Kuukauden kirja:

Köyhdytetyt. Ihmiskunnan epävirallinen enemmistö

Kepan Maailmankylän laitamilla-raportti vie meidät maailmaan, josta ei juurikaan puhuta normaalisssa kanssakäymisessä. Se on sellaisten ihmisten maailma, joilta puuttuu virallinen asema, ja sitä kautta lähes kaikki mahdollisuudet hallita elämäänsä. Heitä on paljon - yli puolet planeettamme väestöstä.

Maailma ei ole enää joukko erillisiä yhteisöjä, vaan yksi suuri maailmankylä, jossa asuu erilaisia ihmisiä. Tämän kylän enemmistö asuu kylän laitamilla tai jopa sen ulkopuolella, mutta kylän asioista päättävät muutamat keskustan luksusasunnoissa asuvat ihmiset. Kepa raportti pohtii sitä, voidaanko maailmankylän toimintaa demokratisoida.

Tilastotietojen ja pohdiskelujen lisäksi kirjassa on suorastaan mainioita tapausesimerkkejä maailmankylän laitaman elämästä. Toiset niistä ovat surullisia, toiset antavat toivoa. Aivan kaikkea ei ehkä olekaan menetetty.

Erot ovat kuitenkin toivottoman tuntuisia. Siinä missä Suomen maaseudulla sadalla prosentilla on kehittyneen vesilähteen (esim. vesijohto, kaivo tai sadeveden keräyspiste) käyttömahdollisuus, on se Mosambikissa 41 % ja Afganistanissa vain 11 %. Jos Thaimaan väestöstä 51 % tekee epävirallista työtä, on harmaan työvoiman osuus Indonesiassa 78 %, ja Beninissä 93 %. Nämä ovat vain muutamia lukuja raportin tilastoista, jotka näyttävät todellisuuden monesta eri suunnasta.

On vaikeaa käsittää, miten intialainen jalkansa loukannut paperinkerääjä tai kambodzhalainen Mekongin padon takia elinkeinonsa menettänyt kalastaja voisivat enää uskoa tulevaisuuteen. Köyhdytettyjen elämä on kuitenkin opettanut heille tärkeän seikan: kova työ ja usko omiin mahdollisuuksiin tekee mahdottomasta mahdollisen. Tämä positiivisuus heijastuu monista kirjan tarinoista. Toisin kuin Jaana Airaksisen Kätköissä paratiisin-dekkarin henkilöt, eivät raportin ihmiset ole kyynisiä tai toivonsa menettäneitä. He tietävät, että yhteistyössä voidaan selvitä pahoistakin ajoista.

Kirjassa välillä tarjotut faktat pistävät kuitenkin lukijan uskon lujalle koetukselle. Moderni maailmankylä on epädemokraattinen ja epätasa-arvoinen paikka, jossa voimakkaat syövät heikot. Onneksi tapausesimerkit kertovat myös köyhdytettyjen voitoista. Erilaiset osuuskunnat, pienluottolaitokset, innovatiiviset ideat ja muut todella toimivat, joskin pienessä mittakaavassa. Ongelmat taas ovat valtavaa mittaluokkaa. Jos viljelijä ei voi enää kasvattaa itse tarvitsemiaan siemeniä patenttien takia, on pienviljely toivottoman kallista. Miljardien dollarien arvoiset pato- ja tehdashankkeet vievät paikallisväestöiltä ja luonnolta elinmahdollisuudet, mutta voitot käärii joku muu.

Raportti haastaa nykyisen ajattelun ja väittää, että muutos maailmankylään on kuitenkin tehtävissä. Kylän laitamien massat todellakin ovat köyhdytettyjä, eivät köyhtyneitä. Köyhdyttäjiä olemme me, kylän keskustan asukkaat. Se tarkoittaa sitä, että asioiden paraneminen on myös meidän käsissämme.

Mika-Petri Lauronen