Mistä öljymme tulee

Florian Stammler

1. Ulla Lehtinen: Alkuperäiskansat ja öljy -tapahtuma Suomessa 1999

2. Olli Tammilehto: Sivistynyt maailma vai maan veren imijä?

3. Taustatietoa öljystä

4. Venäjän öljyntuotanto Hantit / Nenetsit

5. Florian Stammler: Mistä öljymme tulee

6. Jeremei Aipin: Venäjän öljyteollisuus ja alkuperäiskansojen oikeuksien kehitys

7. Agrafena Sopotshina: "Elämme siitä, mitä maa päällään kantaa"

8. Juri Aivaseda: Kogalym-Lor - Järvi jossa kuoli mies

9. Bruce Forbes: Kaasuteollisuuden kehittäminen Jamalin Nenetsiassa

10. Lidija Okotetto: Enää en ymmärrä tundraa joka minua on rakastanut

11. Grigorij Anaguritshi: Sivilisaatioiden törmäys maan äärillä

12. Charity Nenebari Ebeh: Ogonien kokemukset

13. Magda Lanuza: Keski-Amerikan öljyntuotanto

14. Ecuador ja öljy

15. Arturo Yumbay Iligama: Sota köyhiä vastaan

16. Kolumbia, u'wat ja öljy

17. Roberto Afanador Cobaria: Öljy on maan veri

18. Työryhmä 1: Öljy-yhtiöiden strategiat ja alkuperäiskansojen vastaus niihin

19. Työryhmä 2: Öljyn- ja kaasuntuotannon uhkaamien alkuperäiskansojen verkostoituminen

20. Työryhmä 3: Pohjoinen ulottuvuus

21. Alkuperäiskansat ja öljy -seminaarin osanottajien julkilausuma

22. Linkkejä

Taivas on muuttunut oranssiksi, ikään kuin aurinko olisi juuri laskenut. Tunnelma on romanttinen, mutta vaikutelma pettää: on keskiyö, ja pienessä länsisiperialaisessa Trom-Aganin kylässä on pakkasta 20 aste tta. Oranssi valo leijuu levottomana taivaalla. Kyse ei ole auringonlaskusta eikä revontulista, vaan kylää ympäröi neljä öljyesiintymää. Useiden metrien korkuisissa soihduissa palaa öljyn mukana maan alta tullut kaasu ympäri vuorokauden vuoden jokaisena päivänä. Kesällä ne moninkertaistavat metsäpalojen lukumäärän, ja tuhannet linnut menehtyvät liekkeihin. Yöllinen lento ennen laskeutumista Lä ;nsi-Siperian öljypääkaupunkiin Surgutiin paljastaa, ettei kyse ole yhdestä tapauksesta, vaan alueella loistavat lukemattomat pienet oranssinpunaiset pisteet, joita on siroteltu niin pitkälle kuin silmä kantaa. Ne ovat merkki arktisen tundran ja subarktisen taigan teollistumisesta.

Tjumenin alueella läntisessä Siperiassa sijaitsee Venäjän öljyn ja maakaasun tuotannon painopiste. Hantien ja mansien autonomisessa piirikunnassa pumpattiin 162 miljoonaa tonnia öljyä vuoden 1997 aikana. Tähä ;n pohjoisessa rajoittuvassa Jamalin nenetsien autonomisessa piirikunnassa otettiin vuonna 1996 maasta 535 miljardia kuutiometriä maakaasua. Molempien alueiden taloudet sijoittuvat vertailussa Venäjän parhaimpien joukkoon. Huolimatta ä skettäin tapahtuneesta öljyn hinnan laskusta öljy- ja maakaasuesiintymistä saadaan 40 prosenttia Venäjän valtion kaikista tuloista.

Hantit, mansit ja nenetsit, alueen alkuperäiskansat, ovat joutuneet kamppailemaan lujasti henkiinjäämisensä puolesta, siitä asti kun teollisuus tunkeutui noille kaukaisille seuduille. Öljyn tuotannon alettua 1960-luvulla o n näiden kansojen osuus kokonaisasukasmäärästä vähentynyt 1,4 prosenttiin. Alueen avaamiseksi teolliselle toiminnalle houkuteltiin siirtolaisia Venäjän muista osista lupaamalla heille taludellisia etuja korvaukseksi pohjoisen kovista elinolosuhteista.

Länsi-Siperian tundralla ja taigalla ilmasto on todellakin ankara. Ihmisiltä ja eläimiltä vaaditaan aivan erityisiä ponnistuksia selviytymiseen. Jopa yhdeksän kuukautta vuodesta maa on roudan ja lumen peitossa. Maasta sula a lyhyen kesän aikana vain ohut pintakerros, ja se muuttuu usein läpipääsemätömäksi suoksi, joka leviää suuren Objoen molemmilla rannoilla.

Hantien ja nenetsien pienet kansat ovat sopeuttaneet perinteisen elämäntapansa ja taloutensa tähän ympäristöön. He harjoittavat kalastusta, metsästystä, keräilyä ja poronhoitoa. Jotta he eivät kuluttaisi laidunmaita loppuun, he vaihtavat monta kertaa vuodessa asuin- ja laidunpaikkaansa, sillä kasvit kasvavat lyhyen kesän aikana niin vähän, ettei niistä yhdessä paikassa riitä ruokaa koko vuodeksi. Taigalla alu eet on järjestetty ikivanhan tapaoikeuden mukaisesti siten, että jokainen klaani käyttää tiettyjä laidun-, metsästys- ja kalastusalueita. Erityisen merkittäviä ovat pyhät paikat, joissa tiettyjen vesist&ou ml;jen ja metsien jumalat oleskelevat tai joissa esi-isien henget asuvat.

Koska perinteisesti elävillä hanteilla ihmisen ja maan välinen yhteys on tällainen, he kärsivät, kun heidän maataan porataan tai kun maan alla räjäytetään dynamiittia, jotta voitaisiin todeta kuink a paljon öljyä jossain esiintymässä on. He kärsivät myös, kun maan sisään pumpataan suolahappoa öljyn paineen nostamiseksi maanpinnalla.

Lukuisat joet, järvet ja pienet vedet ovat jo biologisesti kuolleita. Alkuperäiskansojen kalastajien on väistyttävä pienten sivujokien yläjuoksuille. Kuitenkin sielläkin veden saastepitoisuudet ylittävät mon inkertaisesti Venäjän viralliset suurimmat sallitut arvot.

Öljyntuotannon vaatiman infrastruktuurin rakentamisen ja valtavan muuttoliikkeen takia ovat Hantien ja mansien piirikunnan metsäpeurakannat kuolleet käytännössä sukupuuttoon. Alueen viranomaiset ovat jo joutuneet myön tämään, että metsästys alueen alkuperäiskansojen perinteisenä elinkeinona on menettänyt lähes kokonaan merkityksensä. Viranomaiset ovat kuitenkin toistaiseksi estäneet Unescon sopimusten mukaisen bios fäärin suojelualueen perustamisen Juganjoelle. Jokialueen 900 hantia ovat onnistuneet säilyttämään kulttuurinsa, ja siellä on viimeisten metsäpeurojen turvapaikka..

Poronhoito kärsii vakavasti teollistamisesta. Öljy- ja kaasukenttien hyödyntäminen vaatii vuosittain 20 000 - 30 000 hehtaaria uutta maata. Lisäksi öljyvuodot saastuttavat yhä lisää alueita. Vuonna 1996 jout ui maaperään yli 7,5 miljoonaa tonnia eli viisi prosenttia tuotetusta raakaöljystä pelkästään putkivuotojen takia. Näin saastunut maa jää sukupolvien ajaksi käyttökelvottomaksi. Maata saastuttaa myös porauksessa syntyvä liete, joka tosin ei ole yhtä vahingollista kuin öljy. Öljy-yhtiöt joutuvat maksamaan sakkoja jokaisesta rekisteröidystä vahingosta, mutta aiheutettu vahinko on yleensä kahdeksankertain en verrattuna suoritettuihin maksuihin, vaikka laki vaatii saastuneen maan palauttamista kelvolliseksi.

Kun alkuperäiskansojen ensimmäiset edustuselimet onnistuivat 1980-luvun lopulla yhteistyössä ympäristöjärjestöjen kanssa estämään joitakin teollisia suurprojekteja, heräsi suuria toiveita. Vuo sien 1990-93 aikana ajettiin Hantien ja mansien piirikunnassa muutamia tärkeitä lakiehdotuksia läpi niin, että nykyisin 454 perheen maa-alueet on rekisteröity niin sanottuina "suvun maina". Näillä mailla on alkuperä iskansalaisille taattu perinnöllinen oikeus maiden maksuttomaan käyttöön, mutta maiden omistajia he eivät ole. Valtiolla on oikeus hyödyntää maan alla olevia luonnonvaroja.

Perinnetietoiset ja aktiiviset hantit ja nenetsit yrittävät hyvin vaikeissa olosuhteissa asettua uudestaan taigalle ostamalla poroja ja palaamalla esivanhempiensa asuinsijoille. Jotkut perustavat paikallisia, perinteiseen talouteen pohjautuvi a yhteisöjä, jotka voivat rajoitetusti toimia itsehallinnollisesti. Näillä ponnisteluilla he pyrkivät ottamaan esi-isien ja -äitien perinteet jälleen käyttöön, vaikka he ovatkin vieraantuneet perinteest&au ml; vuosikymmenien ajan.

Jotta tällaiset yritykset onnistuisivat, on saatava aikaan kompromissi öljyteollisuuden kanssa. Venäjän valtio pyrkii mukautumaan markkinatalouteen yksityistämällä öljyteollisuutta. Jotta valtion tärkein val uutan lähde pulppuaisi edelleen, on investoitava miljardeja. Lännestä tuleville konserneille on usein halvempaa avata uusia öljykenttiä, joiden varannot ovat vanhoja suuremmat, kuin uudenaikaistaa vanhoja, puoliksi kulutettuja ken ttiä. Sen takia valtio hyväksyy tuotannon piiriin aina vain uusia esiintymiä, jotka sijaitsevat alkuperäiskansojen mailta.

Alkuperäiskansojen edustajien ja öljy-yhtiöiden välille on solmittu niin sanottuja taloudellisia sopimuksia selkkausten välttämiseksi. Sopimusten usein muutenkin riittämättömät taloudelliset ja ekologis et velvoitteet jäävät kuitenkin öljyfirmoilta toteuttamatta. Tämä johtaa rintamalinjojen tiukkenemiseen entisestään.

Maaliskuussa 1998 järjestettiin piirikunnan pääkaupungissa Hanty-Mansijskissa konferenssi, jossa käsiteltiin tätä konfliktein täyttämää suhdetta. Siellä päästiin yksimielisyyteen joistakin yleisistä vähimmäisvaatimuksista:

• On taattava alkuperäiskansojen osallistuminen maasta löytyvien esiintymien hallintaan ja niistä kertyviin voittoihin.

• On saatava oikeudenmukaisemmat taloudelliset korvaukset elinympäristön vahingoittamisesta.

• Alkuperäiskansojen on saatava osallistua ympäristönsuojelusta päättämiseen

• On vietävä läpi aiheuttajaperiaate putkivuodoissa ja muissa myrkkypäästöissä.

• On perustettava sovittelulautakunta maaoikeusselkkausten ratkaisemiseksi (vrt. suvun maat),

• On luotava mallisopimukset taloudellisia sopimuksia varten,

• On luotava alkuperäiskansojen oikeusturvasta huolehtiva elin.

• On tuettava alkuperäiskansojen kulttuuriperinnön säilymistä ja kehittämistä.

Nämä vaatimukset ovat olleet olemassa jo pitkään. Uutta on se, että ne hyväksyttiin konferenssissa, jossa oli myös öljyteollisuuden sekä Venäjän hallituksen edustajia. Juridisesti päät&ou ml;kset ovat tosin suosituksia, joten alkuperäiskansojen edustajien on vietävä ne läpi myös alueparlamenteissa. Aiemmin asiassa ei ole oikein saatu tulosta aikaan, mikä yhtäältä johtuu siitä, etteivät alkuperäiskansojen edustajat ole harjoittaneet riittävästi lobbausta, ja toisaalta siitä, että tämä "alkuperäiskansojen eliitti" on pakostakin etääntynyt taigan ja tundran elämästä. Asianom aiset keskustelevatkin siitä, tuntevatko he näiden edustajien edustavan heitä asianmukaisesti.

Länsimaisten yhtiöiden edustajat eivät olleet paikalla tässä tapahtumassa. He siirtävät mielellään ympäristö- ja ihmisoikeuskysymykset venäläisten yhtiöiden päävastuulle. N äille Saksan markkinat ovat hyvin tärkeät: vuonna 1996 öljynviennistä 52 prosenttia suuntautui Saksaan. Myös saksalaiset yhtiöt ovat sijoituksillaan edistämässä aina vain uusien tuotantoalueiden käytt öönottoa, ja näin ne vaikuttavat merkittävästi siihen, että alkuperäiskansojen elämältä viedään pohja pois. Ruhrgas pidensi toukokuussa 1998 yli 75 miljardin Suomen markan sopimuksiaan Gaspromin kanssa vuoteen 2020 saakka ja omistaa nyt neljän prosentin osuuden tästä Venäjän suurimmasta yrityksestä. Wintershall on perustanut Venäjän liiketoimiaan varten Gaspromin kanssa Wingas GmbH:n. Mannesmann toimittaa S aksan liittohallituksen taloudellisella takauksella kaasu- ja öljyputkia. Tämä toiminta on mahdollistanut sen, että Saksa on tuonut Venäjältä viimeisen 25 vuoden aikana kaasua 330 miljardin Suomen markan arvosta. Nyky&au ml;än noin kolmasosa Saksan kaasusta tulee Venäjältä, pääasiassa Jamalin nenetsien autonomisesta piirikunnasta. Viidesosa Saksan öljystä tulee Venäjältä, pääosin Hantien ja mansien piirikunn asta.

Käyttäytymisellämme on vaikutusta siihen, tuhoutuvatko nämä ainutlaatuiset kulttuurit ympäristökatastrofeihin ja ihmisoikeusloukkauksiin. Ensi kerralla huoltoasemalla asioidessamme ajattelemme ehkä sitä, ett ä yhdellä maapallon suurimmista makean veden varastoista on ihmisiä, joiden juomavettä peittää öljykalvo ja joiden porot kuolevat bensiinimme tuotannossa syntyneeseen lietteeseen.

Ilmestynyt saksaksi vuonna 1998 Pogrom-lehden numerossa 201.

Florian Stammler tekee väitöskirjaa sosiaaliantropologiasta Max Planck-instituutissa Hallessa. Vuonna 1998 hän suoritti kenttätutkimusta hanti- ja nenetsiporopaimentolaisten keskuudessa Siperiassa.

s-posti:stammler@eth.mpg.de