Tämä opas on kirjoitettu, jotta ihmiset alkaisivat muuttaa maailmaa ympärillään. Monet vinkit ovat yleispäteviä, mutta opasta on kuitenkin tehty Maan ystävien näkökulmasta. Aluksi onkin tarpeen esitellä hieman Maan ystäviä.
Maan ystävät, lyhyesti MY, perustettiin vuonna 1996 tarkoituksenaan yhdistää vaihtoehtoliikkeiden kirjo saman sateenvarjon alle. "Hyvien voimien liiton" toiminta-alaa ei juurikaan rajattu, ja toimintaa onkin ollut monenlaisissa ympyröissä. Jonkinlaista kuvaa antavat perustamiskokouksessa hyväksytyt pykälät Maan ystävien päämääriksi:
Suomen Maan ystävät on osa kansainvälistä Maan ystävien verkostoa (Friends of the Earth International, FoEI), johon kuuluu ryhmiä liki 70 maasta kaikista maanosista.
Maan ystäville on tärkeää toimia itse ajamiemme tavoitteiden mukaisesti. Sen vuoksi pyrimme toimimaan mahdollisimman demokraattisesti, kokouksemme ovat avoimia kaikille ja paikallisryhmät ovat autonomisia. Vaikuttamisväyliä on monia: tiedottamisesta mielenosoittamiseen, päättäjien lobbaamisesta tarvittaessa myös kansalaistottelemattomuuteen. Toiminta on kuitenkin aina avointa ja ehdottoman rauhanomaista.
Maan ystävillä on vuosittain kaksi valtakunnallista väentapaamista, joiden yhteydessä pidetään viralliset vuosikokoukset ja keskustellaan toiminnan kehittämisestä. Väentapaamisessa päätetään isoista asioista ja periaatteellisista linjauksista.
Muina aikoina päätöksenteosta vastaa vuosikokouksessa valittava hallitus, joka kokoontuu kymmenisen kertaa vuodessa. Hallituksen kokoukset ovat kaikille avoimia: kiinnostuneet saavat tulla paikalle ja osallistua keskusteluihin. Nopeaa reagointia vaativissa asioissa kuten vetoomusten allekirjoittamisessa myös puheenjohtajisto (puheenjohtaja ja kaksi varapuheenjohtajaa) voi tehdä päätöksiä järjestön puolesta, jos asia ei jaa mielipiteitä järjestön sisällä.
Maan ystävillä on kaksi toimistoa, Turussa sijaitseva "keskustoimisto" ja kirjamyyntiä hoitava Tampereen toimisto. Kummassakin toimistossa on työntekijä, muu toiminta on vapaaehtoisuuteen perustuvaa.
Toiminnasta vastaavat ensi sijassa kampanjat ja paikallisryhmät. Entinen kampanjaviidakko on jaettu neljän kattokampanjan alle globalisaatio-, ilmasto-, maaseutu- sekä tuotanto ja kulutus -kampanjoiksi. Paikallisryhmiä on oppaan kirjoitushetkellä Helsingissä, Hämeenlinnassa, Jyväskylässä, Kuopiossa, Lahdessa, Mikkelissä, Oulussa, Porissa, Tampereella ja Turussa. Useimmilla kampanjoilla ja paikallisryhmillä on omat sähköpostilistat, joilla suunnitellaan toimintaa ja ilmoitetaan tärkeistä tapahtumista ja muista uutisista.
Tämän oppaan tarkoitus on tukea olemassa olevien paikallisryhmien korvaamattoman tärkeää työtä - ja tietysti kannustaa perustamaan ryhmiä uusille paikkakunnille. Käytämme esimerkkinä kuvitteellista Utopialan Maan ystävät - ryhmää. Toivomme, että oppaasta on paljon iloa. Voit laittaa palautetta ja parannusehdotuksia oppaan tulevia versioita varten Turun toimistolle: toimisto@maanystavat.fi.
Eräs tärkeimmistä syistä perustaa paikallisryhmä on se, että maailman pelastamisesta haaveilevat ihmiset löytävät toisia samoin ajattelevia. Yksinkin voi toimia, mutta yhdessä se on helpompaa, tehokkaampaa - ja mukavampaa.
Pelkkä paikallisryhmän olemassaolo voi kannustaa etsimään lisää ihmisiä toimintaan Maan ystävien tavoitteiden puolesta. Järjestäytynyt paikallisryhmä tuo toimintaan pitkäjänteisyyttä.
Paikallisryhmä kannattaa perustaa mahdollisimman näyttävästi järjestämällä tilaisuus teemasta, joka kiinnostaa ihmisiä. Ihmisiä kannattaa kutsua koolle tärkeän asian puolesta ja samalla ilmoittaa, että tilaisuudessa perustetaan Maan ystävien paikallisryhmä. Tällä tavalla mahdollisimman moni pääsee heti alusta alkaen kokemaan, että kysymyksessä on heidän oma asiansa. Perustamistilaisuuden voi järjestää yksikin Maan ystävä, mutta on hyvä, jos kiinnostuneita on koossa muutama. Maan ystävien toimisto voi auttaa paikallisryhmän perustamisesta kiinnostuneiden löytämisessä.
Tilaisuudesta on tiedotettava mahdollisimman tehokkaasti (katso Ulkoinen tiedotus). Paikalle kannattaa pyytää puhuja kertomaan Maan ystävistä, esimerkiksi järjestössä pitkään mukana ollut henkilö. Siten paikallinen lehdistö todennäköisesti kiinnostuu asiasta helpommin, mikä parantaa mahdollisuuksia saada tilaisuudesta puffi lehtiin etukäteen ja uutinen jälkikäteen. Myös lehdistötiedote sekä ennen että jälkeen tilaisuuden helpottaa paikallisryhmän pääsemistä julkisuuteen, mistä on jatkossa monenlaista hyötyä: ihmiset tietävät tulla mukaan toimintaan ja media osaa ottaa yhteyttä paikallisryhmään.
Perustamistilaisuudessa pitää toiminnan olla pääasia, joten muodollisuuksia kannattaa käsitellä vain välttämätön määrä. Asiat on syytä valmistella hyvin, jolloin niiden käsittelemiseen ei mene turhaan aikaa. Seuraavista seikoista sopiminen on välttämätöntä riippumatta siitä aiotaanko yhdistys rekisteröidä vai ei (nämä koskevat siis vain ns. muodollisuuksia, ei varsinaista toimintaa):
Jos tavoitteena on alusta alkaen ollut tehdä paikallisryhmästä rekisteröity yhdistys, kannattaa perustamistilaisuudessa lisäksi päättää seuraavista asioista:
Säännöt kannattaa valmistella huolellisesti ja monistaa niitä tilaisuuteen riittävä määrä. Jos nousee paljon keskustelua ja näyttää siltä, ettei sääntöjen hyväksyminen käy helposti, voi olla viisasta sopia menettelytavasta sääntöjen hyväksymiseksi - esimerkiksi valitaan työryhmä, joka valmistelee yhdistyksen säännöt hyväksyttäviksi seuraavassa kokouksessa.
Paikallisryhmän perustaminen on oleellisempaa kuin sen ilmoittaminen yhdistysrekisteriin. Rekisteröidyn yhdistyksen säännöillä on kuitenkin kaksi tärkeää ominaisuutta: ensiksikin niissä määritellään miksi yhdistys on olemassa ja toiseksi niillä turvataan jäsenten demokraattiset oikeudet. Kumpikin näistä asioista on tärkeä Maan ystävien tavoitteiden ja toimintaperiaatteiden kannalta.
Rekisteröityminen voi myös tuoda toimintaan jämäkkyyttä vuosikokouksineen, talousarvioineen, toimintasuunnitelmineen ja tilinpäätöksineen, kunhan ne eivät muodostu toiminnan pääsisällöksi. Suomessa on aika paljon yhdistyksiä, joissa ainoana toimintona tuntuu olevan vuosikokouksen pitäminen.
Vain rekisteröidyt yhdistykset ovat ns. oikeuskelpoisia. Virallisia hakemuksia (kuten tukianomus kunnalta), vuokrasopimuksia ja kaavavalituksia voivat tehdä vain rekisteröidyt yhdistykset. Rekisteröidyn yhdistyksen jäsenet eivät vastaa henkilökohtaisesti yhdistyksen velvoitteista, kuten taloudesta.
Rekisteröidyn yhdistyksen perustaminen on Suomessa helppoa. Jos paikallisryhmä halutaan ilmoittaa yhdistysrekisteriin, perustamiseen tarvitaan vähintään kolme 15 vuotta täyttänyttä henkilöä, jotka voivat olla myös ulkomaalaisia. Yhdistyksen perustamiseen tarvitaan perustamiskirja, säännöt ja perusilmoituslomakkeet, jotka kaikki toimitetaan kolmena kappaleena yhdistysrekisteriin. Perustamisasiakirjasta on tietysti vain yksi alkuperäinen kappale, muut ovat kopioita.
Perustamiskirja on hyvin yksinkertainen paperi. Siihen kirjoitetaan esimerkiksi seuraava teksti:
"Perustamiskirja
Me allekirjoittaneet olemme perustaneet Utopialan Maan ystävät (UMY) -nimisen yhdistyksen, liittyneet siihen jäseniksi ja hyväksyneet sille oheiset säännöt.
6.6.2004, Utopiala
Irina Insinööri, Janne Järjestöjyrä, Ella Eläkeläinen, Tapani Talonvaltaaja, Antti Anarkisti, Tiina Toimitusjohtaja, Leena-Liisa Lobbaaja sekä muut innokkaat paikalla olleet."
Paikan, päivämäärän ja vähintään kolmen jäseneksi liittyvän allekirjoituksien täytyy käydä ilmi perustamiskirjasta. Perustamistilaisuudessa kannattaa kuitenkin kerätä kaikkien niiden nimet, jotka haluavat olla mukana perustamassa paikallisryhmää.
Paikallisryhmän sääntöjen laatimisessa kannattaa hyödyntää jo hyväksyttyjä Maan ystävien sääntöjä ja muiden paikallisyhdistysten sääntöjä. Säännöt löytyvät osoitteesta http://www.maanystavat.fi/virallista_saannot.php.
Perusilmoituslomakkeet voi tilata postitse, hakea ne Patentti- ja rekisterihallituksen asiakaspalvelusta tai ladata lomakkeet netistä täytettäväksi omalla koneella. Lomakkeet ovat yksinkertaisia. Ne kannattaa kuitenkin vilkaista läpi ennen perustavan tilaisuuden pitämistä nähdäkseen, minkälaisia asioita niissä kysytään.
Patentti ja rekisterihallituksen yhteystiedot ovat:
Patentti- ja rekisterihallitus
Yhdistysrekisteri
Arkadiankatu 6 A, Helsinki
PL 1150, 00101 Helsinki
Puh. (09) 6939 500
Faksi (09) 6939 5271
Internet http://www.prh.fi
Yhdistysrekisteriin ilmoittaminen tarkoittaa sitä, että toimintaa ja rahojen käyttöä täytyy suunnitella toimintasuunnitelman ja talousarvion avulla, tapahtunut rahankäyttö ja toiminta tulee raportoida sekä rahankäytön osalta hyväksyä (toimintakertomus, tilinpäätös ja vastuuvapauden myöntäminen hallitukselle rahojen käytöstä). Lisäksi täytyy valita hallitus ja pitää säännöissä määrätyt kokoukset vuosittain. Henkilövalinnat ilmoitetaan yhdistysrekisteriin niin ikään vuosittain.
Rekisteröityminen ei välttämättä ole ajankohtaista toiminnan alkuvaiheessa. Ryhmän toiminnan vakiintuessa rekisteröitymisestä voi olla hyvä käydä keskustelua, jossa ruoditaan rekisteröitymisestä koituvat edut ja haitat ja päätetään toiminnan virallistamisesta tai virallistamatta jättämisestä ryhmäläisten mielipiteiden mukaisesti.
Helpoin kokouspaikka lienee ainakin aluksi jokin rauhallinen kahvila tai baari. Aktiivien koteihin kokoontuminen on viihtyisää, mutta tällöin uusien ihmisten mukaantulokynnys on korkea. Sama koskee myös mahdollisia vallattuja taloja. Jos kokouksia pidetään tällaisissa vähemmän julkisissa tiloissa, olisi hyvä sopia tapaaminen vaikkapa läheiselle bussipysäkille ja jatkaa matkaa siitä porukalla.
Yliopistoilta, lukioilta, kirjastoilta, ammattikouluilta, seurakunnilta, opistoilta tai kaupungin nuorisotoimelta kannattaa kysellä kokoontumistiloja. Kokoustilaongelmasta kärsiviä Utopialan Maan ystäviä saattaa lykästää, kun Utopialan Näätien kaverit -ryhmä etsii samanhenkistä järjestöä toimistotilaa ja vuokranmaksua jakamaan.
Kerran viikossa kokoontuminen vaatii aktiiveilta paljon sitoutumista, mutta voi toisaalta luoda tiiviin ryhmän. On kuitenkin otettava huomioon, että utopialaiset toimivat myös muilla foorumeilla, jolloin tapaamisten pitäminen joka toinen viikko (parillinen/pariton) antaa ihmisille tilaa hengittää. Säännöllisen kokoontumisen ulkopuolella asiat hoituvat sähköpostitse tai puhelimitse.
Miltä kuulostaisivat yrttiteetarjoilu ja mokkapalat kokouksen lomassa, piknik puistossa auringonpaisteesta nauttien tai parkkiruudussa autoilua vastaan protestoiden? Kokoustaa voi myös mökkiviikonlopun aikana tai eri teemoilla; mietiskellä voi vaikkapa järjestön tai aktiivien identiteettiä, ja myös keskusteluiltoja ja opintopiirejä voi järjestää. Tekeminen yhdistää ja porukalla voi talkoilla rintamerkkejä, banderolleja tai liisteröidä julisteita.
Vapaamuotoista yhdessäoloa Utopialan Maan ystävät harrastavat teltta-, pyörä- ja sieniretkeillen, saunoen, laulaen, mäkeä laskien ja juhlien. Joskus utopialaiset voivat myös kyläillä muiden paikallisryhmien tai järjestöjen luona. Väentapaamiset kokoavat Maan ystäviä ympäri maata tapaamaan toisiaan ja jakamaan kokemuksiaan Maan ystävyydestä. Maan ystävien kesäleiri on aktivistien kesälomaa rennon yhdessäolon merkeissä.
Hyvinkin perinteinen, mutta loppujen lopuksi hyvä tapa jakaa puheenvuoroja on puheenjohtajan, tai vähemmän auktoriteettia korostavalla nimellä helpottajan valinta. Vaikka se saattaakin vaikuttaa typerältä, on keskustelu helpottajan kanssa useimmiten osallistavampaa kuin parin keskeisen ihmisen dialogi ja nopeimpien ja kovaäänisimpien huutelut. Helpottajan, samoin kuin kokouksen sihteerinkin tehtävää kannattaa kierrättää toimijoiden kesken. Jonkinlainen pöytäkirja tai muut muistiinpanot käydyistä keskusteluista ja päätöksistä olisi hyvä toimittaa sähköpostilistalle muidenkin nähtäväksi ja arkistoitavaksi. Hyvä idea on myös kirjoitella jonkinlaisia muistiinpanoja kokouksesta paikallisryhmän omaan kirjaan, josta voi tarvittaessa helposti tarkastaa vanhojenkin kokousten jutusteluja, fiiliksiä ja tehtyjä päätöksiä.
Hiljaisimpienkin osallistumista keskusteluun voi edistää esimerkiksi käymällä kierroksia, joiden aikana jokainen sanoo jotain. Kierroksen aikana jokainen saa vuorollaan kertoa rauhassa mielipiteitään ja huoliaan. Päätöksissä pyritään konsensukseen eli lopputulokseen, johon jokainen voi olla tyytyväinen. Suuremmissa kokouksissa sekasorron välttämiseksi ja ajan voittamiseksi käytetään usein konsensuspäätöksentekoon tarkoitettuja käsimerkkejä:
hyväksyn/kannatan | 
mennään eteenpäin |
tekninen huomautus | 
en ymmärrä mitään |
puhu kovempaa | 
puhu hitaammin/hiljempaa |
 blokkaus (voimakkain merkki, joka ilmaisee merkin käyttäjän haluavan erota järjestöstä, jos suunniteltu päätös tulee voimaan) | |
Uusien ihmisten osallistamiseen kannattaa kiinnittää huomiota. Jatkuvuus on kansalaistoiminnassa kohtalonkysymys, joten on syytä varmistaa, että toimintaan mukaan tulevat pääsevät heti osaksi ryhmää eivätkä tunne olevansa ulkopuolisia. Uusi ihminen kannattaa aina toivottaa henkilökohtaisesti tervetulleeksi, ja hänen näkemyksiään ja kiinnostuksen kohteita kannattaa kysellä aktiivisesti. Hänelle on myös hyvä muistaa kertoa ryhmän mahdollisesta sähköpostilistasta ja tarjota MY:n esitettä, jotta hän voi liittyä jäseneksi.
Yleensä ihmisillä on jo toiminnan alkuvaiheessa vähän tuntumaa siitä, minkä asian parissa he haluaisivat touhuta. Jos ilmenee, että muutkin pitävät samaa asiaa tärkeänä, sen pohjalta kannattaa alkaa kehitellä toimintaa. Jos Utopialan aktiiveilla on vain abstrakteja ajatuksia maailmaan pelastamisesta, seuraavat vinkit voivat auttaa toiminnan käynnistämisessä.
Koska toisten paikkakuntien ryhmät eivät varmaankaan ala tehdä mitään Utopialan hyväksi, utopialaisten kannattaa itse etsiä Utopialasta epäkohtia. Paikallisissa asioissa äänensä saa hyvin esille ja omassa elinympäristössä on tuttu toimintakenttä - tai ainakin toiminnan myötä tutustuu siihen. Toimintaa voi olla hyvinkin monenlaista: talojen tai arvokkaiden metsien suojelua, roskien keräilyä, kasvissyönnin edistämistä, rasismin vastustamista, pyöräteiden puolustamista jne.
Kannattaa myös seurata, mitä muualla tapahtuu. Jos muissakin kaupungeissa vietetään autotonta päivää, on paikallisryhmän pitämällä tapahtumalla suurempi uutisarvo. Rauhanmarssit ovat saaneet Suomessakin kymmeniä tuhansia hyvinkin erilaisia ihmisiä liikkeelle, ja kynnys mielenosoitusten järjestämiseen pienehköilläkin paikkakunnilla on laskenut.
Toimintaa miettiessä kannattaa kysellä, mitä toimintaideoita Maan ystävien kampanjoilla olisi paikallistoiminnalle. Kampanjoiden yhteystiedot löytyvät MY:n www-sivuilta ja jäsentiedotteesta.
Erilaisia julkisia tilaisuuksia - paneelikeskusteluja, luentoja, miniseminaareja yms. - varten tarvitaan tiloja. On suositeltavaa, että paikka on helposti löydettävissä: kynnys tulla paikalle nousee melkoisesti, jos oikeaa huonetta joutuu etsimään varttitunnin. Kunnilla on usein erilaisiin tilaisuuksiin sopivia tiloja, jotka yleensä ovat suhteellisen edullisia tai ilmaisia. Tällaisia paikkoja ovat mm. kirjastot ja nuorisotalot. Seurakunnilta ja erilaisista oppilaitoksistakin voi kysellä tiloja. Muista varata paikka heti tilaisuuden ajankohdan selvittyä, sillä suosituimmat paikat voivat olla varattuja kuukausiksi eteenpäin.
Tilaisuuksista tiedottaminen on todella tärkeää, sillä levitettyjen ilmoitusten määrä vaikuttaa ratkaisevasti paikan päälle tulevien ihmisten määrään. Perinteisten ilmoitustauluille laitettavien A4-julisteiden lisäksi kannattaa käyttää hyväksi sähköpostilistoja ja ilmaisia "tällä viikolla tapahtuu" -tyylisiä palstoja eri lehdissä. Maksulliset ilmoitukset eivät yleensä ole hinta/tuotto-suhteeltaan kovin tehokkaita. Usein kannattaa tehdä myös paikallismedialle suunnattu lehdistötiedote tai joskus jopa kaksi: ensin yksi kertomaan tulevasta tilaisuudesta ja sen jälkeen toinen, joka kertoo, mitä tilaisuudessa käsiteltiin ja kuinka se onnistui. Katso myös osaa Tiedotus.
Tempaista voi monella tapaa ja usein jonkin konkreettisen tapahtuman ideoiminen innostaa. Alla mainittujen perinteisten tempausten lisäksi kannattaa olla luova. Mielikuvituksen tuotteiden toteuttaminen on sallittua, jopa suotavaa! Toimintatapoja on toki paljon muitakin: Utopialan Maan ystävät voivat tehdä esimerkiksi kortti- ja tarrakampanjoita, liisteröidä julisteita, jakaa flaijereita, kirjoittaa mielipidekirjoituksia, vetoomuksia, kannanottoja ja adresseja sekä järjestää näyttelyitä ja juhlia.
Suuria massoja saa liikkeelle melko harvoin, mutta jo pienellä porukalla voi mielenilmaukseen saada näkyvyyttä, jos idea on hyvä. Asiaansa voi tuoda esille vaikkapa banderollein, kyltein, iskulausein, lauluin tai pukeutumalla/nakuilemalla. Asiansa osaava sambabändi tai rytmiryhmä herättää huomiota ja tahdittaa sekä elävöittää marssia. Megafoneja voi kysyä lainaksi muilta järjestöiltä.
Ennen barrikadeille ryntäämistä on syytä miettiä julkituotavaa sanomaa, mielenilmaisun kohdetta, paikkaa ja ajoitustakin. Turkistarhaajan päätä luultavasti kannattaa yrittää kääntää eri paikassa kuin turkin ostajan. Mielenosoituspaikalle pyritään luonnollisesti virastojen aukioloaikaan, ennen suurta päätöksentekohetkeä tai parhaaseen ostosaikaan. Kannattaa myös miettiä, pidetäänkö mielenosoitus yhdessä paikassa vai liikkuuko se kulkueena jonnekin. Jos mielenosoitus on marssi, reitti on syytä suunnitella etukäteen. Mielenosoituksista, kuten muistakin tempauksista kannattaa tiedottaa hyvissä ajoin. Poliisilta ei nykyisin tarvitse pyytää lupaa mielenilmauksen järjestämiseen, mutta virkavallalle on ilmoitettava mielenilmauksesta.
Info- ja myyntipöydän pitäminen kadulla, festivaaleilla, keikoilla ja erilaisissa tapahtumissa yliopiston avajaiskarnevaaleista joulumyyjäisiin tuo järjestölle näkyvyyttä ja houkuttelee uusia jäseniä. Samalla voi jakaa lentolehtisiä ja esitteitä sekä myydä kirjoja, T-paitoja ja rintanappeja. Turuille ja toreille jalkautuminen poikii usein hauskoja ja haastaviakin rupattelutuokioita. Jäsenmaksuja ja lahjoituksia kerätessä kannattaa muistaa, että virallisiin keräyksiin tarvitaan keräyslupa.
Maan ystävillä on rahankeräyslupa, josta voi kysyä lisää Turun toimistolta. Paikallisryhmä voi kerätä esittelypöydällä kippoon tai lippaaseen avustuksia toiminnalleen tai tietylle kampanjalle.
Kotikaupungin keskustassa pöytää voi pitää vaikka viikoittain. Paikan kannattaa olla vilkkaalla reitillä, jolla liikkuu paljon ohikulkijoita. Joissakin paikoissa kaupungin viranomaisilta voi joutua pyytämään luvan, mutta kevyen varustuksen kanssa voi tarvittaessa mennä omin luvinkin ja pyydettäessä vaihtaa paikkaa. Kevyin varustuksin infopöydän pitäminen on helppoa, mutta teltankin voi lainata. Festaripaikat pitää usein varata jo reilusti etukäteen, mutta ilmaiset liput pöydänpitäjille ja hulppea festaritunnelma ovat hyvää vaivanpalkkaa. Köyhä aktivisti voi yrittää myös puhua itsensä ilmaiseksi sisään keikoille, ja musiikin lomassa voi myydä rintamerkkejä idealistisimmille juhlijoille. Korkeintaan parin tunnin vuoroja kannattaa jakaa aktiivien kesken - uusikin aktiivi uskaltaa tulla mukaan kokeneemman kanssa.
Pöytää on kurjaa pitää kadulla paukkupakkasissa tai kaatosateessa. On hyvä muistaa, että aktiivisellakin Maan ystävällä on rajansa, vaikka säälipisteitä sateessa infopöydän ääressä kyyhöttävälle aktivistille heruisikin.
Katuteatteri on paitsi itsessään hauskaa, myös pirteä ja perinteistä mielenosoitusta helpommin lähestyttävä vaihtoehto ilmaista mielipiteensä. Esityksen voi tehdä pienelläkin porukalla. Kantaaottava teatteri voi olla esimerkiksi ennalta suunniteltu performanssi tai niin sanottua näkymätöntä teatteria, jossa yleisö osallistuu esitykseen tietämättä, että kyseessä on performanssi. Hyvä katuperformanssi on lyhyt ja selkeä ja mielellään sellainen, jonka voi toistaa uudestaan ja uudestaan. Esityksen sanoman tulisi aueta ohikulkijalle nopeasti. Jotkut voivat jakaa asiaa syventäviä lentolehtisiä katselijoille. Katuteatteri voi olla myös liikkuvaa ja siinä voi käyttää rekvisiittaa.
Kansalaistottelemattomuudella tarkoitetaan eettisesti motivoitua tietoista lain rikkomista. Turkisiskuista ja terroriteoista sen erottaa sitoutuminen avoimuuteen ja ehdottomaan väkivallattomuuteen. Kansalaistottelemattomuuden pitää olla sellaista, että hyväksyisi vastaavien keinojen käyttämisen omalta ideologiselta vastapuoleltaan - vaikkapa skinheadeiltä tai abortin vastustajilta.
Kansalaistottelemattomuuden ei pidä koskaan ryhtyä kevyin mielin. Lain rikkominen on aina järeä keino, ja sen seurauksista tulee olla tietoinen. Kansalaistottelemattomuutta käyttävän pitää olla myös valmis kantamaan tekonsa seuraukset - teosta riippuen sakkoja tai ehdollista vankeutta. Tempaukseen osallistuva yksilö vastaa aina teosta; järjestönä Maan ystävät ei osallistu eikä voi osallistua tottelemattomuuteen.
Aina pitää myös miettiä, millä muilla, kevyemmillä keinoilla voisi päästä samaan lopputulokseen. Riittäisikö laillinen mielenosoitus, päättäjän tapaaminen, korttikampanja tai keskustelutilaisuuden järjestäminen? Voisiko tilanteen selvittää vielä puhumalla? Kansalaistottelemattomuuden pitäisi yleensä olla viimeinen keino tilanteessa, jossa muut keinot eivät enää auta. Toisinaan sitä voi käyttää myös keskustelun herättäjänä. Tottelemattomuuden aiheen pitää aina olla hyvin vakava. Se, että jokin asia pännii, ei ole vielä riittävä peruste rikkoa lakia.
Maan ystävien periaatteisiin kuuluu erottamattomina osina avoimuus ja ehdoton väkivallattomuus. Missään toiminnassa ei saa harjoittaa väkivaltaa mitään elollista tai elotonta kohtaan. Kansalaistottelemattomuus häiritsee aina sen kohdetta - vaikkapa aarniometsiä hakkaavaa metsäyhtiötä - mutta kohteen omaisuutta ei saa vahingoittaa. Myös henkiseksi väkivallaksi tulkittavia keinoja pitää välttää: tottelemattomuudessa tulee välttää loukkaavia iskulauseita, aggressiivista käyttäytymistä ja esimerkiksi juoksuaskeleita, jotka vastapuoli voi tulkita kärjistyneessä tilanteessa väärin uhkaaviksi.
Utopialan Maan ystäville kansalaistottelemattomuus voi merkitä esimerkiksi tyhjillään olevan talon valtausta, katubileiden järjestämistä ruuhka-aikaan tai epäeettisesti toimivan yrityksen pääkonttorin oviin kahliutumista.
Eräs paikallistoimijoita yhdistävä toimintamuoto on MY:n valtakunnallisen väentapaamisen järjestäminen. Se on mielekästä ja palkitsevaa, sillä sen aikana tapaa muitten paikkakuntien samanhenkisiä aktiiveja ja saa uutta intoa oman ryhmän toimintaan. Seuraavassa listassa on lueteltu seikkoja, jotka täytyy ottaa huomioon tapaamista suunniteltaessa.
Onko sitoutuneita järjestäjiä tarpeeksi?
Vastuunjako
Aika ja paikka
Mainostus
Ohjelma
Ruoka
Majoitus
Rahoitus
Käytännön muistilista
Yhteiskunnassamme suhteellisen pieni joukko ihmisiä tekee suhteellisen suuren osan tulevaisuuttamme koskevista päätöksistä. Tähän päättävään eliittiin kuuluvat mm. keskeiset poliitikot, virkahenkilöt, yritysjohtajat ja mielipidevaikuttajat.
Suomen eduskunta ja hallitus päättävät nykyäänkin paljosta. Näistä elimistä riippuu mm., kuinka paljon rahaa käytetään kehitysyhteistyöhön, miten energiaa verotetaan, saako maassamme harjoittaa turkistarhausta, mitä asioita Suomi ajaa Maailman kauppajärjestössä WTO:ssa ja kuinka työttömiä tuetaan. Kansanedustajat työskentelevät paljon valiokunnissa, joiden kuvaukset löydät eduskunnan sivuilta osoitteesta http://www.eduskunta.fi.
Useimmat kansanedustajat kuuntelevat korvat höröllään äänestäjien mielipiteitä. Paikallisryhmäsi voi kirjelmöidä oman vaalipiirin kansanedustajille tärkeässä asiassa tai kannustaa toreilla ja sähköpostilistoilla muitakin lähettämään viestejä. Kirjoittelua helpottaa, jos laaditte mallikirjeen - muistakaa silti pyytää ihmisiä sanomaan asiansa omin sanoin. Kansanedustajat tavoittaa eduskunnasta: Eduskunta, 00102 EDUSKUNTA, 09-4321, etunimi.sukunimi@eduskunta.fi. Ministerien yhteystiedot löytyvät valtioneuvoston sivuilta osoitteesta http://www.valtioneuvosto.fi.
Euroopan unionin merkitys on korostunut. EU esiintyy yhtenä porukkana kansainvälisissä neuvotteluissa (esim. WTO-ja ilmastoneuvottelut), ja EU:n tasolla voitaisiin haluttaessa määrätä minimienergiaveron taso. EU on harvainvaltainen, epäavoin ja byrokraattinen järjestelmä, mutta eurokansanedustajia on helppo lähestyä. Parlamentaarikkojen yhteystiedot löydät parlamentin sivuilta osoitteesta http://www.europarl.eu.int.
Suomalaisilla kunnilla on kansainvälisesti tarkasteltuna poikkeuksellisen paljon valtaa. Ne päättävät mm. terveydenhuollon ja koulutuksen järjestämisestä, paikallisliikenteestä sekä kaavoituksesta. Paikallisissa asioissa kannattaa olla usein yhteydessä oman kunnan päättäjiin. Jokaisessa kunnassa on vaaleilla valittu kunnanvaltuusto, valtuuston nimittämä kunnanhallitus ja virkahenkilöpomona kunnanjohtaja. Kuntien yhteystiedot löytyvät Kuntaliiton sivuilta osoitteesta http://www.kunnat.net.
Perinteisen kirjelmöinnin ja keskustelun lisäksi kuntalaisilla on kaksi virallista vaikutuskonstia: kunnallisaloite ja aloite neuvoa antavasta kansanäänestyksestä. Kunnallisaloite on yksinkertainen ja helppo, ja sen voi jättää yksittäinen kuntalainenkin. Kansanäänestyksen vaatiminen on työläämpää, eikä se ole tähän asti juurikaan tuottanut tulosta.
Usein poliittisten päätösten taustalla on melko näkymätön virkahenkilöiden koneisto. Virkahenkilöt valmistelevat päätökset niin ministeriöissä, eduskunnan valiokunnissa, valtion virastoissa kuin kunnissakin. Jos seuraatte jotain erityistä asiaa, kannattaa ottaa selville, kuka vastaa sen valmistelusta milläkin tasolla. Joskus pelkkä kohtelias puhelinsoitto tai sähköpostiviesti asiasta vastaavalle virkahenkilölle riittää hoitamaan asian, esimerkiksi kiinnittämään huomiota pyörätien puutteeseen.
Toisinaan virallinen vaikuttaminen on paras ja tehokkain tapa saada muutoksia aikaan, mutta siinäkin on vaaransa. Päättäjät vaihtuvat, joten lobbaaminen saattaa valua nopeasti hukkaan. Liiallinen kaveraaminen eliitin kanssa voi saada unohtamaan perimmäisen tavoitteen ja menemään liian pitkälle kompromisseissa. Parhaiten virallinen vaikuttaminen toimiikin yleensä yhdistettynä muihin toimintatapoihin.
Joskus huomaa, että samalla paikkakunnalla on jo porukka, joka touhuaa samankaltaisten asioiden parissa kuin Utopialan Maan ystävien joukkio. Silloin kannattaa miettiä, helpottuisivatko monet tehtävät, jos kahden projektin sijaan tehtäisiin yksi isompi ja yhteinen. Jos Utopialan Maan ystävät olisivat kiinnostuneita järjestämään kasvissyöntiaiheisia puhetilaisuuksia ja on tiedossa, että utopialainen Eläimet on pop -ryhmittymä järjestää jo kasvisruuan valmistus- ja syönti-iltamia, voisi nämä ideat sulattaa monin tavoin yhteisiksi tapahtumiksi.
Mahdollisia yhteistyökumppaneita ovat esimerkiksi opistot, seurakunnat, ammattiyhdistykset, luontojärjestöt ja maahanmuuttajien yhdistykset. Poliittisten järjestöjenkin kanssa voi joskus tehdä yhteistyötä. Maan ystävät on kuitenkin tehnyt periaatepäätöksen, että se on mukana järjestämässä vain tapahtumia, joissa on useampien puolueiden edustajia. Näin menetellään sen vuoksi, että Maan ystävät ei halua leimautua mihinkään tiettyyn puoluepoliittiseen aatteeseen.
Yritystenkin kanssa voi tietyissä tapauksissa olla yhteistyössä. Kehitysmaakauppojen kanssa on tehty yhteistyötä monilla paikkakunnilla, ja voittoa tuottavienkin pienien ja suhteellisen ekologisten kauppojen kanssa pienimuotoinen yhteistoiminta voi olla hyvin hedelmällistä. Suurempia projekteja etenkin suurien yritysten kanssa kannattaa miettiä monta kertaa; onko kyseessä yrityksen kokoon nähden merkittävä ympäristöprojekti vai ympäristöjärjestöjen käyttäminen myynnin edistämiseen ja viherpesuun. Jos on epävarma, kannattaa ottaa yhteyttä Turun toimistoon.
Tiedon tapahtumista, kokousajoista ja -paikoista tulisi liikkua sutjakkaasti paikallisryhmän sisällä, jotta toiminta olisi mielekästä. Jos paikallisryhmä on rekisteröitynyt yhdistys, vuosikokouksesta tiedottamiseen liittyvät seikat on määritelty säännöissä. Rekisteröitymätön yhdistys noudattaa hyviksi katsomiaan periaatteita mm. aikataulujen ja tiedotuskanavien suhteen. Voi olla syytä nimetä tiedotusvastaava, joka hoitaa tiedotuksen jäsenille väärinkäsitysten, päällekkäisyyksien ja muiden sotkujen välttämiseksi.
Tiedonvälitystapa riippuu paikallisryhmästä itsestään. Joillakin ryhmillä on oma paperitiedote, joillakin sähköpostilista ja jotkut turvautuvat soittorinkiin ilmoitusasioissa. Ilmoitusluontoiset asiat, kuten kokousten tai tapahtumien ajankohdat voi kuitenkin sopia etukäteen jokaisessa kokouksessa. Pysyvä kokousajankohta ja -paikka helpottaa muistamista ja omien menojen järjestelyä, eikä kokouksesta näin ollen tarvitse aina ilmoittaa erikseen. Aika ajoin muistuttaminen on silti paikallaan.
Paikallisryhmien toivotaan pitävän yhteyttä muihin Maan ystäviin. Valtakunnallisessa jäsentiedotteessa voi ilmoittaa muiden paikkakuntien aktiiveille oman ryhmän tempauksista ja jälkeenpäin raportoida niitten sujumisesta. Valtakunnallinen sähköpostilista on myös hyvä ja jäsäriä käytännöllisempi kanava, jos ilmoitusasialla on kiire. Myös Maan ystävien www-sivuja voi käyttää tiedotuksessa hyväksi.
Maan ystävien sähköisessä viikkotiedotteessa näkyvät tulevan viikon tapahtumat ympäri Suomea. Myös "Tulevaa toimintaa" -osiosta voi kätevästi tarkistaa lähitulevaisuuden tapahtumia eri puolilla maata. Viikkotiedote on toimiva viestintäkanava, kunhan tieto eri tapahtumista kulkee toimistolle viikkotiedotteen laatijalle!
Paikallisryhmä raportoi emojärjestölleen toiminnastaan ainakin kuluneen vuoden toimintakertomuksen ja seuraavan vuoden toimintasuunnitelman muodossa. Nämä kaksi raporttia ovat tarpeellisia valtakunnallisen toiminnan koordinoimiseksi ja kokonaiskuvan saamiseksi järjestön toiminnasta. Ne pitääkin muistaa valmistella hyvissä ajoin.
Onnistuneella tiedotuksella voi tiedon levittämisen lisäksi vaikuttaa kanssaihmisten mielikuviin, helpottaa jäsenhankintaa ja yleensäkin edistää omien tavoitteiden saavuttamista. Avoin ja luotettava tiedotus voi olla yksi hyvä tapaa rakentaa siltaa Maan ystävien mielipiteiden ja niistä mahdollisesti poikkeavien näkemysten välille. Tiedottaminen on myös aloitteen pitämistä itsellä. Kun viestii itse aktiivisesti ulospäin, voi valita mitä sanoo ja miten sanoo.
Paikallisryhmän kannattaa tiedottaa muille kaupunkilaisille toiminnastaan niin monipuolisesti kuin mahdollista. Jälkeenpäin joutuu harvoin katumaan liiallista tiedotusta. Silloin tällöin on hyvä laittaa ihan tavallisista kokousajoistakin ilmoitus lehtien ilmaisille palstoille tai sähköpostilistoille. Ihmisten aktivoituminen voi usein olla kiinni pienestäkin ärsykkeestä. Erilaisten tapahtumien onnistumisen kannalta tiedottaminen on ensiarvoisen tärkeää, oli sitten kyseessä mielenosoitus tai musiikkitapahtuma. Joskus voi olla myös paikallaan yrittää saada näkyvyyttä järjestön kannanotoille ja näkemyksille.
Asioista tiedottaminen voi olla myös kokonaisen kampanjan päätavoite. Maailma on pullollaan epäkohtia tuotaviksi päivänvaloon. Jos Utopialan Maan ystävät haluavat tiedottaa autoilun aiheuttamista saasteista ja terveysongelmista kotikaupungissaan, voi asiallisen esitteen kokoaminen olla paikallaan. Uskottavuuden säilyttämisen kannalta on toki ehdottoman tärkeää, että asiatiedot ja kieliasu ovat kohdallaan.
Riippuu asiasta ja omista mieltymyksistä, lähteekö liimaileman julisteita, jakamaan flaijereita, pommittamaan sähköpostilistoja, väsäämään lehdistötiedotta vai kenties laittamaan ilmoituksia paikallislehtiin. Jos käyttää useita välineitä, viestien perille meno on varminta.
Sähköpostilistat ovat tehokas keino tavoittaa sellaisia ihmisiä, joita tapahtumat voisivat kiinnostaa. Jos päädytään julisteiden avulla tiedottamiseen, kannattaa ennen kaikkea kiinnittää huomiota julisteen erottuvuuteen ja silmäänpistävyyteen. Usein ilmoitustaulut ovat kuormitettuja ja ylipursuilevia, joten julisteet joutuvat kilpailemaan keskenään huomiosta. Paljon tekstiä sisältävät julisteet jäävät helposti lukematta. Lehdistötiedote on oivallinen tapaa tiedottaa asioista ja saada näkyvyyttä mediassa.
Ennen tiedotuskanavan valintaa kannattaa miettiä kohderyhmää. Halutaanko tavoittaa ammattikoululaiset vai eläkeläiset? Onko kohderyhmänä kunnan päättäjät vai kuluttajat? Viestintätapa pitää valita kohteen mukaisesti.
Lehdistötiedotteen voi laatia mainostamaan ennakolta jotain tapahtumaa tai tapahtuman jälkeen kertomaan, kuinka tapahtuma onnistui - mieluiten sekä että. Tiedote voi olla myös kannanotto johonkin ajankohtaiseen asiaan. Muutenkin mediassa pinnalla olevat asiat kiinnostavat usein toimittajia enemmän kuin sellaiset aiheet, joilla ei ole ajankohtaista läheisyyttä. Tällaisissa tapauksissa kannattaa miettiä, olisiko yhteinen tiedote muiden paikallisten toimijoiden kanssa paikallaan.
Hyvässä lehdistötiedotteessa on kiinnostava ja kuvaava otsikko, jota voi käyttää myös sähköpostilla lähetettävän viestin aiherivinä. Ensimmäinen kappale kannattaa kirjoittaa uutismaisesti siten, että se sisältää vastaukset kysymyksiin: kuka, mitä, missä, milloin ja miksi. Näin toimittajan on helpointa tarttua tiedotteeseen. Tiedotteen loppuun on aiheellista kirjoittaa lyhyt tiivistelmä Maan ystävien toiminnasta ja mainita, että Utopialan Maan ystävät on osa kattojärjestöä. Jos haluaa panostaa, tiedotteeseen voi liittää sympaattisen valokuvan Utopialan Maan ystävistä maailmanparannuspuuhissa. Hyvin valitut valokuvat ovat omiaan luomaan positiivisia mielikuvia.
Tiedotteen loppuun tulee liittää yhteyshenkilön nimi, puhelinnumero ja sähköpostiosoite. Yhteystietojen pitää olla sellaisia, että toimittaja todella tavoittaa niistä jonkun silloin, kun hän päättää alkaa tehdä juttua.
Mikäli tiedotteen tavoitteena on tuoda julki kansalaisjärjestöjen kanta johonkin lähiseudulla tapahtuvaan riistoon, voi miettiä, mistä saataisi sanomalle lisää vakuuttavuutta. Tällöin voi olla aiheellista kaivaa jostain samoilla linjoilla oleva asiantuntija ja pyytää pieni kommentti tuomaan vakuuttavuutta tiedotteeseen. Moinen kikkailu ei tietenkään ole välttämätöntä. Maan ystävien tiedotteita voi käydä katsomassa osoitteessa http://www.maanystavat.fi/tiedotus.php.
Vielä verkkoaikanakin painetulle ja monistetulle aineistolle on käyttöä. Sitä on helppo jakaa ja myydä esittelypöydillä ja tilaisuuksissa. Paperi on myös kouriintuntuvampi kuin www-sivu.
Omasta paikallisryhmästä kannattaa tehdä esite, jossa kerrotaan ryhmän toiminnasta. Lennäkkiin pitää muistaa laittaa yhteystiedot, samoin maksulappu tai tiedot siitä, miten voi maksaa jäsenmaksun. Esitteitä voi tehdä myös toiminnasta: ruokapiiristä, kestävästä liikennepolitiikasta, WTO:sta jne. Jos alatte suunnitella esitettä jostain valtakunnallisesti kiinnostavasta aiheesta, kannattaa ensin selvittää, onko siitä tehty jo esite muualla. Omasta esitteestä taas kannattaa kertoa muille paikallisryhmille, jotta ne voivat hyödyntää kättenne töitä.
Esitteen teksti kannattaa aina oikolukea tai -luettaa. Huonolla kielellä kirjoitettu teksti antaa huonon kuvan ja aukeaa heikosti. Avuksi kannattaa pyytää joku kielenkäytön ammattilainen, esim. toimittaja, opettaja tai kirjailija, mutta tavallisilla äidinkielen taidoillakin huomaa usein ainakin pahimmat kirjoitusvirheet. Pitkiä ja vierasperäisiä sanoja ja koukeroisia lauserakenteita on syytä välttää. Sano asiat mahdollisimman tiiviisti ja selkeästi.
Esitteen ulkoasuun kannattaa panostaa. Hyväkin sanoma menee hukkaan, jos kukaan ei vaivaudu lukemaan tekstiä tympeän ulkoasun takia. Yleensä joku tuntee jonkun, joka osaa piirtää tai taittaa. Esitettä ei kannata ahtaa täyteen pientä pränttiä. Kuville pitää jättää tilaa, eikä tyhjä aluekaan ole aina pinnan haaskaamista.
Pienet erät on fiksuinta monistaa tutun tai tutun tutun kopiokoneella tai hoitaa pikapainossa. Isoissa erissä, tuhansista kappaleista puhuttaessa, painattaminen on yleensä viisain vaihtoehto. Neliväripainatukseen on harvoin varaa, mutta yhdellä lisävärilläkin voi piristää yleisilmettä kummasti.
Esitteitä voi levittää paikallisryhmän esittelypöydillä, oppilaitoksissa, tilaisuuksissa, kahviloissa, bileissä ja kaduillakin. Jos mahdollista, esite on hyvä laittaa myös verkkoon pdf-muodossa, jolloin sen voi tulostaa taitettuna itselleen ja monistaa lisäkappaleita.
Julisteetkin ovat usein hyödyllisiä. Paikallisryhmästä kannattaa tehdä yleisjuliste, jossa kerrotaan kokoontumisajat ja -paikka, vähän toiminnasta ja tietysti yhteystiedot. Jos julisteen tekee A4-kokoon, siitä on helppo suurentaa A3-julisteita isoille ilmoitustauluille.
Jos kerrottavaa piisaa, voi harkita vihkosen, kirjasen tai raportin tekemistä. A5-mallista ja nätin näköistä vihkoa on helppo myydä: ihmiset tykkäävät usein pienistä ja halvoista prujuista. Raportilla voi vaikka yrittää vakuuttaa paikalliset päättäjät siitä, että kansainvälisten ja suomalaisten kokemusten mukaan kävelykeskusta toimii. Raportitkin kannattaa muistaa laittaa myös verkkoon.
Jokainen rekisteröity Maan ystävien paikallisryhmä saa "emo-MY:ltä" vuosittain osuuden alueeltaan tulevien jäsenien jäsenmaksuista. Tämän lisäksi ja ei-rekisteröityneet voivat toki pyytää myös muuten rahoitusta "emolta" yleiseen toimintaan tai johonkin tiettyyn projektiin.
Yksi kätevä tapa yhdistää tiedotusta ja rahanhankintaa on kirjanmyynti. Maan ystävien kirjojen postimyynti on keskitetty Tampereelle, mistä voi tilata kimppa-alennuksella sopivia määriä erilaisia kirjoja. Kirjat eivät kuitenkaan mene välttämättä kovin nopeasti kaupaksi. Myös erilaisilla myytävillä lehdillä voi ansaita jonkin verran rahaa. Tietenkin voi myydä myös erilaista vähemmän syvällistä mutta sitäkin kivempaa - ja yleensä parhaiten kaupaksi menevää - materiaalia kuten tarroja, rintanappeja tai leivoksia tai muuta syötävää. Yleensä myyntipöydällä kannattaa olla myös jaettavaa, ilmaista materiaalia, MY:n tai paikallisryhmien esitteitä sekä jonkinlainen kyltti tai kangas, joka kertoo pöydän takan häärivien olevan juuri Maan ystäviä.
Myytävien luonteeseen ja määrään liittyy monia tekijöitä: onko tapahtuma sisä- vai ulkotiloissa, tai onko kyseessä bändi-ilta vai esittelypöytä yliopiston tilaisuudessa; tarvitseeko tavaroiden lisäksi paikalle tuoda oma pöytä ja kuinka paljon pöydälle mahtuu erilaista myytävää ja jaettavaa tavaraa ilman että se näyttää epämääräiseltä sotkulta.
Kunnat voivat joissakin tapauksissa tukea järjestön toimintaa. Monessa kunnassa oikea taho on nuorisotoimen nuorisojärjestöille myönnettävä tuki, mutta tämä kannattaa tarkastaa; toisinaan esimerkiksi kulttuuritoimi tukee kulttuuritapahtumien järjestämistä. Myös eri opintojärjestöiltä kannattaa kysellä tukea tilaisuuksien ja opintopiirien järjestämiseen.
Täytyy muistaa myös yksi hyvä tapa yhdistää huvi ja rahanhankinta: bileiden järjestäminen. Hyvin onnistuneesta tapahtumasta paikallisryhmä voi saada varat koko vuoden toimintaan. Musiikkitapahtumia on monenlaisia, joten on monta asiaa, joita kannattaa harkita: mm. millaista musiikkia soitetaan, paljonko tulee ihmisiä, mitkä ovat tähän ihmismäärään ja musiikkityyliin sopivat tilat ja kuinka paljon aikaa järjestämiseen ja mainostamiseen täytyy varata.
Musiikkilinjassa ei ehkä kannata ensimmäiseksi ajatella omaa musiikkimakua, vaikka senkin huomioon ottaminen on toki sallittua. Joissakin tapauksissa monien eri musiikkityylien valitseminen on hyvä vaihtoehto. Hyvä esimerkki tästä on Jyväskylän Maan ystävien järjestämä tukikeikka syksyllä 1999, jolloin alkuillasta soittamassa oli punkbändi, myöhemmin mm. reggaeyhtye ja aamuyöstä DJ:t teknoa soittamassa. Koko illan hinta oli 20 mk, mutta koska ihmiset tulivat kuuntelemaan lähinnä suosikkimusiikkiaan, vaihtuvuus oli suuri ja ihmisiä tuli pitkin iltaa toisten poistuessa. Tampereen Maan ystävät taas on järjestänyt kaksi pienimuotoista klassisen musiikin konserttia.
Bändejä tai DJ:itä on Suomessa sen verran, että pienestäkin joukosta löytyy todennäköisesti joku, jonka tutulla on suora yhteys johonkin artistiin. Hieman sanaa levittämällä saadaan todennäköisesti yhteystiedot muutamaan vähän nimekkäämpään tapaukseen. Vähemmän kuuluisat bändit ja DJ:t lähtevät yleensä ilmaiseksi keikalle, taiteilijoilla kun tuntuu olevan aina ainakin vähän maailmanpelastushenkeä. Hieman merkittävämmät nimet saattavat pyytää korvausta, jolloin asiasta kannattaa yrittää neuvotella. Kuljetuskustannuksia tulee jossain määrin joka tapauksessa. Jos tapahtuma tuottaa enemmän kuin on laskelmoitu, on reilua maksaa myös esiintyjille jotain.
Bileiden mainostamiseen kannattaa käyttää aikaa ja energiaa; periaatteessa musiikkitapahtumiin soveltuvat samat tiedotusohjeet kuin muihinkin tapahtumiin (ks. Tiedotus). Paikan päälle kannattaa ottaa jaettavaa tai myytävää materiaalia.
Aina ei kaikki mene aivan suunnitelmien mukaan. Paikallisryhmä voi törmätä moneen toimintaa hankaloittavaan esteeseen. Vaikka piruja ei kannata maalailla seinille, joihinkin pulmiin voi ja kannattaa valmistautua.
Etenkin pienillä paikkakunnilla toiminta voi uhata hiipua, jos parikin keskeistä aktiivia vetäytyy toiminnasta vaikkapa työkiireiden, toiselle paikkakunnalle muuttamisen tai lasten hankkimisen takia. Paras tapa suojautua väen vähenemiseltä on huolehtia jatkuvasti siitä, että uusia ihmisiä osallistuu toimintaan - ja pysyy mukana. Jäsenten värväämiseen kannattaa satsata ahkerasti, ja aktiivien jaksamisesta ja viihtymisestä pitää hyvää huolta. On myös tärkeää huolehtia siitä, ettei kenestäkään tule korvaamatonta. Tehtäviä ja vastuita kannattaa jakaa sekä opettaa useita ihmisiä vastaamaan eri tehtävistä.
Toisinaan julkisuudessa Maan ystävät yhdistetään toinen toistaan mielikuvituksellisemmin aasinsilloin turkistarhaiskuihin, kuokkavierasjuhliin, vihreään puolueeseen ja milloin mihinkin. Virheelliset asiatiedot kannattaa oikaista asiallisesti ja kohteliaasti. Asenteellisiin juttuihin voi olla hyvä puuttua, mutta maltti on aina syytä säilyttää. Kannattaa myös muistaa, ettei ihan pienestä ole syytä säikähtää. Huonoja juttuja tulee ja menee. Hankalissa tiedotustilanteissa kannattaa ottaa yhteyttä Turun toimistoon.
Maan ystävien toiminta on kaikille avointa, ja toisinaan mukaan lyöttäytyy aika erikoisiakin tyyppejä. Erilaisuus on rikkaus, ja jokaisen oikeutta olla omanlaisensa on syytä kunnioittaa. Maan ystäviin voi jokainen tulla omana itsenään, näytti sitten punkkarilta tai toimitusjohtajalta.
Asiatonta käytöstä ei kuitenkaan tarvitse sietää. Väkivallan, aineissa sekoilun ja seksuaalisen häirinnän suhteen ainoa oikea linja on nollatoleranssi. Mahdollisesta lievemmästä loukkaavasta käytöksestä tai häiriköinnistä on syytä puhua avoimesti. Avoimuudesta huolimatta paikallisryhmällä on täysi oikeus kieltää häiritsevästi käyttäytyvää henkilöä osallistumasta toimintaan.
Paikallisryhmän perustaminen on paikkakunnalle merkittävä asia. Sillä on merkitystä paikallisille ihmisille. Maan ystävien paikallisryhmä voi tarjota kestävän arvoyhteisön, johon on helppo samaistua ja tulla mukaan toimintaan. Samalla se antaa polttoainetta yhteiskunnallisen ihmisen sisäiseen paloon vaikuttaa asioihin. Valtakunnallinen kansalaisjärjestö ilman paikallisryhmiä on kuin puu ilman juuria.
Paikallisryhmä ei synny itsestään - eikä edes kovin nopeasti. Synnytys vaatii ainakin muutaman ihmisen kunnollista sitoutumista, suunnitelmallisuutta ja kärsivällisyyttä. Pidemmällä aikavälillä työ kuitenkin kantaa hedelmää. Siitä voi olla varma. On aina hienoa olla perustamassa ja luomassa jotain ennenkokematonta. Missä sinä olit silloin kun Utopialaan perustettiin Maan ystävät - silloin kun maailma muuttui kertaheitolla?
Olin mukana sivusta todistamassa Maan ystävien paikallisryhmän syntyä Lahteen. Kaikki alkoi tammikuun alussa 2003, kun eräs innokas lahtelainen lähetti Maan ystävien toimistolle sähköpostia ja kyseli lisätietoja toiminnasta. Maan ystävät kokoontuivat elokuussa 2003 Lahteen suunnittelemaan syksyn valtakunnallista toimintaa. Pian tämän jälkeen Lahden paikallisryhmä eli Mahti alkoi kokoontua säännöllisesti. Heti syksyllä paikkakunnalla vietettiin Autotonta päivää ja Älä osta mitään -päivää. Jotain uutta oli syntynyt. Siitä oli hyvä jatkaa.
Tämän oppaan vinkkejä ja ohjeita ei kannata ottaa kirjaimellisesti. Asiat voi tehdä aina myös toisin. Ehkä silloin löytää samalla jotain todella uutta.
"Maan ystävien aktivismi tarkoittaa oman elämäntavan muuttamista ja valintojen tekemistä kuluttamisessa luonnon hyväksi, mutta se tarkoittaa myös tarvittaessa reippaita otteita muidenkin kulutustottumusten muuttamiseksi ja maapallon pelastamiseksi."
- Satakunnan Työ 30.12.1997
"Heräävän kevään todellista viestiä ei tuo äänekkästi agitoiva pääskynen, sen todellinen airut on hiljainen ja uurastava kiuru, joka aloittaa työnsä muiden vielä lepäillessä lämmössä."
- Ville Lähde artikkelissa Muutoksen kevät ja ympäristövallankumous. Kirjassa Ruohonjuurista elämänpuuksi - Suomalainen vaihtoehtoliikehdintä.
Leo Stranius, Maan ystävien puheenjohtaja 2003-04
Maan ystävät
Kirkkotie 6-10
20540 Turku
puh. (02) 231 0321
fax (02) 237 1670
toimisto@maanystavat.fi
http://www.maanystavat.fi
Tynkkynen, Oras (1996): Historiaa tehdään tänään. Poimintoja Maan ystävien syntyprosessista. Teoksessa Heima-Tirkkonen, Kallio-Tamminen & Selin (toim.) Ruohonjuurista elämänpuuksi - Suomalainen vaihtoehtoliikehdintä. Kosmos-sarja, nro 3. Vihreä sivistysliitto ry, 157-160.
Tynkkynen, Oras: Ei tullut joukkoliikettä, tulikin kansalaisjärjestö. Viisi vuotta Maan ystäviä. Muutoksen kevät. http://www.maanystavat.fi/MY_5_v.rtf
Tammilehto, Olli (1989): Kun edustajat eivät riitä. Kansalaistoiminnan opas. WSOY.
Kansalaisryhmä (1988): Kansalaistottelemattoman käsikirja. Gaudeamus.
Alarik, Oscar (1994): Nuoren luonnonpuolustajan käsikirja. Luonto-Liitto.
Korhonen, Ella & Tikkanen, Sarianne (toim.) (2002): Tanssiva katusulku. Sarmala Oy.