UNISIEPPARI
Sinä
näet unta
vallankumouksesta,
kukkalakanoissa,
kuuntelen
ihokarvojesi liikkeitä,
miten maailma pyörii.
Haluaisin siepata
unesi voiman,
kuuluisin joukkoon.
Elän reunalla.

JUOKSUN LOPPU
Hiljaista tai
kenties niin
meluisaa,
ettei kuule.
Olin tehokas kai,
en muista,
miksi.
Olen unohtanut,
mikä jätti jäljet,
jäi jäljelle.
Hämmennys.

PÄRNUN TAIVAS
Pääpilkkusi
suuressa meressä.
Jalanjälkien
minidyynit hiekalla.
Piirsin
aaltojen vietäväksi
klisheitä.
Hullu poika ulapalla
kuvittelee olevansa
delfiini.
Hei ilta-aurinko,
kylpyläkaupungin taivas!
Tiedän,
en ansaitse tätä.

TYTÖILLÄ ON RUUMIINTOIMINTOJA
Navassani on karvoja.
Voin todistaa, että
naiset haisevat hielle,
Cosmopolitanin kansikuvatytöt
ulostavat,
uskotko,
jopa keskimääräistä enemmän.
Uuden poikaystävän luona
pitävät vesihanaa päällä,
ettei kukaan huomaisi
- pissaavat.

KADUNVALTAUS
Kävelen yössä.
Pitkien askelten katu,
tietoinen niska,
vihellykset,
katulamppujen katveessa.
En käänny.
Yhden naisen mielenosoitus,
banderollina minihame.
En peräänny,
en pelkää.

EI SAA PUHUA ULKOMAANUUTISISTA SÄNGYSSÄ
Tulen surulliseksi.
En voi nukkua.
Siskonpedissä
haudattu sikiö,
syntynyt luuranko
öljyinen lintu,
broileri kastikkeella.
En voi ummistaa
silmiä
sisältä,
lainehtii poskille.
Silität.
Luettaisiin Muumi-kirjoja?

AURINKOKELLO
Hajun tila,
äänien hämärä,
aamu.
Kaukana kellokkaista,
aurinko otti,
kuljetti iltaan.
Jätätin.
Ei häpeää.
Nauru.
Kulunut ajatus,
silti,
näin pitäisi
Olla.

KOHINAA
Sunnuntai
ja minussa virtaa,
kaupungin läpi,
tamman lavat,
alasti kadulla
oravan pää.
Vieraan hajut,
tartun silmiin.
Jossain läikkyy
outo ilo,
jaettu hymy,
en voi pysähtyä.

RUUMIITA RAVINTOLASSA
Tarjoilija,
keitossani on
kuollut eläin.