Sota köyhiä vastaan

Arturo Yumbay Iligama

1. Ulla Lehtinen: Alkuperäiskansat ja öljy -tapahtuma Suomessa 1999

2. Olli Tammilehto: Sivistynyt maailma vai maan veren imijä?

3. Taustatietoa öljystä

4. Venäjän öljyntuotanto Hantit / Nenetsit

5. Florian Stammler: Mistä öljymme tulee

6. Jeremei Aipin: Venäjän öljyteollisuus ja alkuperäiskansojen oikeuksien kehitys

7. Agrafena Sopotshina: "Elämme siitä, mitä maa päällään kantaa"

8. Juri Aivaseda: Kogalym-Lor - Järvi jossa kuoli mies

9. Bruce Forbes: Kaasuteollisuuden kehittäminen Jamalin Nenetsiassa

10. Lidija Okotetto: Enää en ymmärrä tundraa joka minua on rakastanut

11. Grigorij Anaguritshi: Sivilisaatioiden törmäys maan äärillä

12. Charity Nenebari Ebeh: Ogonien kokemukset

13. Magda Lanuza: Keski-Amerikan öljyntuotanto

14. Ecuador ja öljy

15. Arturo Yumbay Iligama: Sota köyhiä vastaan

16. Kolumbia, u'wat ja öljy

17. Roberto Afanador Cobaria: Öljy on maan veri

18. Työryhmä 1: Öljy-yhtiöiden strategiat ja alkuperäiskansojen vastaus niihin

19. Työryhmä 2: Öljyn- ja kaasuntuotannon uhkaamien alkuperäiskansojen verkostoituminen

20. Työryhmä 3: Pohjoinen ulottuvuus

21. Alkuperäiskansat ja öljy -seminaarin osanottajien julkilausuma

22. Linkkejä

Puhe seminaarissa 5.2.

Kiitos läsnäolijoille ja kiitos järjestäjille tästä tilaisuudesta. Ecuadorissa on 12 eri alkuperäiskansaa. Meillä on omat perinteemme ja kulttuurimme sekä toiveemme siitä, miten elämämme jatkuu.

Elämme kolmannessa maailmansodassa. Se on taloudellinen sota, jossa ylikansalliset yhtiöt hyökkäävät köyhiä kansoja vastaan. Meillä on paljon ongelmia, nimenomaan kehitysongelmia. Maassamme elää ainakin 200 000 ihmistä, jotka eivät saa tarpeeksi ruokaa. Köyhyysrajan alapuolella elää hyvin paljon ihmisiä. Ihmiset etsivät epätoivoisesti työtä itselleen.

Suuret finanssitalot ovat meidän omistajiamme. Ne sulkevat meiltä kehitysmahdollisuudet ja kansat kuolevat sukupuuttoon. Näin suurvallat määräävät kohtalostamme, tavoistamme elää ja kulttuuristamme. Olemme kärsineet 1970-luvulta lähtien monista maailmanlaajuisista ongelmista. Tuolloin tuli suuri lama, ja valtio muutti tapaa, jolla se puuttuu asioihin. Taloudesta tuli aina vaan imperialistisempaa. Me olemme jo 20 vuotta kestäneet uusliberalismia, jossa ylikansalliset yhtiöt ansaitsevat kaikista eniten. Ne kasvavat edelleen ja investoivat tuottavasti, mutta eivät sillä tavoin, että ihmiset saisivat töitä, tai niin, että ne ajattelisivat maailman parasta yleensä. Ne haluavat suuremman hyödyn itselleen eivätkä välitä alistetuista köyhistä alkuperäiskansoista.

Planeettamme 200 tärkeintä yritystä kontrolloi suurinta osaa tuotannosta. Niistä kymmenen kontrolloi kolmasosaa tuotannosta. Planeetan monimiljonäärit ansaitsevat suurimman osan dollareista. Se tapahtuu köyhien kustannuksella. Melkein puolet ihmiskunnasta elää köyhyydessä. Ecuador on siis ylikansallisten yhtiöiden hallitsema. Siellä toimivat Shell, Mobil, Repsol, Maxus, YPF, Arco, Occidental, Elf, Santa Fe, Petrobras ja Tri-petrol. Maasamme on yhteensä 17 esiintymää. Tuotosta 80 prosenttia menee yksityisyrityksille.

Vuonna 1918 Hommovil-yhtiö aloitti toimintansa Santa Elenalla. Vuonna 1921 tehtiin uusi laki öljyasioista. Vuonna 1938 monet öljy-yhtiöt saivat toimiluvan. Esso aloitti toimintansa 1948. Ecuadorilainen yhtiö sai vuonna 1961 suuren osan Amatsonian alueesta haltuunsa. Vuonna 1964 Texacon kanssa tehtiin sopimus, ja se sai paljon alueita. Vuonna 1966 ecuadorilainen yhtiö sai alueita haltuunsa Pastazasta. Vuonna 1971 astui voimaan uusi öljylaki. Seuraavana vuonna myös valtio alkoi osallistua öljyntuotantoon. Texaco lähti maasta vuonna 1992 ilman, että yhtiöstä olisi ollut mitään hyötyä maalle. Sen sijaan yhtiö aiheutti paljon tuhoa.

Alueeltamme on miljoonia hehtaareja annettu öljy-yhtiöille. Näiden läsnäolo on edistänyt kulttuuriemme, eläintemme, kasviemme ja biodiversiteetin häviämistä. Kyse on ollut kapitalistisesta kehityksestä. Ylikansalliset yhtiöt eivät ajattele kansojemme kohtaloa. Heille me emme ole olemassa.

Meidän maitamme pidetään vapaina. Kuka tahansa voi tulla sinne. Hallitus tukee tätä politiikkaa. Meidän maitamme on vallattu: maillemme on tullut uusia siirtolaisia asuttamaan niitä. Eli hallituksemme on rasistinen alkuperäiskansoja kohtaan. Tuhat miljoonaa hehtaaria on annettu öljy- ja puuyhtiöille, ja meidän kansamme ovat joutuneet uhreiksi tässä tilanteessa. Maillemme tulee jatkuvasti siirtolaisia ja erilaisia uskonnollisia siirtokuntia. Nämä kaikki työskentelevät yhtiöiden laskuun. Taloudellisella vallalla on suurin voima. Meidän maassamme on perustuslaki, jonka pitäisi taata oikeutemme, mutta siitä huolimatta meidän nykyinen kristillisdemokraattinen hallituksemme jatkaa vanhaa politiikkaa. Maamme 12 miljoonaa ecuadorilaista kärsii tästä politiikasta.

Haluaisin, että keskustelisimme alkuperäiskansojen ongelmista. Toivomme, että kaikki kansat, myös Suomen kansa ja teidän hallituksenne, ymmärtäisivät ongelmamme ja auttaisivat. Toivomme, että ihmiset tulisivat tietoisiksi alkuperäiskansojen ongelmien laajuudesta. Kiitos!

Kysymys Arturo Yumbaylle:

Onko maassanne alkuperäiskansoja tai öljy-yhtiöitä koskevia lakeja?

Vastaus:

Vuonna 1972 kansallismielinen sotilashallitus sai vallan maassamme. Se yritti noudattaa politiikkaa, joka olisi kansalaisten puolella. Mutta sen jälkeen kaikki ovat toimineet niin, että lait ja asetukset tyydyttäisivät vain ylikansallisia yhtiöitä ja että kansainvälinen pääoma virtaisi maahamme. On olemassa alkuperäiskansoja ja ympäristöä puolustavia lakeja, mutta ne eivät ole riittäviä. Siksi käymme Texacoa vastaan oikeudenkäyntiä. Meillä ei ole hyviä ympäristöä tai meitä itseämme puolustavia lakeja. Viime vuonna (1998) Ecuador ratifioi ILOn alkuperäis- ja heimokansoja käsittelevän sopimuksen (numero 169), jossa on meidän kannaltamme paljon tärkeitä asioita. Edellisenä vuonna astui voimaan perustuslaki, jossa ilmaistaan kansamme tahtoa ja taisteluamme kollektiivisten tarpeidemme puolesta, mutta emme vielä tiedä tuloksista.

Vastaus Juri Vellan kommenttiin

Haluamme ensinnäkin elää rauhassa omassa elinympäristössämme ilman, että yksikään ylikansallinen yhtiö - öljy- tai puuyhtiö - häiritsee elämäämme maillamme. Mutta emme voi sulkea silmiä todellisuudelta ja maailman yleistilanteelta. Ehkä emme vastustaisi luonnonvarojemme hyödyntämistä, mutta ensin pitäisi keskustella alkuperäiskansojen kesken. Päätöksiä meidän onnestamme tai epäonnestamme ei pitäisi tehdä pääkaupungin korkeiden talojen ylimmissä kerroksissa. Emme halua olla alistettuja. Haluamme kyllä käytää korkeaa teknologiaa, mutta emme halua käyttää ulkoa päin tuotua teknologiaa, jonka avulla saisimme rahaa. Haluamme määritellä omat pyrkimyksemme ja itse päättää, mitä on luonnonvarojen järkevä hyödyntäminen.

Puhe seminaarissa 6.2.

Olemme vaihtaneet näkemyksiämme viime päivinä. On ollut tärkeää kuulla hantien käsityksiä asiasta. Olemme myös kosmisesti lähestyneet elämän tarkoitusta ja sitä, mitä maa meille merkitsee. Maa ei ole kaupallinen asia vaan elämän asia. Olemme vertailleet käsityksiämme hallitusten ja yhtiöiden käsityksiin. Vertailu auttaa löytämään vaihtoehtoja elinehtojemme säilyttämiseksi ja parantamiseksi. Maailmassa tiedetään hyvin vähän siitä, mitä Etelä-Amerikan maissa tapahtuu. Erityisesti Ecuadorin tapahtumista tiedetään vähän.

Helmikuussa alettiin liikehtiä siksi, että hallitus nosti kaasun hintaa yhdestä dollarista viiteen. Myös sähkön hinta nousi 300 prosenttia. Hallitus toimii yhtiöiden puolesta, koska olemme öljyntuottajamaa ja meillä on paljon kaasuesiintymiä.

Kerron, mitä Texaco on tehnyt Ecuadorissa 28 vuoden aikana pumpatessaan öljyä mailtamme. Texaco tuli Ecuadoriin vuonna 1964 sellaisena aikana, jolloin öljyntuotanto oli kovasti nousussa, ja 28 vuoden jälkeen yhtiö lähti. Tänä aikana Ecuadorista pumpattiin 191 miljoonaa tonnia öljyä. Jokiin valui 65 miljardia litraa öljyä ja 72 miljardia litraa jätevesiä. Tuli palaa jatkuvasti öljylähteissä, joissa poltettiin 6 670 miljoonaa kuutiometriä kaasua. Maalle on jätetty 600 allasta, joissa on myrkyllistä jätettä. Näistä on tehty kotimaisia sekä kansainvälisiä tutkimuksia eli luvut eivät ole liioittelua.

Tuotetun vahingon jälkeen meille jää todellisuus, jossa elinehtomme ja asuinpaikkamme ovat muuttuneet. Erityisesti tämä koskee siona-, secoya-, cofán-, huaorani- ja kitshua-kansoja ja myöskin alueelle muuttaneita öljy-yhtiöiden palveluksessa olleita työläisiä. Hyvin pieni tetete-kansa on jo tuhoutunut ja zapara-kansan kulttuuri on lähellä häviämistä. Se johtuu paljolti öljy-yhtiöiden vaikutuksesta.

Olemme nähneet kuinka monet kasvi- ja eläinlajit ovat kuolleet sukupuuttoon. Öljy-yhtiöiden mukana on tullut tappavia sairauksia, joita meillä ei ole aikaisemmin ollut. Koululaiset ovat vaikeuksissa, koska he eivät oikein pärjää eli lapset ovat jälkeenjääneitä. Tämä johtuu öljy-yhtiöiden toiminnasta heidän alueillaan. Miljardeja hehtaareja metsää on hävitetty ja koska on käytetty raivaustraktoreita ja muuta raskasta kalustoa, tuho on suuri. Tilannetta on mahdoton palauttaa entiselleen.

On myös näyttöä siitä, että Petroecuador ja Texaco ovat ansainneet seitsemän miljardia dollaria Ecuadorissa toimimansa ajan kuluessa. Tämä on yhtä suuri summa kuin Ecuadorin ulkomaanvelka sinä samana vuonna 1992, kun Texaco lähti maasta. Texaco on saanut hyödyn, mutta kansamme ja hallituksemme eivät ole saaneet oikeastaan mitään. Haas-toimme Texacon oikeuteen vuonna 1993. Haluamme kolmea asiaa:

• Ensinnäkin yhtiöiden käyttämä teknologian uudenaikaistaminen. Petroecuador peri Texacon laitteistot. Yhtiöt ovat käyttäneet hyvin vanhanaikaista teknologiaa, jota ei sallita muissa maissa.

• Toiseksi vaadimme, että aiheutetut ympäristövahingot korvataan. Pitäisi tukkia öljyvuodot, puhdistaa vedet ja sulkea myrkkyaltaat.

• Kolmanneksi haluamme saada korvauksia asukkaille.

Hallitsijoiden mielipiteet eivät ole mahdollistaneet oikeudenkäyntiä Ecuadorissa, mutta New Yorkissa on nyt julkinen oikeudenkäynti. Siellä näemme, miten käy.

Tapauksemme on tärkeä maailmanlaajuisestikin, jotta yhtiöt ja valtiot ottaisivat vakavasti nämä asiat ennen kuin aloittavat öljyn porausta missään päin maailmaa. Toivomme, että järjestöt ovat solidaarisia meille ja toivon, että seminaarin päätöspäivänä kaikki asiastamme kiinnostuneet järjestöt allekirjoittavat paperin, joka tukee asiamme oikeuskäsittelyä New Yorkissa. 75 edustajaamme puolustaa asiassa 30 000 henkilöä. Maassamme ei voi nostaa kollektiivista syytettä. Jos hakisimme Ecuadorissa asiallemme oikeutta, meidän pitäisi nostaa 30 000 syytettä. Joka tapauksessa toivomme, että kansat olisivat solidaarisia meille ja että voisimme jatkaa prosessiamme ja näin hyötyisimme siitä jotakin. Kiitos!

Puhe 3.2. Pekka Haaviston tapaamisessa

Tuon teille terveisiä Ecuadorin alkuperäiskansoilta. Kiitän huomiosta, jonka me olemme nyt saaneet täällä Suomessa. Samoin kuin veljillä ja sisarilla nyt pöydän ja muutoin maapallon toisella puolella, meilläkin on lukematon määrä ongelmia.

Niitä ovat aiheuttaneet erityisesti alueellamme toimivat öljy- ja mineraalivaroja hyödyntävät yhtiöt. Joet ovat saastuneet, metsät ovat kadonneet ja niiden mukana myös kulttuurit. Haluaisin pyytää kolmea asiaa:

• Ensimmäinen koskee oikeusjuttua, jonka olemme nostaneet ja joka käydään New Yorkissa Texacoa vastaan. Ehkä siitä ei täällä tiedetä. Haluaisimme Suomen hallintoelinten taholta tukea siten, että täältä käsin keskusteltaisiin Ecuadorin hallituksen kanssa ja että alkuperäiskansan oikeudenkäyntiä tuettaisiin.

• Toinen ongelma on se, että hallitus aikoo hyödyntää öljyvaroja alueilta, jotka sijaitsevat luonnonpuistoiksi julistetuilla alueilla. Luonnon- ja myös eläinsuojelualueita aiotaan tuhota ja samalla myös ne kulttuurit, jotka asuvat siellä.

• Kolmas asia on, että Suomen hallitus ottaisi yhteyttä suoraan myös alkuperäiskansojen edustajiin alueellamme ja että se olisi suoraan yhteistyössä meidän eikä hallituksen kanssa. Ei koskaan tiedä, seuraako yhteistyöstä hallituksen kanssa mitään hyvää. Toivon, että Suomen Ympäristöministeriö ja ympäristöjärjestöt työskentelisivät yhtä innokkaasti kuin tähänkin saakka, jotta mekin voisimme pitää luonnon puhtaana.

Arturo Yumbay Iligama on ollut Ecuadorin alkuperäiskansojen järjestön CONAIE:n varapuheenjohtaja. CONAIE perustettiin vuonna 1986 ajamaan Ecuadorin alkuperäiskansojen oikeuksia. Arturo on kitshua ja hän on toiminut aktiivisesti alkuperäiskansojen oikeuksien puolustajana.