Keski-Amerikan öljyntuotanto

Magda Lanuza

1. Ulla Lehtinen: Alkuperäiskansat ja öljy -tapahtuma Suomessa 1999

2. Olli Tammilehto: Sivistynyt maailma vai maan veren imijä?

3. Taustatietoa öljystä

4. Venäjän öljyntuotanto Hantit / Nenetsit

5. Florian Stammler: Mistä öljymme tulee

6. Jeremei Aipin: Venäjän öljyteollisuus ja alkuperäiskansojen oikeuksien kehitys

7. Agrafena Sopotshina: "Elämme siitä, mitä maa päällään kantaa"

8. Juri Aivaseda: Kogalym-Lor - Järvi jossa kuoli mies

9. Bruce Forbes: Kaasuteollisuuden kehittäminen Jamalin Nenetsiassa

10. Lidija Okotetto: Enää en ymmärrä tundraa joka minua on rakastanut

11. Grigorij Anaguritshi: Sivilisaatioiden törmäys maan äärillä

12. Charity Nenebari Ebeh: Ogonien kokemukset

13. Magda Lanuza: Keski-Amerikan öljyntuotanto

14. Ecuador ja öljy

15. Arturo Yumbay Iligama: Sota köyhiä vastaan

16. Kolumbia, u'wat ja öljy

17. Roberto Afanador Cobaria: Öljy on maan veri

18. Työryhmä 1: Öljy-yhtiöiden strategiat ja alkuperäiskansojen vastaus niihin

19. Työryhmä 2: Öljyn- ja kaasuntuotannon uhkaamien alkuperäiskansojen verkostoituminen

20. Työryhmä 3: Pohjoinen ulottuvuus

21. Alkuperäiskansat ja öljy -seminaarin osanottajien julkilausuma

22. Linkkejä

Vaikka Keski-Amerikassa (Belize, El Salvador, Guatemala, Honduras, Nicaragua ja Panama) on vähäiset energiavarat, on sillä tärkeä rooli öljyn läpikulkuväylänä Panaman kanavan vuoksi. Esimerkiksi vuonna 1997 Panaman kanavan läpi kuljetettiin noin 32 miljoonaa tonnia öljytuotteita.

Nicaragua

Kun aseelliset välikohtaukset loppuivat Nicaraguassa 1990-luvun alussa, tulivat ulkomaalaiset sijoittajat Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin vaatiman rakennesopeutusohjelman myötä maahan. Joitakin vuosikymmeniä sitten (1940-50-luvulla) tehtyjen tutkimusten mukaan alueen öljyesiintymät eivät vielä näyttäneet tuottoisilta. Siitä huolimatta hallitus hyväksyi vuonna 1997 uuden lain, joka koski fossiilisten polttoaineiden etsintää ja hyväksikäyttöä. Tässä se samalla sitoutui vähentämään hiilivoimaa. Keski-Amerikan kehityspankki tukee sitä asiassa. Tähän on epäilemättä vaikuttanut se, että globalisoituneessa maailmassa teknologian kehittyminen on tehnyt öljy-yhtiöille mahdolliseksi löytää kannattavia esiintymiä aina vain kaukaisemmilta alueilta.

Elokuussa 1998 Nicaraguan hallitus myönsi ensimmäisen öljyntuotantoluvan ulkomaalaiselle yhtiölle. Lokakuussa 1998 hallitus osoitti kaksi aluetta öljyntuotannolle Atlantin rannikolta. Alueet ovat kooltaan noin 400 000 hehtaaria. Toinen näistä sijaitsee vain kuuden kilometrin päässä Miskitos Kaysin luonnonsuojelualueelta, joka vuonna 1991 nimitettiin Karibian mannerlaatan monimuotoisimmaksi alueeksi. Siellä pesii Nicaraguan ympäristöministeriön suojeluksessa oleva vihreä kilpikonna sekä muita ekosysteemien kannalta tärkeitä lajeja. Alkuperäiskansojen edustajat saivat tämän hankkeen pysäytettyä, mutta toukokuussa 1999 hallitus myönsi norjalaiselle yhtiölle oikeuden tehdä tutkimuksia alueen öljyesiintymistä. Tulokset julkaistaan vuonna 2000 ulkomaalaisille sijoittajille.

Guatemala

Guatemala on ainoa Keski-Amerikan maa, joka varsinaisesti tuottaa öljyä. Siellä sijaitsevat myös alueen suurimmat öljyesiintymät. Maassa hyödynnetään 32 öljyesiintymää, jotka tuottavat yhteensä 1,75 miljoonaa tonnia öljyä vuodessa. Melkein kaikki sijaitsevat Petenin luonnonsuojelualueella. Siellä asuu tuhansia alkuperäiskansoihin kuuluvia ihmisiä, jotka ovat kärsineet ihmisoikeusloukkauksista ja elinympäristönsä saastumisesta.

Guatemalan suurin yhtiö on Basic Oil, joka on osa kanadalaista Norcen-yhtiötä. Hallitus on kuitenkin myöntänyt vuonna 1997 porauslupia viidelle yhtiölle. 1980-luvun lopulla sabotaasi-iskut vahingoittivat öljyntuotantolaitoksia. Meksiko ja Guatemala ovat sopineet yhteisestä maakaasuputkesta, joka rakennetaan Ciudad Pemexistä, Etelä-Meksikosta, Escuintlaan, Pohjois-Guatemalaan. Se seuraisi Petenin luonnonsuojelualueella olevia öljyputkia ja palvelisi lähinnä teollisuutta ja sähköntuotantoa. Tätä putkea on suunniteltu jatkettavan Costa Ricaan saakka osana laajempaa Keski-Amerikan kaasuverkostoa.

Costa Rica

Costa Rica varasi jo kesäkuuhun 1998 mennessä ja uudestaan toukokuussa 1999 viisi aluetta öljyntuotannolle. Nämä paikat sijaitsevat Talamacassa, missä on maan viimeisimpiin kuuluvan alkuperäiskansan reservaatti. Alueella on jo aikaisemmin ollut öljynporausta, mikä on aiheuttanut paljon saastumista, terveyshaittoja ja kielteisiä kulttuurivaikutuksia.

Meksiko

Meksiko oli vuonna 1997 maailman kuudenneksi suurin öljyntuottaja- ja yhdeksänneksi suurin öljynviejämaa. Meksikon hallituksen omistama Pemex on maailman kuudenneksi suurin öljy-yhtiö.

Vuonna 1999 Pemex on keskittämässä toimintaansa Meksikon lahdella oleviin esiintymiin. Viime vuosina tuotantoa on lisätty maan ulkomaanvelkojen vuoksi. Maa joutui ottamaan suuria lainoja amerikkalaisilta pankeilta, kun sen oma valuutta peso joutui kriisiin. Meksiko tuottaa vuodessa noin 175 miljoonaa tonnia, josta 150 miljoonaa tonnia on raakaöljyä. Sillä on laajat poraussuunnitelmat varsinkin Capechen ympäristössä. Meksikossa arvellaan olevan Amerikan toisiksi suurimmat öljyvarat Venezuelan jälkeen. Vuonna 1998 Meksiko joutui kuitenkin vähentämään öljyntuotantoaan poikkeuksellisten alhaisten markkinahintojen takia nostaakseen öljynsä arvoa.

Tabascon ja Veracruzin alueilla öljyntuotanto on saastuttanut suuria alueita alkuperäiskansojen ja paikallisten maanviljelijöiden ja kalastajien mailla. Nämä ovatkin nousseet vastustamaan alueidensa väärinkäyttöä ja öljy-yhtiöiden aiheuttamia ympäristötuhoja.

***

Puhe seminaarissa

Nicaraguassa tilanne on sama kuin useassa muussa Keski-Amerikan maassa. Hallitus on myöntänyt ylikansallisille yhtiöille luvan öljynetsintään ja porauksiin piittaamatta alkuperäiskansojen mielipiteistä. Nämä suuryhtiöt käyttävät uusinta teknologiaa öljyn etsinnässä, joten ne voivat hyödyntää nyt myös vähäisempiä ja huonompilaatuisia esiintymiä. Vielä joitakin vuosia sitten tämä ei olisi ollut mahdollista. Maailmanpankki vaatii toteuttamaan rakennesopeutusohjelmaa, joka takaa suuryhtiöiden edut. Keski-Amerikan valtioita painavat myös suuret ulkomaanvelat, joita ne eivät koskaan pysty maksamaan takaisin.

Meksiko on tuottanut öljyä jo pitkään, mutta myös siellä on alkamassa uusi aikakausi. Guatemalassa on 14 öljyntuotantoaluetta tällä hetkellä. Siellä luonnonvarat ovat loppumassa, ja öljyä täytyy etsiä yhä uusista paikoista. Hondurasin hallitus on tällä hetkellä tyytyväinen uusiin löytöihinsä. Nicaraguassa hallitus suunnittelee uusia öljyn tuotantosopimuksia, joissa se muun muassa siirtäisi Miskitos Kaysin luonnonsuojelualueen rajoja ja jotka rikkoisivat ihmisoikeuksia. Myös Panamassa ja Costa Ricassa kaavaillaan vastaavanlaisia ihmisoikeuksia ja luonnon tasapainoa rikkovia sopimuksia.

Monet järjestöt, kuten ympäristöjärjestöt ja Oilwatch, ovat jo aloittaneet öljynporausta vastustavan kampanjan. Kyseessä on pitkä tie, mutta emme halua toistaa niitä virheitä, jotka ovat johtaneet joidenkin alkuperäiskansojen kuolemiseen sukupuuttoon. Nicaraguan Atlantin rannikon alkuperäiskansojen, kuten myös useimpien Tyynenmeren rannikoilla asuvien ihmisten, elinkeino on kalastus. Öljyntuotanto ja etsintä aiheuttavat saastumista, joka vaikuttaa tuhoisasti kalastusyhteisöihin. Oilwatch on nostanut kanteen hallitustamme vastaan, ja yritämme nostaa kanteen myös Yhdysvalloissa kuten esimerkiksi Ecuador on tehnyt Texacoa vastaan.

Me emme salli enempää öljyntuotantoa alueillamme, koska siitä tulevat haitat ovat liian suuria paikallisyhteisölle ja luonnolle. Jos me elämme sivistyneessä yhteiskunnassa, niin silloin meidän tulee ottaa huomioon kaikki energiantuotantomuodot. Energian suurkuluttajat, niin sanotut ensimmäiset ja vauraat maat, eivät voi lisätä öljynkulutustaan. Me emme voi antaa periksi, koska öljyntuotanto ei hyödytä meitä: ei valtiollisella eikä paikallisella tasolla. Hallitukset ja yhtiöt väittävät öljyntuotannon parantavat työllisyyttä ja valtioidemme taloudellista tilannetta, mutta kokemus on osoittanut tämän kaiken olevan valhetta. Tällaiset työpaikat eivät ole pitkäaikaisia. Siksi me sanomme "ei"!

Nämä lupien myöntämisprosessit ovat samoja Guatemalassa ja Ecuadorissa. Guatemalassa on luonnonsuojelualue, joka on myös turistikohde. Mutta hallitus on kuitenkin myöntämässä alueelle öljyntuotantoluvan. Oilwatch on yrittänyt turhaan neuvotella yhtiöiden ja hallituksen kassa asiasta. Tällä hetkellä näyttää siltä, että on mahdotonta päästä yhteisymmärrykseen. Guatemalan hallitus on kuitenkin myöntänyt, että kansainvälisellä painostuksella voi vaikuttaa asiaan. Olemme tehneet vetoomuksen täällä seminaarissa, jotta paikallaolijat voisivat lähettää sen Guatemalaan. Ylikansalliset yhtiöt ovat loukanneet alkuperäiskansojen oikeuksia ja uhkaavat heidän elinehtojaan ja olemassaoloaan. Pyydämme, että vetoaisitte hallituksiin, jotta ne kunnioittaisivat ja puolustaisivat alkuperäisväestöjen oikeuksia ja perinteistä elämäntapaa.

Jos energiankulutus maailmassa säilyy ennallaan, on hyvin mahdollista, että tulevaisuudessa käydään sotia luonnonvaroista. Uskomme, kuten kaikki alkuperäiskansat, että maa on pyhä ja että öljy on maan veri. Ylikansalliset yritykset ja hallitukset eivät ymmärrä arvojamme ja uskomustamme, jonka mukaan maa on pyhä. Ne haluavat tulla entistä rikkaammiksi riistämällä luonnonvarojamme: öljyä, metalleja, metsää. Meidän täytyy huolestua ja alkaa toimia, jotta nämä kansat voisivat jatkaa elämäänsä rauhassa. Meidän on taattava heille oikeus heidän omien luonnonvarojensa käyttöön. Ylikansallisten yhtiöiden ja hallitusten on kunnioitettava henkisyyttämme ja uskomuksiamme, jotka ovat niin kaukana modernista rahamaailmasta. Me uskomme elämään ja haluamme, että planeettamme olisi asuttava myös tuleville sukupolville.

Magda Lanuza Nicaraguasta on Oilwatchin Keski-Amerikan edustaja. Oilwatch on toiminut Keski-Amerikassa ja Meksikossa vuodesta 1998 alkaen. Se on kansainvälinen verkosto, joka koostuu muun muassa ympäristö-, nais-, ihmisoikeus- ja maatyöläisten järjestöistä. Vuonna 1996 perustettu verkosto työskentelee pääasiassa alkuperäiskansojen parissa, jotka ovat pahiten kärsineet öljyntuotannon haitoista sekä niihin liittyvistä ihmisoikeusloukkauksista. Oilwatch toimii kolmella mantereella: Amerikassa, Aasiassa ja Afrikassa. Oilwatchiin kuuluu myös muita kansalaisjärjestöjä ja paikallisia ryhmiä, jotka työskentelevät ja taistelevat riistoa ja öljyn etsintää vastaan.