Kaasuteollisuuden kehittäminen Jamalin Nenetsiassa

Bruce Forbe

Sisältö

Ulla Lehtinen: Alkuperäiskansat ja öljy -tapahtuma Suomessa 1999 

Olli Tammilehto: Sivistynyt maailma vai maan veren imijä? 

Taustatietoa öljystä 

Venäjän öljyntuotanto Hantit / Nenetsit 

Florian Stammler: Mistä öljymme tulee 

Jeremei Aipin: Venäjän öljyteollisuus ja alkuperäiskansojen oikeuksien kehitys 

Agrafena Sopotshina: "Elämme siitä, mitä maa päällään kantaa" 

Juri Aivaseda: Kogalym-Lor - Järvi jossa kuoli mies 

Bruce Forbes: Kaasuteollisuuden kehittäminen Jamalin Nenetsiassa 

Lidija Okotetto: Enää en ymmärrä tundraa joka minua on rakastanut 

Grigorij Anaguritshi: Sivilisaatioiden törmäys maan äärillä 

Charity Nenebari Ebeh: Ogonien kokemukset 

Magda Lanuza: Keski-Amerikan öljyntuotanto 

Ecuador ja öljy 

Arturo Yumbay Iligama: Sota köyhiä vastaan 

Kolumbia, u'wat ja öljy 

Roberto Afanador Cobaria: Öljy on maan veri 

Työryhmä 1: Öljy-yhtiöiden strategiat ja alkuperäiskansojen vastaus niihin 

Työryhmä 2: Öljyn- ja kaasuntuotannon uhkaamien alkuperäiskansojen verkostoituminen 

Työryhmä 3: Pohjoinen ulottuvuus

Alkuperäiskansat ja öljy -seminaarin osanottajien julkilausuma 

Linkkejä

Tämä valtava alue on myös Jamalin nenetsien sekä monien hantien ja joidenkin selkuppien kotimaa, jossa heidän poronsa laiduntavat. Alkuperäiskansojen kehittämä mutta samalla nykyaikainen paimentolaisuuteen perustuva laiduntalous pohjautuu laajojen tundralaitumien vuodenaikoihin mukautettuun hyväksikäyttöön.

On kuitenkin olemassa merkkejä siitä, että alueen kasvillisuuspeitettä on paikoittain ylilaidunnettu jossain määrin tai jopa vakavasti. Lisäksi rautatien ja huoltoteiden kasautuvat vaikutukset ovat jo näkyvissä Jamalin niemimaan eteläosassa.

Arkeologiset tutkimukset ovat osoittaneet nenetsien ja heidän edeltäjiensä asuneen alueella yli 1000 vuotta. He ovat seuranneet metsäpeuroja ja kalastaneet lukemattomilla järvillä ja joilla.

Nenetsin kielellä sana Jamal tarkoittaa suunnilleen maailman äärtä, mikä onkin osuva nimitys. Jamalin niemimaa työntyy muutaman sadan kilometrin verran Karanmereen juuri Novaja Zemljan itäpuolella. Maassa on ikirouta, jota on paikoin 300 metrin syvyyteen asti.

Nykyinen talous perustuu suurmittaiseen poronhoitoon, joka on kehittynyt viimeisten 150-200 vuoden aikana. Se seuraa kuuden vuodenajan kiertoa. Hieman yli puolet Jamalin piirin 9000 alkuperäiskansalaisesta viettää kokonaan tai osittain paimentolaiselämää, ja noin 46 % tundran pinta-alasta on laidunkäytössä. Nykyisin kolme suurta valtiontilaa (Jamalin, Jarsalen ja Panajevskin sovhoosit) ohjaa pääosaa alkuperäiskansojen taloudesta.

Kaasu- ja öljyvarojen kehitystoiminta on suhteellisen uusi tulokas alueella. Ensimmäiset tutkimukset aloitettiin 1970-luvun lopulla, ja 1980-luvun alkupuolella löytyivät Bovanenkon valtavat kaasukentät. Paineet kenttien hyödyntämiseksi kasvoivat nopeasi jo ennen Neuvostoliiton romahdusta, mutta hyödyntämistä alettiin pitää erittäin kiireellisenä, kun valtion tarve saada ulkomaista valuuttaa tuli entistä akuutimmaksi vuoden 1991 jälkeen.

Näistä viimeaikaisista häiriötekijöistä sekä 70 neuvostovallan vuoden luomista paineista huolimatta nenetsien kulttuuri on säilynyt hämmästyttävän eheänä. Tämä koskee myös kieltä ja monia perinteitä. Poroja käytetään edelleen kuljetukseen ja niistä saadaan raaka-aine paimentolaisväestön vaatetukseen, asumuksiin, ruokaan ja jopa ompelulankaan. 

Kaikki ei kuitenkaan ole hyvin. Jo 1980 suuret osat Gydanin niemimaasta ja Jamalin niemimaan eteläpuoliskosta osoittivat ylilaiduntamisen merkkejä. Venäläisten tutkijoiden arvioiden mukaan porojen määrä Jamalin niemimaalla on jo 1,5-2 kertaa suurempi kuin ihannetilanteessa. 

He huomauttavat myös, että meneillään oleva öljy- ja kaasukenttien hyödyntäminen vähentää jatkuvasti laiduntamiseen soveltuvaa tundra-aluetta. Tutkijoiden lisäksi myös piirikunnan maankäytöstä vastaavat virkamiehet raportoivat joillakin alueilla tapahtuvasta vakavasta ylilaiduntamisesta. Tämän perusteella Jamalin maatalouskeskuksen tutkijat Salehardissa vaativat porotokkien koon ratkaisevaa pienentämistä erityisesti Jamalin niemimaalla. Nenetsien kannalta on valitettavaa, että pakkokollektivisoinnin aikana sovhoosien välisistä rajoista tuli jäykkiä ja että samalla vähenivät joustomahdollisuudet, joita poronhoitajat olivat käyttäneet selviytyäkseen ilmaston, kasvillisuuden ja eläinpopulaatioiden vaihteluista.

Venäläiset tutkijat ovat havainneet, että kasvillisuuspeite on käytännössä kokonaan tuhoutunut noin 450 km² suuruiselta alueelta öljy- ja kaasukentillä sekä 1 800 km² alueelta suurimpien kaasu- ja öljyputkien varrella. He arvioivat, että kokonaisuudessaan kasvipeitettä on tuhoutunut noin 2 500 km² alalta. Tjumenin alueen (johon Jamalin nenetsien autonominen piirikunta kuuluu) nykyisten suunnitelmien perusteella tutkijat väittävät, että tutkittujen kaasu- ja öljykenttien pinta-ala kasvaa 16200 km² suuruiseksi. Tämän seurauksena alue, jolla kasvillisuus on täysin tuhoutunutta, kasvaa noin 5 500 km² kokoiseksi. Nämä laskelmat eivät sisällä porojen ylilaiduntamisesta aiheutuvaa kasvillisuuden tuhoutumista.

Niiden kaasuputkien rakentaminen, jotka tarvitaan kaasun siirtämiseksi Jamalin niemimaalta etelään ja länteen Barentsin alueen kaasuverkkoon, ei ole vielä alkanut. Näin ollen nykyiset tuhot tundran ekosysteemeille ovat kokonaan kaasun- ja öljyntuotannon aloittamiseen kuuluvien tutkimusten ja infrastruktuurin rakentamisen aiheuttamia.

Toisin sanoin, vaikka yhtään maakaasua ei todennäköisesti lähde vielä vuosiin maailmalle, on alueella jo havaittavissa laajoja vaikutuksia. Ne ovat aiheutuneet koeporauspaikkojen, teiden ja rautatieyhteyden rakentamisesta, geologisista (seismisistä) tutkimuksista samoin kuin kaikkiin näihin tarvittavasta maastoautoliikenteestä sekä hiekan- ja soranotosta.

Nenetsien kanssa tehdyt haastattelut ovat tuoneet esille pitkän listan muutoksia, jotka ovat joko suorasti tai epäsuorasti yhteydessä alueen kehittämiseen:

- Asutuksen lähellä olevat järvet ovat rehevöityneet eli niihin tulee liikaa fosforia.

- Tuulen mukana kulkeutuva pöly ja hiekka ovat olleet ongelma vuodesta 1985 lähtien yhdistetyn rautatie- ja maantieväylän läheisyydessä. Erityisesti tämä on haitannut lakan poimintaa. Ihmiset ovat sairastuneet syötyään pölyisiä marjoja ja pelkäävät nyt poimia niitä väylän läheisyydestä.

- Väylän lähellä porot ovat pienempiä ja heikompia kuin muut eivätkä jaksa kulkea pitkiä matkoja kuten aikaisemmin. 

- Tasaisilla alueilla, joilla on liikuttu telaketjuajoneuvoilla, on ikirouta sulanut, ja ne ovat nyt märkiä ja soisia. 

- Maastoajoneuvojen vaikutus on jo huomattavasti vähentänyt poronjäkäläpeitettä, koska tämä jäkälä viihtyy kuivalla maaperällä. Nenetsit pelkäävät teiltä ja sorakuopista tulevan pölyn ja hiekan lisääntymisen vähentävän jäkäläpeitettä entisestään. 

- Järvien ja jokien kalakannat ovat pienentyneet, ja porojen salametsästys on lisääntynyt.

Sinä aikana, jonka olen viettänyt Jamalin alueella, olen pystynyt vahvistamaan suurimman osan näistä nenetsien kertomista asioista joko henkilökohtaisesti tai tuttavieni kautta. Kovan laiduntamisen ja teollisen kehityksen yhteisvaikutus aiheuttaa enemmän toteutuneita ja odotettavissa olevia maan pintakerroksen vaurioita kuin on havaittu missään muualla tundra-alueilla.

Kuten voi olettaa, kaikki tapaamani nenetsit eivät olleet valmiita tuomitsemaan kaasu- ja öljyvarojen kehittämistä. Monet ovat saaneet tähän liittyvää palkkatyötä. Koulut ja terveyspalvelut ovat myös parantuneet. Esimerkiksi nykyisin on hätätapauksissa mahdollista järjestää kaukaisimmissakin leireissä asuville nenetseille helikopterikuljetus sairaalaan. 

Ulkopuoliset, joilla on romantisoitu näkemys arktisista alueista, saattavat pitää valitettavana sitä, miten muualta maailmasta tutut kolonisaation kuviot toistuvat tämän alkuperäiskansan keskuudessa. Nenetsit ovat pystyneet ylläpitämään kulttuurinsa vahvat perinteet ja itsetuntonsa aina 1900-luvun lopulle asti. Mutta mikä oikeus meillä on päättää heidän asioistaan heidän puolestaan?

Myös niillä venäläisillä öljynetsintä- ja huoltoryhmillä, joita syytetään maan tuhoamisesta, on omat ongelmansa. Palkat ovat parhaimmillaankin kehnot, ja monesti ne tulevat harvoin tai jäävät kokonaan tulematta. Ryhmien muonitukseen kuuluu usein vain liha, jauhot, tee, tupakka ja votka.

Kuka voi siis syyttää heitä, kun he pyrkivät saamaan tuoretta kalaa? Ja kuinka he voisivat edes kuvitella - 

saatikka sitten saada tai pystyä maksamaan - sellaisia asioita kuin fosfaatittomat pesuaineet, jotka voisivat auttaa vesien suojelussa? Tällainen ajatuskin vaikuttaa järjettömältä heidän työympäristössään sellaisena kuin useimmat venäläiset sen näkevät: muutama poronhoitaja siellä täällä tuhansien neliökilometrien suuruisessa koskemattomassa erämaassa.

Kulttuurinen kuilu vaeltavien nenetsien ja venäläisten siirtotyöläisten ja tiedemiesten välillä on kanjonin levyinen. Toivottavasti kaasun ja öljyn varsinaisen tuotannon alkaessa ympäristövaikutuksia ymmärretään sen verran, että pahimpia niistä voidaan lievittää.

Monet nenetsit tulevat vastaisuudessakin asumaan Jamalin reuna-alueiden monissa kylissä ja pikkukaupungeissa. Ehkä yhtä monet tulevat jatkamaan poronhoitajina, vaikka he saattavatkin käyttää moottorikelkkoja ja omaksumiaan muita teknisiä apuvälineitä kuten pohjoisen Fennoskandian saamelaisalueilla. Mahdollisesti porojen määrää vähennetään siten, ettei laitumien biologinen kantokyky ylity.

Mahdollisista maailmoista parhaimmassa kaikki tulevat muutokset tehdään siten, kuin ne ihmiset haluavat, joiden kulttuurin säilymisestä ja kehittymisestä on kysymys. Sen sijaan niitä ei tehdä kaukaisten valtion byrokratioiden, öljy- ja kaasuyhtiöiden tai hyvää tarkoittavien tiedemiesten tahdon mkaisesti.

Bruce Forbes on Rovaniemen Arktisen keskuksen tutkija, joka on tehnyt useita tutkimusmatkoja Jamalin niemimaalle.
 

1Kaasukondensaatit ovat kaasuesiintymästä tulevia varsinaistamaakaasua eli metaania raskaampia kaasuja. Niitä ovat propaani, butaani, isobutaani ja pentaani. Nämä erotetaan jo kaasuntuotantoalueella metaanista ja kuljetetaan pois korkeassa paineessa nesteytettynä junilla tai laivoilla - toisin kuin varsinainen maakaasu, joka kulkee putkia pitkin (suom. huom.).