Sivilisaatioiden törmäys maan äärillä

Grigorij Anaguritshi

1. Ulla Lehtinen: Alkuperäiskansat ja öljy -tapahtuma Suomessa 1999

2. Olli Tammilehto: Sivistynyt maailma vai maan veren imijä?

3. Taustatietoa öljystä

4. Venäjän öljyntuotanto Hantit / Nenetsit

5. Florian Stammler: Mistä öljymme tulee

6. Jeremei Aipin: Venäjän öljyteollisuus ja alkuperäiskansojen oikeuksien kehitys

7. Agrafena Sopotshina: "Elämme siitä, mitä maa päällään kantaa"

8. Juri Aivaseda: Kogalym-Lor - Järvi jossa kuoli mies

9. Bruce Forbes: Kaasuteollisuuden kehittäminen Jamalin Nenetsiassa

10. Lidija Okotetto: Enää en ymmärrä tundraa joka minua on rakastanut

11. Grigorij Anaguritshi: Sivilisaatioiden törmäys maan äärillä

12. Charity Nenebari Ebeh: Ogonien kokemukset

13. Magda Lanuza: Keski-Amerikan öljyntuotanto

14. Ecuador ja öljy

15. Arturo Yumbay Iligama: Sota köyhiä vastaan

16. Kolumbia, u'wat ja öljy

17. Roberto Afanador Cobaria: Öljy on maan veri

18. Työryhmä 1: Öljy-yhtiöiden strategiat ja alkuperäiskansojen vastaus niihin

19. Työryhmä 2: Öljyn- ja kaasuntuotannon uhkaamien alkuperäiskansojen verkostoituminen

20. Työryhmä 3: Pohjoinen ulottuvuus

21. Alkuperäiskansat ja öljy -seminaarin osanottajien julkilausuma

22. Linkkejä

Olen Grigorij Anaguritshi Jamalin nenetsien autonomisesta piirikunnasta. Hantien ja mansien piirikunta on Jamalin piirikunnan eteläinen naapuri. Edustaja naapuristamme puhui oikein hyvin viime aikoina ratkaistuista oikeudellisista kysymyksistä. Myös meidän alueellamme tuotetaan kaasua ja öljyä, ja on ollut erittäin mielenkiintoista kuulla muiden alustuksia aiheesta. Tilanne on valitettavasti muualla oikeudellisessa mielessä huonompi kuin meidän alueellamme. Haluaisin lisätä, että hantien ja mansien alueesta eroten piirikuntamme kaasu- ja öljyvarojen käyttö koskee vain kahta eteläistä piiriä. Viidessä muussa piirissä on tutkimuksissa löydetty kaasua ja öljyä, mutta Venäjän kriisin vuoksi niiden hyödyntäminen ei ole vielä alkanut, ja se on ehkä hyväkin asia. Öljyn ja kaasun hyödyntämisen valmistelu on hidastunut. Se on antanut meille hengähdystauon, mikä on onni onnettomuudessa. Kun Venäjällä on toistaiseksi kriisi, niin Jamalin nenetsien piirikunnan asukkaat voivat nyt ratkaista oikeudellisia ja sosiaalisia ongelmia ja kehittää mekanismeja, joiden avulla voidaan parantaa alkuperäiskansojen suhteita öljy-yhtiöihin ja hallitukseen.

Venäjän suurin poronhoitoalue sijaitsee autonomisessa piirikunnassamme Jamalilla. Poronhoitajamme Lidija Okotetto kertoo siitä enemmän. Hän on hoitanut 30 vuotta poroja tundralla.

Minä edustan nenetsien alkuperäiskansaa. Edustan sitä kansanosaa, joka on siirtynyt taajamiin pois alkuperäiselinkeinoista. Olemme siirtyneet lähemmäksi uutta sivilisaatiota. Olen valtion virkamies ja käsittelen Jamalin nenetsien piirikunnan sosiaalisia asioita. Olen siis paikallinen asukas mutta virkamies, joten katson myös hieman toisesta näkökulmasta tilannetta, joka on muodostunut alkuperäiskansojen pohjoisella asuinalueella.

Öljy-yhtiöiden harjoittama luonnonvarojen käyttö on aiheuttanut joitakin kielteisiä asioita alueellamme. Jotkut seuraukset ovat saattaneet olla jopa katastrofaalisia. Jamalin niemimaan alkuperäiskansat ovat kauan harjoittaneet siellä perinteisiä elinkeinojaan. Heillä on oma kulttuurinsa, omat arvonsa, oma psykologiansa ja omat elämäntapansa. Sitten sinne tulee yhtäkkiä toinen sivilisaatio, toisenlainen kulttuuri, jolla on oma moraalinsa ja toisenlaiset arvot. Geopoliittisessa mielessä on syntynyt sivilisaatioiden vastakkainasettelu. Tässä vastakkainasettelussa alkuperäiskansat ovat usein ikään kuin telaketjujen alla, teknisen sivilisaation telaketjujen puristuksissa. Tämä sivilisaatio tallaa alleen kaiken. Se särkee ihmisten sielun. Se särkee heidän tahtonsa. Minulla on kokemusta siitä, että tämä sivilisaatio sortaa alkuperäiskansoja ja sen mukana tulee erittäin valitettavia sivuilmiöitä. Kansat taantuvat, ja alkoholismi lisääntyy.

Kommunistien aikana valtio teki kaikkensa nostaakseen ihmiset ja myöskin alkuperäiskansat niin sanotusti tietylle sivistystasolle. Mutta näillä pyrkimyksillä ei saavutettu haluttua päämäärää. Ei saavutettu sitä, mitä valtio halusi, eikä sitä, mitä me halusimme. Alkuperäiskansat ovat joutuneet sellaisen tilanteen eteen, että ne eivät enää tiedä, mitä ne haluavat. Haluammeko me säilyttää perinteiset elinkeinomme, perinteiset elämäntapamme, hylätä länsimaisen sivilisaation ja elää luonnontuotteista? Emme voi enää siirtyä maantieteellisesti eteenpäin: vastassa on Pohjoinen jäämeri. Vai liittyisimmekö uuteen sivilisaation ja siirtyisimmekö aivan uudelle laadulliselle tasolle, uuteen kulttuurimuotoon, johon ottaisimme mukaamme kuitenkin kaikkein parhaimman osan entisestä elämäntavastamme?

Voidaan tosiaan kysyä, miksi juuri alkuperäiskansojen alueilla on niin paljon mineraalivaroja. Täällä tuotiin esiin, että kyse on myöskin rasismista ja valtiollisesta syrjinnästä. Mitä tapahtuu muilla Venäjän alueilla? Miksi tätä tapahtuu juuri alkuperäiskansojen alueilla? Venäjällä asiaa koskevia oikeudellisia kysymyksiä ei ole vielä ratkaistu alueellisella tasolla. Meidän tilanteemme eroaa hantien ja mansien tilanteesta, mutta meidänkään alueellamme kysymyksiä ei ratkaista alkuperäiskansoja hyödyttävällä tavalla. Esimerkiksi duumassa on alueeltamme vain kuusi edustajaa. Paikallishallintoelimissämme ei ole yhtään alkuperäiskansojen edustajaa. Jamalin piirin, joka on vain hieman pienempi kuin Suomi, kaikki edustajat ovat muualta tulleita. Heidän mielenkiintonsa kohteet ovat toiset kuin meidän. Siksi epäilen, että voisimme nopeasti ratkaista alkuperäiskansojen ongelmia.

Jamalin alueella on eräs koulu, jossa on 1000 oppilasta eri kansallisuuksista. Koulun viimeisellä luokalla on ainoastaan kahdeksan oppilasta, jotka suoriutuvat neljästä peruslaskutoimituksesta. Tästä voi tehdä joitakin johtopäätöksiä. Tällä tavoin tuskin voi kouluttaa alkuperäiskansoista päteviä työntekijöitä alueelle. On käynyt niinkin, että kun alkuperäiskansan edustaja on saanut mahdollisuuden johonkin etuun, niin hän ei ole pystynyt puolustamaan tätä oikeuttaan. Meillä ei ole kansallisia kaadereita, jotka pystyisivät puolustamaan meitä. Eikä meillä ole omia asiantuntijoita eikä edustajia hallinnollisissa elimissä. Venäjän parlamentissa meidän etujamme ajavat muut kuin alkuperäiskansojen edustajat. Esimerkiksi Gazprom on hankkiutumassa Jamalin niemimaalle ja houkuttelee siellä puolelleen paikallista eliittiä. Luulen, että oppositio asuu kodassa.

Paikallisen työvoimatoimiston edustajana minusta tuntuu, että meillä on erittäin paljon ongelmia. Alkuperäiskansojen edustajista on työttöminä 78 prosenttia, eivätkä he varmaan koskaan löydä itselleen töitä. Heillä ei ole riittävää koulutusta, jotta he voisivat saada töitä tai kunnon ammatin. Työvoimatoimistosta minä voisin tietenkin järjestää heille koulutusta, mutta kun he eivät ole käyneet edes seitsemää luokkaa koulua, niin en voi järjestää heille jatkokoulutusta. Kun ei ole pohjaa, mistä lähteä, niin on vaikea auttaa eteen päin.

Tällainen on tilanteemme Jamalilla. Tilanteen juuret koskevat tietenkin muita vastaavanlaisia alueita. Tämä oli se, mitä minulla oli sanottavaa.

Agrafena Sopotshinan kysymys:

Miksi lainsäädännöstä huolimatta öljyä porataan alkuperäiskansojen mailla?

Vastaus:

Olemme saaneet hyväksytyksi erittäin hyvän lain. Mutta emme halua puuttua kaikkein tärkeimpään, maanomistuskysymykseen, vaan kierrämme sitä kuin kissa kuumaa puuroa. Olemme kaikki samaa mieltä, että on olemassa lakeja. Luonnonlaeista olemme suurin piirtein samaa mieltä: ne ovat olemassa ja vaikuttavat meihin. Mutta kun on kysymys ihmisyhteiskunnan kehityksestä, niin jostain kumman syystä jokainen vallanpitäjä ajattelee, että nimenomaan hän on ainoa oikea ratkaisemaan tietyn kysymyksen.

Puhun nyt Venäjän valtiosta, jonka kansalainen olen. Valtio ei saa kiemurrella vaan sen pitää sanoa suoraan, että nämä ovat anastettuja maita. Tämä on kolonialismia. Jos nämä ovat Venäjän alueita, niin emme ole sitä vastaan. Mutta samalla tämän alueen tulee olla alkuperäiskansan hallussa. Sillä täytyy olla oikeus päättää asioista tällä alueella. Alkuperäiskansojen tulee saada jotain todellista hyötyä öljyn- ja kaasuntuotannosta.

Grigorij Anaguritshi on tundranenetsi. Hän toimii virkamiehenä Jamalin niemimaalla pienessä kylässä muttei ole menettänyt kosketustaan kansansa perinteiseen kulttuuriin.