kuvitteleman atomisähkön raaka-ainekin löytyy useimmiten alkuperäiskansojen mailta: "ikiamerikkalaisten" tappavaksi kiveksi kutsuma uraani.

Voi olla, että meidän on valittava alkuperäiskansojen säilymisen ja nykyisen yhteiskuntajärjestyksen säilymisen välillä. Mutta jos näin on, eihän alkuperäiskansoilla ole mitään toivoa! Eihän sivistynyt maailma luovu nykyisen hyvinvoinnin tuottaneesta teollisuusjärjestelmästä? Ei varmasti luovukaan niin kauan kuin se pystyy uskottelemaan itselleen edistyneensä raakalaisuudesta sivistykseen ja elävänsä nyt jatkuvasti kehittyvässä hyvinvoinnissa. Mutta kun epäusko valtaa alaa, muutosvoimat voivat saada tilaa. Kuka haluaisi elää yhteiskunnassa, joka tekee jäsenistään verenimijöitä, kansanmurhaajia ja raiskaajia? Ja joka kaiken lisäksi tuottaa aineellista rikkautta vain pienelle eliitille, mutta vie hyvän elämän mahdollisuudet lähes kaikilta nykyisin eläviltä ja kaiken elämän mahdollisuudet tulevaisuudessa elämään aiotuilta.