Ecuador ja öljy

Sisältö
  1. Ulla Lehtinen: Alkuperäiskansat ja öljy -tapahtuma Suomessa 1999
  2. Olli Tammilehto: Sivistynyt maailma vai maan veren imijä?
  3. Taustatietoa öljystä
  4. Venäjän öljyntuotanto Hantit / Nenetsit
  5. Florian Stammler: Mistä öljymme tulee
  6. Jeremei Aipin: Venäjän öljyteollisuus ja alkuperäiskansojen oikeuksien kehitys
  7. Agrafena Sopotshina: "Elämme siitä, mitä maa päällään kantaa"
  8. Juri Aivaseda: Kogalym-Lor - Järvi jossa kuoli mies
  9. Bruce Forbes: Kaasuteollisuuden kehittäminen Jamalin Nenetsiassa
  10. Lidija Okotetto: Enää en ymmärrä tundraa joka minua on rakastanut
  11. Grigorij Anaguritshi: Sivilisaatioiden törmäys maan äärillä
  12. Charity Nenebari Ebeh: Ogonien kokemukset
  13. Magda Lanuza: Keski-Amerikan öljyntuotanto
  14. Ecuador ja öljy
  15. Arturo Yumbay Iligama: Sota köyhiä vastaan
  16. Kolumbia, u'wat ja öljy
  17. Roberto Afanador Cobaria: Öljy on maan veri
  18. Työryhmä 1: Öljy-yhtiöiden strategiat ja alkuperäiskansojen vastaus niihin
  19. Työryhmä 2: Öljyn- ja kaasuntuotannon uhkaamien alkuperäiskansojen verkostoituminen
  20. Työryhmä 3: Pohjoinen ulottuvuus
  21. Alkuperäiskansat ja öljy -seminaarin osanottajien julkilausuma
  22. Linkkejä
 

Yleistilanne

Ecuador on Latinalaisen Amerikan kuudenneksi suurin öljyntuottaja ja alueen neljänneksi suurin öljynviejämaa. Maa tuottaa noin kaksi miljoonaa tonnia öljyä vuodessa, joista suunnilleen 60 % menee vientiin. Valtion omistama Petroecuador on maan suurin tuottaja, joka vastaa välittömästi tai välillisesti 80 %:sta maan öljytuotannosta. Ulkomaisista yrityksistä mm. Amoco, Atlantic Richfield Company (Arco), Elf Aquitaine, Maxus, Occidental, Oryx, Petrobras, Shell ja argentiinalainen YPF ovat aktiivisia Ecuadorissa. Ecuadorin suurimmat öljykentät ovat maan itäisessä osassa, Amatsonian sademetsissä. Petroecuador on ilmoittanut haluavansa kasvattaa maan vuosittaista öljyntuotantoa yli kolmeen miljoonaan tonniin vuoteen 2002 mennessä ja sen jälkeen 3,5 miljoonaan tonniin vuodessa.

Öljyntuotannolla on ollut Ecuadorissa tuhoisia vaikutuksia niin maan ympäristölle kuin alkuperäiskansoillekin. Ecuadorin väestöstä noin 45 % eli noin viisi miljoonaa ihmistä on alkuperäiskansojen jäseniä. Näistä suurimman ryhmän muodostavat kitshuat. Suuresta väestömäärästä huolimatta Ecuadorin alkuperäiskansoilla ei ole kovin suurta sananvaltaa maan päätöksenteossa. Esimerkiksi vain neljällä kansanedustajalla on alkuperäiskansatausta. Osa Ecuadorin perinteistä elämäntapaa harjoittavista alkuperäiskansoista asuu maan itäisien osien sademetsissä, eli samoilla alueilla missä harjoitetaan öljyntuotantoa. Ympäristötuhot alueella ovat mittavat. Arviolta 65 miljardia litraa raakaöljyä on valunut öljy-yhtiöiden toiminnan aikana tapahtuneissa onnettomuuksissa Amatsoniin. Lisäksi 17 miljoonaa litraa tuotannossa käytettyjä kemikaaleja ja syntyneitä sivutuotteita kaadetaan viikoittain alueen vesistöihin. Tuotannossa syntyviä ongelmajätteitä kerätään liian pieniin varastoihin. Sademetsää kaadetaan laajentuvien öljykenttien ja niiden myötä syntyvien väliaikaisten öljykaupunkien alta pois. Eräs ecuadorilaisten järjestöjen keskeisimmistä tavoitteista on pysäyttää öljyntuotanto suojelualueilla. Jo nykyisin valtaosa Ecuadorin öljystä pumpataan suojelualueilta, esimerkiksi Llagantesin, Sumaco Napo Galerasin ja Yasunin kansallispuistoista.

Nykytilanne

Kansainvälistä huomiota on herättänyt Ecuadorin alkuperäiskansojen ryhmäkanne newyorkilaisessa tuomioistuimessa Texacoa vastaan. Ryhmäkanteessa Texacolta vaaditaan 1,5 miljardia dollaria yhtiön aiheuttamien ympäristötuhojen vuoksi. Texaco väittää, ettei asia koske emoyhtiötä, sillä toiminnasta ovat vastanneet Texaco Ecuador -tytäryhtiö ja vuodesta 1992 lähtien Petroecuador. Tapausta pidetäänkin suuntaa-antavana oikeusjuttuna, jossa saattaa määräytyä uudelleen ylikansallisten emoyhtiöiden vastuu tytäryhtiöidensä teoista.

Ecuadorin taloudellinen tilanne on viime vuosina huonontunut dramaattisesti. Muutoksesta on kärsinyt eniten maan alkuperäisväestö ja muut köyhät kansanosat. Tapahtumat kärjistyivät tammikuussa 2000, kun Presidentti Jamil Mahuad määräsi maan valuutan sucren korvattavaksi Yhdysvaltojen dollarilla, mikä olisi käytännössä esimerkiksi tehnyt köyhien ottamien pienten lainojen takaisinmaksun mahdottomaksi. Suunniteltu dollarisoiminen olisi laskenut minimipalkan neljään dollariin.

Ilmoitusta seurasivat massiiviset mielenosoitukset, joihin osallistui erityisesti alkuperäiskansojen jäseniä sekä köyhiä talonpoikia ja työläisiä ja joissa CONAIE oli keskeisessä roolissa. Mielenosoitusten tueksi maassa järjestettiin lakkoja, joihin osallistuivat muun muassa valtiollisen öljy-yhtiön Petroecuadorin sekä maan kolmen öljyjalostamon työntekijät. Ay-liikkeet, alkuperäiskansojen, mustien ja pientilallisten järjestöt, opiskelijajärjestöt sekä kirkon ja armeijan edustajat muodostivat oman niin sanotun "kansan hallituksen" sekä "kansan parlamentin."

Tammikuun 21. päivänä noin 5000 ihmisen joukko valtasi Quitossa korkeimman oikeuden ja kongressin rakennukset. Presidentti Mahuad joutui luopumaan vallasta, ja tilalle astuivat eversti Lucio Gutiérrez, entinen korkeimman hallinto-oikeuden tuomari Carlos Solorzano sekä CONAIE:n puheenjohtaja Antonio Vargas. Kolmikon valta kesti kuitenkin vain kolmisen tuntia. Varapresidentti Gustavo Noboan julistautui asevoimien johdon tukemana uudeksi presidentiksi ja lupasi jatkaa edeltäjänsä uusliberalistista hevoskuuria. Yli 300 ihmistä pidätettiin syytettyinä vallankaappausyrityksestä. Alkuperäiskansojen ja muiden köyhien liikettä ei kuitenkaan pystytty tukahduttamaan, ja se jatkaa kamppailuaan. Aika näyttää paranevatko alkuperäiskansojen olot.